Villieläimet eläintarhoissa saavat minut vähän surulliseksi. Ei apina tai leijona kuulu kaltereiden taakse. Kotieläimet taas vaikuttavat kohtuullisen tyytyväisiltä aitauksissaan, ja eläinpuiston retki on hyvän mielen reissu luonnosta etääntyneille kaupunkilaisille.
Eläinpuistosto on väljä, sopivan kokoinen alue. Siellä on loistavat fasiliteetit grillaukseen, jos jaksaa tuoda omat eväät pidemmälle reissulle. Laiskemmat vierailijat saavat kahvilasta pillimehut, kahvit ja jätskit. Joitakin eläimiä saa silittää, kissanpoikasia on ollut nyt parilla viime käynnillä paijattavana ja huhujen mukaan pikkupupujakin on jossain vaiheessa näkynyt.
Touhukasta piti pariin kertaan aika napakasti kehoittaa laskemaan pikkukille takaisin petiinsä, kissojen nostelu oli hänen mielestään mahdottoman kivaa ja tarpeellista. Onneksi kissat osaavat näyttää kynsiään, kun mitta tulee täyteen. Henkilökunta ei mitenkään ehdi jokaista rapsuttajaa vahtia, vastuu poikasten käsittelystä jää aikuisille.
Jos en olisi allerginen kissoille, olisin sujauttanut tämän käsilaukkuuni, Nimim. Vastuullinen aikuinen.
Meillä ei ole lemmikkieläimiä. Touhukas on vähän arka eläinten parissa. Yritän aina mahdollisuuksien mukaan pysähtyä rapsuttelemaan naapurin leppoisaa labbista, vähän siedätystä edes. Nauravainen oli tällä reissulla sen verran uppoutunut tuliaisporkkanoiden nakertamiseen, ettei yrittänyt ottaa kontaktia eläinten kanssa ja alkoi vältellä niitä, kun ymmärsi, että porkkana saattaa olla molempien osapuolien yhteinen intressi.
Kissojen silittely oli Touhukkaan mielestä ylivoimaisesti parasta, ja lähdön hetki kisujen luota oli itkuinen. Nauravainen piti poistaa kissojen häkistä aiemmin. Vaikka kissanruoka ei näemmä ollut hänen mielestään maukasta, en jäänyt odottamaan seuraavia maistelukertoja.
Laatuvastaava varmisti, että eläimille tarjotut porkkanat ja ruisleivät olivat priimaa.
Laatuvastaava koki asemansa uhatuksi ja suojeli porkkanaansa viimeiseen saakka laittamalla sen lopulta suuhunsa. Fiksu tyttö!
Ponin ja aasin syöttäminen oli hirmuisen jännittävää!
Alpakat pitävät hassunkurista ääntä, tiesittekös sen? Ruisleipää olivat oppineet syömään, mukautuvaisia otuksia.
Voi sitä maiskutusta ja mussutusta, kun pienet porsaat ruokaili!
Suosikkejani olivat pienet possut, jotka juoksentelivat ympäriinsä ja välillä palasivat turvaan emon hoiviin.
Kiitti mutsi! Me lähdetään käymään vähän tuolla.
Mukava lomapäivä oli se, ensi vuonna taas uudestaan!
Ihana! Minun sydän sulaa kyllä aina kun näen kissanpentuja, auts. Ei kestä ajatella taas kun kesäkissat + pennut täyttävät eläinsuojat taas tälläkin hetkellä :(.
VastaaPoistaMeilläkin oli vähän kiikarissa tuo kyseinen paikka, mutta jäi ensi kesään. Siskon poikien kanssa olen joskus kauan sitten käynyt. Mulla on vähän sama, että haluan totuttaa lasta eläimiin, vaikka kotiin ei voida koskaan ottaa turrikoita minun allergian takia.
VastaaPoistaKiva kun kirjoitit tästä ja muistutit paikan olemassaolosta! Kyllä meillä se Kuopion reissu ja mökkivierailu vielä tälle kesäkaudelle tulee :) Täytyykin tarkistaa onhan tuo paikka auki. Olin lapsen kanssa yhtenä päivänä Helsingissä ja haaveilin retkestä Korkeasaareen, se on kuitenkin kohteena niin iso että olisi vaatinut koko päivän. Ja varmaan lapsi ensi kesänä ymmärtääkin siitä enemmän, tälle kesälle nuo pienet kissat ja possut olisivat vielä aivan riittävät ihmettelyn kohteet.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua teille! Toivottavasti loppuviikkoa kohti hoitopäivätkin sujui jo paremmin. Tsemppiä äidille, sekä henkistä että fyysistä jaksamista kodin ja työn ja monenlaisten tunneskaalojen keskelle! Hanna
Ihanan oloinen paikka!
VastaaPoistaMekin tehtiin kesällä kotieläinpihavisiitti. Kissanpennut oli suloisinta, mutta niiden asumuksen vieressä oli lappu, jossa luki ettei kissoja saa lainkaan ottaa syliin - joku pykälä ilmeisesti..? Siinä sanottiin, että jos sääntöä ei noudateta, kissat joudutaan viemään pois. Liittyi jotenkin eläinsuojeluun...