A niin kuin arki

Viuh, sinne meni neljä viikkoa kesälomaa! Oli hirmuisen mukavaa: ystävien tapaamista, reissua, mökkeilyä ja uimarannalla hengailua. Välillä oli ihan tavallista ja jossain välissä varmaan vähän tylsääkin. En vastustele töihin palaamista, osittain Visa-laskusta johtuvista syistä ja osittain siksi, että työpaikalla tapahtuneet muutokset saattavat jollain aikavälillä tuoda vaihtelua minunkin työnkuvaani. Neljän päivän työviikko tuntuu hyvältä ajatukselta ainakin tässä vaiheessa.

Ehkä ensi kesänä pitemmän kaavan mukaan vesillä?
Haave Kuopio - Savonlinna sisävesiristeilystä ei toteutunut vielä. 

Tytöt ovat tutustuneet päiväkotiin noin viikon ajan. Päiväkoti on meille tuttu paikka. Siellä on aivan loistavat tilat: arviolta 300 m2 40-50 lapsen käytössä. Ryhmiä on neljä. Ainoa harmituksen aihe on, että meidän tytöt ulkoilevat todennäköisesti usein eri pihoilla. Touhukas tuskin pikkusiskoaan kaipailee, mutta Nauravaiselle tekisi hyvää nähdä siskoaan. Eiköhän treffit onnistu, kun henkilökuntaa muistuttaa välillä. Tyttöjen omahoitajat ovat meille uusia tuttavuuksia, vaikuttavat oikein ammattitaitoisilta ja kivoilta tyypeiltä.

Touhukas on sopeutunut jo nyt hyvin. Hän on erityisen innoissaan kerrossängyn yläsängyssä nukuttavista päiväunista ja Barbie-nukeista. Nauravainen ei ole ollut kovinkaan tyytyväinen tajuttuaan, että hänet todella hylätään päiväkotiin tuntikausiksi. Voi pientä. Luulen, että hän kiroilee taaperokielellä. Tuntuu aivan karmealta jättää selkä kaarella karjuva lapsi, mutta jospa hän tottuisi lähiviikkoina. (Sanokaa nyt, että tottuu.)

Olin hieman yliarvioinut oman ajan eli kun lapset ovat hoidossa ja mulla on käsittämättömän paljon aikaa. Kylläei ikkunoita ole vieläkään pesty, sen sijaan lorvittiin oman mummoni kanssa kaupoilla ja sushilounaalla, lueskelin kirjoja ja hinkkasin taas suihkuhuoneen lattiasaumauksia. En ole vielä valmis myöntämään, että valkoinen on huono väri saumalle.

Jossain sentään jaksetaan siivota ja kiillottaa lattioita. 

Viimeiselle viikonlopulle ohjelma muodostui ihan itsestään. Parisen vuotta hautunut vaatekaappihankinta otti harppauksen eteenpäin, kun kävimme sadepäivän iltapäivällä koko perhe Ikeassa. Sunnuntaina uudelle kierrokselle sain seuraksi omat vanhempani ja peräkärrin, ja loppupäivä menikin kohtuullisen vaativan kokoamisprojektin parissa Miehen ja ukin osalta, itse vastasin ruokatarjonnasta ja suunnittelupuolesta.

Hiio-hoi!

Erityisen levänneenä en töihin palaa, Nauravaisen tämän syksyn eka flunssa ja uudet hampaat ovat valvottaneet tehokkaasti viime aikoina, mutta tää on tätä. Arkee.