Joukossa kuurous tiivistyy

Tullaan aamupäiväkerhosta kotiin yleensä naapurin tytön sekä hänen saattajiensa kanssa. Lisäksi usein on mukana kolmaskin kerhon tyttö sekä hänen äitinsä ja pikkusiskonsa. Kaikki kolme pikkutyttöä ovat noin kolmevuotiaita. Heistä yhteinen kotimatka on tosi hauska. Voi vielä leikkiä, kirkua ja juoksennella yhdessä, oi sitä riemua!

Oma huumori sen sijaan on usein koetuksella, on useimmiten nälkä ja kylmä. Kun yksi tyttö keksii jonkun jutun, kohta kaikki tekevät perässä. Yksi ottaa hanskat pois kädestä, kohta ei ole kellään hanskoja kädessä. Yksi kiskoo ja viskoo kerrostalon pihalta sammalta, kohta sitä on revitty irti neliömetri tai kaksi.

Tyttöjen kuuloelimet deaktivoituvat tämän matkan aikana. Kolme äitiä huutelee hyvällä ja pahalla sitä sun tätä - harva viesti menee perille, saatikka aiheuttaa toivotun lopputuloksen.

Kun lunta oli hetkisen, tytöt keksivät että on kiva kiivetä penkkaa ylös ja vieriä alas. Hauskaa leikkiä jatkettiin myös monta kertaa ilman lunta. Äidit yrittivät varoitella oksista ja koiran kiepeistä. Viime viikolla muistaakseni kävin keräämässä omani sieltä kohtalaisen reippaalla niskaotteella rattaiden kyytiin.

Tänään taas piti vilistää sinne penkalle ja pyllymäkeä alas (ilman lunta). Ja kas, Touhukkaan haalarin toinen jalkaosa oli kuorrutettu vaalean beigellä, ilmiselvästi löysähköllä koiran sillä itsellään. Jeah.