16.11.2013

Kaukokaipuu

Olen asunut joitain vuosia elämästäni muualla kuin Suomessa. Olen palannut yhtä monta kertaa kuin olen lähtenyt, ja palattuani todennut, että Suomessa on hyvä olla. Läheiset on lähellä, ei ole ruuhkia (sori vaan pääkaupunkiseutu, vaikka siellä menee aikaa liikenteessä, mulle ruuhka on tilanne, missä viisi moottoritien samaan suuntaan menevää kaistaa matelee kävelyvauhtia), ei ole saasteita, on luonnonrauhaa ja laadidaa.

Mutta voi vittu tätä marraskuuta. Viime vuonna ei tuntunut juuri missään, kun sai ulkoilla tyttöjen kanssa päivittäin ja ottaa päiväunet. Nyt kun ollut älyttömän märkää ja pimeää, ja auringon pilkahdukset näkee korkeintaan työpaikan ikkunasta, niin onhan tämä aivan kammottavaa. Oma mieliala on laskusuunnassa, eikä tilannetta helpota minuakin voimakkaammin marraskuun synkistelyvetovoimaan reagoiva Mies.

Kuva täältä
Jos voisikin olla jossain, missä ei tartte joka ulkoilukerran jälkeen pestä kurahousuja. Missä ei tarvitsisi miettiä omaa takkia ja kenkiä päivittäin siitä näkökulmasta, että tänäänkin sataa. Missä auto ei olisi koko ajan sen näköinen, että sillä on juuri kurvailtu off-roadia mutaisella pellolla. Missä paistaisi aurinko sanotaan vaikka kolme kertaa viikossa. Edes käymään, ei olemaan, koska onhan Suomi hieno maa (pl. marraskuussa).

Pienillä asioilla saa hetken helpotusta. Kerran vuosia sitten olin niin viisas, lomapäivärikas ja rahoissani, että olin marraskuussa pari viikkoa matkoilla kaukana kirkkaassa auringossa ja turkooseissa vesissä. Se oli upea reissu, joka teki koko talvesta aivan erilaisen. Jotain toimintaa marraskuuhun on jatkossa viriteltävä, koska perusarjen tiimellyksessä ajautuu synkkyyteen.

Joko voi varata ensi vuodelle matkoja?

10 kommenttia:

  1. Kyllähän tämä on tosi ankeaa ja pimeää aikaa.. Tekisi mieli vain hautautua sohvannurkkaan viltin alle.

    Minä olen tänä syksynä ollut tosi reipas, säätä ja sadetta uhmaten olen lenkkeillyt useita kertoja viikossa. Lenkin jälkeen (litimärkänä) on niin tyytyväinen itseensä, että siitä saa oikein extrapuhtia marraskuulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta! Kokonaisen yhden kerran olen tällä viikolla lenkkeillyt, ja sen jälkeen ei tehnyt mieli murjottaa. :)

      Poista
  2. Joo, ankeaa on! Mun yksi työkaveri varaa aina sen joka vuotisen Kanarian matkansa marraskuulle. Ajattelin, että se on jotenkin aikaista kun kuitenkin on pitkä talvi edessä. Mutta ehkä se on juuri nerokasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkanen ja lumi on mun mielestä oikein jees (vaikka ehkä taisin viime talvena vähän napista paukkupakkasista). Pako aurinkoon marraskuussa on juuri siksi nerokasta, ettei ehdi täysin uppoutua ankeuteen, vaan saa akkuihin lisävirtaa. Kun on kunnon talvi ja päivät jo pitenee, niin sitten on jo helpompi pysytellä plussan puolella.

      Oooo Las Palmas - nähdään ensi marraskuussa! :D

      Poista
  3. No todellakin - tää marraskuu on ihan hirveetä, olen aivan lamaantunut, eikä lapsetkaan halua ulkoilla tuolla märässä... Yleensä pienikin shoppailuterapia auttaisi kaikenlaiseen ankeuteen, mut ei voi siitäkään repiä iloa, kun lätkäisivät sen karenssin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh karenssia!!! :(

      Täytyy myöntää, että eilen käytin retail therapy -hoitomuotoa. Pientä piristystä, ja ehkä pientä shoppailumorkkistakin...

      Poista
  4. Mun ulkomainen kaveri on asunut Suomessa kohta vuoden, ja kaikille hehkuttanut, että "voi että te ette vain näe, syksy ja kynttilät on Suomen paras vuodenaika". Indeed. Se oli lokakuun alussa. Tuli marraskuu. Nyt Se on pari viikkoa kanarialla :D eihän tätä voi rakastaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Rajansa kaikella joo. Kynttilöistä ja glögistä saa pientä lohtua, vaan kyllä pimeys useimmista jossain vaiheessa saa otteen.

      PS. Kommentoitko Lumialla? Niin raivostuttavaa, että "Se" tulee defaultina isolla kirjoitettuna. Ja jos kyseessä oli normaali näppihäiriö, niin unohda koko juttu. :)

      Poista
  5. Mä oon blogissakin julistanut, miten mä rrrrrrrrakastan syksyä ja kaikkia neljää Suomen vuodenaikaa. Melkein nolottaa siis nyt valittaa, mutta on tämä pimeys järkkyä. Sitä lähtee töistä ajamaan kotiin umpipimeydessä, koska usein vielä sataa ja se jotenkin imee loputkin valoisuuden häivähdykset.

    Mä tykkään siis kai vaan alkusyksystä. Nyt saisi jo riittää! Lunta, please!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruska on hienoa eikä mua haittaa kylmäkään, mutta tosiaan pimeys VARSINKIN kun märkä asvaltti vähäisetkin valot on vaan synkkää.

      Lunta toivon minäkin, varpaat ja sormet ristiin! :)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.