28.11.2013

Estoy con gripe

Olen flunssassa. Harvoja espanjan alkeiskurssilta päähän jääneitä asioita. Aloittelijoita taas huijattiin, googletus kertoi, että tengo gripe on yleisempi ilmaisu. Se käännöskukkasista, sitten valitukseen. Poskionteloiden limakalvot tuntuvat noin tuplaantuneen. Puhe kuulostaa siltä kuin pitäisin nenästäni kiinni. Korvia vihloo, päähän koskee ja lihaksia kolottaa. Kuumetta ei ole, silti olen hengaillut pari päivää kotona ja ottanut päikkäreitä semi-etätyöskentelyn ohessa.

Kuva täältä
Olen neuroottinen sairastaja. Pukeudun ainoastaan puhtaisiin, ehdottoman joustaviin trikoovaatteisiin. Päälle tietysti villatakki ja -sukat. Rintsikoita en voi ajatellakaan, että hölökynkölökyn vaan! Jos jaksan, saatan vaihtaa lakanat, koska ei likaisissa tai ruttuisissa lakanoissa voi sairastaa. Tietenkään. Suihkussa käyn, vaikka iho tuntuu rutikuivalta, ja sen jälkeen laitan jotain hyvältä tuoksuvaa rasvaa. Kaiken niistämisen jälkeen nenästä lähtee nahkat ja sattuu. Bepanthen-purtilo on koko ajan käsillä ja nenä kiiltävänä. Toisin kuin kaikilla muilla sairastavilla ihmisillä, minulla on koko ajan nälkä. Syön ja juon kuin viimeistä päivää. Kahvia en kipeänä voi juoda, ja mietinkin johtuuko jatkuva päänsärky kofeiinin puutteesta vai taudista. Kitisen puhelimessa äidilleni, kotona vältän marinaa. Yritän antaa Miehelle esimerkkiä, että kipeänä ei tarvitse koko ajan huokailla huonoa oloaan, koska se on raivostuttavaa.

En nyt jaksa lähteä kaivelemaan linkkejä tieteellispohjaisiin Iltalehden ja facebookin artikkeleihin, missä todistellaan, että miehet kokevat flunssat noin tuhat kertaa voimakkaammin kuin naiset. Mies on onneksi nyt terveenä ja autellut moitteetta. Silti olen pyyhkinyt pöytiä ja pyllyjä normaalisti ja keittänyt perunat, tehnyt porkkanaraasteen ja paistanut (Ikean) lihapullat kuin ei mitään. Vaan voi sitä tragediaa, kun Mies sairastuu! Sitten ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä kirjan ja läppärin kanssa päiväkausiksi lepoon ilman pienintäkään mahdollisuutta jeesailla arkipuuhissa.

Kun marttyyriäidin kilpi on taas hohtavan kiiltävä, voinkin tästä siirtyä sohvalle kiillottamaan Bepanthenilla nenääni.

25 kommenttia:

  1. Ou, toivottavasti ei ole pitkä tauti. Paranemisia!!!

    Meillä päin piinaa flunssa, mikä riekkuu sisuskaluissa monen monta viikkoa . onneksi ainakin toistaiseksi olen onnistunut karttamaan moista .......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tänään on jo parempi päivä, toivon todellakin ettei tämä ole sitä monen viikon versiota.

      Poista
  2. On varmasti jotenkin kiellettyä olla noin hauska flunssassa :D

    Mutta et ole aivan yksin. Minunkin lempiharrastukseni kipeänä on syöminen. Ja terveenäkin, oikeastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syöminen on aina hyvä harrastus. :)

      Joko sait villin yskän kuriin?

      Poista
  3. Mä taidan olla mies, mitä sairastamiseen tulee. Oh noes...

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kukin sairastaa tyylillään...

      Poista
  4. Meillä asuu miesflunssayhdistyksen presidentti, ylipappi ja puheenjohtaja. Oikea mf:n ruumillistuma. JOS se kykenee sängystä ylös pakottavan tarpeen tullen nousemaan, kävely täytyy suorittaa silmät puoliummessa, hartiat korvissa (tai oikeastaan ennemmin korvat hartioissa) ja JOKA v***n askelmalla huokaillen ja voivotellen. Eikä tosiaan auta, vaikka marttyrimutsi raahaa kauppakassit+ uhmiksen kainalossa kotiin vaikka 50 asteen kuumeessa. Mutta pikaista paranemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaahhaaa! Pakko nauraa, vaikka ei se naurata pätkääkään kun kohdalle osuu. Mies sairasti jonkun sortin influenssan kun olin viimeisilläni paksuna kuopuksen kanssa. Ja vaikka hän selvästi oli tosi kipeä, niin jossain vaiheessa alkoi huumori ja empatia rakoilla, kun yksin pyöritti arkea jättimäisen mahan ja 2+ veen kanssa. Vaikka ei kauppaan kykene, niin lopettaisi edes sen huokailun! :D

      Poista
  5. Hahhaa, kiitos Jenninen ja anonyymi! Huoh. Meilläkin on podettu, ja näin se menee: mulla 38,1 kuumetta, arki pyörii normaalisti (paitsi toki itkuväsymyspuuskia, jatkuvaa kitinää siitä etten kipeenä tähän pysty). Miehellä 37,1 ja täydellinen toimintakyvyttömyys (lihaskipujen raportointia, kuumeen mittausta tunnin välein ja juu, huokailua). Voimia siskot, sekä omiin että miesten flunssiin! Lapset sairaana onkin sitten vielä eri tarina - meillä koettu adeno-virus ja isompi 5 vrk 39 kuumeessa. Ei kivaa sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih teidän pieniä potilaita! Piti googlata adenovirus, kun en ollut kuullutkaan (tai varmaan olin, mutta ei jäänyt päähän).

      Onneksi vain minä sairastan tällä hetkellä, tod.näk. muut tulee perästä, mutta ehkäpä sitten olen jo terve.

      Ja teidän isolle huokailevalle "kuume"potilaalle ei heru empatiaa! :D

      Poista
  6. Hölökynkölökyn vaan :DDD! Mahtavaa! Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tässä voiton puolella ollaan. Tänään pystyin jo laittamaan rintsikat! ;)

      Poista
    2. Rintsikkaindikaattori kertoo terveydentilan :D

      Poista
  7. Ajattelin juuri sinua ja miten valloittava olitkaan viime viikonloppuna yökerhossa. Universumi ilmeisesti haluaa tasata painot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ehkä pikainen parantuminen oli universumin tapa kertoa, että mun ei ole suositeltavaa hengailla ilman tissiliivejä?

      Poista
  8. Oot kyllä pro! Mä oon ollut eilisestä lähtien flunssassa, ja liki 39 asteen kuumeessakin olin farkuissa. Miten amatöörimäistä!

    Mitä sairastamiseen tulee, niin en mäkään kehtaa miesflunssaan lapsiperheessä sortua, mutta voin sanoa että oon kyllä siitä katkera (kenelle, who knows) :D

    Siispä oon ajautunut tekemään kompromissin, jota vois kai kutsua transuflunssaksi. Kun oon lapsen kanssa, yritän selviytyä hommista normaalisti, ja miehenkin ollessa paikalla helposti uhraudun auttelemaan, mutta ennen kaikkea en valita (tekee tiukkaa jo sekin että kehtaan kertoa kuumelukemat, kun musta sekin tuntuu lähestulkoon valittamiselta - siis oikein pohojalaanen mentaliteetti, ties mistä peräisin o_O). Sitten taas itsekseni ollessani kuljen silmät sirrillään, selkä kumarassa, huokailen ja kiroilen jne. Eilen kurkkua viilsi niin saatanasti, ja jokaisen nielaisun yhteydessä irvistin ja huokaisin "voi saatana". Onneks ei tartte enää (kun olo on jo parempi) :D

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Toi e-kortti on loistava!

      Poista
    2. Kortti on tosi osuva, Mua ärsyttää niiiiin paljon ihmiset, jotka raahautuu kipeenä töihin.

      Huokailun liiallinen välttäminen saattaa kääntyä itseään vastaan. Joskus pitäisi osata sanoa, että "Hei, nyt ei onnistu, auta." Tavallaan kai huokailulla hakee huomiota, mutta kuten sanottu, sen kuunteleminen pitemmän päälle on rasittavaa.

      Poista
  9. Man-flu. Ei siihen lisättävää. Paitsi kuitenkin, mikä Se onkin kun mies voi täysin vetäytyä tv:n ääreen, eikä lapset vingu (siltä Se kipeänä tuntuu) ympärillä.. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti on paras, vaikka vähän räkäisenäkin! :D

      Poista
  10. :D kaksi asiaa osui ja uppos: ei rintsikoita voi ajatellakaan kipeänä päälle ja mun nenän iho on vissiin jotenkin extraohutta, kun ei pehmeimmälläkään lambilla voi nenää pyyhkiä tai sen iho on rikki sadasosasekunneissa, joten järjettömän iso (se isoin) bebanthen-putkilo käsillä kokoajan, kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa iho tulee jotenkin herkäksi kun kipeenä? Kiristävät tai kutittavat vaatteet, nou nou!

      Ai kauheeta, kun joskus kouluaikoina piti pyyhkiä nenää niillä karkeilla, keltaisilla käsipapereilla! Ne oli aivan kuolemaksi.

      Poista
  11. Olen aina ihmetellyt, että kuka muka hakee flunssaan antibiootteja. Mutta miesflunssaanhan niitä tarvitaan. Nenän tukkoisuuteen syödään reseptilääkkeitä ja sääliä kerjätään huokailemalla ja esittämällä kuolevaa joutsenta. Voi huoh. Miehen kunniaksi täytyy sanoa, että kun olen ollut oikeasti tosi kipeänä (rintatulehdus, oksennustauti tms.), hän on hoitanut kotona ihan kaiken. Mutta kyllä se manflu silti saa minun verenpaineeni taivaisiin.

    VastaaPoista
  12. Hei, blogissani on sinulle haaste. http://not-the-life-i-ordered.blogspot.fi/2013/12/ite-tehhaan-haaste.html

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.