Back to basics (ja vee-askel)

Sain viime jouluna lahjakortin paikalliseen kuntoilukeskukseen. Lahjakortin käyttämisen kanssa ei tullut edes kiire, se olisi vanhentunut vasta kuuden viikon päästä. Vaihdoin lahjakortin jumppakorttiin ja ilmoitin itseni kiinteytystunnille. Ja voi miten oli kivaa! Hauskaa (ja vähän pelottavaa) on, miten kroppa muistaa kaikki askeleet ja liikkeet, joita tuli veivattua himona joskus kultaisella 90-luvulla ja niillä main.

Kroppa ei kylläkään muista nykyistä kuntotasoa: välihypyt tuli joka väliin, vaikka naaman valko-punaiset laikut indikoivat tarvetta kevyempään suoritukseen. Viimeisen viiden minuutin pakarakimarassa ei kinttu enää merkittävästi noussut, muuten jumppasin tosi reippaasti enkä kompastunut steppilautaan tai omiin jalkoihini.

Kuva täältä

Tuli samalla varmistettua, että perjantaina en todellakaan tanssi pöydillä. En nimittäin tule pääsemään ylös portaita. Uutena riskiskenaariona on tulla heitetyksi ulos baarista, kun en pääse ylös tuolista.