1.1.2013

Rasti ruutuun

Olen ajoittain hyvin organisoitunut ihminen. Teen tehtävälistoja: kunkin tehtävän eteen piirrän neliön, johon voi piirtää rastin tai anglo-amerikkalaisen check-merkin, kun homma on paketissa. Listat kulkevat erillisillä paperilapuilla tai kalenterissa. Nykyään ongelmana on, että listat katoavat tai en ylipäätänsä katso kalenteriin.

Mulla on ollut systeemi, että työasiat synkronoituvat työsähköpostin kalenterista työkännykkään, ja synttärit ja perheen omat menot pidetään perinteisessä paperikalentereissa, mun ikiomassa käsilaukkukalenterissa ja osittain keittiön seinäkalenterissa. Logiikka tahtoo pettää, kun usein en tiedä, missä käsilaukkukalenteri on. Aika karkailee kahden viikon tai kuukauden pituisissa pätkissä käsistä. Välillä kuron aikaa kiinni, lähettelen hiki hatussa synttärikortteja ja -paketteja, ja toisinaan taas soittelen perään, kun se-ja-se tapaaminen meni ohi.

Äsken löysin tärkeiden papereiden pinosta useamman laskun, joiden eräpäivä oli hyvän matkaa joulukuun puolella. Olin ehkä joulusiivouksen tuoksinassa niitä katsellut ja ajatellut, että aikaa on. Jollain tasolla olen ymmärtänyt, että kuopukseni syntymäpäivät ovat reilun viikon päästä. Onko kutsut tehty tai edes sovittu Miehen kanssa, milloin juhlat pidetään? Ei, aikaahan on.

Aloitin ryhtiliikkeen ja päivitin seinäkalenteriamme, jonka tänä vuonna sponsoroi Jätekukko. Kiitos vaan. Kauniita luontokuvia ja tiedotteita kunnallisesta jätehuollosta. Hei ihan sama, ei sitä kukaan muista katsoa kumminkaan. 

Muutamia merkintöjä tein optimistisena seinäkalenteriin. Yhtä päivämäärää sinne ei kuitenkaan tarvinnut erikseen ympyröidä. Sen lisäksi että 1.5. on vapunpäivä ja erään tärkeän henkilön synttäripäivä, se on myös päivä, jonka olen ilmoittanut työnantajalleni paluupäiväksi. Tytöt ovat kesän Miehen kanssa kotona ja menevät tarhaan elokuussa. Huoh. Nyt kun tuohon päivämäärään ei ole kuin neljä seinäkalenterin aukeamaa, tuntuu että ei sitä aikaa niin paljon ole. 

Oma syntypäiväni on maanantai. Mitäpä siitä, kyllähän kotiäiti voi hyvin maanantaina ottaa sen pari lasia skumppaa ja sammua klo 21:30. 

Kuva täältä
Hyvää ja sopivasti organisoitunutta vuotta 2013!

13 kommenttia:

  1. MÄ TEEN KANSSA NIITÄ PIENIÄ NELIÖITÄ! Sori, kiihdyin - olin vaan jotenkin ihan varma, että olen neliöideni kanssa yksin.

    Ja on sitä aikaa kuitenkin :) Ja sekin on toivottavasti aika ihanaa aikaa, kun käyt itse töissä ja tiedät, että muu perhe voi kotona hyvin keskenään. Mä ainakin nautin siitä kauheasti, ja niin nautti mieskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neliötiimi, jee! Ehkä siinä on sitä, että saa luotua illuusion, että asiat etenee, kun saa rastittua hommia pois päiväjärjestyksestä. Vaikka hoituu ne näköjään niinkin, että vaan hukkaa listat ja laput jonnekin ja paikkaa isommat katastrofit tavalla tai toisella.

      Poista
  2. Ihailevasti seurasin töissä kierrevihkoon tekemiäsi pikku-checkboxeja. Mikä järjestelmällisyys, mikä havainnollisuus!

    Se jäi vaivaamaan että niitä check-boxeja oli työvihkossa kymmenillä eri sivuilla - teitkö edes joskus koontisivuja, johon keräsit kaikki checkittömät boxit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, joskushan aika hoitaa checkittömät boxit tai ne muuttuu joksikin muuksi. Periaatteessa tein perjantaina tai maanantaina seuraavalle viikolle listan, jonne saattoi kulkeutua edellisiltä viikoilta boxeja.

      En nyt kuitenkaan lähde avaamaan tätä lähes aukotonta ja lähes loogista systeemiä tähän, ettei nyt vaan käy niin että kaikki mun ammatillinen uskottavuus karisee. ;)

      Poista
  3. Ostin kalenterikirjan, Huoh. Toivoakseni muistan sitä käyttää, paljon muistettavaa olisi. Huoh.
    Seinäkalenteri, tietenkin valtra, on käytetyin. :)
    Huh, tuntuu, että kaikki menee keväällä töihin! Hassua, mutta olen vähän kateellinenkin! -vaikka HALUAN olla vielä kotona. Joskus sitä vaan kaipaa aikuisten maailmaa ja perhekerho-diipadaapaa tursuaa korvista. Huoh. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kalenterit on tosi hyviä - jos niitä vaan muistaa joskus vilkuilla. :D

      Valtran kalenteri, ou jee. Voisin kuvitella että se on teidän seinällä aikasta kova juttu!

      Poista
  4. Jätekukko, ai että! Kiitos hekotteluista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joojoo! Jätekukko hoitaa ydinbisneksensä oikein hyvin, ei siinä mitään.

      Tarjolla olisi ollut myös mutkan kautta meille kulkeutunut Kotilieden kalenteri, mutta se on tuolla jossain öh, tärkeiden papereiden seassa.

      Poista
  5. minä mysö neliö tiimissä mukana. miten siitä ei vaan pääse eroon??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on vähän kuin polkupyörällä ajaminen? :D

      Poista
  6. no aijjjjjaaaaaaa..oon huomannu. siis no niin no..en oo ajanu pyörällä moneen monituiseen vuoteen, joten epäilen omia taitojani sen saralla. verrastan siis hengitykseen :D

    VastaaPoista
  7. Hitsi, sullakin on tämä postaustahti niin tiuha, että en meinaa ehtiä kommentoida kaikkiin ajatuksia herättäviin juttuihin. Eli siis lähes kaikkeen. ;)
    (Mua stressaa jo nyt miten ehdin kommentoida yhtään kenellekään mitään kun lähden töihin......)
    Ai sullakin häämöttää töihinpaluu noin lähellä!? Ei siihen tosiaan enää kovin kauan ole. Näin retospektiivisesti voi todeta, että aika on mennyt nopeasti ja on hämmästyttävää, että lapsi on kohta jo 1,5-vuotias. Tavallaan 1,5 vuotta on pitkä aika olla pois töistä, mutta toisaalta ei kuitenkaan. Yksi puoli vuotta lisää ei ehkä sittenkään olisi ollut mahdottomuus... (Sori, tähän ryöpsähti tällainen omanapainen pohdinta!)
    Niin ja tehtävälistoja teen minäkin, tosin vain silloin kun olen erityisen stressaantunut. Tai joskus esim loman alkaessa teen listan kotona tehtävistä siivous- ynnä muista asioista vain todetakseni loman loputtua, että juuri mitään ei tullut tehtyä. Huoh. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin, mistä ihmeestä keksin, että toukokuu on hyvä aika palata, miksi en olisi saman tien syksyyn. Vaan kunhan tässä ajatukseen tottuu, niin ehkä se on ihan hyvä aika. Ainakin hyvä aika nähdä pankkitilillä jotain mukavaa actionia. ;)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.