Lahja, jota kukaan ei halunnut

Nauravaisen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi oli tarkoitus tehdä kunnon materiapostaus, minne olisin listannut parhaat joulu- ja synttärilahjat vinkiksi, jos sen ikäiselle olet ostamassa jotain. Mutta mutta... Osa leluista on luonnollisesti kadonnut jo jonnekin. Voimakasta kassialma-viettiä tunteva Touhukas on ollut hyvin kiinnostunut siskonsa leluista, erityisesti siinä mielessä, että hän pakkaa niitä erinäisiin nyssäköihin, jotka päätyvät en tiedä minne. Yritin myös etsiskellä tuotekuvia netistä, mutta ei siitäkään tullut mitään. Postauksen piti päättyä hauskasti siihen tyyliin, että Nauravainen sai myös lahjaksi siirron äidin kainalosta pinnasänkyyn. Siitä siis lisää, vaikkei se hänen suosikkilahjansa tainnutkaan olla.

Kuten arvelinkin, edellinen unikouluyritelmä vei meidät ojasta allikkoon. Aikaisemmin Nauravainen ei juuri itkenyt öisin, hän vähän ynisi ja kahisi, ja voilà - tissi ilmestyi suuhun. Unikoulussa Nauravainen oppi, että kun alkaa huutaa täysillä, niin lopulta tissi ilmestyy suuhun. Siis yöimetys on jatkunut. Sitäkin ärsyttävämpää on oikeastaan ollut se, että Nauravainen havahtuu joka ilta aika tarkkaan klo 22:08 eikä oikein nukahda sen jälkeen uudestaan, paitsi minun sylissäni sohvalla tai jos menin viereen nukkumaan. Hän nukahtaa yöunille yleensä noin klo 20:30. Voitte erotuksena laskea siitä Miehen ja minun yhteisen ajan, josta tietenkin vähennetään Bloggerin uumenissa haahuilu.

Nyt sitäkään yhteistä aikaa ei ole. Olen nimittäin siirtynyt taas Nauravaisen kanssa alakerran äänieristettyyn koulutustilaan illaksi ja yöksi. Nauruski nukkuu tänä yönä kolmatta yötään pinnasängyssä. Illan ensimmäinen nukahtaminen on tapahtunut kolme kertaa ennätysajassa, alle 5 minuutissa ilman mitään protestointia. Käsittämätöntä! Muuten eka yössä ei ollut paljon hurraamista, toinen yö meni jo selvästi paremmin. Muutamia heräämisiä oli (10?), erityisesti klo 03-05 aika oli levotonta. Olen antanut pari kertaa maitoa, vaikka ei hän sitä tunnu edes kaipaavan. Tämä tyttö ei muuten syö tuttia ollenkaan, joten lohdutuskeinot ovat vähäiset.

En tälläkään kertaa odota, että asiat muuttuvat kuin taikaiskusta. Jos joistain iskuista voi olla unikouluasioissa varma, niin takaiskuista. Muutos on kuitenkin käynnistetty! Ehkä parin kuukauden päästä voin täällä paukutella henkseleitäni, että nyt nukutaan ja nukutaan! Ensi viikolla viimeistään koulutusyksikkö siirtynee yläkertaan. Tässähän saattaa jopa laihtua, kun en puputa jotain koko iltaa, OMG. Ja ajatelkaa, tuolla kauniissa kaapissa on puoliksi syöty kohvehtirasia, johon en voi koskea, koska hampaat on pesty! Tämä sääntö ei enää päde klo 04 jälkeen, jos lapsi toistuvasti itkee, toim. huom.

Peukut pystyyn!