Jääkaapissamme oli

Sitä saa, mitä ei tilaa. Täti-ihminen yllytti minua osallistumaan haasteeseen, jossa paljastetaan jääkaapin sisältö. Tätsy arveli, että saturaatiopiste näiden paljastusten kanssa olisi saavutettu, ja olen täysin samaa mieltä. Nyt on jo nähty niin monta jääkaapin ovea ja sisusta, että en voi tarjota mitään uutta tähän hullutukseen.

Jos jollain voisin erottautua, niin ehkä sillä, että meidän rosteri-pintaisessa jääkaapissa on sormenjälkiä enemmän kuin kenenkään muun ovessa. Lisäksi syksyn juhlaputken jäljiltä jääkaapissa on edelleen huomattava määrä nesteitä: tuore-, puolukka- ja pillimehuja, maitoa, limua, olutta holilla ja ilman, siideriä sekä avaamaton hanapakkaus Grüner Veltliner -valkkaria, jota voin muuten lämpimästi suositella.

Jääkaapin sijaan jaan katsauksen kompostiastiaan, joka kertoo omalla tavallaan totuuden viime päivien ruokaelämästä.

Kompostiin matkalla tänään: 

• Viime viikon kermaisen kanapastan jämät
• Banaanin- ja perunankuoria
• Pari kuorittua perunaa, jotka jostain käsittämättömästä syystä eivät päätyneet makkarakeittoon vaan kompostiin. 
• Makkarakeiton jämät, Touhukas ei syö keitettyä porkkanaa, palsternakkaa eikä lanttua. Makkara ja peruna menee. 
• Leipiä, joita on hieman maisteltu, ja joiden levite on pyyhitty ruokapöytään ja naamaan.
• Suodatinpussi ja kahvia.
• Yksi nahistunut omena. 
• Eilisen kävelylenkiltä sisään kannetut syksyn lehdet (ette kerro Touhukkaalle!)

Näin meillä.