Kaalikeitto- ja lentoemäntien pikadieetit tuovat 100% varmoja tuloksia: jojoilun päätteeksi paino lisääntyy entisestään. Laihuuden tavoittelulle nauroi tänään osuvasti ihana Laura. Minä en koskaan unohda syödä. Joskus en ehdi syödä, mutta se ei jää huomaamatta.
Jokaisella on oma hyvä painonsa. Jollekin se on vaatekoko 34. Itse ajattelen, että siihen painoluokkaan laihduttaminen saattaisi täysin hypoteettisesti ajatellen onnistua. Niiden mittojen pitäminen ei onnistuisi ikinä. Tykkään ihan liikaa ruuan ja herkkujen syömisestä, perjantaibisseä unohtamatta. Mä oon mä tämmöisenä. Höyhensarjalaisena olisin joku muu - pinna huomattavan paljon kireämpänä.
Kaiken tämän tykkään-itsestäni-hyrinän jälkeen on pakko myöntää, että olisi kiva, jos housujen nappi kiristäisi vähän vähemmän. En tavoittele radikaalia muutosta, parin kilon kevennystä vain. Kun liikunnan lisäys tuntuu vaikealta, täytyy kokeilla muuta. Akkain lehdissä olen törmännyt 5:2 paastodieettiin, jonka juju on syödä kahtena päivänä viikossa 500 kcal per päivä. Kun luin juttuja, joissa ehdoteltiin paria syöntikertaa päivässä lähinnä hedelmiä nakertaen, ajattelin, että ihan kiva joo, mutta ei onnistu. Jos tulee liian nälkä, päätyy ajattelemaan ruokaa koko ajan ja lopulta ahmimaan jossain välissä liikaa.
Sitten bongasin tolokun immeisen bloggauksen aiheesta. Vauhtivekaroiden äiti esitteli samaa konseptia protskuilla höystettynä. Tänään kokeilin ensimmäistä "paasto"päivää hänen inspiroimanaan:
- aamulla puolikas rahkapurkki ja mustikoita
- lounaaksi salaatti ja puoli purkkia raejuustoa
- välipalaksi porkkana- ja lanttupaloja
- illalla salaattia ja puoli purkkia tonnikalaa
- iltapalaksi rahkan toinen puoli ja lisää mustikoita.
Eilen illalla ajattelin, että teen töihin salaatin mukaan. Aamulla salaatin teko meni aika kivuttomasti. Olin käynyt edellisenä iltana kaupassa ja etsinyt rasiat valmiiksi. Bussipysäkillä hämmästelin, etteivät eväät olleet jääneet lasten lokeroon päiväkotiin. Kun töissä kuivasin läppärilaukun pohjalta raejuustopurkin nestettä, muistin että työpaikan ruokalasta voi ostaa raastepöytä-henkisen salaattiannoksen, ja voin lopettaa tämän eväskikkailun tähän yhteen kertaan.
Kaloreita oli tänään ehkä enemmän kuin 500, ihan sama. Vaikka välillä on ollut nälkä, ei ole tullut "Antakaa ruokaa tai tulee dunkkuun!" -raivokohtauksia. Kun teen istumatyötä ja (hyöty)liikun vähän, en tarvitse joka päivä kahta lämmintä ateriaa. Saa nähdä miten kauan tämä villitys jatkuu, konsepti kuitenkin tuntuu hyvältä. En jaksaisi joka päivä koko ajan kytätä kaikkea suuhun menevää. Pari päivää jaksaa tsempata, sitten voi taas olla tavallisesti. Välillä voi pitää taukoa ja sitten taas ottaa pari salaattipäivää johonkin väliin.
Mä kokeilen parina päivänä ja raportoinkin siitä. Siis pelkkää yhtä paastopäivää viikossa. Ja ei jeesus sekin tuntui pahalta. Mulla on armoton sokeriaddiktio päällä ja huomasin just tänään, että koko päivä vedelty sokerilla ja valkoisilla viljoilla, eli jotain tarttis varmaan tehdä. Ehkä joku tollainen proteiinipainotteinen päivä olisi hyvä, kun se puoli jää muuten paitsioon. Tässä elämäntilanteessa armahdan itseni, kun riittävän moni muukin asia stressaa ja vituttaa niin ihan viimeiseksi alan pitää itseäni nälässä, sitähän ei kestäisi kukaan. :D
VastaaPoistaMä olin niin ylpeä itsestäni, kun livautin työkaverin antamat kettukarkit pöytälaatikkoon (odottamaan tavallista päivää, en tietenkään kieltäytynyt niistä). :)
PoistaEn minäkään aio tuosta stressiä ottaa enkä jokaista kaloria vimpan päälle laskea. Jos saa silloin tällöin muutaman kevyemmän päivän, niin hyvä.
Nyt kurkkaamaan sun blogia, on jäänyt postaus huomaamatta.
Mä luin tuosta dieetistä joku aika sitten ja melkein tekis mieli kokeilla. Ja vielä just noin ettei tarttis ihan joka kaloria laskea mut että ois pari selvästi kevyempää päivää viikossa. Tuo ruokalan salaattipöytä on hyvä. Kotona mä kans varmaan tarttuisin raejuustoon kurkkuun ja avokadoon. Mut mihin laitan päiväkahvit pullan kera kun lapsi nukkuu päikkärit? Ai niin, eihän se enää meinaa edes nukkua, taistelee vaan unta vastaan. Niin että ei ole taukoa eikä siis kahviakaan. Hanna
VastaaPoistaVoi teidän taistelijaa! :/ Vaikeaa sitä on kyllä ilman pullaa kestää!
PoistaEilen kyllä mietin, että töissä kaiken hulinan keskellä on todella helppoa olla vähemmällä syömisellä. Kotioloissa olen sellainen mutustaja, koko ajan jotain napsimassa. Voihan sitä paasto-päiväkahvilla ajatella, että huomenna saa taas pullaa. :)
Taitaa olla nyt suosittua toi, mun äitikin syö tolla 5:2 tyylillä! Itelläni kroppa hakeutuu itekseen samoille puntarilukemille, että sitä ei ole tarvinnut miettiä koskaan, mutta ruokavalio ja liikunta tai sen puute sitten määrittelee onko olemus ryhdikäs vai vähemmän ryhdikäs. Nyt on ruokavalio kohdillaan, mutta liikunnan suhteen pitäisi ottaa ryhtiliike...
VastaaPoistaTsemppiä "vouhotukseen" - mä veikkaan, että tuossa kun rytmiin pääsee, niin se on helppo pitää yllä! :)
P.S. Mä kyllä joskus unohdan syödä (ja ilman kiherrystä) jos oon yksin eikä ole muita ruokittavia.
Tuo on aivan totta, myös liikunta on tärkeää. Ja raitis ulkoilma. Tuntuu, että jos ei pariin päivään pääse edes kävelylle ulos, pää hajoaa.
PoistaMäkin voisin ehkä kokeilla. Tosin en odota silleen ihmeitä minkään laihtumisen suhteen, enkä koe sellaiselle tarvettakaan, mutta ajattelin elää loppuelämäni silleen suunnilleen tässä painossa enkä sellaista kilo per vuosi -tahtia. Ja siinä voisi auttaa, että olisi hyviä keinoja tarvittaessa takataskussa.
VastaaPoistaKiitos siis vinkistä.
Ja kiitos vielä enemmän tuosta alkupään rauhallisesta ja viisaasta osiosta. Tuli hyvä mieli.
Joo, mulla kanssa rauha tän painoluokan kanssa, ei mitään jatkuvaa unelmointia 6 numeroa pienemmistä vaatteista. Enkä todellakaan jaksaisi punnita ja räknätä jokaista suupalaa, joten rennoin ottein tähänkin hössötykseen. :)
PoistaOot paras tuommoisena kuin olet nyt.
VastaaPoistaKiitos. Kohta on aika ostaa uudet farkut joka tapauksessa, kiinnitän jatkossa enemmän huomiota vyötärölinjan sopivuuteen. :)
PoistaHihii, kiitos tästä, ihan paras: "Antakaa ruokaa tai tulee dunkkuun!" -raivokohtauksia. :D
VastaaPoistaJa todella tolkku, suora ja järjellinen kirjoitus. Olen hyvin samoilla linjoilla painoasioista, monen kantapään kautta eletyn vuoden opeilla.
Hyvä kuulla. Ja haluan vielä alleviivata, että en todellakaan hae mitään suurta laihtumista enkä varsinkaan stressiä, koska nytkin on aivan ok tilanne. Liikun kuitenkin tällä hetkellä vähemmän kuin vuosikausiin, joten täytyy edes välillä sopeuttaa syömistä. Säännöllinen ruokarytmi on mulle yleisesti ja myös kenelle tahansa laihduttamisesta kiinnostuneille tärkeää. Juuri tuon taannoisen Painonvartijoiden setin aikana opettelin syömään välipalaa, mikä auttoi tosi hyvin jaksamisessa ja myös siinä, ettei illalla tullut ahmittua jättimäisiä voileipäkasoja.
PoistaNiin ja sitäpaitsi olet yksi kauneimmista tuntemistani naisista, ihan sama mitä satut milloinkin painamaan! Maailman kauneimmat silmät viekööt nyt ja aina huomion emäntäpohkeista tai kävelemiseen tarkoitetuista jaloista! Rakastava halaus
VastaaPoistaKiitos höpsö! <3 Legendaariset emäntäpohkeet on jo surkastuneet, pystyn jopa ostamaan saappaita kaupasta, hih.
PoistaJa jos nyt jotain 1,5 kg:n laihtumista tapahtuisi, se tod.näk. ei tapahdu vyötäröstä vaan tisseistä, enkä edes halua ajatella, mitä sinne sitten jää... :D
Vai että tällainen dieetti! Huomaa, että olen viime aikoina seurannut ihan muita juttuja, koska tämäkin oli mulle ihan uusi juttu. (Ja samalla vyötärönympärys sen kuin venyy...) Mutta ihan kokeilemisen arvoinen. Tosin en tajua miten ikinä saisin itseäni kutistettua. Tämä 4-kympin ikä ja krooninen makeanhimo on mulle tosi paha yhdistelmä!
VastaaPoistaPöh, eilen jo yritin kommentoida kännystä, mutta jostain syystä en saanut avattua edes kommenttiboksia....
Viikonloppuja!
Bloggerin kommenttiloota on uudistunut, välillä mullakin se on jäänyt näkymättä.
PoistaIän tuoma kilo tai pari vuodessa on todellakin sellainen ilmiö, minkä mielelläni välttäisin. Jos se parilla tsemppipäivällä viikossa onnistuisi, niin sehän olisi loistavaa. En vielä paukuttele henkseleitä, tasan yksi semi-paastopäivä takana! :)
Jou, luen nälöjään näitä sun juttuja aina useamman kerralla, tulee kommentit vähän jälkijunassa. Mutta täytyy kertoa, että olin kyseisellä dieetillä kesällä viisi viikkoa, En ihan joka viikko näköjään kahta päivää, mutta kuitenkin. Kevyet päivät meni periaatteessa ihan ok, eikä mitään suuria ongelmia ollut. Kolme syytä siihen, että en ole enää kys. paastolla: 1) mahani on melko herkkä ja useamman kerran paastopäivän jälkeinsenä päivänä oli maha aivan sekaisin, 2) paastopäivänä ei pysty urheilemaan (paastpäivä + salitreeni = iltapäivän tärinä), mikä ei sopinut aikatauluihin, 3) lukemani kirjoitukset siitä, miten paastoamisen hyvät tulokset näkyvät lähinnä miehillä ja miten naisten hormonitasapaino voi mennä paastoamisesta sekaisin. Jos toimii, niin anna mennä. Itse taistelen vähemmän herkkuja/vähemmän napsimista/enemmän liikuntaa -linjalla, tulokset vielä olemattomat...
VastaaPoistaTäytyypä pitää silmällä noita merkkejä.
PoistaEilen oli mulla taas "paasto"päivä. Söin taas rahkaa ja mustikoita aamulla sekä iltapalalla, lounaaksi ja illalla söin isot salaatit, jälkimmäinen broilerilla höystettynä. Kalorimielessä tuli varmasti yli 500 kcal, kuitenkin vähemmän kuin tavallisena päivänä. Tärkeää on kuitenkin pysyä pelikunnossa ja järjissään.
Sellaisen olen huomannut, että vaikka yritän juoda kovasti vettä paastopäivän aikana, illalla ja seuraavana päivänä on törkee jano.