Neuvolakeikan jälkeen Touhukas oli tiukasti sitä mieltä, että mitään laseja hän ei tarvitse eikä ota (surkeaa itku päälle). Kun lääkäritäti pari kuukautta myöhemmin oli toista mieltä, minua jänskätti, että mitähän tästä tulee. Saadaanko edes valittua mitään laseja, jos harmittaa maailman eniten. Ja tietysti ehti käydä mielessä kaikki "Kiusataanko sitä!?!? Voiko se ikinä leikkiä normaalisti!?!?!" yms. kelat, mitä äiti-ihmisen päässä helposti pyörähtää päälle.
Optikolla oli tarjota läjä violetteja laseja, joihin oli säälittävänä yrityksenä laitettu tarra "Moomin" ilman mitään mitään kuvitusta. Onneksi löytyi tasan yhdet punaiset ja hieman kimaltavat Hello Kitty -lasit, jotka istuivatkin hyvin. Totesin, että ei ole sopiva hetki pelata "Kävisikö joku muu?" -korttia, ja niin Touhukkaalla on nyt omat Hello Kitty -silmälasit.
Lasien kanssa on
- pyllyröity pulkkamäessä
- kiipeilty puuhun
- pompittu sängyllä
- painittu siskon kanssa
- piirretty ja katsottu telkkaria
- eli oltu ihan tavallisesti.
"Hei, entäs lasit?" saa aikaa naurun remakan ja riehuminen vain yltyy.
Kai tähän totutaan, parin viikon päästä ei muisteta aikaa ilman laseja. On mahdollista, että näkö korjautuu lasien kanssa, kesällä käydään moikkaamassa lääkäritätiä uudestaan.
Onko erityisiä vinkkejä kääpiöliigan rillipään kanssa elämiseen?
Kiva, että löytyi mieleiset lasit!
VastaaPoistaMinun siskolla oli aikanaan (tooodella kauan sitten!) lasit karsastuksen vuoksi ja hän sai ne tosi pienenä, sanoisinko reilu 1-vuotiaana. Vuosien saatossa ja silmien kasvaessa näkö kuitenkin korjaantui ja joskus ala-asteen aikana hän pääsi luopumaan laseista, eikä ole sen koommin sellaisia tarvinnut. Sen muistan, että sisko meistä vilkkaimpana oli kova riehumaan ja yllättävän hyvin lasit pysyivät matkassa. En muista menivätkö koskaan rikki, mutta toki kasvamisen myötä piti välillä hankkia uudet lasit.
Hyvähän se on, että näköä tässä vaiheessa korjaillaan! Kiva kuulla, että lasit kesti reippaassakin menossa mukana! :)
PoistaHyvä että löysitte kivat lasit, ja ootte saaneet ne "ajettua sisään" ihan normielämään! :) Jospa se näkö siitä korjaantuu ja lasit on muisto vain! Meillä on sen verran likinäköistä porukkaa kaikki lähipiirissä, että odottelen vaan milloin koululaisilla alkaa näkö huonontua... itse sain lasit 6. luokalla, kun en enää nähnyt taululle (ja meni mooooonta vuotta ennen kuin niitä alkoi pitää koko ajan eikä vaan tunneilla - mitä ilmeisemmin siistimpää olla puolisokea kuin rillipää).
VastaaPoistaYllättävän kivuttomasti sisäänajo on sujunut. Kaikki on osanneet kehua laseja, niistä on tullut juttu, joita on kiva esitellä kaikille.
PoistaHienot! Itse olin samanikäinen ja muistan vanhempien muistuttaneen, ettei lasien yli saa kurkkia. :) Muuten on tallessa ekat rillit melkoisine naarmuineen eli eivät elämistä rajoittaneet. ;)
VastaaPoistaHih, oletko antanut omien typyjen kokeilla äiskän vanhoja laseja? <3
PoistaJoo, kyllä nää on varmasti niitä hetkiä vanhemmuudessa jolloin Hello Kitty on vain nieltävä. Onneksi löytyivät noin kivat lasit!
VastaaPoista:D Juuri näin. Välillä Hello Kitty on meidän puolella.
PoistaHienot lasit, kiva että löytyi mieluisat! Ja hyvin ovat touhuja kestäneet.
VastaaPoistaIhan painajaismainen tilanne, jos meidän vauhtivekaroilla olisi lasit.. Kääk, niitähän pitäisi olla vähintään tusinan verran varalla! :)
Heh, eräs työkaveri kertoi, että hänen siskonsa lapsille on haettu aika monet lasit. Niin pitkään kun lasien rikkoutumisessa ei tule mitään vahinkoa kantajalleen, en näe niiden rikkoutumista katastrofina. Veronmaksajien onneksi laseissa ei lue Chanel eikä Rayban, vaan Hello Kitty. :D
PoistaVau! Mä sain lasit 6-vuotiaana (hajataiton vuoksi) ja malleja oli tasan yksi ja siitä kaksi väriä - onneksi mä olin luokan eka joka sai lasit, niin mulla oli ne punertavat, seuraava joutui sitten ottamaan sinertävät ettei olisi ollut samis. Kyllä ne sen pari vuotta kesti, enemmän mä olen itse asiassa aikuisena hajottanut laseja.
VastaaPoistaHauska tarina! Sinertävistä tulee mieleen Mikko Alatalon lasit, vaikka siitä ei tainnut olla kyse. :)
PoistaMeillä sai 6v vilkas ja eläväinen poika silmälasit viime syksynä. Hiukan ensin suretti 'äiti nää on näin isot' ja huoletti 'mitä josnkaikki huutelee mulle rillipää, rillipää?', mutta hienosti on käyttänyt laseja niin koulussa kuin kotonakin. Mikä taas näkyy siinä että kun 4kk käytön jälkeen vein niitä optikolle hieman oiottavaksi niin oli asiakaspalvelijalla naurussa pitelemistä kun kuuli niitten olleen niin vähän aikaa käytössä. Helsingissä muuten kaupunki ei maksa silmälaseja, vain ensimmäisen silmälääkärikäynnin joten sinänsäkin olisi toivottavaa että laskt kestäisi nyt vaikka vuodenkin...
VastaaPoistaTsemppiä teidän silmälasienkäyttäjälle! Ymmärtääkseni lapset aika pian tottuu silmälaseihin ja haluaakin niitä käyttää, kun huomaavat että niillä ihan oikeasti näkee paremmin. :-)
- LeenaK
Leena! Kiitos tarinasta! Lapset todellakin tottuu nopeasti. Eilen oli ensimmäinen päiväkotipäivä lasit päässä, ja toisten lasten reaktiot oli enimmäkseen "Onpa hienot! Hei mitä sulla on päässä?" Ja tosi kivasti tyttö muistaa itse laittaa lasit päähän heti aamusta eikä ole kiukkuillut ollenkaan tästä aiheesta.
PoistaKovasti vaihtelee eri kuntien korvauspolitiikka! Tavallaan voi olla rennommin, kun tietää ettei hajonneita laseja tarvitse omasta pussista maksaa. Toisaalta on vähän huono omatunto, me kaksi työssäkäyvää ihmistä oltas voitu maksaa lasit itsekin.
Tampereella maksetaan linssit tietystä hyvin kalliista liikkeestä. Lääkärikin sanoi, että halvemmalla voi saada muualta koko paketin kuin pelkät kehykset tuolta kaupungin "kilpailuttumasta".Että nyt lähdetään meidän 1-vuotiaan kanssa silmälasikaupoille...
VastaaPoistaJulkisen sektorin kilpailutuskuviot on kyllä niin hanurista.
Poista1-vuotiaan kanssa voikin olla haasteellista saada lasit pysymään päässä! Saitteko lasit karsastuksen vuoksi vai mistä syystä?
Tsemppiä! :)