Terveisiä Elimäeltä

Jos naisten ja miesten välinen kommunikaatio on joskus vaikeaa tai mahdotonta, on myös lasten ymmärtämisessä omat kuriositeettinsa. Jos vauva karjuu naama punaisena, se voi tarkoittaa tilausta maitobaariin, toivetta päästä lähetetyksi Höyhensaarille, sitä että on tylsää tai jotain muuta. Jos kolmevuotias raivoaa, että "Haluan pinkit sukat, en punaisia!" se voi tarkoittaa, että syliin pitäisi päästä, nälättää, janottaa, pissittää, toivetta saada toiset sukat tai jotain muuta. Lähes aina on kyseessä joku aivan looginen message, jota vastaanottava pää ei heti pysty ymmärtämään.

Erään iltariehusession aikana nakupelleksi pukeutunut Touhukas alkoi yhtäkkiä jorata sata lasissa ja laulaa "Se on koodatee, se on koodatee, se on koodatee!". Olin että "Que?" Tätä tapahtui jokusen kerran, ja kun siinä oli vaan niin järrrrrrjettömän hyvä meininki, laulua alettiin hyräillä aina kun tarvittiin parempaa mieltä. Lisäksi koodatee vakiintui muuhun käyttöön:

"Voisitko vaihtaa tolle pikku koodateelle vaipan?"
"Onko koodateet syöneet?"

Arvoitus ratkesi muutama viikko myöhemmin. Levylautasella pyöri vanha kunnon Ipanapa 3 ja eurohumppa-henkinen Mehudisco (Tea ja Kana) ...jeejee - se on K ja T...

Ihan sama, meidän perheslangiin kotiutunut koodatee on ja pysyy. Hyvät koodateet vaan sullekin, moro!