29.12.2014

Frozen - myöhäisherännäisen analyysi

Disneyn animaatioelokuva Frozen - Huurteinen seikkailu ilmestyi noin vuosi sitten, 2013 lopulla. Elokuva on kerännyt valtavasti kehuja, Oscar- ja muita pystejä sekä Disneyn kassaan yli miljardi taalaa tuloja. Vuonna 2014 elokuva sai kyseenalaisen kunnian olla vuoden toiseksi ladatuin leffa laittomien latausten kategoriassa.

Emme käyneet elokuvissa katsomassa Frozenia. Minua ärsytti massiiviset markkinointitoimet, ja epäilin että kovat äänet ja 3D-seikkailumeininki olisivat liikaa esikoiselle. Hieman myöhemmin kävin toki tarjoilemassa pelkoa ja suurta surua vanhempien menettämisestä Minisankarit-elokuvan parissa, ja nähtyäni Frozenin kotioloissa olin tyytyväinen päätökseeni. Leffateatterissa kokemus olisi todella ollut liian pelottava.

Kuva täältä
Frozen dvd tuli meille jouluna, ja sitä on katsottu ahkerasti, mielellään kerran päivässä, jos mahdollista. Leffassa on paljon hyvää: upeita maisemia, hauskoja hahmoja ja monikerroksinen tarina. Leffan tekeminen maksoi 150 miljonaa dollaria, johan Walt olisi pyörähtänyt haudassaan, jos leffasta olisi tullut keskinkertainen.

Päähenkilöt ovat sisarukset Elsa ja Anna. Elsalla on taikavoimia: hän voi jäädyttää mitä vain ja vahingossa tulee jäätäneeksi siskoaan. Tämän välikohtauksen seurauksena Elsa eristäytyy siskostaan, jotta hän oppisi hallitsemaan voimiaan eikä satuttaisi siskoaan enempää. Pelko ja viha saavat Elsan jääpuikot lentelemään hallitsemattomasti, ja eräiden käänteiden jälkeen onkin jääkausi ovella ja lumihirviöt loihdittuna. Sitten tapahtuu paljon asioita, joiden päätteeksi pahat saavat palkkansa ja hyvät myös.

Kuva täältä
Kotisohvalla jättimäinen lumihirviö ja muutamat muut kohdat eivät olleet kauhistuttavia. 5-vuotias ei ole kehitellyt leffasta painajaisia ja melkein 3-vuotiaskin katselee elokuvaa sujuvasti. Eri ikäiset näkevät elokuvasta epäilemättä erilaisia asioita, esimerkiksi vallankumouskeinottelut ja rakkaustarinat jäävät pienemmiltä rekisteröimättä. Molemmat tytöt ovat lumoutuneita elokuvasta, he lauleskelevat lauluja ja leikkivät Elsaa ja Annaa.

Ärsyttävää elokuvassa on muutamat laulut, vedetään niin kovaa ja korkealta, että korviin sattuu. Naispuolisten hahmojen lautasen kokoiset silmät ja Barbie-mallinen vartalo tökkivät periaatteesta. Disney ja moni muu on tehnyt ja tekee edelleen Frozen-oheistuotteilla ja -tapahtumilla hyvää bisnestä. Mekot, nuket, lakanat, kirjat ja Disney On Ice levittävät brändin ilosanomaa.

Frozen on joka tapauksessa must see -elokuva, jota meillä tullaan katsomaan vielä kerran jos sadannenkin.

27.12.2014

Seesteinen joulu

Meidän joulu meni seesteisissä merkeissä. Emme joutuneet käymään ensiavussa, kukaan ei oksentanut eikä meillä käynyt poliisi tai palomiehet. Lahjaksi sain mm. erityisen hyviä sukkia, juoksukirjan sekä lahjakortin kaunistumishoitoihin. Ruokatarjoilut ja lahjominen olivat kerrankin maltillisella tasolla, langon kalapöytä veti jälleen korkeimmat pisteet. Joulupäivänä otin peräti kolmet pienet päiväunet, joulu-uupelo yllätti juhlijan.

Täysin kommelluksitta emme mekään joulusta selvinneet. Autosta puhkesi rengas, ja pyhien aikaan ei korvaavan kumin hankkiminen onnistunut. Jos totta puhutaan, tapaninpäivän sukulointidinnerin skippaaminen ei 100% harmittanut, kun sen sijaan sai käydä rauhassa kävelyllä ja saunassa. Kun tänään jouluvieraat pakkailivat kamojaan, tuli lanko kysäisemään, näyttääkö alakerran kylppärin lattia ihan normaalilta. Siellä lillui iso lätäkkö sitä itseään: vessapaperimuhjua ja yököttävän hajuista liejua, siis viemäristä ylämäkeen tullutta kamaa. Shit happens ja muut klassiset lohkaisut tähän. No, putkimies tuli yllättävän nopeasti paikalle ja rassasi röörit auki. Kumihanskoilla ja Tolulla viimeistely, toivon mukaan asia saatiin pois päiväjärjestyksestä (vain kaksinkertaisella tuntiveloituksella, eilen olisi ollut vähintään triplamaksu).

Vesirokkopotilaan kunniaksi koristelimme vesirokkonallen.
Nyt pukin tuoma Frozen dvd kuudetta kertaa soittimeen ja sohvalle pötkis. Leppoisaa ja sopivalla tavalla tapahtumarikasta vuoden loppua!

23.12.2014

Kankaiset joulupussit 2014

Ennen joulukuun puoliväliä olin vakuuttunut, että tänä vuonna en jaksa touhuta mitään joulujuttuja. Työt ja muut projektit veivät voimat ja ajatuskapasiteetin. Vaan sieltä se joulumieli vähitellen tuli: käytiin laulamassa kauneimpia joululauluja ja hakemassa kuusi lumisesta metsästä. Päätin, että teen lempiasioita omassa tahdissa. Kummitytön perinteinen valokuvakirja on aloittamista vaille valmis. Päätin, että ehdin tekemään sen vaikka joululomalla, liian kireäksi en pipoa kuro, vaan joulua kohti mennään hyvällä fiiliksellä.

Kankaisten joululahjapussien ompeleminen on ollut yksi parhaista ideoistani viimeisen parin vuoden aikana. Mallistoa on vuodelta 2012 ja 2013. Joululahjojen pakkaamiseen menee noin 15 min, siitä suurin osa ajasta erillisten pakettikorttien tekemiseen ja kirjoittamiseen. Kun lahjat on avattu, viikataan lahjapussit joulukoristeiden laatikkoon ja skipataan roskapussillinen käärepaperiroskaa. Ai että, välillä täytyy oikein ihmetellä miten fiksu ja taitava olen!

Tänä vuonna ommella surautin uudet verhot keittiöön. Tein samoilla lämpimillä pari tosi iisiä pussia käsiin sattuneista tilkuista. Vaikka muuten pussukat ovat tylsähkön puoleisia, huomasin että pieniä pusseja olen kaivannut, ja tässäpä niitä tuli pari. Tähtipussiin mahtuu täydellisesti kuvakalenteri, joita isovanhemmat ja kummit ovat usein saaneet.


On hauskaa, että jouluun liittyvät perinteet ja tekemiset muuttuvat vähäsen joka vuosi. Tämän joulun uutuuksia on Frank Sinatran joululevy, jonka muutamaa biisiä olen luukuttanut Spotifystä ahkerasti. Frankista tuli heti vakkari minun jouluuni. 

Annetaanpa siis puheenvuoro Frankille.


Have Yourself a Merry Little Christmas!

20.12.2014

Oma talous seurantaan, kokeilussa Toshl

Luettuani kirjan Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä (lisää täällä) innostuin seuraamaan omaa talouttani. Pidän siis tarkemmin silmällä, mihin rahani menevät. Vaikka siirrän joka kuukausi tietyn summan sivuun, tilille jäävä raha hupenee reippaasti niin, että loppukuusta pitää usein siirtää sivusta rahaa takaisin käyttötilille.

Omaa rahankulutustaan voi seurata ruutuvihon ja kynän kanssa tai vaikkapa Marttaliiton excel-pohjalla. Seurantaan yksinkertaisesti kirjataan kaikki tulot ja menot. Erilaisia tulolähteitä on yleensä rajallinen määrä, menoja taas on joka lähtöön. Menot kannattaa kategorisoida: ripsiväri, kampaajakäynti ja naamarasva kirjataan kauneus-otsikon alle. Näin saa paremman kokonaiskuvan kuin silppurivejä tuijottamalla.

Osuuspankin Pivo-sovellus on ollut esillä monessa blogissa hiljattain. Sovellusta voi käyttää myös pankkitilin saldon seurantaan ja saada halvennusta erilaisista tuotteista tai palveluista. En ole käyttänyt Pivoa, koska en ole kyseisen pankin asiakas. Ymmärtääkseni Pivo sijoittaa vaikkapa Prisma-käynnin ruokaostoksiin, vaikka ostaisi samalla reissulla sukset ja telkkarin. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Talouden seurannassa Pivo saattaa siis olla hieman harhaanjohtava, kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Minä käytän seurantaan Toshl-sovellusta. Haulla personal budgeting tai finance tool löytää ilmaisia ja maksullisia sovelluksia omaan luuriin tai läppäriin. Toshlia voi käyttää myös selaimella. Sovelluksesta on maksullinen ja maksuton versio. Päätin ottaa muutamaksi kuukaudeksi maksullisen version, se on jonkun verran monipuolisempi kuin ilmaisversio. Puhelimeen on kätevää näpytellä kuluja sitä mukaa, kun niitä maksaa. Illalla klo 18:00 puhelin kilahtaa ja kysyy "Onko päivän kulut syötetty?"

Kuva toshl.com
Minulla on käytössä mm. seuraavat menojen tagit eli kategoriat: asuntolaina, lapset, kauneus, ruoka, kodin tarpeisto, ravintola (sis. työpaikkalounaat), viihde, muut kulut, vaatteet ja sijoitus. Toshlilla voi tehdä myös budjetteja tageille. Ensi vuodelle aion tehdä ainakin vaatebudjetin. Toshlissa on mahdollista seurata useamman eri tilin kuluja. Jos perheessä on yhteinen taloustili, sen menoja voi seurata erikseen. 

Kuva: toshl.com
Aloitin seurannan marraskuun loppupuolella. Joulukuu on järkyttävä menokuu: pikkujoulureissujen ja -juhlinnan lisäksi tulee käytettyä pitkä penni ylimääräistä lahjoihin ja ruokaan. Mukavasta veronpalautuksesta ei jää jälkipolville paljon muisteltavaa. Poikkeusmenoista huolimatta päätin, että harjoittelen rutiinia ja kerään dataa.

Tavoitteenani on seurata tuloja ja menoja noin 3-4 kuukautta ja vähitellen ymmärtää paremmin, minne rahani päätyvät. Minulla ei ole selkeää käsitystä siitä, paljonko rahaa menee kuussa vaikkapa ruokaan. Asuntolaina pysyy yhtenä suurimmista kulueristä, sitä seuraavia siivuja voikin katsella tarkemmin: löytyykö sieltä osa-alueita, missä voisi tehdä muutoksia? 

Onko sinulla kokemuksia oman talouden seurannasta? Uuden vuoden aloitukseen kuuluu usein uusi alku kuntoilussa ja elämäntavoissa, voisiko oman talouden seurannassa olla aihetta ryhtiliikkeeseen?

19.12.2014

Lippuviiri joulukorteista

Minä pidän joulukorteista. Tykkään askarrelluista korteista, lasten tekemistä tai niistä, missä on kahdeksan erilaista elementtiä askartelukaupasta. Tykkään Unicefin korteista ja osta-eurolla-kymmenen -korteista. Erityisesti pidän korteista, joissa on itse otettuja kuvia lapsista, koirista, kissoista tai oravista.

Ripustan joulukortit lippuviiriksi, että kortteja voi katsella ruokapöydän äärestä. Lastenkin mielestä se on kiva juttu. Otan hyvän pätkän villalankaa ja paksun neulan. Ensin lenkki langan päähän ja sitten alan pujotella kortteja. Teen solmut ennen ja jälkeen kortin, että ne pysyvät paikallaan.

Suttuinen kuva, pannaan sen piikkiin, että en halua paljastaa kuvakortissa näkyvän perheen kasvoja.
Sama ajatus toimii myös niin, että kiinnittää langan kaapin tai seinän yläpäähän, ja antaa korttilangan pudota alaspäin. Silloin kannattaa pujottaa lanka kortin nurkkaan tai sivureunaan.

Mukavaa joulun odotusta!

13.12.2014

Iso pieni, pieni iso

Kuopuksen lähestyvä 3-vuotissyntymäpäivä on ollut paljon mielessä. Tavallaan se on hassua, tammikuussa se tuntuu tulevan täytenä yllätyksenä joulutohinan jälkeen.

Kuopuksen syntyessä esikoinen oli muutaman kuukauden yli 2-vuotias. Nyt jälkikäteen ajateltuna pidin häntä monella tavalla vanhempana ja isompana. Odotukset erinäisten asioiden suhteen olivat korkealla, esimerkkinä mainittakoon omatoiminen pukeminen, päiväunille rauhoittuminen ja pottaharjoittelu.

Ajattelin esimerkiksi, että lapsi pystyisi määrätietoisesti kävelemään melko suoraan pisteestä A pisteeseen B, sanotaan vaikka lyhtypylväältä toiselle. Näinhän asia ei suinkaan ollut, ja siihen liittyen muistissa on kirkkaana eräs äitiyden tähtihetkistä. Menimme illalla puistoon. Keksin, että menemme kävellen ilman rattaita puolisen kilometria suuntaansa. Ehkä halusin maksimoida liikunnan ja raittiin ilman, jotain hyvää tarkoittavaa, mutta ei ihan loppuun saakka mietittyä se oli. Olin vakavasti raskaana, ja reissun loppupuolella todennäköisesti nälkäinen, väsynyt tai vessahädässä (todennäköisimmin kaikkea tuota). Muistan kiukunneeni kotimatkalla tosi kypsänä (ei siinä sanan aikuismaista tarkoittavassa merkityksessä), että "On se kumma, kun ei iso tyttö voi yhtään kävellä reippaasti!" ja sitä rataa. Lopuksi kannoin tyypin kainalossa ähisten, puhisten ja nalkuttaen kotiin.

Nyt kun kuopus on jo ylittänyt kyseisen ikärajapyykin, ei tulisi mielenkään odottaa häneltä suoriutumista kävelymatkoista suoraviivaisesti. Omatoiminen pukeutuminen onnistuu osin hyvin, autan aina varsinkin ulkovaatteissa. Pottahommat sujuu mallikkaasti, yövaipasta ei ole pienintäkään kiirettä luopua. Ja käveleminen puistoon? Ei tulisi mieleenkään lähteä matkaan ilman rattaita tai pulkkaa (tänään tuli lunta, jipii!).

Esikoinen kuukautta vaille 3 v. Iso pieni <3
Ehkä kolmisen vuotta sitten yritin kehittää ajatusta todellisuutta omatoimisemmasta lapsesta, että oma elämä olisi ollut helpompaa? Kun ajatteli, että isompi osaa olla omatoimisempi ja reippaampi, niin saattoi keskittyä enemmän vauvaan. Kun kuopus melko varmasti on perheen viimeinen vauva, tulee senkin vuoksi odotettua häneltä vähemmän.

Jälkikäteen morkkistelu on kohtuullisen hyödytöntä ja toki lapset ovat monella tavalla erilaisia. Silti toivon, että en asettaisi rimaa ja odotuksia liian korkealle esikoisen kanssa. Vaikka ensi syksynä alkaa jo eskari (KÄÄK!!!), niin 5-vuotias on vielä pieni ja tarvitsee apua ja tukea tosi monessa asiassa.

Siperia opettaa ja joulu herkistää. Sunnuntaina Kauneimmat joululaulut, voin luvata, että vollaan vähintään yhtä paljon kuin yhdessä Vain elämää -jaksossa keskimäärin.

5.12.2014

Itsenäisen naisen päivät

Jes, ihan huikea viikonloppu on alkanut ja samoissa merkeissä jatkuu! Hengailua vanhojen kavereiden kanssa, se on vaan niin kivaa, kun tunnetaan aikojen takaa ja jatketaan juttua siitä, mihin on viimeksi jääty. Saa maailman tärkeintä vertaistukea: muidenkin elämä on järjetöntä huisketta ja eineslaatikoiden lämmitystä. Kyllä taas niin sydäntä lämmittää ja arkea jaksaa, kun käy vähän viettämässä omaa aikaa!

Senkin puolesta hyvä tauko, että töissä tuntuu taas hankalalta. Että ei oikein tiedä, että olisko vai eikö olis. Onko tää mun kutsumusammatti vai olenko "vaan töissä täällä". Vakiduuni ja ok palkka, silti pitää vaan vatvoa. Mikähän musta oikein tulee isona?


Sitten pääseekin kotiin askartelemaan joulupusseja. Tänä vuonna ajattelin ottaa mummon vanhan pipon ja kietaista vanhoista sukkahousuista nätin rusetin. Siihen voi paketoida paikallisen käsityöläisen tekeleen tai lahjakortin, mitään muovisia monikansallisten jättien riistokamoja ei tietenkään lapsille osteta. Tai korkeintaan leeko veenssejä paketti tai kolme. Ja ehkä tytöille kaalimaan kakarat, kun en sellaista itse lapsena koskaan saanut.

Ja hei, kerroinko että luin tosi hyvän kirjan? Kerroin joo, ai niin. No, itseni toistaminen onkin tämän blogin kantava teema. Oonkin ollut tosi säästäväinen ja elänyt project 333:sta kympillä. Mitä nyt ostin paikallisesta pikkupuodista vanhoista villasukista kyhätyn hauskan tilkkumekon (vain 190 euroa, mitä säästöä!), trikoopipon (mulla on vasta 299 ennestään) ja vanhasta tottumuksesta lomalta paidan ja pari mekkoa. Hupsansaa, sattuuhan sitä. Ensi kuussa taas ryhtiliike, kerron sitten lisää.

Tietysti keräyslahjat on hankittu, verta luovutettu ja kirjoitettu (melkein) Plan-kummipojalle. Taidankin ensi vuonna osallistua maailman hyvien ihmisten MM-kisoihin. Mullahan on pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta treenaamisesta paljon kokemusta: sankarilliset puolimaraton-kertomukset eivät varmaan jääneet keneltäkään huomaamatta. Ensi keväänä voikin osallistua jo ultramaratonille, marraskuussa kävin ainakin kolme kertaa lenkillä ja kerran meinasin tehdä vatsalihaksia. 5:2 paastoakin pidin noin 1,5 päivää. Johan tässä saa konvehtia nakertaa, kun meinaa housut tippua jalasta.

Totta toinen puoli, loput parodiaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

3.12.2014

Joulupuu on rakenteilla

Jouluun liittyy paljon kivaa tekemistä ja tunnelmaa. Meidän perheen joulukuvioihin kuuluu mm. kauneimmat joululaulut lähikirkossa, Miehen tädin leivonnaislähetyksen malttamaton odottelu ja jouluaaton iltapäiväkahvit laajennetussa perhepiirissä, kun joulupukki saattaa saapua juuri niihin aikoihin ovelle.



Viime vuosina joulufiilistelyyni on kuulunut Joulupuu-keräykseen osallistuminen (Kuopion Joulupuu-keräys). Nuorkauppakamari yhdessä paikallisen sosiaalitoimen kanssa kerää lahjoja lähiseutujen vähävaraisiin perheisiin. Lahjoittaja voi valita, minkä ikäiselle tytölle tai pojalle lahjan ostaa. Joulupuu-keräykseen otetaan vain uusia leluja. Lelun sijaan voi murkulle ostaa leffaliput tai lahjakortin vaatekauppaan. Olen saanut työpaikallani kollegat houkuteltua mukaan, kerätään taas tänä vuonna kimpassa säkillinen lahjoja. Joulupuu-keräyksestä tykkään erityisesti siksi, että apu menee lähelle eikä hallinnointikuluja ole merkittävästi, vaan paketit menevät suoraan perheisiin. Joulussahan ylivoimaisesti parasta on lasten ilo. Jos jouluilon pilkahduksen voin jollekin lapselle tätä kautta suoda, niin se on huippu juttu!

Joulun aikaan on lukemattomia muitakin keräyksiä Pelastusarmeijan padoista isojen järjestöjen kamppiksiin. Facebookista löytyy ryhmät Avustuksia vähävaraisille tai Jouluapua, missä perheet kertovat tarpeitaan. Apupaketteja voi lähettää tai viedä perille. Facen ryhmissä pyydetään kaikenlaista jouluruuasta pesuaineisiin, talvikengistä My Little Poneihin.

Muiden auttamisessa kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että jokainen auttaa omalla tavallaan ja omien resurssiensa rajoissa. On varmasti aina joku, joka lahjoittaa enemmän rahaa tai joka virkkaa tuhat peittoa maailman orvoille, alastomille lapsille. Kun auttaa ensin itseään ja antaa vasta sen jälkeen sopivan määrän aikaa tai rahaa muille, on kaikilla parempi mieli.

Osallistutko sinä joulun aikaan keräykseen tai apuprojekteihin?

25.11.2014

Viisi vuotta elämästäni, runo

foolihappo
kylmä nakki
päärynä
rauta

ilokaasu
jaffa-limppa
särkylääke
tikki

rintakumi
luumukeitto
kaalinlehti
harso

silkkimyssy
potkuhousu
villasukka
vaippa

tuttinaru
toppapuku
unipussi
nalle

tissimaito
leipäkäntty
maissinaksu
puuro

muumi-hakka
makka-pakka
helistin
pallo

juhlamekko
hello kitty
sukkahousu
pinni

Oktonautit
Hakkarainen
Pesonen ja
Viiru

Goretexit
kurahousut
välikausi
Kuomat

nukkeleikki
palapeli
hippasilla
itku

unipupu
unihiekka
unisatu
suukko


23.11.2014

Mainoksen uhri vai oman taloutensa sankari?

Usean vuoden ajan osa kampaamonautintoa oli lukea Olivia-lehteä. En yleensä pidä naistenlehdistä, Oliviassa tuntui mukavalla tavalla yhdistyvän hömppä ja asiapitoiset jutut. Nykyiseen kampaamoon taitaa Olivia tulla myös, meillä on ihanan kampaajani kanssa niin hyvät jutut, että ei siinä ehdi lehtiä lueskella, kun parannetaan maailmaa suu (ja tukka) vaahdossa.

Päätin tilata Olivian muutamaksi kuukaudeksi kotiin hetken mielijohteesta. Se on alkanut tuntua virheeltä. Ensinnäkin puhelinmyyjät tyrkyttävät minulle lehden tilausta koko loppuelämäni ajan. Lisäksi kotioloissa tuli katsottua lehteä toisin silmin, ja mainokset (mainosmainokset ja muut tuotesijoittelua sisältävät jutut) alkoivat ahdistaa. Tästäkö minä vapaaehtoisesti maksan, että alan haluta ja muka tarvita metallinhohtoista luomiväriä, seerumia XYZ ja liian isoja villapaitoja, joita 90-luvulla käytin, vaikkeivat ne sopineet minulle silloinkaan? Mainossisältöä on lehdessä reilusti yli puolet. Ne muutamat asiajutut ovat olleet parissa lehdessä kiinnostavia, jotenkin epämukava fiilis tästä kokeilusta jäi päällimmäiseksi mieleen.

Jonotin kirjastosta paljon hehkutettua kirjaa Erilainen ote omaan talouteen - vapaus, onni ja hyvä elämä (Talentum, 2014), ja kirjan sanoma osui ja upposi Olivia-ahdistuksen täyttämään mieleeni. Kirjasta Hesarissa klik. Monet kirjan pointit tuntuivat omilta ja olivat linjassa Project 333 -ajattelun kanssa (laadukkaat hankinnat ja niiden ylläpito). Ostamme monenlaista käytettynä repusta vessan kalusteisiin, pääperusteena on useimmiten ekologisuus minulle ja rahallinen säästö Miehelle. Sijoittamisesta ja rahasta kirjoitin aikaa sitten, säästämistä ja sijoittamista teen pienimuotoisesti koko ajan.

Myönnän itse, että pienimuotoisesta sijoitustoiminnasta huolimatta menot ovat vuosikausia kasvaneet samaa tahtia tulojen kanssa, enkä voisi hypätä tammikuussa sapattivapaalle, vaikka jonkinlainen hätävararahasto on olemassa. Kirjassa tätä kutsutaan elämäntapainflaatioksi: tulojen kasvaessa menot kasvavat. Oletamme, että tietyssä elämänvaiheessa tai tietyssä asemassa pitää olla siihen kuuluvaa rekvisiittaa, ja käytämme rahamme sen mukaisesti. Tai ostellaan muuten vain sitä sun tätä, kun on rahaa.

Kuva täältä
Kirjan loppupuolella jaetaan sijoitusvinkkejä, alkuosa keskittyy muutamaan tärkeämpään teemaan. Kirja kannustaa miettimään, mitä elämältä oikeasti haluaa, ja mihin haluaa rahansa ja ennen kaikkea aikansa käyttää. Kirjassa kritisoidaan voimakkaasti konsumerismia ja todetaan, miten yleistä ja suoraan sanottuna tyhmää on himoita kalliita merkkituotteita ja statussymboleita, ainakaan onnelliseksi tekevän efektin vuoksi. Markkinointi-ihmiset ja -koneisto ovat huikean taitavia: he saavat aikaan illuusion, että en voi onnellinen, menestyvä ja kaunis ilman tätä ryppyvoidetta tai merkkiveskaa kainalossa. Jos on varaa ostaa Ferrari, niin miksipäs ei, ota punainen. Jos taas joutuu kovasti pinnistelemään töissä tai jopa ottamaan kulutusluoton siksi, että saa uuden iLuurin, niin paljonko siinä on järkeä? Hyvin vähän, jos ollenkaan.

Työssäkäyvälle on helppo on laskea, kunka monta tuntia täytyy tehdä töitä (vuokran tai lainan ja muiden pakollisten menojen jälkeen), että saa ostettua 180 euron farkut tai 1000 euron käsilaukun. Entäpä jos jättäisi ostoksen tekemättä ja käyttäisi sen rahan ja työhön käytetyn ajan johonkin muuhun, sanotaan ystävien tapaamiseen tai joogaan, mihin ei koskaan tunnu olevan aikaa? Entä jos onnistuisi järjestämään oman elämänsä kulupuolen niin, että osa-aikatyön tulot riittäisivät?

Vaatteiden shoppailu tuntuu silloin tällöin kivalta tavalta viettää vapaa-aikaa, vaikka olen tästä ajatusmallista pyrkinyt aktiivisesti pois. Hyvässä seurassa aloitettu ostoskierros ja muutama "tää on pakko saada" -löytö - oi! Nykyään shoppailu alkaa kuitenkin nopeasti tökkiä. Mietin, miksi haaskaan aikaani kaupoilla, kun voisin tehdä jotain muuta mukavampaa. Jos/kun ostan jotain harkitsematonta, tulee morkkis. Sidos shoppailun ja mielihyvän kuvitelman välillä löystyy vähitellen, vaikka tiukaksi se on kudottu.

En usko pihistelyn ja köyhäilyn maksimointiin jos ei ole pakko, eikä kirjakaan sellaiseen patista. Sen sijaan järkevä rahankäyttö niin, että se mahdollistaa antoisan elämän vaatii lisää pureskelua ja toimenpiteitä. En halua jättäytyä kokonaan pois töistä ja downshiftata elämään itse viljellyillä perunoilla. Sen sijaan haluan tehdä lyhyempää päivää ja pitää ylimääräisiä lomia. Lonkalta heitettynä käytän työpaikkalounaisiin ja ulkona syömiseen vuodessa 2000-2500 euroa. Jos tuosta summasta saisin puolet säästöön, sillä rahoittaisi mukavasti palkattoman lomaviikon ja toisenkin. Eläkkeelle voisin mielelläni jäädä ennen virallista ikärajaa, mikä tulevaisuudessa tuskin on laskemaan päin. Se vaatisi useamman kymppitonnin säästöt ja mahdollisesti muita sijoitustuottoja.

Kirjoittajien huikea into sijoittaa rahaa osakkeisiin, korkopapereihin tai indeksilainoihin tuntui ajoittain kritiikittömältä. Riskitöntä sijoittaminen ei koskaan ole. Toisaalta olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että säästämisen ja sijoittamisen aloittaminen jossain muodossa mahdollisimman pian kannattaa joka tapauksessa. Herkulliset esimerkit ja tutkimusviitteet osoittivat, että passiiviset sijoittajat ja apinat saavat useimmiten paremman tuoton sijoituksilleen kuin ammattimeklarit. Vaikka et seuraisi Kauppalehteä päivittäin, voit hyvin sijoittaa osakkeisiin tai rahastoihin (indeksirahastoja suosittelevat herrat sekä ETF:iä eli pörssinoteerattuja rahastoja). Mulla ei ole hajuakaan missä hankkimani osakkeiden kurssit tällä hetkellä menevät. Katselen tilannetta aika ajoin, ja vielä ei ole ollut rahantarpeen tai merkittävän hutisijoituksen vuoksi ollut tarvetta luopua sijoituksista. Osta ja pidä - suosittelevat apinat ja Jenni.

Kuvittele tilanne, jossa sinun ei tarvitse ansaita elantoasi työtä tekemällä vaan olisit vapaa toteuttamaan itseäsi. Mitä tekisit? Kun olet käynyt läpi perinteiset loppumattomat rantalomat ja kattoon syljeskelyt, jotka käyvät nopeasti tylsiksi, mieti uudestaan, mikä oikeasti ajaisi sinua päivittäin eteenpäin? Mikä toisi elämääsi tuossa tilanteessa merkitystä ja uuden suunnan? Olisiko se osa-aikayrittäjyys aivan uudella alalla, vai vapaaehtoistoiminta jossakin järjestössä? Kysymys on tärkeä, vaikkakin erittäin vaikea. Olet joka tapauksessa tuon kysymyksen edessä ottaessasi kirjan opit täyteen käyttöön. Mikset voisi jo nyt ottaa askelia tuon tarkoituksen täyttämiseksi?

Mitä sinä tekisit, jos ei tarvitsisi käydä töissä? 

12.11.2014

Tiedän mikä minusta tulee isona

Tänä syksynä olen pyöritellyt klassista "Mikä minusta tulee isona?" kysymystä. Olen puntaroinut pitäisikö vaihtaa työpaikkaa vai asennetta. Pitäisikö opiskella vai panostaa yöuniin? Pitäisikö tehdä niin vai näin? Pitäisikö jotain muuttaa vai onko nyt hyvä? Mitä oikein haluan?

Enkä tiedä. Pohtimiset ja vesiperät ärsyttää, ja ajatukset kiertävät kehää. Ainoa tiedossa oleva suuri muutos on uudet naapurit.

Päätin, että tammikuuhun tai ehkäpä toukokuuhun saakka olen isona juuri tämmöinen. Laitan kysymyksen taka-alalle, pohdinnat jäihin. Joskus vastaus löytyy, kun lakkaa etsimästä. Pidän silmät auki innostavia ajatuksia, tilaisuuksia ja ihmisiä varten. Annan ajatusten virtailla sisään ja ulos kuin vesi varpaiden välistä. Alan suunnitella tämän uutta joulupussimallistoa ja fiilistellä Pikkareita.


10.11.2014

Kesämuistoja: Strömforsin ruukki

Kun selailin puhelimen kuvia, hoksasin että en ole muistanut hehkuttaa mahtavaa heinäkuun lopun lomareissua! Oltiin puhuttu kesän mittaan mahdollisesta visiitistä Tykkimäen vesipuistoon. Loman loppupuolella oli helteen vuoksi valvottuja öitä ja mitäpä lie touhotusta, eikä reissun suunnittelu ja lukkoon lyöminen huvittanut. Päätös lähtemisestä tehtiin ex tempore lähtöpäivän aamuna. Majoituksen löytäminen osoittautui oletettua hankalammaksi tehtäväksi: googlailtiin ja soiteltiin tuntikaupalla eikä mistään meinannut löytyä pariksi yöksi järkevän hintaista majoitusta. Optimistina ajattelin, että eihän Suomessa niin täyttä voi olla, vaikka on heinäkuu ja lomakausi kuumimmillaan. Kyllä oli.


Pirautin Strömforsin ruukkiin ja sain sieltä houkuttelevan tarjouksen parin yön majoitukselle. Ruukkialue vaikutti miellyttävämmältä kuin Kouvostoliiton keskusta, joten vahvistettiin varaus, pakattiin kamat ja hurautettiin Kotkaan pikaiselle museokierrokselle (Vellamo ja Maretarium). Iltamyöhään saavuttiin ruukin alueelle, ja viimeisetkin päivän kiukut ja väsymykset katosivat sillä hetkellä.


Asuntomme oli iso kaksio, jossa oli makuuhuone, olkkari ja iso erillinen keittiö (ylläolevasta kuvasta oikeanpuoleisessa talossa nimeltään Armonlinna). Huoneisto oli veden äärellä ja täydellisen viileä heinäkuun helteissä. Huoneisto oli remontoitu, ja keittiön sekä kylppärin osalta täysin moderni. Olkkarissa oli reippaan kokoinen sohva, jossa oli mukava pötköillä päivän päätteeksi.


Majoitus peittosi ketjuhotellin perhehuoneen mennen tullen. Oma keittiö on näppärä lasten kanssa ja erillinen makuuhuone oli luksusta. Ja ruukin miljöö - ah! Niin kaunista.


Jos pitäisi valita haluaako majapaikkaansa minimalistista designia ja luksusta vai eteiseen räsymaton ja lainatohvelit, niin mun valinta on helppo. Voin olla rento ja kuin kotonani jälkimmäisessä skenaariossa, erityisesti alaikäisten matkaseuralaisten kanssa.


Ruotsinpyhtäällä sijaitseva Strömforsin ruukkialue on päiväretken arvoinen paikka, pääkaupunkiseudulta helposti toteutettavissa. Kesällä alueella oli käsityöläisiä ja taiteilijoita pitämässä pieniä puoteja. Majapaikkana voin myös lämpimästi suositella, lasten kanssa tai ilman. Majoitukseen kannattaa pyytää puhelimitse tarjous. Tykkimäelle Ruotsinpyhtäältä ajeli noin 50 min, mikä oli juuri sopiva aika takapenkkiläisille kerätä voimia mennen tullen. Reissuamisen ja Tykkimäen hulinan jälkeen ruukin ympäristö oli rauhoittava ja levollinen.


Meillä on Miehen kanssa paljon kokemusta siitä, että reissun majoituksia ei mietitä etukäteen. Se on stressaavaa ja aiheuttaa kireitä dialogeja ja mökötystä, mutta täytyy sanoa että useammin on päädytty kivaan kohteeseen kuin aivan kamalaan. Karseitakin paikkoja on nähty, ei tällä menetelmällä aina voi voittaa. Luulen, että emme olisi päätyneet Strömforsin ruukkiin, jos olisimme suunnitelleet reissun paremmin etukäteen.



Se oli mainio reissu se. Kohta kesä on taas täällä, eikö niin?

9.11.2014

Isänpäiväperinteitä

Minusta on mukavaa juhlia isän- ja äitienpäivää. Ensisijaisesti lasten innon ja jännityksen vuoksi, ja toisekseen siksi, että arki on aina kiva katkaista jollain tekosyyllä juhlia.

Meille on tullut tavaksi, että saan Mieheltä pienen lahjan äitienpäivänä ja hän minulta isänpäivälahjan. Ensimmäisenä isänpäivänä ostin hänelle Jouni Hynysen runokirjan, jonka nimeä en muista. Missä lie imetyshuuruissa olin, kun ajattelin sen olevan hyvä idea. Kirja paketoitiin Sokoksella siniseen pahvilaatikkoon. Kun isänpäivän aamuna selailtiin kirjaa, todettiin yksimielisesti että kirja on aivan luokatonta horinaa, ja sen pitää palata Sokkarille. Näin kävikin: kirja vaihtui kaulaliinaan, jonka paketoin samaan siniseen laatikkoon.



Sen jälkeen kaikki isänpäivä- ja syntymäpäivälahjat on paketoitu kyseiseen laatikkoon, jos se vaan koon puolesta on mahdollista. Tämä ei ole tällä kertaa tiedostettu ekologinen statement, vaan perheen perinne ja sisäpiirin vitsi. Tänäkin vuonna lahja sujahti elämää nähneeseen laatikkoon, vaikka etukäteen pelkäsin yhteensopivuusongelmia.

Muuten isänpäiväperinteisiin kuuluu ravintolassa syönti, joka toteutetaan usein jo lauantaina, kun ravintoloissa on väljempää. Isänpäivän aamuna paistetaan riisipiirakat (pakastimesta totta kai), tehdään munavoita ja koristellaan muffinsseja. Käydään herättämässä muka-nukkuva isä ja jännitetään, kenen lahjan iskä aukaisee ensin.

Hyvin te vedätte kaikki iskät! Kerran isille HEI!

8.11.2014

Kivahoitoa Kuopiossa

Marraskuu panee parastaan: mieli ja olo lähtevät kuin autopilotin ohjaamana liukumaan kohti syvää ja pimeää aukkoa. Nyt tarvitaan kaikki mahdolliset keinot uuteen nousuun! Tässä vinkkejä kuinka voit Kuopiossa ostaa hyvän mielen.

Kuva täältä
Ay caramba! Sävähdyttävän hyvää ruokaa, ilahduttavan rento meininki ja värikäs sisustus. Panza on parasta mitä Kuopiolle on tänä vuonna tapahtunut.

Kuva täältä
Ihanat kahvit, vastustamattomat herkkuleivonnaiset ja mukava pöhinä tapahtumien keskipisteessä torilla. Kahvila-ravintola Salacavala.


Talvella pitää syödä tukevasti, että rasvakerros ei pääse ohenemaan pakkaskauden edellä. Hanna Partasen lihapiirakkaa ja munkkipossua ei ravitsemusterapeutti-kaima ehkä suosittelisi, mutta on hyvää! Litteää ja sopivasti rasvaista. Saa torilta tai puutalokorttelista Kasarmikadulta. Uunituoreen kalakukon hakeminen illalla on myös elämys.

Kuva täältä
Kun tukka on hyvin, kaikki muukin on paljon paremmin. Asiantuntevaa työtä, raikkaita ideoita ja mukavaa jutustelua. Hiusstudio KK's.

Kuva täältä
Riitta Kekoni on kaupungin parhaita kosmetologeja. Työskentelee huolellisesti ja palvelee ystävällisesti ja huomaavaisesti. 

Kuva: Polka Jam täältä
Jos haluaa shoppailla itselleen tai vaikkapa lahjan jollekin muulle, Daiga Daiga Duu on takuuvarma puoti. Kotimaista designia ja käsityötä: Daiga Daiga Duun omaa tuotantoa, Polka Jam, Design by Mirka ja monet muut. Uutta ja kierrätettyä, isoille ja pienille. 

*Bloggari on saanut kaikista mainituista paikoista hyvää palvelua ja hyvää mieltä. Tästä postauksesta hän ei ole saanut eikä halunnut alennuksia tai korvausta.


31.10.2014

Kuva-arvoitus

Kuvassa on noin 75% tarvittavasta tavarasta. Arvaa ovatko äiti ja lapset lähdössä pois kotoa

a) lopullisesti
b) viikoksi
c) viikonlopuksi?





29.10.2014

Piimäkakku ja pari muuta ruokasoodareseptiä

Yksi sen seitsemän sortin kahvipöytäklassikoista on piimäkakku. Se luokitellaan kuivakakkujen kategoriaan, mutta eipä olekaan yhtään kuivaa, vaan herkullista ja mehevää. Mainittakoon myös, että kananmunaa ei taikinaan tule. Kannattaa laittaa resepti korvan taakse mahdollisia munaesteisiä varten.

AINEKSET

3 dl piimää
2 dl sokeria
1 dl siirappia
1 dl leivontarasvaa sulana
5-6 dl vehnäjauhoja
0,5 tl ruokasoodaa
0,5 tl kanelia
1 tl piparkakkumaustetta

OHJE

1. Laita uuni lämpemään 175 asteeseen.
2. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka.
3. Sekoita piimä, sokeri, siirappi ja leivontarasva.
4. Yhdistä loput ja siivilöi edellisten joukkoon. Sekoita tasaiseksi.
5. Kaada vuokaan.
6. Paista noin 50 minuuttia.

Piimäkakun kolmas päivä. Paranee vanhetessaan.

Kun ohje on noin naurettavan helppo, ei siihen mitenkään kulu kaikki vapaapäivän aamun marttailuenergia. Mies toi hätäpäissään kauppareissulta ruokasoodaa 900 g purkillisen. Minulle olisi vähempikin riittänyt, toisaalta sooda on tehokas siivousaine, jota voi käyttää vaikkapa näin:

Mikron puhdistus
Jos mikroaaltouuni haisee epämääräiseltä ja tunkkaiselta, pyyhi kertaalleen sisäpuolelta enimmät roiskeet. Laita mikron kestävään astiaan 2-3 dl vettä ja 2 rkl ruokasoodaa. Mikrota noin 3-4 minuuttia, että keitos kiehuu ja höyryää. Pyyhi sen jälkeen seinät ja pese aluslautanen, jos se on mahdollista. Jos keitos unohtuu mikroon pariksi tunniksi, niin ei näköjään haittaa mitään. 

Viemäritukos
Orastaviin viemäritukoksiin saattaa tepsiä seuraava: kaada viemäriin 2 dl ruokasoodaa ja perään 2 dl etikkaa. Sihisee näyttävästi, tätä voi kokeilla kodin pikkukemistien kanssa. Sooda-etikkaseos saa vaikuttaa vaikka yön yli. Lopuksi lämmintä tai lähes kiehuvaa vettä perään. Kannattaa muistaa, että etikka on todella vaarallinen myrkky, joten pulloa ei saa jättää lasten ulottuville!  

Rennon lauantai-illan kruunasi ihan oikea viemäritukos, joka lopulta tokeni 1,5 pullolla Kodin putkimiestä. Sunnuntaiaamuna jonotin Siwan aukeamista seutukunnan muiden hätäisimpien kanssa. Heistä suurin osa osti pari korjauskaljaa, että päivä lähtee käyntiin. Kaikilla meillä on omat myrkkymme, joka pitää pyörät pyörimässä ja röörit auki, heh.

Lisää sooda- ja etikkavinkkejä Martoilta.

Haa, sittenkin vielä yksi: jos vessanpöntön vesipinnan alapuolella olevat pinnat on mönjän peitossa, niin lurauta yöksi pönttöön etikkaa. Älä huuhtele. Aamulla pieni vessaharjan pyöräytys ja tadaa - tulipa puhdasta! 

27.10.2014

Jari ja Kari

Lapsille suunnatussa tv-viihdetarjonnassa on paljon sontaa ja yksittäisiä helmiä. Katson mielelläni mm. Late Lammasta, Ruohonjuuritasolla tai Oktonautteja. Toki oman lapsuuden klassikot vetoavat myös.

Nyt on tarjolla jotain aivan uutta ja kuumottavaa sunnuntaiaamun Pikku Kakkosessa: Jari ja Kari. Jos Studio Julmahuvin Touko-Pouko kutitteli nauruhermojasi, luulenpa että Jari ja Kari eivät jätä kylmäksi. Jos yleissivistyksessäsi on Touko-Poukon mentävä aukko, teippaa Tena asemiin ja klikkaa itsesi Ylen Elävään arkistoon.

Petteri Summanen ohjaa ja Jukka Rasila sekä Kari Hietalahti näyttelevät.

Kuva täältä
Tästä tuli heti tyttöjenkin suosikki, kun Miehen kanssa räkätimme vedet silmissä Jarille ja Karille. Hyvä Yle! Nyt on telkkaveroeuroja käytetty oikeaan tarkoitukseen!

22.10.2014

Koti pikkukaupungissa

Helsingissä asuva tuttu, joka muutaman kerran on perheensä kanssa pallotellut ajatusta muutosta Kuopioon, kysyi hiljattain miten viihdyn Kuopiossa. Vastaus lyhyesti: viihdyn hyvin. Koska kysymykseen sisältyi rivien välistä luettava Helsinki vs. Kuopio -aspekti, täydensin "Elämäntilanne on nyt niin erilainen, että en voi verrata."

Olen kasvanut Criminal Cityssä, minkä jälkeen pidempiaikainen koti on ollut Jyväskylässä ja Helsingissä, ja lyhyesti mm. Xianissa ja Piilaaksossa. Kuopiossa olen lapsuuteni rampannut mökillä ja sukuloimassa, ensimmäistä kertaa Kuopio tuli kotikaupungiksi 2009, kun muutin tänne pallomahani kanssa.


Minä rakastan Helsinkiä, rakastin kotiani Käpylässä. Kun käyn Helsingissä, on kuin tulisin kotiin. Saaran kotitarina oli aivan ihana.

Silti - meidän koti on nyt Kuopiossa, enkä haluaisi minnekään muualle. Ylivoimaisesti tärkein syy on isovanhempien läheisyys. Lapset näkevät toista mummoa, anoppia, päivittäin, minun vanhempiani viikoittain. Läheisyys tuo korvaamattoman mahdollisuuden rakentaa suhdetta lasten ja isovanhempien välillä, minkä lisäksi me saamme heiltä valtavasti apua eri muodoissa. En ole keksinyt mikä uramahdollisuus, palkka tai muu peruste saisi meidät tässä tilanteessa jättämään isovanhempien läheisyyden.


Päiväkotipaikka alle kilsan päässä kotoa meidän asuinalueella oli lähinnä ilmoitusasia. Nk. aamuruuhka (jos autoilee hieman ennen klo 8:00) on 3 minuuttia pidempi aika liikenteessä kuin normaalisti. Jos lähtee matkaan 8:05, ei ruuhkasta ole tietoakaan. Minä kuljen yleensä töihin bussilla. Aika kotoa päiväkodin kautta bussilla työpisteelle (ml. kahvikupin hakeminen) on noin 45 min, autoillen 30 min.

Vuokra-asuminen Kuopiossa ei ole erityisen edullista. Omakotitalo 3 kilsan päässä keskustasta rannan välittömässä läheisyydesssä ei olisi meidän maksuhalukkuudella tai -kyvyllä ikinä saavutettavissa pääkaupunkiseudulla, täällä se on tehtävissä ilman henkilökohtaista konkurssia.


Vuonna 2009 harmittelin intialaisen, nepalilaisen ja sushi-ravintolan puuttumista. Ne puutteet ovat korjautuneet vuosien varrella, lisäksi on joukko muita hyviä ravintoloita. Jos nyt joskus leffassa kävisin, väitän että Kuopion indie-elokuvien tarjonta on parempaa kuin Helsingissä. Stockkaa täällä ei ole, meidän ostostarpeet tulevat ongelmitta täytettyä paikallisella tarjonnalla, mitä voi halutessaan täydentää nettishoppailulla. Ajattelen, että täällä on vähemmän paineita pukeutua tietyllä tavalla tai osoittaa kuulumista johonkin ryhmään materialla. Toivon, että lapsilla on aikanaan helpompaa, kun ei ole niin väliä missä koulussa käy tai mikä logo farkuissa on. En tiedä onko tämä totta. Toisaalta Helsinki on monella tavalla heterogeenisempi kuin pikkukaupunki.


Eniten kaipaan Helsingistä ystäviäni. Koska suurin osa heistä elää myös sekopäistä ruuhkavuosirumbaa kukin omissa rutiineissan, en usko että oikeasti näkisin heitä kovinkaan usein. Työmatkoillani yritän mahdollisuuksien mukaan hoitaa myös sosiaalista elämää, ja se vasta onkin mukavaa, kun saa treffata ystäviä ilman lapsia!


Työpaikan saaminen Kuopiosta ei ollut itsestäänselvyys. Monet paluumuuttoa haikailevat ovat laittaneet haaveet jäihin, koska töitä ei saa. Työpaikkojen tarjonta on rajallista, ja tuntuu että etusijalla on paikalliset hakijat, joilla on jo koti täällä. En pysty tätä väitettä faktoilla tukemaan, minun ja monen muun mutu-tuntuma se on. Monet Kuopiossa työskentevät matkustavat paljon, pääkaupunkiseudulle tai maailmalle. Ulkomaan lomamatkailussa Kuopio-Helsinki -siirtymä on meille iso kynnys tällä hetkellä. Joko maksaa itsensä kipeäksi koko perheen Kpo-Hki -lennosta tai viruttaa hermoja auto- tai junamatkalla ennen varsinaista siirtymää Suomen rajojen ulkopuolelle.

Jos jotain Kuopiossa välillä huokailen, on se tietynlainen savolaisen olemisen ilmentymä. Jos ajatellaan stereotyyppisiä suomalaisia ja amerikkalaisia, niin savolaiset ovat suomalaisia ja pääkaupunkiseudulla ollaan amerikkalaishenkisesti positiivisempia, sosiaalisempia ja yritteliäämpiä. Tätä ei voi täysin yleistää, mutta tuntuu että täällä on Helsinkiin verrattuna enemmän kyynisyyttä ja negatiivisuutta, mikä välillä ahdistaa. Vaikka periaatteessa kuulun samaan heimoon ja tunnustan noita luonteenpiirteitä itsekin, niin joissain ihmisissä ja ryhmissä nuo piirteet korostuvat enkä oikein kuulu joukkoon.


En anna lasten olla yksin ulkona, vaikka asumme rauhallisen kadun varrella. Muutamia minuutteja voin antaa heidän olla valvomatta, jos kipaisen sisältä pyykkikuorman ulos tms. Muuten omakotitalossa asuminen on tällä hetkellä loistava ratkaisu: konkkaronkka ovesta ulos, puuhailua omalla pihalla, naapureiden lasten kanssa tai retki uimarannalle. Pari puistoa on kävelymatkan päässä, jos oma piha kyllästyttää. Vähän tai paljon pidemmälle pääsee bussilla tai autolla - vain mielikuvitus on rajana.


Aikamoista hehkutusta ja toisaalta aikamoista jumitusta. Kuopiossa on paljon hyvää ja ylivertaista. Jos sattumoisin asuisimme jossain muualla, voisi sielläkin olla parasta. Nyt on täällä on hyvä.

20.10.2014

Liian tunnollinen

Kirjasto on mainio paikka. Pari päivää sen jälkeen, kun minulta oli kysytty: "Oletkohan liian tunnollinen?", oli kirjaston hyllyyn nostettu esille juuri minua varten Tinni Ernsjöö Rappen ja Jennie Sjögrenin Liian tunnollinen (2005). Sain kirjasta potentiaalisia vastauksia omiin kysymyksiini, ja se antoi paljon ajateltavaa. Ja kyllä - taidan olla liian tunnollinen.

Kuva täältä
Tunnollisuus on periaatteessa hyvä piirre ihmisessä, vaikka sillä negatiivinen kaiku sävy nykyään onkin. Että joku huolehtii omat ja muiden hommat ajallaan ja hyvin pakettiin. Jos liika tunnollisuus johtaa siihen, että ei osaa sanoa ei, asettaa oman riman liian korkealle ja puurtaa itsensä uuvuksiin, niin se on huono juttu. Huonon jutun konkretisoimiseksi kirjan alussa esitellään laajasti ruotsalaista tilastotietoa sairauspoissaoloista sekä esitellään kuuden loppuunpalaneen naisen tarinat. Itse loppuunpalamistakin pohdiskellaan. Kun mies palaa loppuun, ajatellaan että "Ojdå, hänellä oli todellakin liikaa töitä, älyllisesti vaativia tehtäviä ja raskas taakka kannettavanaan." Kun nainen palaa loppuun, saatetaan helposti ajatella, että taustalla on mielenterveysongelmia tai laiskuutta. Ei kai sairaanhoitajan yksinkertaisessa työssä voi palaa loppuun?

Kirjassa taustoitetaan monelta kannalta yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia naisten elämään. Miksi nykyään erityisesti naiset uupuvat, vaikka pyykkejä ei tarvitse pestä avannossa eikä lähteä -50 pakkasessa aamulypsylle? Työelämässä naisia arvotetaan miesten mittareilla. Pitää jaksaa painaa pitkää päivää ja tehdä tulosta. Saavutuksia arvostetaan usein heikommin kuin miesten vastaavia aikaansaannoksia, puhumattakaan siitä, että naiset itse ovat harvoin tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa. Kotona odottaa kodinhoitajan, äidin ja/tai hoivaajan roolit ja työt. Lisäksi pitäisi juosta maratoneja, pukeutua trendikkäästi, elää ekologisesti, olla hauska ja haluttava puoliso sekä aikaansa seuraava, ahkerasti somessa itseään ja brändiään edustava älykäs persoona. Eipä ihme, jos tuntuu että tarvitsee välillä siiderin.

Ensimmäinen painos kirjasta on julkaistu 2002, ja valitettavasti hyvin monet asiat ovat täsmälleen samalla tavalla kuin yli 10 vuotta sitten.

[Organisaatio- ja johtajuuskonsultti] Victoria Carlbaum on lopen kyllästynyt neuvoihin, joiden "naisten pitää kohentaa itseluottamustaan". Hänen mukaansa naisten itseluottamuksen puuttuminen on pelkkä myytti. 
- Naisilla on kompetenssia, he tietävät osaavansa työnsä ja usein he pystyvät enempäänkin. Ongelma on se, että heillä ei ole valtaa, eivätkä he saa tilaisuutta ottaa valtaa. Naisten itseluottamuksessa ei ole mitään vikaa, sanoisin mieluummin, että heidän itsetuntoaan on kolhittu. Se ei ole mikään ihme, kun jo päiväkodista lähtien heitä on vaadittu olemaan vähän parempia kuin pojat, eikä siitä silti ole palkittu. 
[...]
Nainen ei ole - eikä hänestä koskaan tule - sataprosenttisen hyvä siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei ole mies. Nykyään miehillä on yksi pätevyystekijä. Miehillä on turvallinen olo useimmissa organisaatioissa, he uskovat saavansa ylennyksen vuorollaan. Niin ei ole naisten kohdalla.

Olen vihdoin ymmärtänyt, että perheen projektipäälliköksi päätyminen on oikeasti kuormittavaa. Pitää muistaa ostaa esikoiselle kumpparit ja toppahousut (ja muistaa, että niissä ei saa olla suorat lahkeet, koska ne menee rikki!), käydä neuvolassa, pestä ulkovaatteet ennen seuraavaa päiväkotiviikkoa, ostaa vessapaperia ja ketsuppia, viedä kesävaatteet vinttiin ja äsh, niitä ikkunoita ole pesty vieläkään. Vaikka asiat ovat sinänsä yksinkertaisia, on niitä valtavasti. Kun perheen tehtävälista lisätään työasioiden listan perään ja joukon jatkoksi vielä: pitää käydä oman mummon luona, silittää mekko, vetää vatsaa sisään, sheivata kainalot, sopia pikkarit, lukea ammattikirjallisuutta, maksaa laskut, muistaa levätä ja olla läsnä sekä olla syömättä liikaa herkkuja; on helppo päätyä tilaan, jossa ei osaa rauhoittua hetkeksikään, otsaryppyihin ei enää mikään ihmeseerumi tepsi ja tekemättömien töiden vatvominen valtaa mielen.

En koe olevani burnoutin partaalla töiden tai perhesyiden vuoksi. Me saamme lastenhoitoapua lähes päivittäin ja välillä meillä käy siivooja, mikä on yksi parhaita päätöksistä, mitä olen tehnyt tänä vuonna. Töissä ei ole superhektistä. En kuitenkaan pidä mahdottomana, että päätyisin jossain vaiheessa elämääni itkemään olohuoneen lattialle rättipoikkiväsyneenä. Kirjan loppuunpalaneiden naisten tarinoista jäi olo, että loppuunpalamisesta on hyvin vaikeaa toipua. En tarkoita, että heidän olisi pitänyt palata entiseen oravanpyörään, muutama oli löytänyt itselleen vaikkapa toisen työn tai muuten tavan elää itselleen merkityksellisellä tavalla. Tuntui, että moni oli jäänyt horjumaan reunalle: putoaminen takaisin hallitsemattomaan itkuisuuteen ja masennukseen on vain muutaman huonosti nukutun yön ja vastoinkäymisen päässä.

Minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia burn outista ja toivottavasti niitä ei täysimääräisenä tulekaan. Osaan vähän "suojautua". On joitain asioita, joista sinnikkäästi perheessämme kieltäydyn. En aja nurmikkoa, vaihda autoon renkaita tai lamppuja kattoon. Osaisin jos haluaisin, en vain tee, koska jossain pitää tämänkin projektipäällikön (ja suorittavan portaan) rajan kulkea. Mies vastaa pitkälle arki-iltojen ruokashowsta, jes. Kun mun vuoro on, en todellakaan vältä eineksiä. Suljen silmät niiltä likaisilta ikkunoilta ja muutamilta valikoiduilta rojukasoilta, koska ei tässä missään asuntomessuilla asuta. Periaatteessa tekisi mieli rempata yhtä sun toista kotona, käytännössä en halua, koska se saattaisi keikauttaa vaakakupin hauraan tasapainon. Töissä en tavoittele täydellisyyttä, vaikka voisin rohkeammin tehdä tietyt asiat kevyemmin ja jättää jotain tekemättä.

Kirjassa on harjoituksia ja ajatuksia oman elämänsä ja työn reflektointiin ja ehdotuksia muutoksiin. Yhden harjoituksen nappaan tehtävälistalleni:

Mikä on tärkeää elämässäsi? Valitse kolme tärkeintä puuhaa. ilman niitä et ole kokonainen ihminen. Ota ne huomioon budjetissasi tai toimintasuunnitelmassasi, kun mietit päämääriäsi. 

Kirjoita muistiin 40 puuhaa, joista tulet iloiseksi. Ensinnäkin tulet iloiseksi, kun vain ajatteletkin niitä, ja toiseksi on tärkeää nähdä, mitä niistä teet säännöllisesti. 

Vertaa asioita, joita sinun täytyy tehdä, asioihin, joita todella haluat tehdä. Tee kaksi saraketta: toisessa on pakolliset asiat ja toisessa mieluisat. Tutki niitä tarkkaan ja katso, huomaatko mitään... 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille naisille JA miehille. Erityisesti naisille se herättää miettimään omaan elämään ja jaksamiseen liittyviä negatiivisia fiiliksiä: olenko oikeasti huono tai riittämätön, olenko asettanut riman itse liian korkealle, mollannut itseäni turhaan vai onko tämä länsimainen maailmamme edelleen tyly ja ankara naisille? Molemmille sukupuolille kirjassa on monta ajatus- ja käyttäytymismallia, joissa sukupuolten erilainen kohtelu on voimissaan - tiedostamatta tai tiedostaen.

Halusin kirjoittaa kirjasta havaintoja itselleni muistiin. On varmasti myös liian tunnollisia miehiä, naisille (ja minulle) överiksi vedetty tunnollisuus on yleisempi piirre. Vaikuttaa siltä, että loppuuunpalaminen tulee loppujen lopuksi yllättäen. Hän yritti hoitaa vielä sen yhden homman, koska saa sen itse parhaiten tehtyä, ja POKS DING RÄKS. Jos burn out tapahtuu oikein perusteellisesti, voi sillä olla peruuttamattomia ja vakavia vaikutuksia tietysti itse henkilön elämään, minkä lisäksi lähipiiri kärsii, ja yritykset sekä yhteiskunta maksavat hurjia summia kuntoutuksesta ja pahimmillaan menettävät ahkeran työmyyrän työkyvyttömyyseläkkeelle.

Löysemmällä nutturalla uuteen viikkoon - pidetään huoli itsestämme ja toisistamme!

18.10.2014

Satupäivä: Puluboi is bestest!

Välillä mua ärsyttää, miten blogit istuttavat tahtomattani minulle mielihaluja erilaisten tuotteiden ostamiseen. Sininen keskitie tekee poikkeuksen, sinne menen aina tuntosarvet koholla. Useimmiten mielihalut tulee täytettyä kirjastossa - iki-ihana Bleue nimittäin tarjoaa blogissaan mahtavia lastenkirjavinkkejä. Tässä osallistun Satupäivän haasteeseen, käy kurkkaamassa linkki- ja kirjavinkit täältä.

Yksi viime aikojen kirjahankinnoista on Bleuen suosittelema Veera Salmen Puluboi ja poni (2012, Otava). Toin kirjan tuliaisiksi oltuani huimat 36 tuntia poissa kotoa työmatkalla. Sain kohdata ensin suureksi kasvaneen ikävän ja kiukkuilun. "Byäääh, vain YKSI YHTEINEN tuliainen?!!?? Ihan epää!!!" Kun sain tytöt rauhoittumaan kainaloon ja kirjan auki, tilanne alkoi vähitellen rauhoittua. Tai no - nuorimmainen päätyi pomppimaan mun mahan päällä, mutta kiukkuilu loppui. Luimme ensimmäisen luvun ja 5-vuotias kuunteli aivan ihmeissään Puluboin läppää, missä r-kirjainta vältetään lähes kokonaan, koska se on RRRRRUMA kirjain. Kun vähän päästiin kirjaan sisälle, kolmannen luvun alkua piti lukea noin 20 kertaa peräkkäin eikä kikatukselle tullut loppua.

Telve taas. Töttölöö ja pienet vappupölinät päälle, plööt!

Kirja rikkoo valloittavasti kaikenlaisia rajoja. Luvuissa vuorottelevat Puluboi (pulu) ja Poni (tyttö nimeltä Mai) sekä muutamat sivuhahmot. Puluboin luvuissa ei tosiaan r-kirjainta näy ollenkaan, sen sijaan fontteja kasvatetaan, lihavoidaan ja alleviivataan tarinan vaatimalla tavalla. Kirjassa kiroillaan (Pelkule!), aikuiset on niin säälittäviä (Isä, ei sitten "suihketta kainaloon, ihan joviaali ilmiö". Eihän?) ja tarina etenee iloisesti poukkoillen.

Kirjassa kerrotaan kotoaan avalaan maailmaan ponnistavasta Puluboista ja Ponista, jonka vanhemmilla ei ole helppoa, sekä heidän ystävyydestään. Seassa on mainoksia (Puluboi haluaa isona mainosmieheksi) ja lauluja.


Seuraavan 5 vee vaatii aina luettavaksi ennen kuin jatketaan tarinaa:

Kun meinaa itku sun silmästä tulla, 
ja kärpänenkin niin suruaan surraa.
Älä vaivu silloin ikävään, 
vaan muista äidin siipeä sileää,
ja sano:
tuutilullaa,
suruun auttaa pulla.

Eläydyin täysin Ponin äitiin, joka välillä täyttää huoneen jäisenä pohjoistuulen myrskynä ja lopulta lähtee hermolomalle Intiaan vuoristoon joogaamaan.

- Munkit opettivat minulle, kuinka voin tutkia itseään ja saada Vastauksia.
- Miten voi tutkia itseään? minä kysyin.
- Pitää ajatella omaa hengitystään ja navan liikettä päivätolkulla, niin sitten, PIM, ajatus kirkastuu. 

Kirja avautuu jokaiselle lukijalle omalla tavallaan, niin kuin hyvän kirjan pitääkin. Puluboi on kirkkaasti tämän vuoden paras lastenkirjalöytö meidän iltasatulukupiirissä. Sarjaan kuuluu kaksi muutakin kirjaa, Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja on seuraavana lukulistalla. Se napattiin kirjastosta. Kun katson kristallipallooni, näen että joulupukki tuo loputkin sarjasta meille omaksi.

En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kirjan ääressä, kuin Puluboin ja Ponin kanssa. Aivan fantastisen hyvä kirja, jota luetaan vuosikausia.

Kiitos Bleue tästäkin loistavasta vinkistä ja hyvää satupäivää kaikille!

17.10.2014

Erilainen työpäivä - vaihtelu virkistää

Työskentelen IT-alalla, eli olen "tietotyöläinen". Naurattaa tuo määritelmä, mutta jos totta puhutaan, niin työni on enemmän siellä pölyisen, kubiikkeleihin eristetyn nörttityön suunnalla kuin dynaamisen, start-up -henkisen istun-macin-kanssa-kahvilassa-koko-päivän päässä akselia.

Naputtelen työpäivät etupäässä läppäriä ja istuskelen palavereissa livenä tai Lyncin kautta. Välillä hyppään asiakkaiden luoda työpajassa. Periaatteessa mikään ei velvoita minua menemään joka päivä toimistolle, käytännössä useimmiten teen niin. Kahviloissa ei tietysti voi asiakkaiden luottamuksellisia asioita kailottaa, siinä pääsyy siihen, että menen usein toimistolle. Kotona työskentelen keskimäärin muutaman päivän kuussa, erityisesti jos pitää saada aikaan jotain keskittymistä vaativaa. Se toimii aika kivasti, paitsi jos kotona oleva sekamelska ahdistaa.

Tänään syysloma oli hiljentänyt kalenterin palavereilta. Aamu oli iisi - lapset jäivät isovanhempien hoivaan ja säntääminen päiväkotiin jäi väliin. Myöhästyin silti bussista ja kävelin puolisen tuntia raikkaassa syysaamussa keskustaan. Aamupäivän hengasin kahvilassa. Siirtyessäni kirjastoon ehdin sovittaa muutamia kenkiä. Kirjastolla lohikeittoa lounaaksi ja sekalaisten hommien nakuttelua.

Valo- ja kulttuurikylvyn tarjosi Kuopion kaupunginkirjasto
Sain hoidettua läjän sekalaisia hommia. Kahvilan ja kirjaston ergonomia ei ole paras mahdollinen, siitä viis. Kirjastolla on aivan upea valo! Päivän työtehtävät ovat olleet aikamoista silppua, niiden lomassa on ollut mukava vakoilla ihmisiä ja silmäillä kirjojen kansia ja vähän sisältöjäkin.

Pidä hunnustasi kiinni, Fatima! Ja muita tarinoita nyky-Egyptistä
Selevä pyy - Savon kansan sananparsia
Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut
Lentävä feminismi ja muita muistoja 70-luvulta
Suomalaisia nykytaiteilijoita lähikuvassa
Uforaportti 20
Naisena olemisen voima - kuinka voit löytää sen?

Tosi kiva työpäivä. Ei maailman tehokkain, mutta jos ette tienneet, niin ei aina tarvitse olla tehokas! Pakolliset hommat on hoidettu ja vähän päälle. Lisäksi on virkeä olo ja hyvä mieli, kun on saanut viettää päivän uusissa maisemissa.

Mukavaa viikonloppua!

9.10.2014

Plain Rain - Plain Pain

Meidän tyttöjen rospuuttopukeutumisessa on tähän saakka vannottu vanhan liiton kurahousujen ja -rukkasten nimiin. Ne on helppo pesaista ja alla olevat vermeet säilyvät jota kuinkin puhtaina. Erityisesti kurarukkaset ovat kulutuskamaa, niistä ei paljoa siskolta siskolle jää - ainakaan jos ehjän rukkasen haluaisi antaa perintönä. Toisaalta kurarukkasia saa sopuhintaan, ja yksi pari per vuodenaika ei vie konkurssiin. 

Menin rikkomaan pyhän "Don't fix if it ain't broken" -kaavan ja tilaamaan monien suuresti hehkuttamat Ticketin Plain Rain with Fleece -asut tytöille. Matsku on ohutta tuulipukumaista kangasta, jonka pitäisi pitää sadetta kuristen veroisesti. Takin sisällä on on irroitettava fleecetakki. Housuissa on takamuksen kohdalla fleecekerros. Kiva idea.

Vähän jännitti, miten ohut materiaali kestää päiväkodin hiekkapihan leikkejä. Ja kuinkas sitten kävikään? 5-vuotiaan 3 viikon käytön ja 3 pesun jälkeen (40C lyhyt ohjelma) housujen lahje näyttää tältä: 



Ticketin asiakaspalvelun mukaan "Tämä on normaalia kulumista." eivätkä he aio vaihtaa housuja. Reklamaatio käsiteltiin rivakasti yhden työpäivän aikana, kiitokset siitä.

On makuasia, onko 50 euroa takista ja housuista paljon vai vähän. Minusta se on paljon housuista, jotka eivät pysy ehjänä 3 viikkoa. Tällä suorituksella mentiin kirkkaasti meidän perheen "Surkein lastenvaateostos ikinä" -listan kärkeen.

Meillä palataan kurislinjalle ja niissä ei lue Ticket.

5.10.2014

Wind of change

Jos Vain elämää -vedot alkaa kyllästyttää, tarjoan tilalle Scorpions-klassikon. Tämä korvamato valtasi taajuuden, kun olin puutarhahommissa. Antakaas kun selitän.

Syksyisin puutarhuri pääsee kompostikoplahommiin. Minulle tämä on niitä tehtäviä, joita en mielelläni jätä tekemättä. On rauhoittavaa roudata lehtikompostista vuoden, pari muhinutta puutarha- ja elintarvikejätettä eli multaa kasvatuslaatikoihin ja viedä paluukyydissä nuupahtaneet pavunvarret, yli puolimetriseksi virahtaneet puisevat salaatit ja muu kesän kuihtunut kukoistus kompostiin. Tulee kitkettyä rikkaruohoja ja tehtyä tilaa talvelle ja seuraavalle kesälle. Talvi tulee vaikkei näitä asioita tekisikään, silti tämä ahkerointi tuntuu tarpeelliselta, järkevältä ja antoisalta. On terapeuttista lapioida kesä pois ja tehdä tilaa uudelle. Saa viedä kasvihuoneesta tomaatit ja kurkut pois, ja tehdä tilasta talvipesä grillille ja polkupyörille. Asioilla on paikkansa ja aikansa. Kiertokulku pyörii: mullasta olet kaunis auringonkukka kasvanut ja mullaksi taas menet.

Kuvassa viime syksyn kauneutta.
Kesäloman päätteeksi siirtymä arkeen ja ajatukseen syksystä oli tänä vuonna erityisen vaikea. Nyt mieli on tottunut pimeisiin iltoihin ja leiskuviin väreihin. Syksy saa tulla. Jossain lapioinnin lomassa alkoi myös soida päässä tuo järjettömän rasittava biisi, kun pohdin muutosta.

Kaiken järjestelmällisyyden ja arjen suorittamisen ohella minulla on vahva intuitio. Välillä se pitää pienempää ääntä, välillä intuitio on läpitunkeva. Joskus saan ihmisistä ja tilanteista täysin virheellisiä tulkintoja, usein aistin asioita oikein. Intuitio kertoo, onko jollain hyvä tai huono päivä. Tiesin työkaverin lähtemisen toiseen yritykseen 99% varmana asiana, vaikka hän ei ollut sanonut hakuprosessista mitään. Arvelin työkaverin olevan raskaana jo aikaa ennen pallomahan pullahtamista esiin.

Scorppareiden soidessa taustalla hoksasin, että tämän syksyn kipuiluilla on joku merkitys. Syksyn ajatusten pyörittelystä olen saanut herättävien keskustelutuokioiden kautta käyntiin prosessin, jossa ajatuksia, kokemuksia ja toimintamalleja pitää möyhentää, kaivella ja heittää jotain pois. Niistä tulee kasvuvoimaa uudelle: uudelleen jäsenneltyä ja ymmärrettyä tietoa. En vielä tiedä mikä muutos on: mitä muuttuu tai milloin muutos tulee. Jotain syksy ja talvi tuo, intuitio kertoo minulle. Tai ehkä tämä on toive muutoksesta ja levollinen mieli, joka on valmis ottamaan muutoksen vastaan.

Oli niin tai näin, seison uteliaana silmät ja korvat auki, ja seurailen syksyn tuulia.