31.10.2013

Apua joulupukille

Jouluun on vielä hyvin aikaa. Niin paljon, että toivon etteivät joululaulut ala lähipäivinä raikua kaupoissa. Ei ole kuitenkaan liian aikaista miettiä lahjaa - minulle. Anoppi useimmiten haluaa lahjoittaa lahjakortin tai rahoittaa osittain jotain isompaa hankintaa, ja hyvällä tuurilla on muitakin lahjavinkkien kyselijöitä.

Mulla on käytössä laukkumallinen kantoväline läppärille. Reppua olen harkinnut samaan tarkoitukseen. Sen pitäisi olla hyvä kanto-ominaisuuksiltaan, painoa kertyy helposti yli 5 kg. Mielellään reppu saisi olla myös kivan näköinen, edes osittain asiallisen business lookin suuntaan.

Muutamaa vaihtoehtoa olen tuumaillut. Ketturepun olkaimet näyttää hyviltä, Marimekon ei.


Kuva täältä

Kuva täältä

Olisiko teillä vinkata kivaa reppua, jonka voin yllättyneiden hihkaisujen siivittämänä avata joulupaketista?

30.10.2013

Sälää

Klo 4:20 Herätyskello soi.
Klo 5:12 Alan epäillä, että sovittu taksikyyti on tehnyt oharit. Soitan taksikeskukseen.
Klo 5:20 Taksi tulee. Päättelen, että tulee vähän kiire. Check-in -tekstarissa on sanottu, että portti aukeaa klo 5:25.
Klo 6:40 Ehdin koneeseen. Piti nukkua. Juttelin melkein koko matkan vierustoverin kanssa mm. swahilin kielestä, matkailusta Afrikassa ja siitä onko burkha kuuma vaatekappale vai ei.
Klo 7:05 Hki-Vantaalla aamupalaa ja sähköpostia.
Klo 8:00 Bussilla Helsingin keskustaan. Ruuhka.
Klo 9:00 Palaverin pitäisi alkaa. Ihmettelen, missä kollega viipyy.
Klo 9:20 Kollega saapuu. Palaveri alkaakin 10 minuutin päästä.
Klo 10:35 Seuraava palaveri alkaa. Hyvä meininki.
Klo 11:15 Kävelen lyhyen matkan Helsingin keskustassa. Aurinko paistaa.
Klo 12:30 Oli järkyttävän pahaa ruokaa lounastapaamisessa, muuten ok. Piipahdan parissa kenkäkaupassa matkalla Elielinaukiolle. Onneksi pohkeeni eivät mahdu 200+ euron saapikkaisiin, olisin ostanut ne.
Klo 13:00 Bussissa taas. Soitan pikkuveljelle ja syön kassin pohjalta löytyneen lakun.
Klo 14:00 Säädän lentokentällä sähköpostien kanssa ja juon ämpärillisen ylihintaista lattea.
Klo 14:45 Yritän nukkua lentokoneessa. Nuokun onneni ohi, olisin halunnut tarjoilukärrystä vettä. Uni ei tule.
Klo 15:20 Jutellaan taksikuskin kanssa tappajabakteerista ja huonosti koulutetuista koirista. Mietin mitä kaikkea pitää ottaa päiväkodista viikonlopuksi kotiin, ja että illalla voisin hakea takin korjausoperaatiosta. Tajuan, ettei tänään olekaan torstai.
Klo 15:40 Kerään lapset päiväkodista. Mies on unohtanut jättää rattaat päiväkotiin. Kannan Nauravaisen kotiin. Haba hapoilla.
Klo 16:00 Aamulla ohjelmoitu pesukone on hoitanut hommansa, levitän pyykit kuivumaan. Joogataan eli hypitään tasajalkaa joogamatolla. Nauravainen saa huutoraivarit. Lapsille eilistä muussia ja nakkeja. Itselle sunnuntaina tehdyn ruuan jämät. Pahahkoa.
Klo 16:15 Mies tulee kotiin. Ollaan vähemmän riitaisia kuin eilen illalla. Mies ilahtuu siitä, että en pyytänyt lentokoneessa hänelle omistettua Sami Hedbergin nimmaria.
Klo 17:00 Pitäisi kurkata työmeilejä. Salasana on lukkiutunut, onneksi saan IT-avun pelastavan enkelin kiinni.
Klo 17:20 Yritän torkkua sohvalla. Kainaloapinat hyppii päällä ja kiemurtelee.
Klo 18:05 Torkahdin ehkä. Leikin kutituskettua ja laitan jouluvalot. Tähteä en laita ikkunaa. Optimisti minussa uskoo, että ikkunat tulevat tänä kesänä vielä pestyä.
Klo 18:40 Tytöt kylpee, lakkaan varpaankynnet. Äiti soittaa. En oikein muista, mistä juteltiin. Kaloista ja enoista?
Klo 19:40 Isompi tyttö katsoo Myyrä-dvd:tä, pienempi taisi nukahtaa.
Klo 21 Isomman kanssa pitäisi lähteä kertaamaan päivän touhut ja nukuttamaan lapsi. Todennäköisesti nukahdan itsekin.


Kauheasti kaikkea ja silti tuntuu, että kamalasti jäi tekemättä.

27.10.2013

Itkinkin

No enkä itkenyt. Nauroin, lauloin, söin, join, saunoin, uin, puhuin, kuuntelin ja vielä vähän söin. Parasta.

Kiitos.

26.10.2013

Itkisinkö onnesta

Edessä neljä tuntia junamatkaa. Laukussa feta-basilika-tomaatti -sämpylä, uusin Image ja Kukkia Birgitalle. Perillä ulkoilua, vanhoja ja uusia ystäviä, sauna sekä juhlat. Kukaan ei 30 tuntiin vaadi minulta äiti-palveluksia. Merkittävin lähitulevaisuuden päätös koskee kahvin ja torkkujen ajoitusta.

Hell fucking yeah.

25.10.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.




23.10.2013

Anna uni

Kuva täältä

Öisin meillä nukutaan aika paljon, poikkeuksena pari viimeistä nuhaista yötä. 

Aamuisin kuopus herää keskimäärin klo 5:25. Jos osaa mennä ajoissa nukkumaan, se ei haittaa. Strategia äidin herättämiseksi on hioutunut. Ensin lentää unipupu naamaan ja sitten kun tyyppi on nostettu kainaloon, se alkaa kuiskailla korvaan "Hälytys, hälytys!!!", koska tietää että en voi olla nauramatta. 

Illalla ennen nukahtamista pienemmältä tyypiltä irtoaa mahdottomasti löpinää: 

Mittä pupu? Anna pupu! 
Mittä titi? 
Peittoo!!!!!
Putu pupu (pusuääniä)
Putu titi (pusuääniä, myös äidin pitää pusuttaa kaikkia läsnäolijoita) 
EI PEITTOO!!!!
[Touhukas] tullee.
Ampaat pettään. 
Otetaan. 
Haketaan. 
Pupuu, pupuu. 
PEITTOO!!!!
EI PEITTOO!!!
Anna uni! (äidin käsi päätä silittämään)


Kauniita unia! 

20.10.2013

Meikkikoulussa

Kävin Matkuksen Make Up Storessa Piian hellissä käsissä meikattavana. Otin muutamia kuvia, joiden laatua pyydän heti kättelyssä anteeksi. Kaupan valot on hurjan kovat ja kirkkaat. Digijärkkärin kanssa ei lopulta tarvinnut säätää, enkä tiedä olisivatko taidot riittäneetkään. Noheva bloggaaja huomasi nimittän perillä, että kameran akku on tyhjä. Kuvat on räpsitty Lumialla, ja käsittelynkin jälkeen sävyt on sieltä tänne päin. 

Tästä lähdettiin. Suihkunraikas naama, jonka iho kuvassa näyttää huomattavasti tasaisemmalle, kuin se oikeasti on.


Meikkiopastuksen aluksi Piia puhdisti kasvot, minkä jälkeen laitettiin kasvovettä, seerumia, silmänympärysvoidetta hassusta roll-on purtilosta sekä kosteusvoidetta. Huikea vauvan peppu -efekti tuli siitä seerumista! 

Meikkipohjaan Piia laittoi CC-voidetta, alla olevassa kuvassa sitä on toisella naamapuoliskolla. Kevyttä ja yllättävän tasoittavaa tavaraa! Sen jälkeen sinne tänne Cover All Mixiä, joka on kaupan myydyin tuote, eikä syyttä. 


Mineraalipuuteria, poskipunaa, kolmea erilaista luomiväriä, rajaus ja ripsari. Ja tietysti se mitä en kotona koskaan tee: kulmiin vähän väriä. 


Lopuksi tietty huulipunaa, ja tadaa: valmista!


Ja sama vielä parin tunnin päästä kotona, kauniissa vessavalaistuksessa. 


Lopputulos oli mielestäni erittäin onnistunut. Oli lähellä, että en lähtenyt baariin, tuli vallan meno-olo, kun olin niin nättinä. 

Piian opeista mieleen jäänyttä: 
  • Meikki pitää aina tehdä puhtaalle iholle. Myös aamulla kannattaa kevyesti puhdistaa kasvojen iho yöllisten hikoilujen ja pyörimisten jälkeen. 
  • Silmänympärysvoidetta kuuleman mukaan pitäisi käyttää, koska raskaat voiteet voi tukkia huokosia tai jopa kyynelkanavat. Olen nyt pari viikkoa muistanut tämän, veikkaan että kohta se taas unohtuu. Vanha, hölmö koira ostaa mm. tähän tarkoitukseen aika ajoin purkkeja ja viskelee niitä myöhemmin puoliksi käytettyinä roskiin. 
  • Kaulan ihon rupsahtaminen alkaa olla lähellä, gulps. Kosteuttamista myös sinne!  
  • Oikeat mineraalimeikit kimmeltävät hennosti. 
  • Ripsiväri pitäisi vaihtaa noin 3 kk välein, etteivät purtiloon ajan kanssa kertyvät epäpuhtaudet ärsytä silmiä. 
Meillä oli Piian kanssa sellainen diili, että sain opastuksen maksutta. Ostin huulipunan, ripsarin ja kasvoveden itse. Normaalisti meikkiopastus menee niin, että 60 eurolla saa 50 min opastuksen, minkä jälkeen saa valita 60 euron arvosta tuotteita. Aika kiva lahjaidea vaikkapa jouluksi - itselle tai läheiselle! 

Kiitos Piia, oli niin piristävä iltapäivä! Tässä vielä kaverikuva, hih. 




19.10.2013

Käyttökamahaaste

Suvi Trokee-Daktyyli heitti käyttökamahaasteella, kiitos! Lumimyräkän ja tyhjän pään tilanteeseen haaste sopii mainiosti. Ymmärtääkseni haaste on kiertänyt muotiblogien puolella, missä ihmiset ovat esitelleet tyylikkäiden kuvien ja trendikkäiden brändien höystämänä kamppeitaan. Valitettavasti tästä postauksesta ei taida tulla kovin tyylikäs eikä kuvarikas.

Laukku: arkisin musta nahkainen läppärilaukku läppärillä tai ilman. Marimekon kankaista olkalaukkua pidän muina aikoina, sinne saa mukavasti tungettua vaippoja ja sekalaista roinaa. Jostain akkain lehdestä luin tyypityksen, että Marimekon olkalaukut ovat nelikymppisten tavaramerkki. Mitä, vastahan olin parikymppinen opiskelija, jonka lookiin kys. laukku tiivisti kuului!?

Lompakko: ent. mustaa nahkaa, nyk. kolhiintunutta harmaantunutta nahkaa. Metallisomiste, puolikas kuolain ehkä. Ostettu jostain outletista Enkku-reissulla, ei mikään merkkikapistus.

Aurinkolasit: 10 vuotta vanhat reiskat. Ostettu San Franciscosta, saako lisäpisteitä?

Pipo: (pakkohan tämä oli lisätä) paljon puhuttu leopardipipo on ollut kovassa käytössä muiden pipojen rinnalla.

Pipo ja reiskat - toimii kesällä ja talvella
Korut: korvikset aina, Snö of Swedeniltä on muutamat vakkarit. Ranteessa välillä Anja Hultin kierrätysrannekoru.

TV: on, aika vähän tulee katsottua. Kirjoitin aiheesta oman postauksenkin

Kännykkä: kaksi, nokioita molemmat. Toinen on muutaman vuoden vanha semi-älypuhelin ja toinen duunipuhelin kehittyneempää mallia. Olen halunnut pitää erillisen privaattiliittymän ja pitää työasiat toisessa luurissa.

Kengät: huoh. Siro jalkani kokoa 40-41 levisi raskauksen päätteeksi entisestään, ja mun vaikeaa löytää sopivia kenkiä. Piikkarikorkkareita en omista, olen liian mukavuudenhaluinen ja järkevä sekä myönnän, etten osaa kävellä sellaisilla.

Tennarit: Converset ei mun jalkaan istu. Punaiset skeittimerkin x perustennarit oli alelöytö urheilukaupasta y hintaan 20 eur, niillä on menty jo monta vuotta.

Farkut: kenkäostosten rinnalla vihaan yhtä paljon farkkuostoksia. Pulleat reidet ja kurvikas vyötärö tekee etsinnästä tuskaa. Kappahlin Magic-farkut taisin osaa viimeksi. Ihan kivat, mutta kuten mainitsin, ne ovat viime aikoina alkaneet kiristää vyötäröltä. Kumma juttu. Jotkut farkuthan voi kutistua pesussa noin vuoden pitämisen jälkeen, eikö?

MP3: vanha iPod on, näyttö lumisadetta, musa vielä soi. En kylläkään käytä kovin usein. Nykyään tykkään tehdä lenkit ilman taustakohinaa, sitä tulee päivän mittaan riittävästi muutenkin.

Meikit: viime aikoina olen hankkinut uusia Make Up Storesta. Chanelin meikkipuuteri on luotto- ja käyttökama nro 1 tässä kategoriassa.

Kasvovoide: nyt onkin monta purtiloa auki. Lumene jotain päivävoiteena ja yöksi halpis-Nivea sekä kosmetologilta ostettu voide. Luitteko jutun Nivea vs. kallis voide? Mun yövoide ei ole tuota paksua vaan tuubista hieman kevyempää. Tykkään myös hintalapusta, joka taisi olla 2,80 eur, ja asiansa se tuntuu ajavan yhtä hyvin kuin 10 tai 20 kertaa maksavat kollegansa.

Kuorintavoide: kasvojen iho on ollut tänä syksynä järkyttävän huonossa kunnossa ja näppyläinen. Olen kuorinut ihoa ahkerasti, Lumenen mineraalikuorinnalla.

Kasvovesi: pakko mainita Make Up Storen vaahtoava, kasvoihin jätettävä kasvovesi. En ole valmis vetämään suoraa syy-yhteys -nuolta vielä, mainitut iho-ongelmat ovat hieman helpottaneet tämän kasvoveden käyttämisen jälkeen. Ehkä siinä tulee tarvittua lisäkosteutusta? Käsittämätön mysteeri tämä ihon, elämän ja kosmetiikan yhteiselo.

Hammastahna: Buzzailun jälkeen jäin OralB:n käyttäjäksi.

Shampoo ja hoitoaine: näitäkin on luvattoman monta pakkausta auki. Ei kovin kristillistä, sanoisi Vuoden siivooja. Kampaamosta blondiutta kirkastavaa shampoota ja värjätyn tukan hoitoainetta. Ehdoton suosikkini on Lushin palashampoo, sitä käytän useimmiten.

Kuva Lush

Mineraalivesi: onko hanavedessä mineraaleja? 

Viini: tykkäisin juoda useamminkin, mutta jo yhdestäkin lasista menee yöunet, joten useimmiten viinipullo aukeaa, jos meillä on vieraita käymässä. En ole erityisen nirso, tykkään toki hyvästä viinistä ja harvoin on huonokaan jäänyt juomatta.

Drinkki: vanha kunnon G&T on aina hyvä.

Leipä: en voisi karpata täysillä koskaan, rakastan leipää. Syön päivittäin.

Argh, akku alkaa loppua, enkä jaksa nousta hakemaan laturia. Tiivistetään vähäsen.

Karkit: joo, syön ja tykkään. Suklaata syön eniten. Irtokarkkeja ostan nykyään harvoin, niistä tulee liian helposti överit. Kauheen isojakin ovat nykyään, ehkä noin 95 g/kpl.

Lehtiä: Image on tullut pitkään. Viikonlopun Hesarit tulee, perjantaisin Talouselämä ja aina välillä Tiede-lehti. Joskus jopa luenkin niitä. Juuri peruin Trendin tilauksen. Ihan kiva lehti, ehtii hyvin lukea kampaajallakin eikä tartte stressata, jos ei omaa saa avatuksi.

Kampaaja: käyn työpaikan lähellä olevalla kampaajalla, joka on ihan ok. Kaipaan ystävääni, joka on paras, vaan fyysisesti liian kaukana.

Jos nyt joku tänne saakka jaksoi lukea, niin saa vapaasti napata haasteen mukaansa. STD:n kysymyslista on vieläkin pidempi, lunttaa lista sieltä. Ai niin tietokonettakin kysyttiin. Se on MacBook, jonka akku loppuu ihan just. Moikka! 

18.10.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



16.10.2013

Onnen tytöt!

Kuopiossa oli tänään Pikku Kakkosen lastenkonsertti. Lippujen hankkiminen oli monta kertaa mielessä. Ei muistuneet kulttuurisetelit mukaan kaupungille ja oli jotain ja... No. Liput jäi ostamatta.

Kuva ja infoa täällä
10 minuuttia ennen konsertin alkamista lippuluukulla:

Äiti (otsa kurtussa, hermostunut lapsi kainalossa): "Onkohan lippuja esitykseen?"
Lipunmyyjä: "Ei ole, eilisestä asti loppuunmyyty. Yksi varaus on noutamatta, voin myydä ne teille, jos lippuja ei noudeta."
Äiti (häslää ja soittaa auton kanssa konserttipaikan edessä odottavalle Miehelle): "Jäädään, nähdään tunnin päästä."
Tuntematon mummo: "Oletko lippua ostamassa? Minulla olisi tässä yksi ylimääräinen. Ei, en ota rahaa. Ole hyvä."
Äiti (häslää seteleiden ja lipun kanssa) "Kiitos, kiitos."
Lipumyyjä (myy viimeiset liput varauksen tekijälle): "Pankilla vai luotolla?"

Huh, oltiinpa onnen tyttöjä! Sain puhuttua meidät yhdellä lipulla saliin, olin jo varautunut itkettämään Touhukasta tarvittaessa (vitsi). Nauravainen jäi näistä bileistä paitsi, kahden syliapinan kanssa olisi ollut aika vaikeaa. Harmitti kovasti parin muun liputta jääneen puolesta, tyhjiä paikkoja salissa kyllä oli, mutta jos liput on myyty, niin ne on myyty, kai.

Kuva täältä
Itse konsertti oli ihan mahtava! Hienot lavasteet, telkkarista tuttuja hahmoja ja hauskaa musiikkia. Odoteltiin julisteessa näkynyttä Katti Matikaista, jota ei sitten tullutkaan. Siitä viis, Nalle oli mahtavan hauska ja muutenkin oli kerrassaan mukaansa tempaava tunnelma.

Touhukkaan suosikki oli Nalle. Mun suosikki oli Soili Perkiö. Sen lisäksi, että tämä upea nainen tekee maailman parhaita lastenlauluja, on hänellä aivan uskomaton hymy, joka valaisee koko konserttisalin. Pyh äiti Amma, mä haluan halata Soili Perkiötä!

Kuva täältä
Tampere, Jyväskylä ja Helsinki seuraavaksi. Suosittelen lämpimästi, ja kannattaa hankkia liput ajallaan. Lähteminen kannatti tälläkin kertaa.

Älä luovuta, koita uudestaan, anna mennä mennä vaan... 

15.10.2013

The pipo AW13/14

Lasten vaatteet imevät vaikutteita aikuisten muodista. Jo vauvoille tehdään teknisiä ulko- ja alusvaatteita, leopardileggareita ja biker-rotseja. Joskus aikuiset havittelee lasten vaatteita itselleen. 3D-mitoituksen erilaisuus tuo haasteita (tirsk), erityisesti päähän voi kuitenkin hyvin ostella lasten kamoja, pää kun ei loputtomasti kasva. Aikuisten käytössä meidän perheessä on useampi Popin trikoopipo, ne on ihanan pehmeitä ja lämpimiä.

Viime kauden must (lasten) pipo aikuisilla oli tietysti Papu-pipo, joka myös mun hattuhyllyltä löytyy.

Täällä meillä periferiassa tämän kauden The (lasten) pipo aikuisilla on NameItin tähtipipo. Mulla sellainen luonnollisesti on. Omansa on myös Miehellä, koska Touhukas ei halunnut omaa keltaista pipoaan. Pinkki olisi pitänyt olla. Yllätys.

Sen lisäksi että kaksinkertaisesta trikoosta tehty pipo on tosi hyvä päässä, iso heijastin ja edullinen hinta lienevät houkuttimena painaa pipo aikuisempaankin päähän. Ja epäilemättä sitä nuortuu vähintään 5 vuotta, kun laittaa nuorisolaisten hatun päähän. Olen bongaillut pipoja jo monta kertaa päiväkodin portilla ja kaupungilla, tää on nyt kuulkaa kuuminta hottia! 

Kuvat ja ostomahdollisuus NiiloIlo

PS. Sanokaa nyt please, että joku muukin shoppailee itselleen lasten osastolta! 


14.10.2013

Hulluja päiviä

Ei, tämä juttu ei käsittele Stockan ostoksia, niitä en tehnyt. En vielä tarkkaan tiedä, mihin juttu vie, joka tapauksessa käsittelen itseäni. Siitä on niin mukavaa kirjoittaa, ja teidän lukijoidenkin mielestä se on varmasti tavattoman kiehtova aihe.

Jotta päästään samoille aalloille, esilukemisena suosittelen tutustumaan

  • PeNan kirjoitukseen siitä, miten nainen, joka joskus on luullut olevansa kohtuullisen älykäs ja yleissivistynyt, taantuu tilaan, jossa tuntuu, että ei enää muista eikä opi mitään.
  • Saaran tarinaan fiksusta, innokkaasta, määrätietoisesta ja tunnollisesta naisesta, joka tekee liikaa töitä ja löytää itsensä olohuoneen lattialta itkemästä pystymättä nousemaan ylös. 

Kun olin kotona lasten kanssa (yhden tai useamman), ajauduin tilaan, missä yhteen sähköpostiin vastaamiseen meni helposti kuukausi. Ajattelin, että palaan asiaan huomenna ja hups, aikaa vähän vierähti. Syitä oli monta. Vaikka kovasti yritin saada asioita aikaiseksi (siis tasolla vastaan sähköpostiin, en todellakaan opiskellut tms.), niin keskeytyksiä tuli koko ajan. Unettomat yöt ja hormonit vetivät aivot sohjoon. Tuntui, että aikaahan on. Teen sitten huomenna. 

Kuva täältä

Keskittymiskykyni on ollut aina heikko. Tai ei niinkään itse keskittymiskyky, vaan keskittymisen aloittaminen. Opiskeluaikoina tuli hengattua kirjaston kahvilassa moninkertaisia aikoja verrattuna lukusalissa vietettyihin hetkiin. Terkkuja tutuille, tiedän että tässä veneessä oli moni muukin! Paras esimerkki keskittymisen välttelystä oli eräs tärkeä pääsykoe, jota edeltävänä päivänä päätin pestä asuntoni ikkunat, koska se tuntui ehdottoman tärkeältä. Koe meni läpi ja ikkunat tuli pestyä - sillä kertaa haahuilu ei haitannut. 

Kun palasin töihin toiselta kotiäitikomennukseltani, luulin että pääni oli normalisoitunut raskauksien jäljiltä. Kesällä oli töissä hiljaista, turhauduin ja ärsyynnyin. En saanut aikaiseksi niitä vähiäkään hommia ennen kuin oli välttämätön pakko. 

Kuva täältä
Nyt tilanne on muuttunut, ja hommia on kertynyt lisää, myös paljon minulle uusia asioita. Olen useammassakin työhaastattelussa silmät kirkkaina uskotellut, että opin nopeasti uutta. Nykyään nyökyttelen sujuvasti eri yhteyksissä, ja samalla mietin kuumeisesti, että tulikohan kaikki nyt kirjoitettua ylös ja kehtaakohan enää kysyä uudestaan: "Mites tää nyt meni?" En haluaisi millään myöntää, että ikä ja/tai raskaudet  ovat tehneet minusta idiootin, mutta kieltämättä ajatus on käynyt mielessä. Vai onko tämä nyt sitä naisille yleistä itsetunnon puutetta, mistä Sheryl Sandberg antaa naisille piiskaa?

Viime aikoina ei ole ollut aineksia vetää itseään piippuun töillä. Tunnistan kuitenkin itsessäni piirteitä, jotka mahdollistavat aidon burnoutin hankkimisen. Olen historiassa tehnyt päättömän paljon töitä: pitkiä päiviä ja viikkoja ja kuukausia. Jossain vaiheessa tuli nukahtamisvaikeuksia, asioiden unohtelua ja älytöntä stressaamista pienistä asioista. Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani näin vuoden sisällä, kuinka noin 40-vuotiaita kollegoita kuoli tai kilahti: yksi menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen, toinen päätyi vankilaan tehtyään kamalia asioita perheelleen ja pari sairastui vakavasti burnouttiin. Nämä siis kansainvälisen korporaation valkokaulushommissa. Pimeetä. 

Kuva täältä
Kiertelyn ja kaartelun jälkeen tiivistän kysymykseni näin: "Miten töistä selviää noin ylipäätänsä, ja vieläpä niin, ettei pala loppuun?" Olen itse toivonut muutosta omaan työhöni, ja aion todellakin katsoa, miten tässä käy. Olkoon vaan epämukavaa ja vaikeaa, en aio heti luovuttaa. 

Aidon tekemisen tasolla olen tsempannut keskittymisessä (ja sen aloittamisessa). Töissä on myös paljon keskeytyksiä tarjolla, valtaosa tulee kuitenkin omasta päästäni. Kun lopulta onnistuu keskittymään ja parissa tunnissa ruksimaan to do -listalta monta asiaa, tulee tosi hyvä mieli. Opettelemisen paikka on myös klassinen priorisointi: kun tietää ettei kaikkea voi tehdä, pitää osata tehdä oikeita asioita. Huomiseksi jättäminen on raivostuttava tapa, josta rimpuilen kovasti eroon. Tekemättä roikkuvat tylsät tai inhottavat hommat kuormittavat enemmän kuin itse tekeminen. 

Kotona odottavat äidin pikku räkänokat pitävät väkisinkin kokonaistasapainoa yllä. Säännöllisesti ei voi tehdä ylitöitä vaikka haluaisikin. Eikä sitä pitäisi halutakaan, tehokasta tai hyödyllistähän se ei pidemmän päälle ole.

Liikuntaa ja raitista ilmaa täytyy saada, muuten ei tule mistään mitään. Olen periaatteessa sitä mieltä, että ihminen voi tehdä mitä haluaa, kyse on ajankäyttöön liittyvistä valinnoista. Käytännössä en osaa sillä tavalla elää (vielä), vaan usein harmittelen kun en ehdi tarpeeksi olla kotona / liikkua / saada töissä tuloksia / laadidaa. Onneksi on rohkaisevia esimerkkejä

We can do it. Tai jotain. En keksi tähän polveiluun topakkaa lopetusta. 

PS. Vinkkejä fiksuun, tehokkaaseen ja kivaan työtapaan otetaan vastaan! 

13.10.2013

Sikin sokin

Keväällä keräsin kuvia ympyröistä. Kun mietin uutta teemaa, ajattelin ristiä tai risteystä. Lopulta kokoelmaa levisi otsikon sikin sokin alle.

Harmikseni olen naarmuttanut työpuhelimen kameran linssin, ja viime aikojen kuvista suurin osa on epätarkkoja. Harkitsin jo vakavasti suojuksen hankkimista, puhelin kun pyörii avainten ja milloin minkäkin kanssa kassissa. Näemmä on liian myöhäistä. Iso höh.










12.10.2013

Helpot ja kivat kaverisynttärit

Kaverisynttärit ovat tänä syksynä ilmestyneet elämäämme - sekä vierailujen että emännöinnin merkeissä. Vaikka lapset eivät neljävuotiaina varsinaisia teemajuhlia kaipaa, sellaiset meillä Touhukkaalle oli. Teemasynttärit voi toteuttaa muutamalla eri tavalla: askartelemalla kaiken omin pikku kätösin, ostamalla tilpehöörin kaupasta tai valitsemalla lapselleen kummin, joka hoitaa homman puolestasi. Touhukkaan Oktonautti-synttärit järjestettiin viimeisen vaihtoehdon mukaan, mistä laiskana henkilönä olin hyvin kiitollinen. Vaikka kahvipöydässä ei ollut seitsemää sorttia tarjolla enkä todellakaan siivonnut ennen juhlia, tuntui että juhlasäätämiseen upposi puoli viikonloppua.


Touhukkaan kummi lahjoitti kupit, lautaset, servetit sekä hienon oktarialuksen ja -hahmoja. Pöytäliinakin oli, se kuitenkin tuntui a) mahdottomalta (Nauravainen+pöytäliina=ei) ja b) överiltä. Pöytäliina jää odottamaan seuraavia kekkereitä. Aikoinaan ylioppilaslahjaksi saamani kalakipot solahtivat kattaukseen kuin ahven kalakukkoon. 

Kummin party-pakettiin kuului myös syötävät muffinssikoristeet, check that out! Niiden lisäksi tarjoiluihin kuului poppareita, värikeksejä ja karkkia sekä coctail-henkisesti juusto-viinirypäle-kurkku -tikkuja. Aikuisille leivoin omenapiirakan. Täytekakkua meillä ei ollut ollenkaan, olen kyllästynyt syömään itse valtaosan ja heittämään loput pois. Juomaksi oli tuoremehua, limua tai maitoa, aikuisille kaffet. 


Ennen vieraiden tuloa vähän jännitti ja piti riehujumppatanssia. Vieraiden saavuttua käytiin pöytään. Juhlakalu söi poppareita ja värikeksejä, ei edes suostunut maistamaan merellistä muffinssia. Tyypillistä. Sitten leikkiä, jonka aikana puolet porukasta eristäytyi omiin leikkeihinsä ja loput haahuilivat jossain. Lapsivieraita oli kuusi, mikä oli täysin riittävä määrä. Ensin pähkäilin, että pitääkö kutsua kaikki päiväkotikaverit jne. Kutsuimme ne, ketkä Touhukas halusi, ja se oli hyvä näin. Ehkä myöhemmin täytyy miettiä konseptia uudestaan, jos synttärikutsuista tulee jonkinlainen kiusaamisen tai nokkimisen väline. 


Lopuksi oli ohjelmanumerona onkimista (mainitsinhan jo teeman). Saaliiksi tuli Pezin karkkiautomaattipaketti (lahjaidea plagioitu parin viikon takaisista kekkereistä). Ideaalimaailmassa olisin voinut keksiä jotain ekologisempaa tai kehittävämpää, lapsia moisten näkökulmien puute ei tuntunut vaivaavan.

Hauskat juhlat oli! Suuret kiitokset vielä rakkaalle kummille rekvisiitasta ja mahtaville vieraille juhlahumusta!

11.10.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



10.10.2013

5:2 minäkin

Olen ollut aina reipas tyttö syömään. Vaatekokoni on pyörinyt 40-44 haarukassa yläasteen lopuilta saakka. Joitain kertoja olen ollut jonkinlaisella dieetillä, joskus jopa onnistuneesti. Kun tiputin kipsi jalassa ja jäätelö kädessä -kesän vararengasta, noudatin Painonvartijoiden pistesysteemiä arkipäivisin. Viikonloppuisin relasin. Homma toimi hyvin, sain tolkkua annoskokoihin ja ruokavalintoihin. Jos muuten joku kys. lähestymistavasta innostuu, hutikasta voi ostaa matskuja mikäli ei ole aikaa, kiinnostusta tai rahaa rampata kokouksissa.

Kaalikeitto- ja lentoemäntien pikadieetit tuovat 100% varmoja tuloksia: jojoilun päätteeksi paino lisääntyy entisestään. Laihuuden tavoittelulle nauroi tänään osuvasti ihana Laura. Minä en koskaan unohda syödä. Joskus en ehdi syödä, mutta se ei jää huomaamatta.


Jokaisella on oma hyvä painonsa. Jollekin se on vaatekoko 34. Itse ajattelen, että siihen painoluokkaan laihduttaminen saattaisi täysin hypoteettisesti ajatellen onnistua. Niiden mittojen pitäminen ei onnistuisi ikinä. Tykkään ihan liikaa ruuan ja herkkujen syömisestä, perjantaibisseä unohtamatta. Mä oon mä tämmöisenä. Höyhensarjalaisena olisin joku muu - pinna huomattavan paljon kireämpänä.

Kaiken tämän tykkään-itsestäni-hyrinän jälkeen on pakko myöntää, että olisi kiva, jos housujen nappi kiristäisi vähän vähemmän. En tavoittele radikaalia muutosta, parin kilon kevennystä vain. Kun liikunnan lisäys tuntuu vaikealta, täytyy kokeilla muuta. Akkain lehdissä olen törmännyt 5:2 paastodieettiin, jonka juju on syödä kahtena päivänä viikossa 500 kcal per päivä. Kun luin juttuja, joissa ehdoteltiin paria syöntikertaa päivässä lähinnä hedelmiä nakertaen, ajattelin, että ihan kiva joo, mutta ei onnistu. Jos tulee liian nälkä, päätyy ajattelemaan ruokaa koko ajan ja lopulta ahmimaan jossain välissä liikaa.

Sitten bongasin tolokun immeisen bloggauksen aiheesta. Vauhtivekaroiden äiti esitteli samaa konseptia protskuilla höystettynä. Tänään kokeilin ensimmäistä "paasto"päivää hänen inspiroimanaan:

  • aamulla puolikas rahkapurkki ja mustikoita
  • lounaaksi salaatti ja puoli purkkia raejuustoa
  • välipalaksi porkkana- ja lanttupaloja
  • illalla salaattia ja puoli purkkia tonnikalaa
  • iltapalaksi rahkan toinen puoli ja lisää mustikoita. 

Eilen illalla ajattelin, että teen töihin salaatin mukaan. Aamulla salaatin teko meni aika kivuttomasti. Olin käynyt edellisenä iltana kaupassa ja etsinyt rasiat valmiiksi. Bussipysäkillä hämmästelin, etteivät eväät olleet jääneet lasten lokeroon päiväkotiin. Kun töissä kuivasin läppärilaukun pohjalta raejuustopurkin nestettä, muistin että työpaikan ruokalasta voi ostaa raastepöytä-henkisen salaattiannoksen, ja voin lopettaa tämän eväskikkailun tähän yhteen kertaan. 

Kaloreita oli tänään ehkä enemmän kuin 500, ihan sama. Vaikka välillä on ollut nälkä, ei ole tullut "Antakaa ruokaa tai tulee dunkkuun!" -raivokohtauksia. Kun teen istumatyötä ja (hyöty)liikun vähän, en tarvitse joka päivä kahta lämmintä ateriaa. Saa nähdä miten kauan tämä villitys jatkuu, konsepti kuitenkin tuntuu hyvältä. En jaksaisi joka päivä koko ajan kytätä kaikkea suuhun menevää. Pari päivää jaksaa tsempata, sitten voi taas olla tavallisesti. Välillä voi pitää taukoa ja sitten taas ottaa pari salaattipäivää johonkin väliin. 

Oletko kokeillut tätä vouhotusta?

8.10.2013

Jääkaapissamme oli

Sitä saa, mitä ei tilaa. Täti-ihminen yllytti minua osallistumaan haasteeseen, jossa paljastetaan jääkaapin sisältö. Tätsy arveli, että saturaatiopiste näiden paljastusten kanssa olisi saavutettu, ja olen täysin samaa mieltä. Nyt on jo nähty niin monta jääkaapin ovea ja sisusta, että en voi tarjota mitään uutta tähän hullutukseen.

Jos jollain voisin erottautua, niin ehkä sillä, että meidän rosteri-pintaisessa jääkaapissa on sormenjälkiä enemmän kuin kenenkään muun ovessa. Lisäksi syksyn juhlaputken jäljiltä jääkaapissa on edelleen huomattava määrä nesteitä: tuore-, puolukka- ja pillimehuja, maitoa, limua, olutta holilla ja ilman, siideriä sekä avaamaton hanapakkaus Grüner Veltliner -valkkaria, jota voin muuten lämpimästi suositella.

Jääkaapin sijaan jaan katsauksen kompostiastiaan, joka kertoo omalla tavallaan totuuden viime päivien ruokaelämästä.


Kompostiin matkalla tänään: 
  • Viime viikon kermaisen kanapastan jämät
  • Banaanin- ja perunankuoria
  • Pari kuorittua perunaa, jotka jostain käsittämättömästä syystä eivät päätyneet makkarakeittoon vaan kompostiin. 
  • Makkarakeiton jämät, Touhukas ei syö keitettyä porkkanaa, palsternakkaa eikä lanttua. Makkara ja peruna menee. 
  • Leipiä, joita on hieman maisteltu, ja joiden levite on pyyhitty ruokapöytään ja naamaan.
  • Suodatinpussi ja kahvia.
  • Yksi nahistunut omena. 
  • Eilisen kävelylenkiltä sisään kannetut syksyn lehdet (ette kerro Touhukkaalle!)
Näin meillä. 

7.10.2013

Haaste s11s

Uhhuh, haasteita taas pukkaa! Suvi Trokee-Daktyyli heitti tiukan kysymyssetin käyttökamahaasteella, ja ilmoilla leijuu myös pelottava jääkaappihaaste, jota yritän väistellä.

Ensin meikkihommista tutun Pipan haasteen kimppuun. Kurkatkaapa Pipan blogia, jos haluatte nähdä hienoja kynsiä ja meikkijutskia. Vaikka itselleni en sellaisia osaa haluta, ihailen vilpittömästi huikeaa osaamista ja silmää tehdä moisia hienouksia!

Säännöt:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä haastetuille uusille haastetuille
4. Haastajan tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä takaisin haastamista

11 asiaa minusta

  1. Lukuisista kehoituksista huolimatta en koskaan laita väriä kulmakarvoihini, koska ne ovat mielestäni riittävän tummat. Lisäksi hieron tai silittelen usein kulmakarvojani (mikä epäilemättä näyttää tosi dorkalta) enkä halua näyttää ekstra-dorkalta kulmakarvavärit otsalla. 
  2. Mun hiukset on ohutta ja pehmeää vauvatukkaa. 
  3. Kadehdin ihmisiä, joilla on paksut ja luonnostaan kikkarat hiukset.
  4. Mulla on luonnostaan pitkät ja taipuisat ripset, kadehtikaa niitä senkin tukkapäät! 
  5. Kävin lauantaina baarissa. Oli tosi kivaa.
  6. Veljeni inspiroimana maistelen baarissa usein Indian Pale Alea. Punk IPA on huippua, eikä vähiten nimensä vuoksi.
  7. Jos oikein riehannun radalla, saatan ottaa pienen jallun. Yhden vain, useimmiten se on liikaa.
  8. Kopioin lauantaina ystävän haaveen. Haluaisin pienelle joogalomalle. Sanotaan vaikkapa kolme päivää joogaa, rauhaa, ruokaa ja lepoa ilman lapsia. Juuri nyt en keksi mitään tavoiteltavampaa.
  9. Oi miten tykkäänkin syksystä juuri nyt! Upeat värit ja raikas ilma hengittää. 
  10. Uudet blogin lukijat ovat ilahduttaneet minua kovasti - tervetuloa! 
  11. Tämän listan tekeminen oli vaikeaa.


Pipan kysymykset

  1. Lempikukkasi? - Meidän puutarhan valtava auringonkukka ei ole tajunnut, että syksy tuli jo. Vastaan tällä kertaa auringonkukka.
  2. Mitä toivot tulevaisuudelta? - Hyvää meininkiä. 
  3. Horoskooppimerkkisi? - Kalat.
  4. Mikä kosmetiikkatuote on sinulle nro. 1? - Chanelin meikkipuuteri. 
  5. Mitä toivot ensi vuodelta? - En ole sinne saakka vielä ajatuksia suunnannut. Lapsien osalta vähemmän uhmaa ja enemmän unta, omalta osalta vähemmän touhotusta ja enemmän iloitsemista. 
  6. Inhokkiruoka? - Janssoninkiusaus, yäk en syö!
  7. Salainen paheesi? - Kerron Pipa kun nähdään. 
  8. Missä olet käynyt viimeksi matkalla? - Jos työmatkat lasketaan, niin Helsingissä. 
  9. Unelmatyösi? - Kunpa tietäisin! Lupaan kertoa heti kun keksin. 
  10. Mitä ostaisit ensimmäisenä jos saisit lottovoiton? - Tässä haetaan varmaan jotain kallista ja hienoa, todennäköisesti hakisin Siwasta maitoa ja leipää enkä osaisi ostaa mitään ihmeellistä. 
  11. Lempiasuste? - Pipo. Mahtavaa, kun saa taas pitää pipoja! 
Jennin kysymykset
  1. Olosuhteet alkavat olla kohdallaan, pelaisitko yön ulvojaa
  2. Sienestätkö?
  3. Kuka kehui sinua viimeksi, miten?
  4. Ketä kehuit viimeksi, miten? 
  5. Kuinka aiot hemmotella itseäsi seuraavaksi?
  6. Mitä isänpäivälahjaksi?
  7. Hyvä kasvisruokaresepti?
  8. Nenäkannu - uhka vai mahdollisuus?
  9. Osaatko neuloa sukat tai lapaset?
  10. Yllätysvieraat tulevat vartin päästä. Mitä teet?
  11. Milloin on sopiva aika aloittaa lasten uhkailu joulupukilla ja tontuilla?
Ja haaste lähtee seuraaville, jotka kenties ovat jo vastanneet. Kertaus on opintojen äiti. 

STD (hihi)

Hiphei, kivaa viikkoa! 

4.10.2013

10 kuvaa kesään: ympyrä sulkeutuu

Kuvaprojekti päättyy, takapihan 12 kasvot on nyt ikuisettu. 

5 lumista kuvaa (joista yksi oli sattumaa, marraskuun lumisuus kesti vain pari päivää), 5 vihreää kuvaa ja 2 sieltä jostain väliltä. Kukkapenkin valtava auringonkukka ehti sittenkin kukkia syyskuussa, harmi ettei se katso kameraan. Jättitatarit on hakattu matalaksi, ja kunhan lehdet alkavat tippua, saadaan nauttia hetken aikaa järvinäköalasta.

Oli hauska projekti! Monissa blogeissa 10 kuvaa kesään on lähtenyt toiselle kierrokselle. Minun osaltani tämä oli tällä kertaa tässä.

Heinä - Elo - Syys
Huhti - Touko - Kesä
Tammi - Helmi - Maalis
Loka - Marras - Joulu
Bonuskuvana jättitatar-metsurin loppuverryttely: 



2.10.2013

Oksennus autossa - ensiapu ja tehohoito

Väitin hiljattain, että Carlaken puhdistusaineella saisi oksennuksen hajun ja tahrat pois autosta. Arvio pohjautui ensivaikutelmaan, asian todellinen laita paljastui seuraavana päivänä. Närkästynyt Mies ilmoitti pikaisen autoilureissun jälkeen, ettei yrjön haju ollut lähtenyt mihinkään. Ja kylmäkin oli tullut, kun piti ikkunat auki ajella. Buhuu.

Kuva täältä

Samainen Mies, jonka mielestä minä olin yksin siivousvastuussa, koska olinhan antanut lapselle tabletin automatkan ratoksi, veti hihastaan yllättävän marttailukortin. Lentoemot kuulemma käsittelevät tuoreet ykät kahvilla. Siis kuivilla kahvinpuruilla, ei kuumalla capuccinolla tai märillä suodatinpussista ongitulla muhjulla. Kun seuraavan kerran nenääsi kantautuu lentokoneessa voimakas kahvin tuoksu, kyseessä ei välttämättä ole tuoreet sumpit vaan matkapahoinvoinnin jälkipyykki.

Jos autossasi joku oksentaa, tee näin:

  • Kaavi enimmät oksut, wet wipesit sopii hyvin.
  • Kurvaa lähimmälle huoltoasemalle (tässä tilanteessa voi rikkoa ABC-boikotin) ja osta paketti kahvia. 
  • Hiero kahvia tahroihin. Anna vaikuttaa vähän aikaa. Pyyhi tai imuroi enimmät murut. 
  • Kiinnitä erityistä huomiota turvavyöhön, jos se on ottanut osumaa. Todennäköisesti se on jo rullautunut kertaalleen koteloon ja luulet, ettei haju lähde koskaan, mutta kyllä se lähtee (sekä kahvin että oksennuksen osalta).

Kun matka on ohi ja tilanne rauhoittunut, on aika tehdä perusteellinen käsittely. Auton voi tietysti viedä ammattilaisille käsittelyyn, kotioloissa homma hoituu näin:
  • Useimpien lasten turvaistuinten päällykset voi, luojan kiitos, pestä koneessa.
  • Hanki verhoilunpuhdistusainetta.
  • Hanki käyttöösi höyrypesuri. 
  • Suihkuta pesuainetta auton penkeille sekä turvavöihin ja anna vaikuttaa hetki. 
  • Höyrypese ja pyyhi puhtaalla pyyhkeellä. 
Tadaa, hyvä tuli!

Loppuun voin antaa vielä vinkin, että päiväpeitoksi lapsiperheeseen ei kannata ostaa ruskeaa, samettista, valtavan suurta ja painavaa peittoa, joka ei mahdu pesukoneeseen. Päiväpeitossa näkyy jokainen pölyhiukkanen, puklutahra ja räkäviiru. Normaalilla arkijärjellä varustettu ihminen osaisi tämän ennakoida, itse syytän tästä järjettömästä valinnasta imetysaivoja ja pesänrakennusvimmaa. Nyt kun höyrypesuri oli lainassa, kuvatulla pesuaine+höyry -käsittelyllä sain päiväpeitosta taas hetkeksi sivistyneen näköisen.

I <3 höyrypesuri! 

1.10.2013

Heijastinarvonnan voittajat

Rumpujen pärinää - heijastimet on arvottu! Jälleen kerran onnen henkilönä toimi itselleenkin palkintoa kärttävä Mies.

Kuvat Aarikka
Sain arpoa kymmenen voittajaa, ja seuraavien onnekkaiden nimet nousivat kiposta, johon kertyikin huikea määrä lippusia!

Ninni
Kukkavarvas
Zeepra
Millal
Susu
Knea
Miima
Lentoemo
Purppura Perhonen
Ilokseni

Laittakaa voittajat postitusosoite minulle jennijee /miumiu/ gmail.com. 

Jos voitto ei osunut kohdalle, niin mars heijastinhankitoja tekemään ja välkkyvä henkivakuutus hihaan tai laukkuun kiinni! 

Terkkuja Make Up Storen VIP-illasta!

Syyskuun alussa kävimme lukijoiden kanssa Make Up Storen VIP-illassa Matkuksen kauppakeskuksessa. Räväkän rento Piia kertoi meille Make Up Storen taustaa ja esitteli laajasti tuotteita, joita on tarjolla kirjaimellisesti päästä varpaisiin.


Make Up Storessa on laadukkaita tuotteita kaikille (lue: myös meille taviksille), ja myös hulluja juttuja fantasiameikkeihin tai rooliasuihin. Syksyn punk-lookkiin oli keksitty kynsiin liimattavia niittejä. En kylläkään ostanut, toteutan punkkariuttani perjantaisin, kun pukeudun kotona risoihin sukkahousuihin ja tukkakin sojottaa joka suuntaan, kun harvoin suoriudun suihkuun ennen iltaa.


Viilentävä puuteri tuntui ihanalta ja uudet suihkutuotteet tuoksuivat huumaavilta. Mä taidan aina seota vähäsen tuolla kaupassa - kaikki ne herkulliset värit ja glitterin kimmellys! 


Kymmenisen kaunista ja hauskaa naista tuli paikalle. Kuvassa ihana Miima, jonka raportti löytyy täältä


Kaikesta ihanuuksien huokailusta huolimatta osasin tehdä maltilliset ostokset: uusi luomiväri, vihertävä rajauskynä ja poskipunan tupukseen uusi sivellin. Hullun hienoja tekoripsiä onnistuin vastustamaan vain vaivoin. Tulisikohan eloa maanantaiaamun työpalaveriin, kun räpsyttelisi punaisilla räpsyripsillä? 


Kesällä ostin peite-trion, josta olen tykännyt hirmuisen paljon. Hinta tuntui kovalta, se on kuitenkin todella riittoisaa ja mainio setti silmäpussien ja epätasaisuuksien häivyttämiseen. Kelpo ostos! Lisäksi pidän erityisesti rajauskynistä.

Pääsen piakkoin meikkiopastukseen. Vaikka en ole siellä edes käynyt, voin jo valmiiksi suositella sitä. 60 euroa maksava opastus kestää 50 min, ja sen aikana käydään läpi koko meikki pohjasta ja viimeiseen silaukseen. Mukaan saa 60 euron edestä tuotteita, eli käytännössä 3-4 tuotteen hinnalla saa opastuksen kaupan päälle. Jos haluaa opetella tekemään kreisin punk-meikin pinkeillä ripsillä, se varmaan onnistuu, itse ajattelin keskittyä tavalliseen arkimeikkiin. Loistavaa palvelua saa toki ilmaiseksikin, ainakin Kuopion liikkeestä on pelkästään hyviä kokemuksia useamman visiitin perusteella.

Lämmin kiitos Piialle esittelyistä ja viihdyksestä sekä tietysti kaikille mukana olosta, oli jälleen kerran kiva ilta!