8.2.2016

I have created a monster

Minulla on kohtuullisen vakava sävy-sävyyn -neuroosi pukeutumisen suhteen. Liian hullut kuosiyhdistelmät tai sekopäiset värisekoitukset, ei ei ei. Usein lopputulos on hillityn tylsä, tyyliin musta + farkku + yksi väri tai kuosi. Tosi boring ja erittäin kotoisaa.

Esikoinen on oppinut tämän hienon piirteen ja kehittänyt vaatteiden valinnasta jo nuorella iällä pitkällisen prosessin. Välillä hän tulee seesteisenä uusi asukokonaisuus päällään aamiaispöytään ja välillä päivän kombo haetaan kiertäen kilari-ruudun kautta.

Esikoinen on innostunut vaihtelemaan vaatekertoja niin, että vähintään joka päivä on eri vaatteet. Vaatteiden viikkaus ei ole yhtä motivoivaa, joten meillä ajelehtii järjetön määrä vaatteita joka paikassa. Kun nyt sattuu olemaan niin, että joskus (aina) saatan (ja varmasti) jättää joitain omia vaatteitani lattialle, niin voitte arvata missä lasten vaatteita ajelehtii. On niitä joskus kaapin suunnalla nähty, mutta harvemmin. Mies on luonnollisesti sälyttänyt kaiken vastuun esikoisen käytöksestä vaatteiden säilytyksen suhteen minulle. Millonkahan seuraava Elämä pelissä -valmennuksen uutiskirje tuleekaan?

Kutittavia legginsejä, näitä ei voi pitää. 
Kuopuksella on omat juttunsa pukeutumisen suhteen. Hyvin usein hän reklamoi, että "vaatteet kutittaa". En ole ymmärtänyt, onko kyseessä pesulapun kutitus vai puristava vaatekappale, mutta jos vaate kutittaa, niin sitä ei voi pitää. Välittömästi itkupotkuraivarit ja puetun vaatekappaleen riisuminen - mielellään heitetään vaate seinään.

Rumat vaatteet kutittaavt. Kiireen hetkellä kutitusta on enemmän kuin muuten. Jotkut sukkahousut saattavat olla tänään ok ja huomenna ei. Ota näistä nyt selvää. Kuopuksella on noin 10 vaatekappaletta + 5 sukkahousut, joita hän pitää. Yksi ja vain yksi pipo käy. Auta armias niitä aamuja, kun sitä ei löydy.

Kutittamattomia legginssejä, joita voi pitää. 
Kuopuksen osalta olen lopettanut kaikki yritykset sävy-sävyttää tai muuten valikoida hänen vaatteitaan. Tänään kastuneiden sukkahousujen tilalle etsittiin sopivia 20 minuuttia. Välillä säätämistä ja kiukkuamista jaksaa paremmin ja välillä ei meinaa huumori tai empatia riittää. Jos löytyy jotain, joka ei kutita, niin niillä mennään oli ne sitten kaksi numeroa liian pienet raitalegginsit tai reikäiset tähtilegginsit. 

Onhan muillakin joskus pukeutusvaikeuksia - aikuisilla tai lapsilla?