30.9.2013

Maanantaina ehtii vielä - voita Aarikan heijastin

Tänään ehtii vielä osallistumaan arvontaan, jossa voi voittaa säkenöivän hienoja Aarikan heijastimia.


Onnea arvontaan! 

28.9.2013

Hei me shoppaillaan!

Ostospäiväkirjahaaste velvoittaa minut taas kurkkaamaan kalenteriini rustattuja rivejä ja listaamaan kesän ja syksyn ostokset. Huomasin, että kirjanpitäjä pinnaa. Ainakin yhdet kengät ja paita puuttuivat ensi katsomalta listalta. Edellisen kerran suunnittelin muutamia ostoksia ja uhosin lopettavani nettiostokset. Reippaasti on Visa vinkunut - sekä netissä että kaupoissa.

Silläkin uhalla, että herätän tarpeetonta ja epämiellyttävää ostoshalua, haluan hehkutella erästä verkkokauppaa. Karma Shop on kotimainen verkkokauppa, jonka tuotteet on tehty reilun kaupan pelisäännöillä ja usein luomumateriaaleista. Tämän lisäksi tarjonta kolahtaa mulle pelottavan hyvin, laskin että olen tilannut puolen vuoden sisällä pari mekkoa, paidan ja leggarit. Tilaukset tulee perille nopeasti ja vaihdot on onnistuneet näppärästi.

Alla olevista raitapaita mulla jo on, ja kaikki muut ihanuudet voisin kotiuttaa milloin vain. Jos totta puhutaan, olin jo eilen tilaamassa nuo paidat, mutta Touhukas heräsi ja jouduin keskeyttämään operaation.

Kuvat Karma Shop
Q3 ostokset:

  • Karma Shopista mekko ja paita. 
  • Suunnitellusti jakku ja pari lyhythihaista paitaa. 
  • Trikoinen kauluspaita. 
  • Hassu paitapuseron kaltainen liehuke, jonka selkäpuoli vekattu. Vekkuli ja paljon pidetty.
  • Housut.
  • Mustat korolliset sandaalit, kun oli vielä kesä.
  • Lenkkarit: oranssit, todella coolit ja hyvät jalassa.
  • Mustat korkkarit, joita kokeilin keväällä Helsingissä ja jotka tulivat alelöytönä vastaan Englannissa.  
  • Alusvaatteita ja sukkia.
  • Huivi, vyö ja kaksi pipoa.
  • Tekninen aluspaita Lidlistä. Mies on hehkuttanut omaansa jo vuosia, päätin ottaa kokeiluun. 
Trikoista kauluspaitaa tai teknistä aluspaitaa en ole pitänyt vielä kertaakaan, kaikkea muuta kyllä, ja olen ollut niihin tyytyväinen. Pipot on mun heikkous, en todellakaan tarvitse yhtään uutta pipoa. Onneksi pipot tulee edullisemmaksi kuin Luiskan veskat.

Kävin työn puolesta messuilla ja sain loistavan mahdollisuuden tarkkailla tietyn ryhmän business-pukeutumista. Vaikka toisaalta tunsin itseni harmaaksi ja säälittäväksi tavishiireksi, totesin että tuntisin itseni vähintään yhtä surulliseksi friikiksi järkyttävän paksussa meikissä ja 10 sentin piikkikoroissa. Jäin hämmentyneeseen olotilaan pukeutumispohdintojeni kanssa. Periaatteessa on hienoa, että naiset pukeutuvat naisellisesti. Ehkä minä olen ahdasmielinen, kun yhdistän tietynlaiset kengät erääseen tiettyyn toimialaan. Business-to-business -tyyppisissä hommissa täytyy pukeutua asiallisesti, mutta missä menee ala- ja ylärajat sen suhteen, että on liian kauhtunut ja casual tai vastaavasti vaan liikaa kaikkea?

Koska olen kuitenkin perusluonteeltani tavishiiri, aloin haluta ruskeaa neuletakkia ja ruskeita saappaita lukuisten mustien asioiden kanssa pidettäväksi. Hanskat pitää ostaa, ja yllättyisinpä jos tänä talvena en osta taas uutta kaulaliinaa. 

27.9.2013

Synnytystarina, 1. kierros

Esikoisen synttäreiden kunniaksi ajattelin fiilistellä neljä vuotta sitten tapahtunutta ainutlaatuista tuokiota. Kävin neuvolassa torstaina (rv 41+3). Sain kehoituksen mennä maanantaina omatoimisesti synnytyssaliin ilmoittautumaan käynnistykseen, jos viikonloppuna ei tapahtuisi tiedätte-kyllä-mitä. Raskausviikkoslangia vähemmän ymmärtäville kerrottakoon, että laskettu aika oli jo melkein pari viikkoa takana päin. Ne päivät ja viikot olivat piiiiiitkiä. Alkoi jo läheistenkin mielikuvitus olla tiukilla. Jos en olisi itse menettänyt kärsivällisyyttäni ja huumorintajuani ajat sitten, olisin saattanut jopa löytää hauskuutta siitä, millä kaikilla eri tavoilla oma äiti / anoppi / mummo joka päivä kysyivät puhelimessa "No mitäs? Joko? Eikö jo? Eikö edes vähän jo?"

Perjantaina aamuyöllä klo 03:n aikaan tuli muutama supistus, joiden vaikutuksesta sain valaan mitat saavuttaneen ruhoni lattialle salamana puoliseisovaan asentoon. Nojailin sänkyyn ja puuskutin. Siirryin olkkarin sohvalle puhisemaan enkä tainnut enää nukkua. Jotain aamiaista kenties närpin ja katselin aamupäivän supisteni kanssa jotain tyhjänpäiväistä telkkarista. Tämän lisäksi ramppasin ahkerasti vessassa. Käsittääkseni peräruiskeet eivät kuulu enää synnytysprotokollaan missään laitoksessa. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, voin kertoa että sellaista en olisi enää erikseen tarvinnut.

Miehen hälytin lounasaikaan kotiin, just in case. Hän taisi pötkötellä, kun minä kärvistelin suihkussa ja saunassa ja vessassa ja sohvalla ja keittiön pöytään nojaillen. Jännä muuten, että en pysty ollenkaan palauttamaan mieleen synnytykseen liittyviä fyysisiä tuntemuksia. Tai onko siinä nyt mitään outoa, joku toistaiseksi nimeämätön lobotomiahormoni pörrää pari viikkoa synnytyksen jälkeen, ja varmistaa ettei ihmiskunta kuole sukupuuttoon.

Iltapäivällä kolmen aikaan lähdettiin sairaalaan. Ehdotin Miehelle eväiden ottamista, hän vetosi kanttiinin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lähti niine hyvineen. Noin 10 tuntia myöhemmin hän katui syvästi tätä päätöstään, onneksi kätilöt antoivat riutuvalle pari voileipää ja kahvikupillisen.

KYSissä kävin ammeessa ja pompottelin pallon päällä. Vaikka kivut olivat kovat, oli synnytys kohtuullisen hyvässä vauhdissa, klo 18:30 kohdunsuu oli 7 cm auki. Siihen vauhti jostain syystä tyssäsi. Pari tuntia myöhemmin sain kohdunkaulan puudutuksen, joka ei auttanut mitään. Pari tuntia siitä myöhemmin sain epiduraalin, joka ei auttanut mitään. Sain myös oksitosiinia, joka ei auttanut kohdunsuun avautumiseen, lunttasin kertomuksesta että klo 22 kohdunsuu oli enää 5 cm auki. Kivuliaat supistukset jatkuivat ja jatkuivat, niiden aikana hyperventiloin ilokaasumaskiin. Papereissa lukee, että olin kertonut, että se auttaa. Sujuvasti valehtelin pöllyissäni - se mitään auttanut.

Klo 1:45 sain spinaalipuudutuksen, minkä jälkeen ei enää koskenut yhtään. En pystynyt liikkumaan, vartalo oli kainaloista alaspäin lähes halvaantunut. Helpotuksen ja pelon tunteita yhtä aikaa. Supistukset lakkasivat kokonaan. Synnytyskertomuksessa lukee "On mahdollista, että kohtu ei jaksa supistella puudutuksen aikana, koska puudutus vaikutti niin voimakkaasti." No shit Sherlock.

Sain vähän levättyä, kiitos puudutusövereiden. Kun ensimmäisistä supistuksista on kulunut vuorokausi, saliin tuodaan kärry, jossa on välineet valmistella minut sektioon. Koska puudutustila alkoi hälvetä, neuvottelin vielä tunnin peliaikaa. Nousin seisomaan ja kätilö laittoi oksitosiinia lisäksi. Vähän ennen viittä aloin karjua kätilölle, että nyt sattuu niin kovasti, että joko otetaan se vauva pois tai mennään saliin. Kohdunsuulla oli edelleen lippa, kätilö painoi sen pois tieltä ja noin ikuisuuden (virallisesti dokumentoituna 15 min, siinä on varmaan joku virhe) kestäneen ponnistusvaiheen päätteeksi syntyi tyttövauva, klo 05 maissa aamulla.

Samaisissa papereissa lukee kohdassa Vastasyntyneen lisätieto "Pitkä synnytys, olo epätodellinen, onneksi syntyi alakautta." En nyt muista tarkkaan oliko tämä oma vai vauvan kommentti, uskon että meistä molemmista tuntui samalta.

Synnytys oli loistava siinä mielessä, että kaikki selvisivät hengissä. Jopa Mies, joka kävi lähellä nälkäkuolemaa, jaksoi tsempata upeasti koko ajan.

Synnytys oli erittäin tyypillinen ensisynnytys. Jos nyt jostain haluaisin näin neljän vuoden jälkeen reklamoida, niin miten kätilöt eivät osanneet neuvoa minua hengittämisessä? Olinhan minä joogaillut ja luulin, että osaan hengittää ja rentoutua. Kun kävin toisen kierroksen tiimoilta synnytysvalmennuksessa, tajusin miten pitää hengittää. Minulle se tapa, millä pystyin hengittämään, oli laulaa tai huutaa. Jos osaa hengittää, se auttaa supistuksissa, ja toisaalta jos osaa supistusten välillä rentouttaa kohdunsuun, sillä on mahdollista aueta eikä jäädä kramppaamaan.

Olin ajatellut, että voisin yrittää synnyttää luomuna. Käytännössä sain lopulta lähes kaiken kivunlievityksen, mitä KYS tarjoaa. Tätä en sinänsä harmittele, en olisi jaksanut ilmankaan, mutta täytyy myöntää, että mm. kirjallisuudessa esiintyvät havainnot, että vauva on unelias ja flegmaattinen kovien puudutusten jälkeen, pitivät paikkansa. Kuopus oli aivan eri vireystasolla kuin isosiskonsa. Olimme totta kai molemmat vuorokauden synnytysmaratonin jälkeen väsyneitä muutenkin, ajattelen kuitenkin että myös lääkkeillä oli osuutta siihen, että esikoisen kanssa piti tehdä kirjaimellisesti hiki hatussa töitä, että hän oppi syömään rintaa. Kiitos vaan sinä ihana yökkö P., joka istuit kärsivällisesti yhden kuuman yön ajan monta tuntia vieressä ja autoit oikean tissi-imurointitekniikan kanssa!

Virallisen vauvalakki päässä ja rakas Päkä viekussa, tässä jo kotona.
Ensimmäinen puoli vuorokautta melkeinpä vaan nukuttiin synnyttäneiden osastolla, kumpikin omissa sängyissään, en uskaltanut ottaa vauvaa kainaloon, kun nukuin itse. Vähitellen palattiin elävien kirjoihin, haahuiltiin syömään ja kahville ja hakemaan jääkaapista luumumehua ja keskellä yötä jukurttia. Kärräilin vauvaa muovilaarissa mukana. Söin varmaan viikon kalorit kolmessa vuorokaudessa, mulla oli koko ajan kamala nälkä ja sairaalan safkat olivat noin parasta ikinä. Minusta oli ihanaa olla synnyttäneiden osastolla, sai tutustua vauvaan rauhassa ja kilauttaa kansliaan kaverille, kun tarvitsi apua tai Buranaa. 

Mies oli jonkun aikaa jokseenkin järkyttyneen oloinen siitä, että oli joutunut seuraamaan kipujani. Itse unohdin ne pian, episiotomian jäljiltä tikattu toosa sen sijaan sai monta viikkoa kyyneleet silmiin, kun aivastin tai nauroin väärässä asennossa. Kaikki nuo kuitenkin katosivat pian pois päiväjärjestyksestä, meillä oli uskomattoman ihmeellinen ja ihana oma vauva! 

24.9.2013

Syksyn jännittävin seikkailu - Alahovin viinitila

Touhukkaan kerhokavereista tuli niin hyvät ystävät, että me aikuiset olemme yrittäneet pitää leikkejä ja yhteyttä yllä, vaikka tiet ovat erkaantuneet eri päiväkoteihin. Eräänä aurinkoisena sunnuntaina purjehdimme Alahovin viinitilalle. Myymälä oli sulkenut ovensa tältä kaudelta, eläimiä ja tilaa sai käydä ihmettelemässä siitä huolimatta. Purjehtiminen neljän noin neljävuotiaan kanssa sujui hämmästyttävän hyvin ja muutenkin reissu oli kerrassaan mainio. Annan puheenvuoron kuville.




Bongaa Puijo! 


Kuvan eläimet eivät liity nyrpistykseen. Sikoja oli, en voinut jäädä ottamaan kuvaa. 





Tosi kiva paikka, ensi kesänä uudestaan! Sitä ennen voi fiilistellä Alahovin kuivalla siiderillä, jota saa ainakin Maljasta

23.9.2013

Niilo Ilon uudet vaatteet

Kuopiolainen lastenvaatekauppa verkossa ja kivijalassa on uudistanut valikoimansa ja verkkokauppansa. S-ryhmä vikisee, että verkko vie asiakkaat. Toiset ei vikise vaan laittaa hihat heilumaan. Erittäin hyvä meininki!

Niilo Iloa olen hehkutellut aiemminkin, erityisesti siitä syystä, että siellä on mahtavan hyvää ja kivaa palvelua. Lisäksi pienen kaupungin asukkina vien mielelläni rahojani välillä paikalliseen putiikkiin zalandojen ja sen sellaisten sijaan. Jos et Kuopion läheisyydessä asu, voin suositella myös uutta verkkokauppaa. Erityisesti tykkään siitä, että heti listausnäkymässä näkyy saatavilla olevat koot. 

Jos olisi lastenvaatteisiin vihkiytynyt, voisi tiputella avainsanoja tyyliin Aarrekid, Gugguu, Mini Rodini, Mói, the BRAND tai Indikidual. Vähemmän vakavasti tähän puoleen suhtautuva tirskahtaa taas Molon kohdalla. 




Verkkokaupassa on -20% ale koodilla ILO 29.9. saakka. Shopitishop!

21.9.2013

Valoa elämään 2.0 - voita Aarikan heijastin

Ruska räiskyy, illat pimenee - syksy! Onhan takissasi jo heijastin välkkymässä? Muistutin siitä jo viime syksynä, ja teen sen mielelläni uudelleen. 



Ja kuten aiemminkin, heijastimia on jaossa niitä tarvitseville. Minulla on ilo arpoa yhdessä Aarikan kanssa 10 heijastinta. Aarikan heijastimet ovat pehmeitä ja kevyitä. Ketjun päässä on napakka nipsu ja ketjussa kaunis puuhelmi. 

Arvonnan säännöt: 
  • Käy kurkkaamassa valikoima Aarikan sivuilla. Mikä on suosikkisi?
  • Jätä kommentti ja kerro minkä heijastimen toivoisit Onnettarelta. 
  • Jos olet anonyymi, jätäthän nimimerkin tai yhteystiedot. 
  • Toisen arvan saat, jos vinkkaat arvonnasta blogissasi tai facebookissa. 
  • Arvonta päättyy 30.9.
Onnea arvontaan ja valon tuiketta syksyyn! 

Tuokio

Perjantain Loppuviikon perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.




19.9.2013

Huhhuh ja vinkvink

Tämä viikko on sujunut tragikoomisissa merkeissä. Koomisissa sikäli, että en voi uskoa, miten äkkiä päivät ja viikot vierii. Nyt jo torstai, miten voi olla!?!?! Traagista on ollut lasten ja äidin kiukkuilu kolmena päiväkotiaamuna neljästä. Huoh. Mun täytynee ottaa mallia Liinasta ja keksiä jotain, millä saadaan enemmän iloa ja seesteisyyttä, ja vähemmän mökötystä ja äksyilyä. Toimivat rattaat tai kadonneen polkupyörän pumpun löytäminen saattaisi auttaa alkuun.

Viikonloppuna on tulossa jänniä juttuja. Pääsen tänään testaamaan uutta lastenvaateverkkokauppaa, jänskää!

Outi-Maria arpoo kivan ostoskassin blogin synttäreiden kunniaksi. Myös täällä on tulossa synttäriarvonta, kuvassa vihje.

Kuvat Aarikka
Kiitos vielä blogin synttärionnitteluista, olette ihania! <3

16.9.2013

Tuumat ja tuokiot 1 vuotta!

Se on kuulkaas synttärit täällä blogissa! Ensimmäisen vuoden merkkipaalun tunnistan myös epämääräisestä fiiliksestä bloggaamiseen. Ainakin Ä. Hupulainen, PeNaLQ ja Jonna ovat pyöritelleet saman suuntaisia ajatuksia. Muuttunut arki ja ajankäyttö ajavat väkisinkin miettimään, mitä oikeastaan haluan tehdä illalla muutaman tunnin sen jälkeen kun tytöt ovat menneet nukkumaan. Kirjastosta lainattujen, toistaiseksi avaamattomien kirjojen pino kasvaa. Viikonlopun Hesarit siirtyvät yleensä korkeintaan puoliksi luettuna kierrätykseen. Aika usein uni vie nukuttajan, ja hyydyn yöunille klo 21.

Päiväkotiin - töihin - kotiin -loopissa.

Jatkan kirjoittamista, tästä on tullut mieluinen harrastus. Kirjoitusten tahti rauhoittunee entisestään, mutta en näe sitä välttämättä huonona asiana. Enkä myöskään erityisesti laatua lisäävänä tekijänä, for the record.

Olen todennut, että on lähes mahdotonta arvailla, millainen postaus herättää kiinnostusta ja kommentointia. Jotkut omasta mielestä suorastaan loistavat kirjoitukset ja kuvat jättävät yleisön täysin kylmäksi ja taas jotkut vasemmalla kädellä huitaistut läpät, jotka horjuivat roskiksen reunalla, herättävät kivasti keskustelua ja klikkauksia. Yleisön mielistelyä on siis turha yrittää, ainakaan näillä analysointitaidoilla.

Pieni katsaus blogini historiaan.

Bloggerin mukaan top-3 postaukset:

1) Mehevä kesäkurpitsakakku - yllätysvoittaja! On tainnut aika monella olla kesäkurpitsoista ylituotantoa tänä kesänä.
2) Normipäivä tunti tunnilta - Kuva tunnissa -projekti sai vaikka monet mukaan. Hyvä idea, vaikka itse keksinkin!
3) Matkalaisten muistilista - Tylsä postaus loman jälkimeiningeissä. Listalla vain ja ainoastaan siksi, että huikeaan suosioon noussut Vuoden siivoja linkitti tähän omassa postauksessaan. Ei tainnut tänne jäädä vakkarilukijoita siltä puolelta.

Perusasioiden äärellä

Henkilökohtaiset suosikkini top-3

1) Easy like Sunday Morning - Bloggaamisen piti motivoida minua ottamaan enemmän valokuvia. Alkuun niitä tulikin räpsittyä, satunnaisesti määrän joukossa on myös laatua. Näistä kuvista tykkään kovasti.
2) Ovikello soi! - Myönnän, naureskelen joskus omille jutuilleni. Oleta-pety-mökötä -parisuhdemalli naurattaa ilmeisesti itseni lisäksi ainakin Täti-ihmistä. Vai itkettääkö, en ole ihan varma. Elämän harmaita alueita.
3) Jouluiset pakettipussit - Näpertelyosastolta haluan nostaa nämä pussit. Näitä oli tosi kiva tehdä ja hienoja niistä tulikin! Saa plagioida.

Virtuaaliset pillimehut, popparit ja muumikeksit kaikille teille siellä ruudun toisella puolella, ihanaa kun olette bileissä mukana!

13.9.2013

10.9.2013

10 kuvaa kesään: elokuu

Elokuu oli hieno ja lämmin. Muutaman yksittäisen kerran tarvittiin kuriksia tai vk-housuja ulkoillessa, muuten mentiin farkuissa tai kesäisimmissä tamineissa.

Kuvassa ei näy suurta eroa heinäkuuhun, ilmassa syksyn on jo voinut aistia. Ihana elokuu tuli ja meni, viuh!

Vielä yksi kuva ja 12 kuvan ympyrä sulkeutuu. Jännittää vähän, toivottavasti muistan ottaa kuvan. Tämä ja moni muukin projekti on viime aikoina kärsinyt keskivaikeasta saamattomuudesta ja hallitsemattomasta ajan karkailemisesta.

Syksy kuitenkin tulee, se on varma!

Heinä - Elo
Huhti - Touko - Kesä
Tammi - Helmi - Maalis
Loma - Marras - Joulu

9.9.2013

Läheltä piti

Ajoin pienen pojan päälle autolla. Lähdin tutulla kadulla rauhallisesti pihasta. Olin ehtinyt laittaa kakkosen silmään, vauhtia oli max 30 km/h - ehkei sitäkään. Yhtäkkiä talon pihalta juokse autotielle pari poikaa. He työntävät täyttä vauhtia isoja kuorma-autoja eivätkä katso eteensä yhtään.

Luullakseni autoni ehti pysähtyä. Noin eskari-ikäinen poika juoksi kuorma-autonsa kanssa autoni puskuriin pää edellä. Hän ei huomannut minua eikä hidastanut vauhtiaan. Oli minun autoni liikkeessä tai ei, sekin jo sattuu hemmetisti, että juoksee pää edellä johonkin.

Juttelin pari sanaa pojan kanssa, sitten lähdettiin hakemaan hänen isänsä paikalle. Poski punersi, muuten poika näytti olevan kunnossa. Oli itkuinen järkytyksestä, jatkoi kuitenkin leikkejä kavereidensa kanssa. Illalla vaihdettiin muutama tekstiviesti isän kanssa, ilmeisesti kaikki selvisivät säikähdyksellä.

Ja huh, kyllä se todellakin säikäytti! Jos olisin ollut ojentamassa takapenkille maissinaksua tai etsinyt prinsessabiisiä uudelta Ipanapalta, niin BANG. Sitten olisi soitettu piipaa-auto, vaikka todennäköisesti se olisi ollut turhaa. Minä en yleensä jaksa murehtia niitä lukuisia tapoja, joilla voi saada hengen pois itseltään tai lähimmäisiltään. Kotiinsa on moni kuollut blaablaa ja eikö lintuinfluenssan pitänyt jo tappaa meidät kaikki? Tästä episodista jäi määrittelemättömäksi ajaksi sisäinen pelko ja kylmä, elämä on niin pienestä kiinni.

Sen sata kertaa ovat omat tytöt sännänneet autotielle ilman pienintäkään vilkaisua ympärilleen. Niin usein olen ollut ratin takana muissa maailmoissa, keskittyminen jossain muualla kuin tiessä. Sillä tavalla vahinkoja sattuu. Toivotaan, että taas seuraavalla kerralla on myötä onni, enkelit tai oikea-aikainen reaktio - mihin nyt kukakin uskoo.

Kuva täältä

8.9.2013

Nimikointiarvonnan voittaja

Hiphei! Nimikointiarvonnan voittaja on selvillä. Mies toimi jälleen virallisena valvojana. Joutuu kuulemma tekemään sitä nykyään niin usein, että minun täytyy järjestää hänellekin oma palkinto.

Voittajaksi nousi...

Mukana arvonnassa! Nimikointiurakka alkaa vasta ensi syksynä mutta jes! - olenpahan kerrankin ajoissa liikkeellä :) Hanna

Oikein paljon onnea Hanna! Yhteystiedot minulta löytyykin kesän lukijaillan tiimoilta, otan yhteyttä. 

Mine4Suren facebook-sivuilla on aika ajoin alekoodeja ja tarjouksia, käykäähän kurkkaamassa ja tykkäämässä, jos nimikointiasiat on ajankohtaisia.  

Kuva täältä


6.9.2013

Opettavainen viikko

Olen kasvanut tällä viikolla ihmisenä ja äitinä. Ajattelin jakaa kokemukseni kanssanne. Voidaan jutella niistä ja kasvaa yhdessä.


  • Jos lapsi lukee autossa kirjoja ilman häivääkään matkapahoinvoinnista, se ei tarkoita sitä, etteikö matkapahoinvointia voisi ilmetä tabletilla pelatun palapelisession päätteeksi. 
  • Oksennuksen hajun autosta saa kätevästi korvattua Carlake verhoilun puhdistusaineen teollisella raikkauden illuusiolla. Tahrat eivät täysin lähteneet. Täytyy kysyä Vuoden siivoojan höyrypesuria lainaan, vaikka todennäköisesti hän on lainannut sen kiittämättömälle sukulaiselleen, jolla ei ole aikomustakaan palauttaa sitä.  
  • Jos epäilet, että yksi muutamista säärissäsi olevista hieman ulkonevista luomista on revennyt ja olet siitä kohtaa vuotanut hieman verta, niin kannattaa tarkastella asiaa hieman tarkemmin. Mikäli oletetulla ruvella on jalat, kyseessä saattaa olla punkki. 
  • Kun olet menossa tuttavan mökille ensimmäistä kertaa, kannattaa jo kotona arvioida, vaikuttaako navigaattorin reitti sellaiselta, jolla pääsee perille vai sellaiselta, että päätyy sinne päin, mutta ei perille. 
  • Jos ulkomailla asuva ystäväsi, jota et ole moneen vuoteen nähnyt, ehdottaa tapaamista hevon kuuseen kolmannen osapuolen mökille, niin kannattaa ehdottomasti mennä. On tosi kivaa.  


Perus.

Ai niin, tuokio / 10 kuvaa kesään tulossa, kunhan joku muistaa ladata kameran.
Ja ei, lapsen päässä ei ole muovipussi vaan kalastajanlangasta virkattu sipulipussi. 

3.9.2013

Titi (ja muistutus arvonnasta)

Hello Kitty ärsyttää mua paljon. Se on niin yököttävän söpö, että tekisi mieli hieroa sen naamaan mustikoita ja ketsuppia ja piiiip piiip piiiip.. Tuotteistus meni yli jo ziljoona asiaa sitten (Angry Birds tuoterepertuaari ei ole mitään tähän verrattuna). Kuuleman mukaan markkinoilla on mm. Hello Kitty -aseita.

EmmyAurora vinkkasi mainiosta Hello Kitty Hell -blogista, suosittelen lukemaan, jos haluatte lietsoa itsenne Hello Kitty -raivoon.

Tein joskus periaatepäätöksen, että en osta mitään Hello Kitty -krääsää. Meille on ajan myötä päätynyt ystäviltä ja sukulaisilta Hello Kitty -vaatteita ja tossuja, jotka ovat olleet Touhukkaan aarteita. Ja kyllä, lopulta minäkin olen kääntänyt takkini ja ostanut sukkia tai kirpparipaitoja tuon raivostuttavan katin naamalla varustettuna, koska ne saavat Touhukkaan hurjan iloiseksi.

Luulitko jo nähneesi kaiken? Hello Kitty -silarit. Seriously!!! Kuva täältä.

Kesän reissulla Touhukas sai valita itselleen ja pikkusiskolleen pehmolelut palkinnoksi hyvästä nukkumiskäyttäytymisestä. Itselleen hän otti Paddingtonin ja pikkusiskolleen... jep, Hello Kittyn.

Arvatkaa mikä on pupujen lisäksi noussut ehdottomaksi Nauravaisen vaatimukseksi uniaikaan? Titi aka Hello Kitty.

Pakko muuten brassailla, Nauravaisella on erittäin kätevä systeemi, jonka avulla voi muodostaa täysin ymmärrettäviä lauseita.  Ei lauseen alussa on luonnollisesti jonkinlainen kielto tai kieltäytyminen, A on anna.

Ei maitoo! 
A maitoo! 
A puuroo! 
A titi, ei pupu!

Tänään ruokapöydässä kuulimme myös hienostuneemman sanayhdistelmän: Lissää pullaa!

Ennen kuin uppoudutte vangitsevaan Hello Kitty -blogiin tai jäätte hämmästelemään lapseni säkenöiviä puhelahjoja, muistakaa arvonta!

2.9.2013

Kummihommia

Ryhdyin vähän aikaa sitten Plan-kummiksi ja lupasin kertoa kummihommista.

Kummilapseni on 6-vuotias Josue Nicaraguasta. Hänen perheeseensä kuuluu isoveli ja yksinhuoltajaäiti. Hän näyttää parissa valokuvassa juuri niin vaivaantuneelta, kun 6-vuotias poika keskimäärin näyttäisi. Ihan liian isot housut on kurottu vyöllä ja jalassa on turkoosit kumpparit. Hän katsoo kameraan vähän jännittyneenä eikä suostu hymyilemään.

Ei se haittaa Josue, mun sydämessä läikähti ilmankin. Ehkä saan hymykuvan myöhemmin.

Planin sivuilla on havainnollistava kaavio kummitoiminnasta:

Kuva täältä
Lahjoittamani rahat eivät siis mene suoraan Josuen perheelle, vaan yhteisölle. Tutustumismatskussa on avattu lahjoitusvarojen käyttöä. Noin 80% varoista menee lasten elämänlaatua kohentaviin hankkeisiin (Suomen Planin tulot vuonna 2012 olivat 14,2 m eur). Vaikka pessimisti minussa epäilee, että rahoja vedetään välistä vähän joka käänteessä, optimisti minussa toivoo, että Josue ja hänen yhteisönsä hyötyisivät jollain tavalla lahjoituksestani.

Lahjoituksen lisäksi minä olen kummilapseni kanssa kirjeenvaihdossa. Yksi kirje saa painaa korkeintaan 50 grammaa, lahjojen lähettäminen on jo tätä myöten kiellettyä. Kirjeet kulkevat Planin kautta. Plan kääntää ja jakelee kirjeet ja toisaalta piilottaa minun yhteystietoni. Laitoin kirjeen mukaan valokuvia, joulukortin ja kimaltelevia lumihiutaletarroja.

Sori Josue, jos tarrat oli lapsellinen tyttöjen juttu, sunnuntai-iltana en pystynyt parempaan. Lupaan tsempata ja keksiä jotain parempaa seuraavaan kirjeeseen, joka on toivottavasti perillä syntymäpäiviesi aikaan.

Ensimmäisen kirjeen kirjoittaminen tuntui vaikealta. Mitä ihmettä kirjoittaa 6-vuotiaalle pojalle toiselle puolelle maailmaa? Ohjeissa kehoitettiin välttämään elintasoeroja korostavia valokuvia. Sattui olemaan printteinä muutama kuva viime joululta, laitoin ne mukaan. Miltä näyttää Josuen silmissä valkoisella nahkasohvalla istuva perhe, jonka tytöt on puettu söpöihin tonttupukuihin? Olkoonkin, että sohva on hankittu käytettynä ja tonttuasut KappAhlista, siinä epäilemättä on ainekset elintasoeron näkymiseen. No, tämä on meidän elämää ja Suomen mittapuulla ei erityisen ökyilevää.

Plan panostaa kummitoimintaan tosissaan. Heillä on tyylikäs verkkopalvelu, josta voin seurata kummipostin etenemistä ja saada lisätietoa hankkeista. Tarjolla on luonnollisesti myös verkkokauppa, mistä voi ostaa koruja ja sisustustuotteita. Miksipä ei - nykyaikaisia palveluita kummeille, jotka eivät ole itse tottuneet asioimaan monta kuukautta kulkevien kirjeiden välityksellä.

Toivottavasti opimme Josue ajan kanssa vähän tuntemaan toisiamme. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

1.9.2013

Muistisääntö

Katseltiin töllöstä dokumenttia Japanin makaki-apinoista. Hyvin kiinnostavia otuksia, pärjäilevät kekseliäästi tiukoissa olosuhteissa.

Kuva täältä
Tuli mieleen aukoton muistisääntö, jonka avulla muistaa Japanin saarten nimet. Säännön kehitteli luokkatoverini yläasteella. Jos yleissivistyksessäsi on näiden neljän saaren mentävä aukko, niin muista tämä ja kerää seuraavassa Trivial Pursuitissa pisteet kotiin.

Hakkaa ja haise, sikaile ja kiusaa. 

(Hokkaidō, Honshū, Shikoku ja Kyūshū)

Olkaa hyvät.