27.2.2013

Postia kummilta

Lapsi voi saada kahdenlaisia kummeja: kutsuttuja ja sellaisia, jotka tulevat kutsumatta. Jälkimmäisessä kategoriassa on Ruususella huonoja kokemuksia, mutta sieltä löytyy myös loistotyyppejä: viides Touhukkaan kummi tai minä, joka omin yhden rakkaan tyttösen kummilapsekseni ajat sitten.

Kuopion kaupunginorkesteri täytti vuonna 2009 pyöreitä vuosia ja kutsui kaikki sinä vuonna syntyneet kuopiolaislapset kummilapsikseen. Ollaan käyty siitä saakka saakka pari kertaa vuodessa kummin kutsumana konsertissa Musiikkikeskuksella. Alussa Touhukkaan mielestä parasta oli konserttisalin käytävillä konttailu ja myöhemmin juoksentelu, nyt itse musiikkikin kiinnostaa kummilasta. Kun postista tulee norsulogolla varustettu kuori, Touhukas hihkuu innosta "Jipii, sain postia, minut on kutsuttu konserttiin!"


Klassinen musiikki ei valitettavasti soi meidän arjessa. En itse kuuntele klassista enkä osaa puhtaasti pedagogisessa mielessä laittaa klassista soimaan. Kaupunginorkesterin konserteissa ei ole tullut käytyä, yhtään kertaa jos totta puhutaan. Minulla ei suinkaan ole mitään klassista musiikkia vastaan, mielettömiä teoksia siihen genreen kuuluu, mutta en vaan kuuntele. Aikamoinen aukko kraateri yleissivistyksessä, sanon minä.

Onneksi Touhukkaalla on mahtava kummi! Tyttö saa upeita musiikkielämyksiä, joita rajoittuneet vanhemmat eivät hänelle muuten tarjoaisi. Musiikkikeskus ja konserteissa käyminen yleensä tulevat tutuksi, ja usein konserteissa törmätään tuttuihin.

Kiitos kummi, tykätään susta hirmuisesti! Nähdään maaliskuussa!

26.2.2013

Idioottivarma muffinssiresepti

Kirjoitin aluksi idiottivarma. Vastuu jääköön tälläkin kertaa kulijalle.

Olen tehnyt tällä Kotilieden reseptillä muffineita muffinsseja varmaan 40 kertaa enkä ole ikinä epäonnistunut. Muffini-termiä en kylläkään osaa käyttää.


Ainesosat
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl sokeria
1 rkl kanelisokeria tai kardemummaa
3 munaa
1 dl öljyä tai juoksevaa rasvaa
2 dl kermaviiliä
2,5 dl raparperia pieninä kuutioina

Valmistusohje
1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita munat, rasva ja kermaviili sekä raparperikuutiot keskenään.


2. Lisää kosteat aineet kuiviin ja lusikoi seos muffinivuokiin.
3. Paista 200 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.


Raparperit voi korvata halutessaan pakastemustikoilla, muilla marjoilla tai pienillä omenakuutioilla. Kanelin tai kardemumman voi korvata maun mukaan noin 1 teelusikallisella vaniljasokeria.

Muffinssiuunivuoka on wanna-be-martan hyvä kaveri. Muffinssit kohoavat kauniisti eivätkä lässähdä paperivuokiinsa.


Anopin syntymäpäivämuffinssien päälle tuli kerma-rahkakuorrute (1 dl kuohukermaa vatkataan kuohkeaksi, sotketaan joukkoon noin 1 dl maitorahkaa ja sopiva määrä sokeria ja vaniljasokeria) sekä kookoshiutaleita.

Leipomusestetiikka ei ole mun juttu, hyviä kuitenkin olivat. Kokeilkaa itse, jos ette usko.


25.2.2013

The Final Countdown

Jos korvamato ei jo aktivoitunut, hae se täältä. Dididiidii, didididdidii... Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele korvia vaan tissejä.

Tulen ensiluokkaisesta maidontuotantosuvusta. Mummoni, viiden lapsen äiti, hankki perheelleen tuntuvia sivutuloja luovuttamalla äidinmaitoa sairaalaan samalla kun imetti kaikki vauvansa. Minä, liian helpon, itsekkään ja muka-kiireisen elämäntavan edustaja, olisin voinut tehdä samoin, mutta en viitsinyt. Vähän harmittaa - ei raha, vaan krooninen äidinmaitopula KYSissä.

Molemmat lapseni olen kuitenkin onnistuneesti imettänyt. Vauva-Touhukas nautti joitain purkkeja korviketta, kun Miss Meijeri ei ollut paikalla. Nauravaisen kanssa tuttipullokoulutus kariutui jo alkumetreillä, ja lopulta hän alkoi hylkiä tutteja ja tuttipulloja kokonaan. Nykyään (nokka)muki kelpaa, ja vesi, piimä tai rasvaton maito maistuu hyvin.

Alkuun imetys oli kivuliasta. Ensimmäisellä kierroksella meni reilusti yli kuukausi synnytyksestä ennen kuin pystyin suihkun jälkeen kuivaamaan rintavarustustani froteepyyhkeellä. Vähitellen imetyksestä tuli helppoa ja mukavaa. Tulehdukset ja rintaraivarit kiersivät tissini kaukaa, kiitos siitä. Pieniä, teräviä hampaita niihin on koeteltu, auts.

Imettäminen on ollut hieno ja ainutlaatuinen kokemus, samalla se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Hyllyvistä ulokkeista oli kerrankin jotain hyötyä. Ajatella että ne ovat pitäneet kaksi lasta hengissä! Nauravaista imetin usein pötkötellen sängyllä. Molemmat saatoimme nukahtaa hetkeksi, ihanan raukea lepohetki kaikesta säntäilystä. Imettäessä kokee aivan erikoista läheisyyttä ja hellyyttä lapsen kanssa. Maito on nestemäistä, lämmintä rakkautta.

Jos öissä olisi jotain järkeä, voisin mielelläni imettää muutamia kertoja päivässä vielä muutaman kuukauden ajan. Heräilylle ei kuitenkaan näy loppua, 10-20 herätystä yössä on minimi. On aika laittaa meijerin ovet säppiin. Vähentäminen on alkanut jo, ja Nauravainen ei ole ollut iloinen tästä käänteestä. Iltaisin hän on levoton ja tyytymätön, kun rintaa tarjoillaan enää kerran tai kaksi vuorokaudessa. Fyysisesti oloni on tukala, maidontuotanto ei ole riippuvainen minun päätöksistäni vaan kulutuksesta, ja tuotantosuunnitelma päivittyy muutaman päivän viivellä. Mieli on haikea ja surullinen.

Ulkoistussopimus on kuitenkin väistämättä päättymässä ja on aika palauttaa tissit omistajalle. Siihen liittyy myös positiivisia puolia. En ole vielä päättänyt, miten hävitän virahtaneet ja vastenmieliseltä tuoksahtavat imetysliivit ja -yökkäritopit. Pitäisiköhän ne silputa vai kenties polttaa näyttävässä kokossa? Saan kohta pukea oikeat rintsikat eikä tarvitse miettiä, virutanko paidan kaulusta vai nostanko helmaa. Voin laittaa päälle mekon tai poolopaidan. Silareita en suunnittele, olen erittäin iloinen että kuppikoko on imetyksen ja raskauksien jälkeen tippunut yhdellä koolla. Ja jos maan vetovoima vaikuttaakin rintoihini nykyään voimakkaammin, niin siitä viis. Tissit on kohta taas omat ja sellaisenaan just hyvät.

24.2.2013

Arvontaan nams!

Psst, vielä ehtii mukaan arvontaan



23.2.2013

Konttilassa

Kuopion ylpeys Puijo on muutakin kuin näkötorni ja mäkihyppymäki. Puijon mäellä on upeaa vanhaa metsää, joka on enimmäkseen suojeltu. Metsässä risteilee polkuja ja talvella latuja, mutkamäkea voi laskea ja halukkaat pelata kolopalloa. Metsissä vilistää himourheilijoiden lisäksi sienestäviä ja marjastavia kaupunkilaisia.

Golfkentän laajentamissuunnitelmat kuumensivat Kuopiossa tunteita viime syksynä, päätös tehtiin luonnonsuojelijoiden hyväksi. Puijo on vähän surullinen esimerkki savolaisesta säätämisestä: halutaan kovasti kehittää paikkaa ja houkutella matkailijoita, mutta ei oikeastaan haluta muuttaa tai maksaa mitään.

Konttila on entinen pappilan torppa ja nykyinen pieni kahvila keskellä Puijon metsiä. Tätä paikkaa ei tarvitse minunkaan mielestäni modernisoida, aika tuntuu pysähtyneen ja pulla tuoksuu. Pihapiiriin kuuluu vanhoja rakennuksia ja tallissa asuu muutamia eläimiä. Erittäin sympaattinen retkikohde vain pari kilsaa keskustan ulkopuolella.





Hörhör, heppaa ei uskallettu rapsutella, se kuulemma saattaa näykkiä vähän. Lampaat oli parhaita!

22.2.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



20.2.2013

Hyvä paha rytmi

Melkein kolme vuotta sitten olin jotakuinkin samassa tilanteessa kuin nyt: yöt menivät joko imettäessä tai karjumista kuunnellessa ja sitten imettäessä. Herätyksiä oli tunnin, parin välein ja sitä oli kestänyt jo kuukausia. Kun hain apua tilanteen ratkaisemiseksi, avainasemaan nostettiin päiväohjelma, jota piti sotilaallisesti noudattaa.

Aamiainen klo 8. Ulkoilua tai muita aktiviteetteja. Lounas klo 11. Päiväunille klo 12. Ja sitä rataa.

Mies ja minä olimme valmiit tarttumaan mihin vain oljenkorteen, ja niinpä aloimme toteuttaa tätä aikataulua kuuliaisesti. Uudesta päivärytmistä oli se hyvä puoli, että nukahtaminen päivä- ja yöunille alkoi sujua kohtuullisen kivuttomasti ja ruoka alkoi maistua paremmin. Rytmi ja unikoulut eivät valitettavasti yöheräilyihin auttaneet, lukujärjestyksestä pidettiin silti kiinni. Myöhemmin päiväkodissa mentiin samoilla spekseillä, joten sopeutuminen siltä osin meni helposti.

Nyt on kello ruoka-aika, oli nälkä tai ei.
Nykyään myös Nauravainen noudattaa tätä rytmiä. Sanotaan, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun rutiinit toistuvat tutussa järjestyksessä. En tiedä miten paljon 1-vuotias tajuaa ajankulusta ja osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu, kun eilenkin tehtiin näin, mutta 3-vuotiaalle Touhukkaalle homma alkaa olla tuttua. Toki jokaista ohjelmanumeroa vastaan täytyy protestoida, tietäminen ei ole hyväksymistä. Molemmin puolin on helpompi valmistautua päikkäritaisteluun, kun tietää, että heti lounaan jälkeen se alkaa.

Tutusta rytmistä on paljon hyötyä: lasten lisäksi myös aikuiset tietävät mitä milloinkin tapahtuu ja isovanhemmatkin ovat oppineet, että päiväunien aikaan ei soiteta ovikelloa, piste. Toisaalta valmiiksi aikataulutetut päivät ahdistavat. Tuntuu, että koko ajan kiire. Kiire aamulla ulos, että ehtii kiirehtimään ruokaa pöytään, että ehtii lukemaan unisatua, että kukin ehtii nukahtaa ennen kuin tulee yliväsymys ja uniaika menee ohi. Ilta menee vähän rennommin, vaikka sekin tuntuu lyhyeltä. Monet menot on jätetty väliin, kun tulisi liian kiire iltapuurolle ja nukkumaan.

Me ollaan nyt puistossa ja meillä on tosi kivaa. Ok?
Tenskun lomalla minä olin täysin valmis joustamaan aikataulustamme. Nauravainen ei ollut. Erityisesti illalla istuminen ravintolan syöttötuolissa nukkumisen sijaan sai aikaan järkyttävän kovaa ääntä ja erilaisten esineiden lentämistä ympäristöön (yllättävän kauas muuten). Touhukas jaksaa nykyään venyä iltaisin hyvin, mutta jos päiväunet jäävät väliin, hän käyttäytyy kuin olisi 1,5 promillen humalassa: hoipertelee ja törmäilee, on välillä hulvattoman hauska, välillä itkuinen ja lopuksi hänet kannetaan niska-perse -otteella sänkyyn.

Päivärytmipinnari Teneriffalla
Toisinaan päivät tuntuvat suorittamiselta. Check, check, check - on ulkoiltu, syöty, nukuttu. Muistettiinko iloita tai tehdä jotain spontaania, no eipä juuri, sitä ei lukenut lukujärjestyksessä. Tavallaan arki rullaa tässä tahdissa aika kivasti. Toisaalta tuntuu, että asioita jää tekemättä ja kokematta, kun paahtaa nuttura tiukalla päiväohjelman seuraavaan kohtaan. Odotan kovasti aikaa, kun ei tartte koko ajan tuijottaa kelloa. Nukkuminenkin kävisi.

Mites muut: meneekö päivän touhut fiiliksen vai kellotetun ohjelman mukaan?

19.2.2013

Raikas Xylimax Naturals -arvonta

Oletko bongannut purkkahyllystä Fazerin uudet Xylimax Naturals -tuotteet? Mun käsilaukustani löytyy villivadelman makuisia pastilleja, nams. Täysksylitolin lisäksi pisteet pienestä rasiasta ja hillitystä mausta.

Jos et ole vielä tutustunut tuotteisiin, nyt arpaonnea koittamaan! Fazer antoi arvottavaksi 10 Naturals-tuotepakettia (arvo 20€). Loistavaa, kiitos!



Xylimax Naturals on Fazerin uudenlainen purukumi- ja pastillituoteperhe, jolla on aito tausta. Naturalsissa yhdistyvät raikkaan herkulliset luontaiset maut, luonnon oma purukumin perusaine chicle sekä ksylitoli. Chicle on luonnonkumia, jota kerätään Keski-Amerikassa kasvavan manilkara-sukuun kuuluvista puista. Yksittäisessä Naturals-purukumityynyssä chicleä on noin 30 % ja ksylitolia noin 60 %. 

Karkkilan purukumitehtaalla valmistetut Naturals-täysksylitolipastillit ovat puristepastilleja, joiden sisus on tiukkaan puristettua ksylitolia. Puristepastilleissa käytetty ksylitoli on sidottu kuidulla, koska ilman kuitulisää pastillista tulisi liian pehmeä. Xylimax täysksylitolipastillien raaka-aineena on siis lähes pelkästään ksylitolia (yli 90 %). 

Suositeltava ksylitolimäärä päivässä on 5 g. Sen saa ottamalla 1 täysksylitolipurukumin tai 2 täysksylitolipastillia aina aterian jälkeen. Lue lisää Fazerin sivuilta.

Käytössä on tutut blogiarvontasäännöt. Anonyymit olette tervetulleita arvontaan, jätättehän nimimerkin tai sähköpostiosoitteen. Paketit kulkee EU:n sisällä minne vain, joten ulkosuomalaisetkin mukaan vain!

Yhden arvan saat jättämällä kommentin. Kerro oletko jo maistanut Naturals-tuotteita ja jos kyllä, mikä on suosikkimakusi. 
Toisen arvan saat vinkkaamalla arvonnasta blogissasi tai facebookissa. 

Muistathan kertoa monellako arvalla olet mukana. Arvonta-aikaa on helmikuun loppuun saakka. Onnea arvontaan ja hammaspeikkojahtiin! :)

18.2.2013

BB-Jenni kertoo kaiken!

Kerroin tuossa taannoin erikoisten olosuhteiden vallitessa tapahtuneista meikkiostoksista. Garnier BB Miracle Skin Perfector oli yksi ostoskoriini päätyneistä tuotteista.

Kuva täältä
Blemish Balm-voiteista on vouhkattu jo hyvän aikaa. Ideana on, että samassa tökötissä on kosteutus, heleytys, tasoitus, aurinkosuoja, seerumi ja ties mitä. Vertailun eri tuotteista ja niiden ominaisuuksista löydät vaikkapa täältä. Edelläkävijät sutivat naamaansa jo CC-voiteita, tiesitte kai sen? Mä en ois tiennyt, kiitos Ripu vinkistä!

Kokemuksia Garnierin Ihmeellisestä Ihon Täydellistäjästä (normaalihinta Sokoksen verkkokaupassa 16,50):
  • Mainio tuote niille päiville, kun ei aio meikata (jos siis kuitenkin pesee kasvot ja laittaa rasvaa, joskus sekin jää...). Kosteuttaa ihon ja tekee väristä tasaisen.
  • Käytin tätä kosteusvoiteen sijasta. Levitin myös luomille, mitä ei varmaankaan saisi tehdä. Kosteutus tuntui riittävältä eikä iho kiukkuillut.
  • Lopputulos jää kiiltäväksi, vaatii puuteria jos haluaa viimeistellyn lookin.
  • Tuoksu on aika voimakas. Se toki laimenee päivän mittaan. Tästä vähän miinusta.
  • Normaalisti olen kosteusvoide+meikkipuuteri -tyttöjä enkä pidä meikkivoiteiden tahmaisuudesta. Tässä oli vähän tahmaisuustunnetta, mutta ei paljon.
  • Teneriffan auringon alla laitoin lisäksi aurinkorasvaa. Suomen kesässä Garnierin aurinkosuoja olisi riittävä ja hyvä juttu! 
Kun purkin pohja häämöttää, ostaisinko uudestaan? Hmm, ehkä. Saattaisin myös kokeilla Lumenen BB:tä, tai jos olisin töissä ja tililleni kilahtaisi kerran kuussa käsitämättömät määrät rahaa, saattaisin kokeilla CC-voidetta.

17.2.2013

Säälihaaste

Rullarei-blogin nunju muisti minua haasteella, kiitos! Haasteen tehtävänantoon kuului kertoa 8 faktaa elämästäni. Otan aiheeseen oman tulokulman.


Nimittäin Täti-ihmisen kanssa on alkuvuodesta keskusteltu säälihaasteiden saamisesta ja antamisesta. En tiedä oliko tämä haaste ja tunnustus annettu säälistä, mutta aion joka tapauksessa listata säälittäviä hetkiä elämästäni. Ihmisen muistihan on siinä mielessä armollinen, että useimmat nolot tilanteet unohtuvat, joten en ole varma muistanko kahdeksaa säälittävää tapausta, kokeillaan.
  • Minulla oli perjantaina vatsatauti. Oksensin.
  • Viimeksi viime yönä olen huutanut lapselleni, että "Nyt turpa kiinni!" Ei auttanut, tälläkään kertaa.
  • Kuten monet muut kotiäidit, minäkin olen ahkera reklamoimaan. H&M Barbapapa-laastaripaketista puuttui 2 laastaria. Reklamaatio vetämään, ei rahan menetyksen vuoksi vaan siksi että menetin 2 superplaseboa. Ei ole mitään vammaa, mitä Barbapapa-laastari ei parantaisi. H&M vastasi kohteliaasti ja kehotti menemään paikalliseen liikkeeseen keskustelemaan myymäläpäällikön kanssa. En minä hyvänen aika sentään kehdannut kasvokkain mennä myöntämään, että urputin 2 laastarin puuttumisesta.
  • Kynnys tehdä nettiostoksia laskee suoraan suhteessa nauttimiini alkoholiannoksiin. Viimeksi parin viinilasillisen jälkeen tilasin nunjun yllyttämänä LivBoxin. Öhöm.
  • Vanhempani keittävät pannukahvia kotonaan. Opin juomaan kahvia noin 20-vuotiaana, mutta pannukahvia en ole oppinut keittämään vieläkään. Tästä on tullut mulle joku aikapoimu lapsuuteen: "Isi/äiti keitä, minä en osaa."
  • En suostu laittamaan matoa ongenkoukkuun enkä varsinkaan ottamaan kaloja irti koukusta. Lienee sanomattakin selvää, että en ongi kovin usein, vaikka periaatteessa se on tosi kivaa.
  • Edit1: Olin kerran kesätöissä paikallispuhelinyhtiöiden omistamassa yrityksessä, jossa oli käytössä emokonserninsa sähköpostijärjestelmä. Mulla oli vähän vaikeuksia käyttää kys. järjestelmän osoitekirjaa. Ensimmäinen sähköpostini "Jenni testaa, kuuluuko?" ei lähtenytkään omalle tiimilleni, vaan kaikkien paikallispuhelinyhtiöiden toimitusjohtajille ympäri Suomea. 
  • Edit2: Olen useasti kovaan ääneen julistanut, että en pelkää hiiriä enkä hämähäkkejä. Olen kuitenkin jo kaksi kertaa löytänyt itseni tilanteesta, missä jonkun kesämökin nurkassa on vilistänyt hiiri, ja minä olen kirkaissut blondi-koloratuurisopraanoäänellä "IIIIK, HIIRI!"
Eiköhän tämä julkinen nöyryytys tällä kertaa riitä. Jos sinäkin haluat osallistua säälihaasteeseen, voit käyttää allaolevaa kuvaa. 

Kuva täältä
Säälittävää, eikö?

15.2.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



14.2.2013

Moonrise Kingdom

Kun kerroin kuuluvani leffakerhoon, minulta toivottiin vinkkiä, kun hyvä elokuva sattuu kohdalle. Tänään ohjelmassa oli Moonrise Kingdom.

Kuva täältä
Elokuva kertoi vaikeista lapsista ja vaikeista vanhemmista. Ystävien pettämisestä ja lojaaliudesta ystäviä kohtaan. Tuoreesta, pakahduttavasta rakkaudesta, väljähtyneestä rakkaudesta, kielletystä rakkaudesta. Tarina oli absurdi, hauska, outo ja jännittävä. Satu mielestäni.

En voi yleisesti suositella elokuvaa, koska se oli outo, eikä välttämättä kolahda kovin monille. Kun viikko sitten kaipasin Miehen kättä puristeltavaksi, tällä kertaa olin erittäin tyytyväinen, että hän oli kotona, koska hän olisi kiemurrellut penkissä tylsistyneenä ja ärtyneenä.

Minä kyllä tykkäsin, kovasti! Pidän hyvällä tavalla oudoista elokuvista, vaikkapa Eternal Sunshine of the Spotless Mind (missä Jim Carrey oli kerrankin aidosti hyvä) tai Little Miss Sunshine.

Kommenteissa saa edelleen jatkaa todellisuuteen täysin pohjautumatonta ja teinihtävää keskustelua siitä, kenen leffatähden kanssa pettäisi ketä. Mun tän viikon kaksikko on Liam Neeson ja Ralph Fiennes.

13.2.2013

Ostospäiväkirjahaaste

Olen ollut pitkään sitä mieltä, että en shoppaile kovinkaan paljon. Kun jotain ostan, ostokset ovat harkittuja, laadukkaita ja tarpeellisia. Etsintä uudeksi kevät-/syystakiksi kesti monta vuotta, ja kun viime syksynä satuin törmäämään kahteen tosi hyvään parin viikon sisällä, ostin molemmat.

Mutta mutta... jostain syystä kaappiini on kertynyt aikamoiset määrät vaatekappaleita, joiden ostaminen ei ollut erityisen harkittua, ja käyttöasteet sen mukaisia. Toisaalta yli vuoden olen pitänyt keskimäärin 4-5 päivänä viikossa jompaa kumpaa Vero Modan raidallista trikoopaitaa. Ensimmäisen ostamista harkitsin noin 37 sekuntia, ja toista en senkään vertaa, koska tiesin mitä menin hakemaan. Joistakin vaatteista vaan tulee lemppareita!

Täti-ihminen lanseerasi ostospäiväkirjahaasteen, johon lähden mukaan. Kuvankin hän teki, graafikkoainesta sanon minä!



Listaan blogissani kaikki tänä vuonna itselleni ostetut vuoden vaate- ja kenkäostokset. Näistä on tulossa supertylsiä postauksia, en aio kuvata kaikkia ostoksiani tai hehkutella niiden merkkejä. Aion luokitella ostokseni seuraavasti:

S = Suunniteltu
T = Tarpeellinen
H = Heräteostos

Alla ostokset tähän mennessä, rahaa on mennyt 210 euroa. Viimeiseksi mainitut kengät löysin kirpparilta (en ole ikinä ostanut kirpparikenkiä, kerta se on ensimmäinenkin!), kaikki muut olivat 50% alessa.

Talvikengät ST
Pitkät kalsarit ST
Korkkarit HT (tarve realisoituu työelämän koittaessa, tätä mallia olin kytännyt jonkun aikaa)
Uikkarit HT (varsinkin jos joskus kävisin uimahallissa)
Raidallinen trikoomekko H (luottokaapu Tenskulla, ainesta lempivaatteeksi)
Talvikengät H

Pari aidosti perusteltua ostosta, pari ehkä tarpeellista ja pari heräteostosta. Tämä on täsmälleen mun shoppailukaava, josta näiden listausten myötä yritän irtautua. Tälle vuodelle pitäisi tulla vielä some serious shopping, nimittäin työvaategarderoobini kaipaa kipeästi päivittämistä. Nyt olisi hyvät hetket käydä poimimassa alerekeistä viimeiset aarteet, jos vain jaksaisi sovitella.

8 euron kirpparikengät ja kuvausapulaisen torso
Ylläoleva kuva on syy siihen, miksi en aio kuvata ostoksiani. Epätarkka, kummasti rajattu kuva, missä kengät näyttää jo valmiiksi loppuun ajetuilta, vaikka niitä ei todennäköisesti oltu pidetty kertaakaan.


PS. H&M kerää kevään aikana myymälöissään pois heitettäviä vaatteita. Tavallaan ajatus tuntuu epäaidolta maailmanparantamisyritykseltä markkinoinnin nimissä, koska H&M lietsoo omalta osaltaan vaatteiden kertakäyttökulttuuria, ja vaatteiden valmistusprosessit eivät välttämättä kestä päivänvaloa. Toisaalta ei ole huono asia, että he edes jollain tavalla kantavat kortensa kekoon vaatejätteen kierrättämisessä. Aion kiikuttaa sinne pussillisen tai pari, kunhan keräys Kuopiossa käynnistyy. 

Nappikauppaa

Purkkaa meillä ei käytännössä syödä ollenkaan, xylitol-tabletteja senkin edestä. Annostuskin tuli tarkistettua tuossa syksymmällä.

Eräs aikaansaava kaverini kutsui minut mukaan kimppatilaukseen Fazerin purkkakauppaan, kiitos vain M!

Onko tämä teille tuttu kauppa? Minulle ei vielä, nyt laitoin tilauksen vetämään. Xylimax-pastillien kilohinta on noin 10 euroa edullisempi kuin tavallisesta kaupasta ostettuna. Ei paha!

Kuva Purkkakaupasta

12.2.2013

Kiitollisna aina

Onni on ahkerat sukulaiset ja iso pakastin.


11.2.2013

Yön ulvoja

Pelattiin jokunen vuosi sitten kavereiden kanssa kesämökillä erittäin viihdyttävää pihapeliä nimeltä Yön ulvoja. Tässä teillekin säännöt ja muutama sovellutus pelistä.

Yön ulvoja isommille lapsille ja/tai aikuisille

Esivalmistelut: Peliä pelataan illalla, kun on pimeää. Elokuun illat tai myöhäisempi syksy sopii loistavasti. Kaikilla pelaajilla täytyy olla taskulamppu. Mikäli pelissä on mukana aikuisia, varaa KohoKylmäKompressio-varustus valmiiksi.
Pelin kulku: Entten-tentten-teelika-mentten valitaan Yön ulvoja. Yön ulvoja laskee vaikkapa 30:een, minkä aikana muut menevät piiloon. Voitte sopia etukäteen pelialueen ja että ei juosta, mutta se on turhaa. Tulette juoksemaan henkenne edestä missä sattuu.

Yön ulvojan tavoitteena on saada piilossa olijat kiinni. Kun Yön ulvoja ulvoo verta hyytävästi, piilossa olijoiden on valaistava kasvonsa taskulampulla. Yön ulvoja voi milloin tahansa ulvoa, minkä aikana ei saa juosta pakoon, vaan täytyy valaista kasvonsa. Kun on hiljaista, voit yrittää vaihtaa piilopaikkaa. Kun Yön ulvoja saa jonkun kiinni, myös hänestä tulee Yön ulvoja, joka alkaa jahdata muita yhdesä alkuperäisen Yön ulvojan kanssa.

Lopulta kyykit yksin viinimarjapensaan takana ja koet aitoa pelkoa, kun kaikki muut ulvovat kuin viimeistä päivää ja jahtaavat sinua. Sitten voittekin mennä saunaan, koska nyrjähtäneitä nilkkoja on jo monta ja suurin osa ei uskalla pelata uudestaan.


Yön ulvoja koko perheelle

Esivalmistelut: Peliä pelataan öisin sisätiloissa. Taskulamppuja ei tarvita. Otetaan yksivuotias lapsi, joka on viime aikoina opetellut seisomista, kävelemistä ja puhumista, jolle on puhkeamassa neljä hammasta, jolla on ilmavaivoja, orastava flunssa ja mitä vain muita mahdollisia vaivoja. Peliin voi osallistua yksivuotiaan lisäksi esim. vanhemmat ja sisarukset.
Pelin kulku: Leikitään, että on yö ja nukutaan. Yksivuotias on Yön ulvoja, joka 10-30 kertaa yössä alkaa huutoitkeä noin 100 desibelin voimakkuudella, karjua "Ätä-ätä-ätä, anna!" tai herättää itsensä ja muut millä tahansa muulla tavalla. Voit yrittää silittää, tassuttaa, imettää tai mitä vaan - mikään ei auta.

Lopulta tuijotat lasittunein silmin seinään ja toivot, että saisit nukkua edes tunnin. Saatat ynistä hiljaa "ätä-ätä-ätä".


Zombie tuli taloon

Esivalmistelut: Pelataan muutama yö Yön ulvojan perheversiota. Jos et muista kuinka monta yötä on takana, se on hyvä lähtökohta.
Pelin kulku: Äiti saa olla Zombie. Todennäköisesti hän on tässä vaiheessa luonnostaan puolikuolleen hirviön näköinen: silmät punoittavat, kuolaa valuu suupielestä ja tukka harottaa likaisena. Zombie vaeltaa horjahdellen ympäri asuntoa ja örisee. Hän haluaisi purra kaikilta päät poikki, mutta päivänvalo suojelee muita.

Peliä pelataan niin kauan, kunnes Zombie saa päiväunet, suklaata tai on taas ilta.


Mikä on teidän perheenne suosikkipihapeli?

10.2.2013

Uskomatonta, mutta totta

Vastoin kaikki odotuksia välikausivaatekatsaus nyt myös minun blogissani! Ei, Nauravaiselle luvassa ei ole leopardikuosia, se on varattu mun pipoon. Trendikästä keltaista on luvassa, isosiskon vanhassa windstopperissa nimittäin. Housutkin muistaakseni löytyy isosiskon jäämistöstä.

Ikioma uusi takki oli pakko kotiuttaa, kun kohdalle sattui. Eikö ole söpö: leppäkertut ja pelit?
Kuva Lindex

9.2.2013

Hyvät Kuvat

Kuva täältä
Esittelin joku aika sitten kotikaupunkiani. Suosittelen tekstien lukemiseen Folke West -intonaatiota. Haluan ehdottomasti kertoa vielä yhdestä paikallisesta erikoisuudesta. Ylioppilaskunta ja Finnkino-mafiaan kuulumaton mainio elokuvateatteri Kuvakukko pyörittävät Hyvät Kuvat -nimistä elokuvakerhoa. Diili menee näin: syys- tai kevätkauden aikana 12 leffaa torstai-iltaisin, mukaan pääsee kuka vain maksamalla 20 eur (sis. kaikki kauden elokuvat!). 

Leffalista on tiedossa etukäteen. Ohjelmistossa on vähän uudempia ja jokunen vanhempi, filkkoja ympäri maailmaa. Tänä keväänä tulossa on useampi leffa, jotka haluan nähdä ja muutama, josta en ole kuullutkaan, mutta aion mennä katsomaan, koska tää on mun harrastus. Miettikää nyt: kokonainen elokuva ilman yhtään keskeytystä! L U K S U S T A.

Mulle elokuvien katsominen ei ole joukkueurheilua. Joskus törmään Hyvissä Kuvissa tuttuihin, joskus teen treffit kavereiden kanssa (jotka tuo aina liikaa karkkia mukana), välillä jurotan tyytyväisenä yksin ja uppoudun elokuvaan ja irtaudun täydellisesti arjen kiemuroista. 

Tämän kauden avausleffa mulle oli Argo, aivan huikean mielenkiintoinen ja jännittävä elokuva! Vaikka juuri sanoinkin, etten kaipaa leffaan välttämättä seuraa, tällä kertaa olisi ollut hyvä, että olisin saanut hikisillä kämmenilläni puristella Miehen kättä tai reittä tiukan paikan tullen. 

Kenties tämän puristelu-taipumuksen takia minä en ole parasta mahdollista leffaseuraa. Sori vaan rakas L niistä rajuista otteista silloin kerran. Orpokoti oli pelottava! Ja anteeksi kun olen nukahtanut pari kertaa kesken leffan, ranskalaiset elokuvat ei vaan ole mun juttu.

Ar, go fuck yourself! Katso leffa ja naurahdat. 

PS. Jos olisi ihan pakko, kenen kanssa sinä pettäisit Brad Pittiä? ;)

8.2.2013

Tuokio

Vielä kerran lomakuvia, en osannut valita yhtä.


7.2.2013

URL-linkki Bloggerin kommenttikentässä

Minulta tiedusteltiin, kuinka Bloggerin kommenttikenttään voi tehdä linkin (siis URL-litanian kopioimisen sijaan sanan, jota voi klikata ja päätyä jollekin sivulle). Voisin salaperäisesti vedota ylivertaiseen älykkyyteeni, sen sijaan paljastan, että hommaan tarvitaan pieni pätkä yksinkertaista HTML-koodia. HTML-oppaita on netti pullollaan, tässä on pintapuolinen täsmäisku aiheeseen.

Bloggerin kommenttikentän tekstejä voi muotoilla muutamalla yksinkertaisella tavalla: lihavoimalla, kursivoinnilla sekä lisäämällä linkin. Kaikessa lyhykäisyydessään muotoilu tapahtuu lisäämällä muotoiltavan sanan eteen ja taakse tagi, joka on < > merkkien välissä. Jos sinulla on oma blogi, kirjoitat tekstit varmaankin Compose-moodissa. Halutessasi voit kurkata HTML-näkymään, joka paljastaa tagit sinulle. Katso nyt, tosi iisiä:




b-tagilla lihavoidaan, i-tagilla kursivoidaan, br on rivinvaihto. a-tagilla linkataan jonnekin, href-parametrin avulla kerrotaan, että minne. Huomaa, että sanan jälkeen sulkevassa tagissa on / (kauttaviiva) ja kohde-URL laitetaan hipsujen (") sisään.

Kommenttiboksissa linkkaus näyttää tältä (target="_blank"-homman yllä olevasta esimerkistä voit skipata): 
Jos mokaat, se ei jää huomaamatta:

Ylläolevasta esimerkistä puuttui < ja / sulkevasta tagistä. Kun ne on lisätty, kommentin voi julkaista, zing! HTML-koodi jää taustalle tekemään taikojaan ja kommenttikentässä näkyy vain sana blogiani, jota klikkaamalla pääsee loistavaan blogiin. 

URL-osoite, johon haluat linkata, kannattaa kopioida selaimen osoite-riviltä, niin ei tule siinä kohtaa virheitä.

Muistathan, että Tilaa sähköpostitse -linkistä saat meiliisi muut postauksen kommentit. Jos sähköposteja tulvii vaivaksi asti, tilauksen voi perua sähköpostin kautta tai palaamalla postauksen sivulle. 

PS. Jos haluat blogiisi faviconin, pikaohje löytyy täältä
PS2. Yritän saada aktivoitua Bloglovinissa oman blogini. Follow my blog with Bloglovin

6.2.2013

Gimme all your Lovin'

Blogeissa vilisi tammikuussa hurjan paljon erilaisia tunnustuksia, joista muutama tuli tähänkin osoitteeseen, enkä ole saanut aikaiseksi kaikkia edes kiittää. Kiitos ja anteeksi. 

Liebsteröinnistä nöyrimmät kiitokset Täti-ihmiselle ja Hupsille. Siihen liittyvä kysymyslista oli niin pitkä, että pinnaan ja linkkaan vanhoihin vastauksiin.

Kiitos aurinkoinen Laura ja uusi tuttavuus Kasvukausi New Blog Lovesta!



Lovetukseen liittyy muutama ihanan iisi sääntö: kiitetään antajaa ja annetaan eteenpäin alle 200 lukijan blogeille. Tällä kertaa rakkautta jaan blogeille, joista olen saanut inspiroivia ideoita:

Heidi Lankahommista toteutti tammikuun 500 eur ruokabudjetin
Täti-ihminen Arjen takaa lanseerasi ostospäiväkirjahaasteen, jonka nappasin vastaan.
K. Ärjyperä Pärähdyksestä arpoo makuhermoja kutkuttavia teepusseja, joita taidan ostaa joka tapauksessa.
Liina Pudonneista omenoista listasi seuraavat kirjastosta lainattavat kirjat
Zirk Hupulaisissa muistuttaa, että jos kaaos vie, niin antaa viedä ja pannaan vielä rokki soimaan


Lisäksi minut on haastettu kertomaan kahdeksan sekalaista faktaa itsestäni Suvi Trokee-Daktyylin ja nunjun toimesta. Täältä pesee.
  • Olen toivottoman huono pallopeleissä. Paras ystäväni luonnehti tilannetta aviomiehelleen: "Tiedätkö miten tytöt heittää palloa? No, Jenni heittää vielä huonommin." Mielestäni tämä oli hieman epäkohteliasta, koska olin juuri heittelemässä palloa heidän koiralleen, joka myös loi minuun sääliviä katseita. Olen antanut tämän anteeksi ja nolot heitot kelpasivat kyllä koiralle.
  • Tiskivedessä lilluvat sattumat ällöttävät minua suuresti ja tiskaan aina kumihanskat kädessä.
  • Lapsena suosikkiruokani oli minuuttivelli, jonkinlainen pikamannavelli. Voisilmän kanssa se oli parasta, mitä tiesin.
  • Vastaavasti inhokkiruokani oli ja on Janssoninkiusaus. Anjovis yök yök yök!
  • Teneriffan paluulennosta lähtien olen himoinnut täydellistä gin&tonicia.
  • Luen kirjoja nopeasti, noin 100 sivua tunnissa. Jokunen sana sieltä täältä jää lukematta, myönnän.
  • Haaveilen, että Mies lähtisi kanssani paritanssikurssille. Asiasta on keskusteltu vuodesta 2007.
  • Jollain oudolla tavalla pidän ZZ Topista. En omista levyjä, mutta kuvitteellinen pitkä parta alkaa aina tutista, kun radiosta tulee hittibiisejä. Ja musavideot on niiiin hauskoja: nörttipoika pääsee rinnakkaistodellisuuteen playboy-blondien bileisiin. Tässä teillekin vähän ZZ-lovin'ia! 

5.2.2013

Matkalaisten muistilista

Oman muistin tueksi ja kenties muillekin hyödyksi muutamia matkailua helpottavia juttuja.

  • Omassa matkalaukussani on luottokamana ollut jo vuosia sharong (tai savolaisittain saronki): ohut puuvillakangas, jonka voi kietaista kaulaan, mekoksi, hameeksi tai aurinkosuojaksi päähän. Sitä voi käyttää pyyhkeenä, rattaissa valosuojana tai sen avulla voi rakentaa majan melkein missä vain.
  • Lentokoneessa on aina painajaismaisen kuuma, ainakin jos sylissä on 9 kg kiemurtelevaa lasta. Molemmille siis päälle jotain kevyttä ja ohutta.
  • Edit by scarface: Mahdollisen sylimatkustajan kynnet kannattaa leikata ennen lähtöä.
  • Napostelu ei ole hyväksi kenenkään vyötärölle tai hampaille, mutta jos maissinaksuilla, rusinoilla, muroilla tai karkilla saa vielä yhden hiljaisen ja rauhallisen 5 minuuttia autossa tai lentokoneessa, niin antaa palaa.
  • Mahdollisesti edelliseen liittyen meidän pimut normaalisti syö ja juo reissussa normaalia vähemmän. Olen lakannut stressaamasta siitä. Viikon verran pysyy hengissä vähemmälläkin. Oikea nestehukkatila on toki asia erikseen.
  • Jos lapsesi osaa imeskellä sosetta suoraan paketista, niin näistä purtiloista saa kätevästi tankattua välipalaa missä vain.
Kuva täältä
  • Mikäli matkassa on rattaat, joissa on ilmakumirenkaat, joilla on joskus taipumus tyhjentyä, niin ota hyvä ihminen oma pumppu mukaan varsinkin jos epäilet, että hotellin huoltomies-Jorgen 90 minuutin toimitusaika ja oma kärsivällisyytesi ei ole hyvä yhdistelmä.
  • Jos aiotte ruokailla usein hotellihuoneessa tai tuttavien luona, missä ei ole käytettävissä syöttötuolia, niin kannattaa harkita matkasyöttötuolin hankkimista tai lainaamista erityisesti jos syömäri haluaa ehdottomasti syödä itse.

  • Hetki tuoteselosteen parissa supermercadossa kannattaa. Söpöt nallekeksit tyttären kerhon välipalatuliaiseksi on sympaattinen idea. Made in Romania vie käytännön toteutuksesta tiettyä hohtoa.

4.2.2013

Lomaterkut!

Eräs suuri ajattelija sanoi kerran, että "Kannattaa lähteä, vaikka ei jaksaisikaan.", enkä voisi olla hänen kanssaan enemmän samaa mieltä. Pari päivää ennen lähtöä Tenskun lomalle yksivuotias Nauravainen oli 39 ja risat kuumeessa, ja mietittiin että voidaanko lähteä ollenkaan. Lentokoneessakin tuli muutama hetki, kun mietin että "MIKSI me ollaan täällä???" Kuitenkin perillä palmujen vilkutellessa ja auringon sekä leppeän tuulen kutitellessa poskea muistin, että SIKSI.

Oltiin Teneriffan länsipuolella Los Gigantesissa ja se oli huikean hieno paikka! Kun katselin Royal Sun hotellimme kuvia netistä, ajattelin että "Joopajoo, tässä on Photoshop hyrrännyt ja ikkunoista näkyy vain vastapäisen hotellin seinä." Vaan ei, maisemat meidän vaatimattomalta 50 m2 parvekkeelta oli upeat! 600 metriä korkeat kalliot oikealla, La Gomeran saari edessä ja alapuolella kylä.


Los Gigantesin kylä ja läheiset muut kyläset ovat puhtaasti hotelli-lomaosake -skeneä, kuitenkin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esim. Playa de las Amérikasissa. Kylän katukuvassa oli enemmistönä brittieläkeläiset, meidän hotellissa väestö oli heterogeenisempää. Hotellimme oli korkealla kylän päällä rinteessä. Illalla sinne kuului kun kylällä jossain bändi veti Stairway to Heavenia ja muita cover-klassikoita, mutta meidän hotla oli erittäin rauhallinen. Ostosmahdollisuudet olivat rajalliset ensinnäkin kauppojen ja toisekseen seuralaisten osalta, enkä käytännössä ostanut ruuan ja juoman lisäksi mitään muuta kuin tytöille pienet tuliaisliskot (jotka varmaan oli tehty Kiinassa). Hyvä niin.

Kylä oli hurjan mäkinen. Useamman kerran käveltiin alas ja takaisin ylös - vähän pohje-pakaratreeniä kaikkien jäätelöiden, iltapäiväkahvimunkkien ja iltaoluiden vastapainoksi. Hotelli sponssasi pari taksilippua joka päivä, sen option hyödynsimme välillä. 


Oltiin törkeen laiskoja, mahtavaa! Ei käyty spektaakkelimaisessa vesipuistossa, delfiinejä bongaamassa eikä eläintarhassa. Ei tehty lähempää tuttavuutta muiden turistien kanssa. Auto sentäs vuokrattiin. Ajettiin hullua serpentiinitietä Mascan kylään. Todettiin, että takapenkillä nukutaan ja kylään ei ole rattailla mitään asiaa. Takaisin ylös ja Teidelle. 

Syötiin muutaman kerran hyvin (ravintolassa) ja muutaman kerran säälittävän huonosti. Hotellihuoneessa oli hyvin varusteltu keittiö, olisi voinut tehdä vaikka makaronilaatikkoa. Siihen ei langettu, sen sijaan tehtiin muita kansainvälisen keittiön klassikoita kuten pasta bolognesea ja burritoja. Suppea ostostarjonta koski myös ruokakauppoja, tai ehkä ei vaan löydetty oikeita. Aamupala syötiin hotellilla: vastapuristettua appelsiinimehua, lämmintä valkeaa ja rapeaa leipää, chorizoa, lehteviä suklaaherkkujuttuja ja café con leche - ah! Touhukas arvosti erityisesti suklaariisimuroja, niitä ei kotona saa.

Keskimmäisessä kuvassa ehdokas nro 6 Petri Nygård look-a-like -kilpailuun.
Iltapäivät oli tosi kuumia, aamut ja illat mukavan viileitä. Oli mukavaa olla viikko ilman läppäriä ja ripsiväriä. Blogiviihdettä tuli vähän ikävä, onneksi telkkarista tuli iltaisin laadukasta ohjelmaa.

Suosittelen lämpimästi Los Gigantesia ja Royal Sun hotellia! Totaalisen laiskottelun lisäksi Tenskulla on mm. mielettömät vaellusmahdollisuudet ja muutamissa isommissa kaupungeissa löytyy El Corte Inglés ja muut mestat Visan vinguttamiseen. Salaa haaveiltiin Miehen kanssa oikeasta lomasta, kun ei tarvitsisi säätää päiväunien ja muiden perusrutiinien kanssa. Vaan oli tämä loma erinomaisen hyvä näinkin, ja erityisesti kolmevuotias Touhukas nautti täysin rinnoin näistäkin seikkailuista. Nyt pyykkivuori-Teiden kimppuun, adios! 

Lomatuokio

Yksi monista ihanista lomatuokiosta. Lisää tulossa!