26.1.2013

Testing, testing

Testitapaus 1) Äitihenkilö selviää aikuismaailmassa 14h

Minulla oli erään järjestön koulutus Helsingissä. Vetäisin aamulla anivarhain päälle business casual -releet, matkasin kaaharitaksikuskin kyydissä lentokentälle ja kiputin aamukoneeseen virkanaisten ja pukumiesten seassa kuin vanha tekijä. Nyökyttelin strategian jalkauttamiselle, fokustamiselle ja tulokulmille. Osallistuin keskusteluun ja tunsin, että päässäni tapahtui jotain outoa. Heräsi lapsiin liittymättömiä ajatuksia ja kehitysideoita. Palasin iltakoneella vähän nuutuneena ja hinkit pinkeinä kotiin.

Testitulokset: PASS. Työminä ei ehkä ole niin kaukana, kuin joskus puurokauhan varressa tuntuu.

Testitapaus 2) Lapset ja Mies selviävät 14h hengissä ilman äitipalveluita

Touhukas nautti päivän ukin&mummon viihdytyspalveluista. Nauravainen ja Mies viettivät ensimmäisen kokonaisen pitkän päivän ilman Päiviensä Valoa ja Elämänsä Rakkautta (siis minua). Muutamia retkahduksia lukuunottamatta päivä oli mennyt oikein hyvin.

Testitulokset: PASS. Lisäpisteet siististä keittiöstä.

Miehen lähettämää kuvamateriaalia lounaspöydästä.
Nauraisen kuume laski, tilalle tuli ihottuma. Lääkäri totesi vauvarokoksi, tsekkasi korvat ja toivotti hyvää matkaa. Vähän harmittaa, että tuli koko viikon ajan murehdittua turhaan. Nyt lopetan murehtimisesta murehtimisen ja keskityn miettimään, miltä tuntuu aurinko kasvoilla ja jääkylmä, kupliva cava suussa. Täytyy myös pohtia, millä panoksella pistäydyn tax freessä. BB-voidetta lukuunottamatta muut meikit jäi kotiin. Toisaalta - aurinkolasit ja BB-voide on varmaan riittävä kombo lomalookiin.

Uusia lukijoita monta, kivaa! Teille ja vanhoille tutuille hyvää viikkoa! Minä pidän radiohiljaisuutta ja nautin aamulla alkavasta lomareissusta. Vamos a la playa, diddidii. ;)

25.1.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



24.1.2013

BB-Jenni paljastaa!

Keittiön pöydälle ajautui Evita-lehti. Lehti on ymmärtääkseni suunnattu 40+ -ikäisille naisille. Ilmeisesti olen henkisesti jo siellä, koska mun mielestä lehti oli tosi hyvä.

Aiemmin ihmettelin, miltä hypo tuoksuu. Evita kertoo: Hypotuoksu-termiä käytetään silloin, kun tuotteen valmistuksessa on käytetty vain hyvin siedettyjä hajusteaineita eikä lainkaan allergisoivimmiksi luokiteltuja hajusteita. Hajusteeton tuote ei ole tuoksuton, koska raaka-aineilla on oma tuoksunsa. Tuote voi tuoksua voimakkaastikin, vaikka siinä ei ole hajusteita. Selvisi sekin!

Kliksuttelin itseni vahingossa Sokoksen verkkokauppaan. Keräsin ostoskoriin muutaman ale-aurinkorasvan, ja sitten tapahtui jokaisen mainos- ja brändihenkilön märkä uni oikeassa elämässä! Otin käsiini kys. lehden, pläräsin sivulle, missä lukijat suosittelivat kosmetiikkatuotteita ja kliks noin vain tilasin pari purtiloa. OMG. En ole koskaan tehnyt niin. Nyt tein, ja tilasin mm. All-in-one BB-rasvan. Ehkä kerron siitä myöhemmin lisää. Jos en, olen hiljaa nurkassa häpeämässä käsittämätöntä ostoskäyttäymistäni.

Tenskun kamppeita olen pakannut siitäkin huolimatta, että lähtö on edelleen vaakalaudalla. Vielä aamulla Nauruskilla oli kova kuume. Olen lentänyt kerran aikuisiällä superflunssaisena ja korvat tulehtuneena ja itkenyt kivusta koko puolen tunnin laskeutumisen Hki-Vantaalle. Mietityttää, päädynkö kiduttamaan lastani lomaseikkailun tähden vai pitäisikö vain jäädä kotiin parantelemaan. Huoh.

23.1.2013

10 kuvaa kesään: tammikuu


Aamulla oli rapsakat -17 pakkasta, nyt enää -10. Tuolla vähän ennen rantaa menee pyörätie. Äsken siellä huristeli latukone. Latua pitkin pääsee jäälle ja minne vain kaupungin latuverkkoon. Sinne siis, heippa! 

22.1.2013

No onkos tullut kesä?

Teistä en tiedä, meille saattaa pian käydä niin. On nimittäin varattu äkkilähtö aurinkoon! Oo Las Palmas, oo Las Palmas, sun luoksesi lämpimään... (Irwin G.)

Ei mennä Palmasiin vaan Tenskulle. Toivottavasti. Nauravainen on elämänsä ensimmäistä kertaa kuumeessa, saa nähdä onko se matkakuumetta vai mitä, ja kuka sairastuu seuraavana.

Jos Helsinki-Vantaalle saakka päästään, kuuden tunnin lento mietityttää. Paikoillaan oleminen väsyneenä saa molemmissa lapsissa aikaan käytöstä, jollaista oletan olevan ihmisillä, joiden kynsiä revitään irti. Tuudittaudun ajatukseen, että koneen äänimaailmasta huolehtivat myös muut karjuvat kakarat sekä känniset vyölaukku-urpot.

Vaatetusta ja muuta varustusta olen jo kaivellut vintiltä ja kaapeista ja pyykännyt ahkerasti. Vaikka +20 tuntuu ajatuksena taivaalliselta, ei se välttämättä meren läheisyydessä tukalan kuumalta tunnu. Pitkähihaisille ja -lahkeisille kamppeille on varmaan myös käyttöä. Touhukkaan kaikki viime kesän ja syksyn kengät on pieniä. Onneksi kierrätysteitä oltiin saatu Feelmaxin ns. barefoot-kengät, joilla on varmasti hyvä suditella altaalla ja rannalla. Onpahan edes yksi vaihtoehto huopatossuille, jos en jaksa lähteä kenkäostoksille ennen lähtöä.

Omat vuonna 2007 ostetut shortsit on paikallistettu ja todettu, että nappi menee kiinni. Tällä vuosikymmenellä olen muistaakseni ostanut joitain mekkoja ja hameita, eiköhän niillä pärjää. Uikkariasia alustavasti ahdistaa, erityisesti ajatus oman kalmanvalkean itsensä kanssa sovittelusta tylysti valaistuissa sovituskopeissa. Yyy... Edellisen kerran bikiniostoksilla kävin kesällä 2009 ollessani paksuna 18 kg painavampana ja kuppikoossa hotmama-DDD. Luulen, että nykyään molemmat daisarit mahtuu toiseen yläosan kuppiin. Vaihtoehtoisesti tissin lisäksi biksukuppiin voisi laittaa varavaipan tai käsidesiä, täytyypä pohtia asiaa. Ei tartteis hoitolaukkua altaalle.

Jos päästään matkaan, saadaan muutama auringonsäde, jokunen rannalta kerätty kivi ja simpukka ja kenties pari lasia kylmää valkkaria, niin se olisi mahtava loma!






21.1.2013

Vinkkejä uhmailuun

Rasti seinään, olen lukenut kirjan! Tai useammankin, ehkä niistä lisää myöhemmin. Haahuilin kirjastossa ennen joulua ja mukaan lähti Uhmaikä, Leikki-ikäisen ongelmallinen käyttäytyminen (Alison Mackonochie, 2006). Mitään järisyttävän uutta kirjassa ei varsinaisesti ollut, sen sijaan hyviä juttuja muistin virkistämiseksi. Kirja on kirjoitettu parenting for dummies -tyyppisesti: tiettyä aihetta käsitellään aukeaman tai kahden verran, mukana on värikkäitä kuvia ja faktalaatikoita. Miksipä ei, sopi erinomaisesti minun keskittymiskyvylleni.

Kuva täältä
Tässä muutamia poimintoja teidänkin iloksenne.

Kitisevä lapsi


Kitinään liittyy usein sellaisia vaatimuksia kuin "haluan" ja "anna". Lapsi kokeilee löytämäänsä yksilöllisyyttä. Koska lapsi tuntee sinut parhaiten ja luottaa sinuun eniten, hän tietää että sinä myös taivut helpoiten vaatimuksille.[...] Jos lapsi kitisee tavallista voimakkaammin, varmista ettei hän ole kipeä.

-> Siis ei näin

Rajat ja niiden pitäminen

Lapset pärjäävät valtataisteluissa taitavasti, koska he saavat runsaasti harjoitusta. Kun lapsi kasvaa ja kehittyy, hän kyseenalaistaa määräysvaltasi ja rikkoo hänelle asetettuja rajoja. Tämän on täysin normaalia ja tärkeä osa lapsen itsenäistymistä, mutta sen on tapahduttava hyväksyttävällä tavalla rajoituksien puitteissa. Jos valtataistelut ovat osa arkea, mieti, kuinka tehokkaasti sinä pidät kuria ja hallitset lastasi. Jos käyttämäsi keinot eivät ole selkeitä tai tarpeeksi tiukkoja, ne itse asiassa rohkaisevat lasta käyttäytymään toivotun tavan vastaisesti. 

-> Valitse taistelusi. Kaikesta ei kannata vääntää. Välillä myös lapsi voi saada tahtonsa periksi, jos pyytää kauniisti.
-> Jos rangaistuksena on lähtö kotiin / lelujen takavarikointi / tai muu, toteuta uhkaus, jos aihetta on. Uhkailulta menee pohja pois, jos rajojen rikkomisesta ei koskaan tule uhattua rangaistusta.
-> Samat säännöt kotona, kaupassa ja kylässä. 
-> Rutiineilla selkeyttä elämään. 

Itsetunto ja positiivinen vanhemmuus

Lapsen käyttäytymistä määrää hyvin pitkälle hänen tarpeensa ymmärtää itseään. Hänen itsetuntonsa perustuu siihen, mitä muut hänestä ajattelevat. Jos sanot lapselle "kiltti lapsi" tai "tuhma lapsi", hän näkee itsensä juuri sillä tavalla kyseisellä hetkellä. Jos jatkuvasti torut huonosti käyttäytyvää lasta, hän näkee itsensä negatiivisessa valossa, mikä vain vahvistaa huonoa käyttäytymismallia. Älä turvaudu sarkasmiin tai ilkeisiin sanoihin, kun puhut lapsellesi. Hän uskoo siihen, mitä sinä sanot. Jos kerrot hänelle, että hän on "todella tuhma" tai "maailman tuhmin lapsi", hänen itsetuntonsa saa kovan kolauksen. Tietysti on hetkiä, jolloin lasta tulee torua - kutsen silloin, jos lapsi satuttaa toista lasta. Mutta älä nimittele lasta. Sano, että hänen tekonsa oli tuhma, mutta älä kutsu lasta tuhmaksi.

-> Siis ei näin: "Voitko nyt mennä sinne pissille!!! Pitääkö sun aina olla noin ärsyttävä, olen sanonut sata kertaa, että pissi tulee housuun, jos et käy vessassa." Kyllä, näin olen sanonut. Huono, huono äiti. Ei kun huono teko.
-> Torumisen / konfliktin jälkeen halit, jos vaan onnistuu (siis lapsen puolesta, aikuinenhan toki ymmärtää jättää tilanteen jo taakseen).
-> Ei kaivella vanhoja. Kun tilanne on ohi, halit annettu ja anteeksi pyydetty, niin sitten mennään elämässä eteenpäin. Niinhän?

Jos pinna palaa...

Oman ajan antaminen lapselle on hyvä keino pysäyttää raivokohtauksen puhkeaminen. Se toimii myös silloin, kun raivokohtaus on jo alkanut, sillä molemmille osapuolille (yleensä lapsi ja sinä) tekee hyvää rauhoittua. [...] Sano lapselle, että tarvitsette molemmat omaa aikaa, jotta voisitte rauhoittua. Kun olet varmistanut, että lapsellasi ei ole hätää, kävele pois ja sulje ovi perässäsi. Älä huuda ennen poistumistasi tai läimäytä ovea kiinni. Lapsi huomaa, että raivokohtaus vaikutti sinuun, mikä oli ehkä hänen tarkoituksensakin. 

-> Yllättäen kirjassa ei suositeltu lapselle karjumista.
-> Jos mahdollista, vältä tilanteita, joissa raivaritodennäköisyys on punaisella. (Tietääkö joku, miten voi välttää ulos lähtemistä ja virtsarakon täyttymistä?)
-> Kun tuntuu, että käämit palaa, suosituksena on mahdollisuuksien mukaan poistuminen tilasta hetkeksi. 
-> Jos räjähdit, pyydät anteeksi ja kerrot, että äidillä vähän kiehahti. 


Jokainen kaksi jaksoa Supernannya katsonut tietää nämä asiat. Joku joskus pikkulasten kanssa hengaillut saattaa olla ehkä samaa mieltä siitä, ettei arjessa ole helppoa nousta tilanteiden yläpuolelle ja nähdä kasvatuksellisesti oikeita ratkaisuja. Tulee sanottua tyhmiä asioita, kun tulee se tuhannes kerta, kun vessakehoitukseen tulee vakiovastaus "En mene, en halua, ei pissitä." Välillä jaksaa keksiä jonkun hauskan jujun: "Mennään katsomaan nähdäänkö oravia!", välillä taas tekee mieli viskoa Kuomat seinään, kun ulkoilun lähestyessä alkaa perinteiset piilos- ja karkulaisleikit.

Meillä ei ole rajusti uhmaavaa lasta, lähinnä ärsyttävää ja mietoa vastaanhangoittelua tietyissä jutuissa. Typeriä ja lapsellisia raivareita meillä nähdään kyllä, useat niistä menevät minun piikkiini. 

Koen, että välillä on hyvä selailla kirjoja tai artikkeleita. Voi muistuttaa itseään siitä, että malttinsa menettämällä opettaa vain lapsensa täsmälleen saman toimintamallin. Joskus niistä saattaa hyvällä tuurilla tarttua jotain kokonaan uutta näkökulmaa arkeen ja elämään.  

Luetko sinä kasvatusoppaita? Laita parhaat kirjavinkit ja niksit jakoon! 

20.1.2013

Vähään tyytyväinen

Kaupungille viiden maissa, kotona kasilta. Minä, Mies ja pari kaveria. Simppeliä ruokaa ja pari olutta. Leppoisaa jutustelua ja hekottelua huonoille jutuille.

Just hyvä lauantai-ilta viihteellä.

Kuva täältä

19.1.2013

Kylmä ja kova maailma

Aamu-unet ovat vähitellen väistymässä Nauravaisen päiväohjelmasta. Se on sääli. On luksusta herätä varhain, syödä aamiainen ja kömpiä takaisin torkkumaan, varsinkin jonkun kivan tyypin kainaloon tai lämpimään makuupussiin rattaisiin. Minne katosi päivät, jolloin se oli minullekin mahdollista? Siis tää kainalo-optio lähinnä, aikuiskainalossa. Huoh.

Höyhensaarten sijaan Nauravainen on joutunut aamupäivisin kirjaimellisesti kylmään ja kovaan maailmaan. Alkuun hän törötti järkyttyneenä paikoillaan, nyt hän jo rohkenee mönkiä ja nuolla tutkia ympäristöään. Onneksi isosisko tsemppaa!



18.1.2013

Me, myself and I

Haasteita ja vastattavia kysymyksiä on tullut monta! Kiitos kiitos!

Liebsteristä kiitokset Täti-ihmiselle! Vetoan aikaisempiin vastauksiini, että saan vastattua uusiin.

Suvi Trokee-Daktyyli listasi joukon visaisia kysymyksiä. Tätä en laita virallisesti eteenpäin, tämä on jo monissa kiertänyt. Jos haluat, nappaa ihmeessä omatoimisesti Suvin kysymykset vastattavaksi, tykkäsin niistä kovasti!

1. Lempibiisi (tällä hetkellä tai kaikkien aikojen suosikki)?
Mä en edes tiennyt, että mulle on tehty näin mahtava biisi. Kiitti ihan kauheesti Karkkiautomaatti, tykkään joo! Ja kiitos Täti-ihminen vinkistä, tää on viikon piristys! :)



2. Onko lasisi puolityhjä vai puolitäysi (ja nyt ei puhuta iästä vaan siitä klassisesta optimisti/pessimisti-kysymyksestä)?
Noh... Joskus Yeah Yeah Jenni on yltiöpositiivinen peipponen ja joskus oikein huonosti nukuttujen öiden ja ankeiden ympäristöfibojen takia saatan heittää loputkin lasillisesta suoraan lavuaariin, kun kaikki on hanurista.

3. Uskotko enkeleihin?
Joo, taidan uskoa. En välttämättä evankeliluterilaisessa merkityksessä, mutta siinä että joskus joku on mun tai jonkun puolella, ja vähän tönäisee, ettei astu banaaninkuoreen.

4. Suosikkivuorokaudenaikasi?
Aamu, varsinkin jos saisin hetken touhuta omia juttuja omaan tahtiin.

5. Sinulla on kolme vuorokautta omaa aikaa. Miten sen mieluiten viettäisit?
Helsingissä: tapaisin ystäviäni, söisin hyvin ja välillä haahuilisin yksin pitkin Helsingin katuja ja rantoja.

6. Paras piirre kasvoissasi?
Silmät.

7. Aamurusko vai iltarusko?
Sanotaan ilta-, en mä niin aamuihminen taida olla.

8. Mukavin paikka asuinkaupungissasi?
Meidän koti.

9. Haaveammattisi?
EOS, valitettavasti.

10. Uskotko kohtaloon tai johonkin muuhun johdatukseen?
Uskon, että jos jotain oikein kovasti haluaa, niin se jossain muodossa toteutuu, kun tekee töitä, pitää silmät ja korvat auki ja uskaltaa hypätä sisään, kun ovi aukeaa.

11. Lempikukkasi?
Pioni.



Sitten vielä tiliaan A Blog with Substance, kiitos! Haasteessa pitää kiittää sen antanutta, jakaa haaste kahdeksalle muulle, ilmoittaa heille ja kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään. Tämän listan olen kertaalleen tehnyt, vaan kyllähän multa satunnaista höpötystä irtoaa. Eteenpäin laitan tämän Täti-Ihmiselle ja Merjalle.

  • Taidan olla taas koukussa Iholla-sarjaan. Siinä on hyvät musat!
  • En varmaan koskaan voisi ostaa Canada Goose -takkia, ensinnäkin siksi että olen pihi ja toisekseen siksi, että yhdellä kulmakunnan spurgulla on feikkiversio kyseisestä takista eikä merkki mielessäni enää assosioidu mihinkään cooliin.
  • Menetin karaoke-neitsyyteni 1,5 vuotta sitten. 
  • Pidän itseäni kohtuullisena kuskina, vihaan kuitenkin meidän pihaan peruuttamista. Portin pylvääseen jäi joku aika sitten iso osa meidän autovakuutuksen bonuksista. *ttu.
  • Teen järkyttävän pahoja kivipullia ja -sämpylöitä. Säännöllisin väliajoin kokeilen, että kyllä juu, en vieläkään osaa.
  • Olen suorittanut PADI-perustason sukelluskortin ja tehnyt kaksi sukellusmatkaa. Hienoin niistä oli Filippiineillä. Vaikeinta avovesisukeltamisessa minulle oli se, että maskiin meni koko ajan vettä, koska hymyilin niin, ettei tiivisteet pysyneet poskissa kiinni. Oli niin hienoa ja kaunista.
  • Parhaan työikäisen elämäni kesän vietin jalka kipsissä. Ei töitä, ei säntäilyä minnekään, koska jalka oli kipsissä. Luin mm. Täällä pohjantähden alla -trilogian ja nautin kesästä, mikä näkyi viitenä kilona vyötäröllä.
  • Jalka piti kipsata, koska akillesjänteeni katkesi Kampin (Epä)Onnelan tanssilattialla. Ei kannattas hyppiä niin paljon. (En pudonnut pöydältä tai kaatunut, se vain katkesi kesken riehutanssin. Luulin, että joku potkaisi mua kovaa nilkkaan.)

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.




16.1.2013

Lahja, jota kukaan ei halunnut

Nauravaisen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi oli tarkoitus tehdä kunnon materiapostaus, minne olisin listannut parhaat joulu- ja synttärilahjat vinkiksi, jos sen ikäiselle olet ostamassa jotain. Mutta mutta... Osa leluista on luonnollisesti kadonnut jo jonnekin. Voimakasta kassialma-viettiä tunteva Touhukas on ollut hyvin kiinnostunut siskonsa leluista, erityisesti siinä mielessä, että hän pakkaa niitä erinäisiin nyssäköihin, jotka päätyvät en tiedä minne. Yritin myös etsiskellä tuotekuvia netistä, mutta ei siitäkään tullut mitään. Postauksen piti päättyä hauskasti siihen tyyliin, että Nauravainen sai myös lahjaksi siirron äidin kainalosta pinnasänkyyn. Siitä siis lisää, vaikkei se hänen suosikkilahjansa tainnutkaan olla.


Kuten arvelinkin, edellinen unikouluyritelmä vei meidät ojasta allikkoon. Aikaisemmin Nauravainen ei juuri itkenyt öisin, hän vähän ynisi ja kahisi, ja voilà - tissi ilmestyi suuhun. Unikoulussa Nauravainen oppi, että kun alkaa huutaa täysillä, niin lopulta tissi ilmestyy suuhun. Siis yöimetys on jatkunut. Sitäkin ärsyttävämpää on oikeastaan ollut se, että Nauravainen havahtuu joka ilta aika tarkkaan klo 22:08 eikä oikein nukahda sen jälkeen uudestaan, paitsi minun sylissäni sohvalla tai jos menin viereen nukkumaan. Hän nukahtaa yöunille yleensä noin klo 20:30. Voitte erotuksena laskea siitä Miehen ja minun yhteisen ajan, josta tietenkin vähennetään Bloggerin uumenissa haahuilu.

Nyt sitäkään yhteistä aikaa ei ole. Olen nimittäin siirtynyt taas Nauravaisen kanssa alakerran äänieristettyyn koulutustilaan illaksi ja yöksi. Nauruski nukkuu tänä yönä kolmatta yötään pinnasängyssä. Illan ensimmäinen nukahtaminen on tapahtunut kolme kertaa ennätysajassa, alle 5 minuutissa ilman mitään protestointia. Käsittämätöntä! Muuten eka yössä ei ollut paljon hurraamista, toinen yö meni jo selvästi paremmin. Muutamia heräämisiä oli (10?), erityisesti klo 03-05 aika oli levotonta. Olen antanut pari kertaa maitoa, vaikka ei hän sitä tunnu edes kaipaavan. Tämä tyttö ei muuten syö tuttia ollenkaan, joten lohdutuskeinot ovat vähäiset.

En tälläkään kertaa odota, että asiat muuttuvat kuin taikaiskusta. Jos joistain iskuista voi olla unikouluasioissa varma, niin takaiskuista. Muutos on kuitenkin käynnistetty! Ehkä parin kuukauden päästä voin täällä paukutella henkseleitäni, että nyt nukutaan ja nukutaan! Ensi viikolla viimeistään koulutusyksikkö siirtynee yläkertaan. Tässähän saattaa jopa laihtua, kun en puputa jotain koko iltaa, OMG. Ja ajatelkaa, tuolla kauniissa kaapissa on puoliksi syöty kohvehtirasia, johon en voi koskea, koska hampaat on pesty! Tämä sääntö ei enää päde klo 04 jälkeen, jos lapsi toistuvasti itkee, toim. huom.

Peukut pystyyn!

15.1.2013

Ovikello soi!

Ennen vieraiden saapumista juhliin on ihanaa istahtaa hetkeksi sohvalle, nostaa jalat ylös ja ottaa pieni tilkka kylmää valkoviiniä tai San Pellegrinoa. Voi sipaista karanneet hiussuortuvat korvan taakse ja hyräillä jotain hauskaa sävelmää. Kun ovikello soi, riennetään hymyssä suin ottamaan vieraat vastaan. Äh, ai niin. Tämä olikin siitä samasta unelmasta, missä olen voittanut lotossa, meillä on sisäkkö ja lapset nukkuu yönsä heräämättä.

Normaalisti ennen vieraiden saapumista juoksen hiukset märkänä puolipukeissa hammasharja suussa ympäri kämppää ja tungen viimeisiä tavaroita kaappeihin. Saatan sähistä isomman lapsen huoneeseen, että "Nyt pää tyynyyn tai soitan vieraille, että juhlat on peruttu!" Kun ovikello soi, toivotaan että on muistettu panna vaatteet päälle ja hymy naamalle.

Synttärijuhlien tai viikonloppuvieraiden kestitys vaatii aina hieman ylimääräistä puuhaa, ja siinä ohessa täytyy pyörittää normaalia lasten ulkoilu-ruokailu-päikkärit -rutiinia. Viime aikoina noin siinä kohtaa, kun olen ajatellut (hiljaa mielessäni totta kai), että Mies voisi viedä lapset ulos ja ruokkia heidät sitten, että minä saan tehtyä omat hommani, Mies alkaakin vetää päälleen remonttihaalareita.

Käden käänteessä on purettu joku 1,5 vuotta rauhassa keskeneräisenä ollut kohta. Sitten minä saan kertoa, kuinka se laitetaan entistä ehompaan kuosiin. Sehän on helppoa, koska ylläpidän jatkuvasti päässäni lukuisia erilaisia muutostyösuunnitelmia sekä reaaliaikaista inventaariota remonttitarvikkeista.

Koska tässä vaiheessa on vieraiden tuloon korkeintaan 3 tuntia, tulee Miehelle luonnollisesti kiire. Ja minulle. Ja ne lapset piti ulkoiluttaa, ruokkia ja nukuttaa. Kun ovikello soi, pinnat on viritetty kohtuullisen kireälle, maali on märkää ja ilmassa leijuu vielä puu- tai kipsipölyä. Ziisus!

Tavallaan on kiva, että pitkään kesken olleet asiat valmistuvat. Toisaalta olisi kiva vaikka istua hetkeksi. Tietysti on sitten aidosti ihanaa, kun vieraat vihdoin saapuvat ja saadaan ruokaa (remonttiprojektin laajuudesta riippuen itse valmistettua tai lähipitseriasta tuotua) ja päästään hetkeksi hengähtämään.

Joku Dr. Philin aivopesemä kotipsykologi siellä kohta ehdottelee, että voisiko näitä tehtäviä suunnitella ja kommunikoida etukäteen. Ei voi. Takana on sukupolvien oleta-pety-mökötä -parisuhdemalli, ei sitä hyväksi koettua kannata lähteä vaihtamaan. Sen sijaan jatkossa aion panostaa entistä enemmän tarjoiluihin, joita voi valmistaa edellisenä päivänä (esim. juustokakku). Näin voin osallistua remonttihysteriaan ja viedä lapset jaloista, kun puukkosaha tai maalipurkki otetaan esiin.

Jos tulette joskus kylään, muistattehan varoa märkää maalia!


PS. Kiitos haasteista tiliaa ja Suvi Trokee-Daktyyli! Palaan niihin synttäriteemaviikon jälkeen. :)

14.1.2013

Mango-juustokakku

Täytekakut ei ole mun juttu. Jotain menee aina isosti tai pienesti pieleen. Nauravaisen synttärikakku oli ensimmäinen suklaakuorrutettu kakkuni. Kuorrute jäi liian paksuksi eikä kirjassa lukenut, että kakkua ei kannata laittaa jääkaappiin pariksi tunniksi. Kuorrutteesta tuli kivikovaa, yllätys.

Käyn huokailemassa todellisten taitureiden tuotoksia, mutta itse en edes yritä hifistellä. Plan B:nä teen aina juhliin tätskärin lisäksi jotain muuta, missä onnistumistodennäköisyys on parempi. Valion cheesecake-ohjeella olen onnistunut jo monta kertaa tekemään herkullisen ja näyttävän juustokakun.



Olen käyttänyt Viola mangotuorejuustoa täytteessä. Se on niiiiin hyvää! Purkkimangoa viipaloin kerran mukaan, se oli aika vaisun makuista. Säilykepersikan palaset olivat sen sijaan meheviä ja herkullisia, suosittelen lisäämään niitä täytteeseen purkillisen paloiteltuna (ilman nestettä).

Pohja
100  g voita
1  dl sokeria
1  muna
2 1/2  dl vehnäjauhoja
1  tl leivinjauhetta

Täyte
2  prk  (à 250 g) maitorahkaa
2  rasiaa (à 200 g) tuorejuustoa
1  tl sitruunamehua
2 1/2  dl sokeria
1  rkl vaniljasokeria
1  dl perunajauhoja
5  munaa

Valmistusohje
Aloita juustokakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Malttamaton leipuri katsoo kellosta ajan ja vatkaa vähintään 10 min.
Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi.
Pohjusta leivinpaperilla halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka. Voitele vuoan reunat. Taputtele kakkutaikina vuoan pohjalle ja reunoille jauhotetulla kädellä. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Yhdistä kulhossa kaikki kakun täytteen aineet. Vatkaa seosta sähkövatkaimella n. 3 min, kunnes se on tasaista ja kuohkeaa. Kaada täyte taikinapohjalle.
Paista juustokakku 175 asteessa uunin alimmalla tasolla kypsäksi, 50 - 60 min. Peitä kakku paiston puolivälissä leivinpaperilla, ettei pinta tummu liikaa. Anna kakun jäähtyä kylmäksi vuoassa. Irrota kylmä kakku varovasti vuoasta.

Marjasose tai tuoreet marjat sopivat ihanasti kakun kylkeen.


Mukavia herkkuhetkiä!

12.1.2013

Riviin järjesty!

Täti-ihminen raotti vaatekaappiensa ovia. Meillä tilanne on sama: Miehen paidat ovat säntillisissä pinoissa ja minun vaatekaappini hyrskyn myrskyn. Uskon, että miehet on intissä simputettu tuohon toimintatapaan. Tai ehkä syynä on se, että pinon päältä tai alta laitetaan paita päälle eikä soviteta kahdeksaa eri paitaa ja viskota niitä turhautumisen vallassa takaisin.

Keittiössä, missä ei ainakaan meillä ole mahdollista olla molemmille omia hyllyjä, on käsittämätöntä urputusta keskustelua aiheuttanut mausteiden säilytys. En enää muista, onko pussien hankkimisperinteen syynä aikaisempien keittiöiden tilanpuute vai nuukuus, useimmat mausteista löytyvät pusseista - eivät purkeistä. Miehen mielestä pussisekamelska on ollut kestämätön ja suorastaan tukahduttanut hänen intonsa laittaa ruokaa.


Itse en ole pitänyt tätä ongelmana, mutta lisäapua kattiloiden ääreen otan ilolla vastaan. Siispä monen vuoden ahdistuksen jälkeen saimme lopulta asian järjestykseen eniten käytettyjen mausteiden osalta.




Maustehylly: Ikea, petsattu itse. Maustepurkit: Ikea Droppar. Dymo-tarrakone: Joulupukki

PS. Tarroja on löytynyt jouluaaton jälkeen yllättävistä paikoista.


11.1.2013

Tuokio

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio.

Inspired by SouleMama.



9.1.2013

Synnytystarina

Nauravaisen 1-vuotissynttäreiden lähestyessä vauhdilla muistelen hetken kilometrin mittaisen tekstin verran synnytystä, vaikka juhlavieraiden näkökulmasta olisi järkevämpää, jos selaisin keittokirjaa ja tekisin ostoslistaa.

Synnytykset etenevät omia, tutkimattomia polkujaan, enkä ollut rohjennut asettaa tapahtumalle muita tavoitteita tai toiveita, kuin että yrittäisin olla avautumisvaiheessa kotona mahdollisimman pitkään, muistaisin rentouttaa usein alakerran lihaksia ja että kaikki osapuolet selviäisivät hengissä. En potenut synnytyspelkoa, mutta jossain takaraivon uumenissa on tieto, että joskus synnytyksissä asiat saattavat mennä pieleen.

Touhukas syntyi päivää ennen kuin oli käsky mennä käynnistykseen, joten en odottanut, että mitään tapahtuisi ennen laskettua päivää tai hyvän aikaa sen jälkeenkään. Rv 40+5 keskiviikkoaamuna noin klo 04 tuli supistus, jota en voinut olla huomaamatta. Kun niitä oli tullut viisi, eli yhtä paljon kuin koko raskauden aikana yhteensä, ajattelin iloisena että "Bring it on!" Torkuin pari tuntia, minkä jälkeen keitin Touhukkaalle aamupuuron ja lyllersin viemään hänet päiväkotiin. Kun palasin kotiin, pesin pyykkiä, viikkasin kuivia, täytin astianpesukonetta jne. ja huomasin, että supistukset olivat loppuneet. "Voihan vitti!" kuten Lappeenrannassa sanotaan.

Söin tukevan lounaan ja menin päiväunille. Herättyäni tsekkasin sähköpostin, minne ihanainen nainen Suz oli lähettänyt linkin akupainantaohjeisiin. Osa oli tuttuja synnytysvalmennuksesta, osa oli uusia. Vailla parempaakaan tekemistä istuin olohuoneen matolle painelemaan erinäisiä kehonosiani ja tekemään ns. joogahierontaa, jossa stimuloidaan ja silitellään akupisteitä. Supistukset alkoivat vähitellen uudestaan. Pyysin Miehen hakemaan kotimatkallaan Touhukkaan tarhasta ja soitin äidilleni, että Touhukkaan mummolahuostaanotto ilmestyi juuri hänen agendalleen. Just in case.

Kun Touhukas viiden aikaan lähti mummon kyytiin, avautui joku henkinen lukko ja supistuksia alkoi tulla useammin. Vetäydyin takkahuoneeseen, sytytin kynttilöitä ja laitoin napit korville. iPodissani on jännittävä näytön bugi, enkä taaskaan saanut valita, mitä musiikkia kuuntelen, koska näyttö vain vilisee. Päädyin onneksi sokkona Play All -valikkoon, mistä löytyi A niin kuin Alanis Morrissette. Alanis oli mitä mainiointa synnytysseuraa, ei siinä mitään. Supisten välissä rentouduin parhaani mukaan. Supistuksen aikana pomppasin pystyyn huojuttelemaan itseäni ja laulamaan synnytyslaulua.

Synnytyslaulu voi olla mitä tahansa: joogamantra, mamama, lalalala, APUA-VI**U-SATTUU tai You oughta know. Kokeilepa laulaa ja olla hengittämättä. Ei onnistu niin. Kun laulaa tai pitää mitä tahansa ääntä, tulee väkisinkin hengittäneeksi. Hengitys on hyvä asia, varsinkin supistusten aikana. Sairaalassa lauluni oli ajoittain kovaäänistä ja ei kovin kaunista kuultavaa, mutta koska se auttoi minua, minua ei tippaakaan kiinnostanut, mitä muut olivat asiasta mieltä.

Noin seitsemän aikaan soitin Miehelle yläkertaan. Ovensuussa oli eräs lipastoprojekti, jota piti siirtää, että pääsin takkahuoneesta pois. Mies tuli alakertaan kärttyisenä, valmistavat päiväunet olivat jääneet häneltä kesken. Jos supistuksia olisi ollut yhtään vähemmän, olisin sanonut muutaman valitun sanan, nyt puhisin vain että "Eväät kasaan ja menoksi." Pian hän huomasi itsekin, että oltiin tositoimissa. Miehen suurin trauma Touhukkaan synnytyksestä oli melkein 12 h ilman ravintoa. Huolimatta siitä, että Mies hieroi alaselkääni 2-4 minuutin välein, hän onnistui tekemään vakuuttavan kasan voileipiä ja sitten KYSiin. Vroom.

Perillä Mies huolestui, että syntyykö vauva sairaalan käytäville, kun edelleen parin minuutin välein pysähdyimme puuskuttamaan ja selkää hieromaan, mutta pääsimme kuin pääsimmekin synnytyssaliin noin klo 20. Siellä meidän otti vastaan kätilö ja harjoittelija. Olin 8 cm auki, joten sinne jäätiin. Pian minua alkoi ponnistuttamaan kovasti. Kätilö totesi, että kohdunsuulla on ns. lippa, enkä saa ponnistaa.

Jos* nyt jotain syystä joskus vielä löydän itseni tuosta tilanteesta, sanon kätilölle, että "Sinä siirrät sen lipan sivuun ja minä ponnistan. NYT." Sama lippa oli siellä eka kerralla eikä mennyt minnekään ilman kätilön apua. Melkein pari tuntia taistelin ponnistussupistuksia vastaan ja se oli kuulkaas tosi raskasta ja vaikeaa! Kun vuoro vaihtui ja sisään marssi virkaiältään vanhempi kätilö, niin arvatkaa mitä hän sanoi? "Minä siirrän lippaa sivuun ja sinä ponnistat." Sitähän minäkin!

Siinä vaiheessa olin kuitenkin niin uupunut, että ponnistamisesta ei tullut mitään, koska supistukset olivat laimenneet. Yritin myös ponnistaa ilman supistusta. Voin kertoa, että se on täysin turhaa. Supistuksilla on oma funktionsa, muuten niistä on vaikea löytää hyvää sanottavaa.

Sain hetken kerättyä voimia ja kohta päästiin vartin kestäneeseen ponnistusvaiheen, jonka aikana tuli klassinen "Se ei koskaan synny, ottakaa se jotenkin pois!" -hetki. Kohdunsuun puudutteen olin saanut, muuten mentiin spontaanisti luomuna synnytyslaulun avulla. Ponnistusvaihe päättyi onnelliseen syntymäään klo 22:20. Harjoittelija näki uransa ekan livesynnytyksen ja solmi erittäin kauniin navan, joten ei mennyt hukkaan hänenkään iltavuoronsa! Nauravainen 3390g 51cm karjahti pian ja tuli pötköttelemään rinnalle ja imuroimaan maitoa, kuin olisi tehnyt sitä ennenkin.

Siitä ei tullut kuitenkaan elokuvista tuttua hetkeä, kun valot himmenee ja äiti tuijottaa rakastuneesti vauvaansa. Selkälihakseni olivat kivuliaassa kramppitilassa, koska olin könöttänyt polvillani takapuoli pystyssä pari tuntia taistellen supistuksia vastaan. Lisäksi suloinen vauvamme oli tehnyt vatsalleni huomattavan määrän kakkaa. Puolisen tuntia kiemurtelin erittäin epämukavassa olotilassa, minkä jälkeen tilattiin muihin hommiin häipännyt kätilö paikalle. Mies pesi vauvan ja minä itseni.

Sen jälkeen meillä oli kaikilla olikin parempi olo ja mieli, ja mitalikahvit maistui. Katsokaa mitkä ihanat pikkuleivät!


Siitä hipsittiin synnyttäneidän osastolle, minä omin jaloin reippaana. Synnyttäneiden osastolla oli mahtavaa! Minulla on taito kehittää kupla, jonka sisällä voin olla täysin omissa oloissani missä vain. Minua ei kiinnostanut muut äidit ja heidän vauvansa, ehkä jonkun kanssa hetken juttelin, mutta ei mua oikeasti kiinnostanut. Sairaalakaavut ja hiostavat tossut eivät haitanneet, varsinkin kun sain kipata ne pyykkikoriin, minkä jatkokäsittelystä minä en vastaa. Söin, lepäsin (sori vaan huonekaverit, minäkin heräsin pari kertaa omaan kuorsaukseeni, se johtui vain synnytysväsymyksestä, muuten en tietenkään kuorsaa) ja leikin nukkeleikkejä, kun kaivelin vaatekaapeista hassuja froteisia retrovaatteita vauvalle. Kolme yötä olimme osastolla. Jo toisen yön jälkeen olisimme päässeet kotiin, mutta en halunnut lähteä kiireellä iltamyöhään matkaan, oli mukavampaa lähteä aamulla kaikessa rauhassa ja valossa.

Miehelle 10+ tuesta ja turvasta. Jos* kolmas kerta tulee, niin muistathan, että synnyttävään henkilöön sattuu kohtuullisen paljon ja häntä ei kiinnosta, onko sinulla nälkä tai väsy, joten aiheesta on turha käynnistää keskustelua. KYSin kätilöille ja muulle hoitohenkilökunnalle suuret kiitokset ja halaukset. Jos* jostain syystä tulisin uudestaan, niin tekisin sen mielelläni.
*=Kaikesta tästä jossittelusta huolimatta olen 99,9% sitä mieltä, että kaksi on meille hyvä lapsiluku. 



Baba Nam Kevalam.

Itse lausun mama nam kevalam. Monimutkaisempia käännöksiäkin on, minun mieleeni jäi "Rakkaus on kaikkialla". Tämä joogamantra jäi minuun synnytysvalmennuksessa ja äitiysjoogassa, ja laulan sitä mielessäni aina, kun haluan rauhoittua ja keskittyä. 

8.1.2013

Hyvää ja kaunista

Leopardikuningatar, jonka blogi on sopivasti viileä, aina hauska ja lämminsydäminen, houkutteli minua listaamaan kymmenen minua tällä hetkellä ilahduttavaa asiaa. "Hyvä ajatus!", kuten Touhukas vähän väliä hokee.

  1. Aloitan siitä, mihin LeopardiQ lopetti. Blogit tuovat paljon iloa elämääni: saan joka päivä monet ääninaurut muiden blogeista ja oman blogin pitäminen on mukavaa (ja koukuttavaa) puuhaa.
  2. Myönnetään, tykkään talvesta. Jos on sopivasti lunta ja pakkasta, niin kyllähän pulkkailu ja moni muu talviurheilu on erittäin hauskaa hommaa! Olen jo kerran käynyt hiihtämässä. Nyt neljä päivää myöhemmin, kun nivusiin ei koske koko ajan, saatan mennä uudestaankin.
  3. Sain työkavereilta mammalomalahjaksi lahjakortin perhekuvaukseen (loistava lahjaidea, btw!). Kävimme viime viikolla Aliaksella poseeraamassa ja eilen saatiin koevedokset katsottaviksi. Mielettömän hienoja kuvia! 
  4. Joulu oli kiva. Lauantaina saatiin kuusi ulos ja tehtyä kunnon siivous, nyt taas arki maistuu (vaikka neulasia löytyy vieläkin mm. hiuksista)!
  5. Viime vuonna syntyi monta ihanaa, ihanaa vauvaa. Viimeisimpänä sain iloita T:n ja P:n vauvauutisista, tervetuloa pienet suloiset pojat! <3 Varokaa meidän Nauravaista, sillä on nopeat sormet ja erityiskiinnostus naaman raapimiseen!
  6. L on viettämässä sapattipuolivuottaan Kap Verdellä, S perheineen lähtee kohta lomalle Indonesiaan, M perheineen lähtee keväällä Kanadaan reiluksi vuodeksi ja Salamatkustajakin hehkutti blogissaan matkasuunnitelmiaan. Olen iloinen siitä, että edellä maininut tekevät haaveistaan totta ja samalla se muistuttaa minua siitä, että haaveita toteutetaan haaveilemalla, suunnittelemalla, tekemällä duunia ja sitten vaan mennään. Äkkiä haaveilemaan, matkasta tai jostain muusta!
  7. Mies herättää minussa päivittäin monenlaisia tunteita, usein myös iloa. Akuutti yhteisen ajan puute vaivaa, tarttis tehdä jotain.
  8. Päivittäin myös ihmettelen, että miten meidän kolmevuotias onkin niin ihana, iso ja viisas tyttö! Touhukkaalla on älyttömän fiksuja vitsejä ja kysymyksiä, hauskoja leikkejä ja hän auttelee monissa hommissa. Ja miten onkin niin, että yhtäkkiä on taas paidoista hihat lyhyet ja leggarit mallia capri?
  9. Kohta vuoden ajan on perheeseemme kuulunut naureskeleva ja kujeileva pikkusisko, joka joskus karjuu pää punaisena autossa ja suostuu olemaan vain äidin sylissä. Ihan mahtavaa, että tämä vuosi on mennyt etupäässä tosi hyvin ja sujuvasti (muutamia räkätauteja ei lasketa ja univelka kuuluu pakettiin). Olen superonnellinen näistä meidän kimuleista! 
  10. Tänään juhlitaan ukin synttäreitä. Leivottiin mustikkapiirakka ja ostettiin lottokuponki. Ukki on niitä miehiä, joilla on kaikkea ja enemmänkin. Toivotaan, että ukki ilahtuu!
Olisipa mukava lukea ilahduttavien asioiden lista bloginsa juuri avanneelta Merjalta, Oravikosken Mielensäpahoittajalta Vuoden siivojalta ja hupsujen Hupulaisten Zirkkuselta.  

7.1.2013

Uppo-Nalle On Ice

En ole koskaan käynyt Disney On Ice -tyyppisessä luisteluspektaakkelissa. Touhukkaan kanssa käytiin katsomassa paikallisen luisteluseuran Uppo-Nalle eksyksissä -esitys ja se oli kiva kokemus! Kolmevuotiaan kanssa on jo kiva tehdä juttuja. Se tajuaa missä ollaan, kyselee ja muistaa.

Jäänäytelmää oli hetkittäin haastavaa seurata, vaikka muistan Uppo-Nallen tarinat omasta lapsuudestani ja käteen oli lyöty lyhyt käsiohjelma tarinan kulusta. Välillä jäällä oli liikaa porukkaa, ja minulle tuli samanlainen olo kuin jääkiekkopelissä, että en oikein tiennyt ketä olisi pitänyt seurata. Luin käsiohjelmasta Touhukkaalle, mitä kohta tapahtuu. Kun yhdessä ihmeteltiin, että ketähän noi valkeisiin pukeutuneet tyypit on, niin Touhukas tajusi heti, että ne oli lampaita. Mun random-veikkaus oli hiiriä, ne oli niin pieniä, en voinut tietää.

Touhukas ei suuresti arvostanut hetkiä, jolloin Uppo-Nalle oli kulisseissa ja saimme seurata muiden roolihenkilöiden luistelutaiturointia. Uppo-Nallen puvussa ei ollut edellytyksiä edes yrittää kolmois-salchowia, minua jännitti jo se, pysyykö Uppis pystyssä. Hirmuisen intensiivisesti Touhukas jaksoi katsoa koko shöyn ja kyseli koko ajan, että mitähän nyt tapahtuu (ja alkaako tämä kohta alusta).

Saimme kimmokkeen hakea mummolasta Uppo-Nalle -kirjoja ja kenties Touhukas sai uutta intoa harjoitella luistelua. Olemme kokeilleet sitä pari kertaa noin 10 minsaa kerrallaan, minkä jälkeen usko on loppunut. Minä sain joulupukilta luistimet, ja osasinkin omalta osaltani arvostaa korkealle jääshown esittäjien suorituksia (ml. 5-vuotiaiden). Viime viikon luistelureissulla otin komean ilmalennon (kengät jalassa, huom!), onneksi mitään ei tarvinnut kipsata.

Kuva täältä
Joko teillä on kaivettu sukset ja luistimet esiin?

6.1.2013

TSI pilkkusukat

Kuva täältä
Jos haluat uudistaa vanhoja sukkiasi, niin kokeilepa tätä.

  • Laita jalkaan vaaleat sukat. Harmaat tai valkeat villasukat sopii oikein hyvin. 
  • Laita syöttötuoliin noin yksivuotias henkilö.
  • Anna hänelle jotain tai kaikkea näistä itse syötäväksi: kokonainen ohrasuurimo (keitettynä), riisi (keitettynä), kokonainen herne, mustikka tai mikä tahansa muu ruokalaji, jolla on vierimis-, tahmaus- ja värjäysominaisuuksia.
  • Voit halutessasi pyyhkiä pöydän ja lattian, väriaineita on takuulla vierinyt yllättäviin paikkoin joka tapauksessa.
  • Astele sukilla normaalisti keittiönpöydän läheisyydessä ja kas, söpöjä pilkkuja on kaikkialla sukanpohjissa.
Kun aikuisille on tehty punajuuri-ohra-aurajuustopaistosta, on keittiö yleisilmeeltään sellainen, jonka olettaisin näkeväni Dexterillä tv-sarjassa, jota en koskaan katso. 

Hyvä ruoka, parempi mieli ja värikkäämmät sukat.

PS. Tervetuloa uudet lukijat, kivaa että olette täällä!

5.1.2013

Palkataan copywriter

Käytän säännöllisesti apteekkikosmetiikkaa ja jouluna sain pari uutta purtiloa. Itse tuotteet ovat pääosin hyviä. Niiden tuoteselosteet ja sloganit saavat minut kuitenkin hämilleni. Apteekin tuotteet ainakin teoriassa kilpailevat suurien kosmetiikkajättien kanssa. Panostus markkinointiin voisi auttaa kilpailuasetelmia. Farmaseuttitiimin mielestä raflaava laini ei välttämättä käyttäjän mielestä ole niin vakuuttava.

Antakaas niin kerron mitä tarkoitan.

Kuva täältä
Aqualan L on ollut suosikkini jo pitkään: hyvä kosteusvoide, voi käyttää silmämeikin poistoon ja rasvalla+pumpulilapulla saa putsattua sen älyttömän sitkeässä olevan mönjän vauvojen korvien takaa. Vai kylvetetäänkö meidän lapsia liian harvoin?


Aqualan L on kosmeettisesti miellyttävä kosteuttava perusvoide. 
Aqualan is a cosmetically attractive moisturazing basic cream. 

Aqualan L leviää helposti ja imeytyy nopeasti, onhan se miellyttävää. Millainen on kosmeettisesti epämiellyttävä tuote? Haisee pahalle, ei levity? Kosmeettisesti miellyttävä ei kuulu mun käsite- eikä sanavarastoon. Joskus suora käännös toiselle kielelle toimii, joskus ei.


Aqualan, edellistä rasvaisempi versio. Sopii hyvin mm. huulirasvaksi ja talvikuivalle iholle.

Sopii myös limakalvoalueille. 
Passar även för slämnhinneområden
Suits even lining areas

Ok, hyvä tietää. Ruotsinkielisestä käännöksestä en ole 100% varma, kummalta tuntuu. Ja englanninkielisestä versiosta tiedän, että en olisi ikimaailmassa kääntänyt sitä noilla sanoilla, jos oman työni ohessa Orionin siivoojana olisin joutunut käännöshommiin. No en ole oikeasti Orionilla töissä. Osakkeita omistan kyllä. 

Kuva täältä
Elivo puhdistusvaahto on uusi tuttavuus. Tykkään kovasti vaahdoista, tämä on ihanaa! Tuote ei kuivata ihoa, siitä plussaa. Minä en käytä puhdistusmaitoja tai silmämeikinpoistoaineita, haluan että puhdistusaine vie kaiken pois kerralla. Elivon kanssa joutuu joskus tekemään toisen pesukierroksen, koska ripsarit ei lähde ensiyrityksellä. Hyvä tuote kuitenkin, hinta vähän yli kympin.

Hypotuoksu - dekspantenoli ja aloe vera

Mulla ei ole mitään käsitystä, miltä hypo tai dekspantenoli tuoksuu. Itse puhdistusvaahto tuoksuu miedosti hyvältä eikä juurikaan pahalta.

Kuva täältä
Favora Gentle Cleansing Gel tuli lahjaksi. Käytän sen varmaan loppuun, en kuitenkaan itse ostaisi. Mainitsin jo vaahtointoni, tämä on nimensä mukaisesti geeliä, joka tuntuu siirtyilevän paikasta toiseen kasvoilla eikä mukaan lähde mitään. Ripsari vaatii aina toisen käsittelykerran. Sopinee geelifanille, joka ei käytä ripsiväriä.

Moisturising glycerol. 

Glyseroli on jäykkäjuoksuista väritöntä nestettä ja se kuuluu kolmearvoisiin alkoholeihin eli trioleihin, jotka sisältävät kolme alkoholi- eli hydroksyyliryhmää (-OH). Siitä käytetään myös nimiä glyseriini, 1,2,3-propaanitrioli ja 1,2,3-trihydroksipropaani. (Wikipedia)

Jätetään glyseroli sinne tuoteselosteen puolelle jooko? Ei erityisen myyvä one-liner. Kosteuttava glyseroli tuntuu myös jäävän kasvoille, en joka päivä käytä kasvovettä, tämän jälkeen aina.

Kuva täältä
Favora All Day Moisturizer for Face tuli myös lahjaksi. Oikein hyvä talvivoide. Kasvot jäävät melko kiiltäväksi, päivällä pakko laittaa puuteria, jos aikoo poistua ulko-ovesta. Käytän tätä aika usein yövoiteena.

Moisturising Aquaxyl

Kosteuttava mikä oli? Jotain tosi kosteuttavaa ja kiiltävää rasvassa on, selvästi.


Oletko sinä bongannut hauskoja (tai surullisia) tyrkkylauseita kosmetiikkapurkkien kyljestä?

4.1.2013

Tuokio(t)

Perjantain perinne: yksi kuva viikon varrelta. Yksinkertainen, erityinen tuokio. Inspired by SouleMama.

Tällä kertaa toinenkin kuva ja lörpötystä. Kestovaippojen ja joulupukin tuomien huopatossujen värit ilahduttavat minua joka päivä.


Sitten tuli mieleeni, että ehkä joku hormonihäiriöinen äiti-ihminen näkee kuvan, ja alkaa syyllistää itseään siitä, kun ei käytä kestovaippoja ja koska kotona on sotkuista. Se on tyhmää, mutta hyvin tavallista. 

Asioilla on kuitenkin vähintään kaksi puolta. Meillä kestoillaan, paitsi öisin, reissussa ja silloin kun vaipat eivät ole sievissä pinoissa, on Liberot tai Muumi-vaipat käytössä. Meillä on joskus siistiä. Ei yleensä kovin kauan kerrallaan. 


Iloitaan viikonlopun hyvistä ja kauniista tuokioista ja annetaan niiden toisten unohtua!

3.1.2013

Liebster blog



Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
Kiitos ihanan hupsu Zirk Hupulaisista! Hupulaisilla on aivan mahtavan kreisiä meininkiä, käykää ihmeessä lueskelemassa.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
Annan tällä kertaa tunnustuksen näille viidelle blogille, vaikka seuraan monia muitakin mainioita blogeja: 


3. Toivo, että ihmiset, joille jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Peukut pystyyn!

Tunnustuksen mukana tuli kamalasti listattavaa, huh! Onneksi Zirk vastasi moneen niin hyvin, että voin copy-pastettaessa jättää samat asiat itsellenikin.

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Hyvät unet
Lapset (erityisesti jos ensimmäinen kohta toteutuu)
Sopivasti vinksahtanut huumori
Ystävät
Hyvä ruoka

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Kahvia
Jukurttia
Herkkuja
Hetki omaa aikaa
Ulkoilua ja/tai jonkinlaista liikuntaa, edes kävely lähikauppaan ja takaisin

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Tove Jansson: Muumi-sarja (ne oikeat kirjat)
Frank Bettger: How I Raised Myself from Failure to Success in Selling (oikeasti, kenelle vaan)
Mark Haddon: The Curious Incident of the Dog in the Night-Time
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Pikku Pegasos (runokokoelma)

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Pearl Jam
Mew
Chisu
Ojos de Brujo
ja laitetaan Madonna, kun häntä jo aiemmin hehkuttelin

Viisi materialistista joululahjatoivetta:
Kylpytakki (ei tartte odottaa jouluun, milloin vain käy hyvin)
Lämpimät, kauniit ja kevyet talvikengät
Pari hyvää kirjaa, joista en ole kuullutkaan (ei pitäs olla vaikea juttu)
Kerkko Koskinen kollektiivinen levy

Viisi lempiruokaasi:
Vietnamilainen nuudelikeitto
Kiinalainen hotpot
Sushi
Riisipuuro
Jäätelö

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Barcelona
Lissabon
Jurmala perheen kanssa
Lappi
Mikä vaan, missä on hotelli ja ei lapsia. Mies saisi olla mukana.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Innostuva
Organisoitunut
Ajatuksissaan (ei tämä taida olla adjektiivi)
Kekseliäs
Realistinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:
Siitä, että jonain aamuna herään ja osaan taas puhua ranskaa, mitä puhuin ollessani 4-6 -vuotias. Tai vaihtoehtoisesti että tietäisin, mikä minusta tulee isona.
Omasta ja läheisten hyvästä terveydestä.
Hyvistä yöunista.
Hyvästä ruuasta.
Siitä, että ei olisi mitään tekemistä. Olisi vain ihanasti tylsää. 

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
Right is tight and left is loose. Muista se ja tiedät mihin suuntaan pullonkorkkia tai hanaa täytyy pyörittää.
Etsi aikaa ystävien tapaamiseen tai edes puheluihin. Facebookia ei lasketa.
Ole kiitollinen ja iloinen siitä, mitä sinulla on. 
Perunavinkki täältä
Muista juoda välillä vettä.