30.12.2013

27.12.2013

Paluu ruotuun

Lapsuuteni kauhein jouluskenaario olisi ollut olla oman perheen kesken kotona. Minun jouluihini oli aina kuulunut säntäily mummoloista ja sekalaisista kyläpaikoista toiseen. Äitini varovainen tiedustelu kotona vietettävästä rauhallisesta joulusta sai aikaan voimakkaan protestiliikkeen eikä koskaan toteutunut. Vuosien päästä äitini sai lopulta joulua häsätä, kun osa isovanhemmista oli siirtynyt autuaampiin joulupöytiin.

Vaan näin takki tässäkin asiassa kääntyy. Nyt olen omien lasteni kanssa viettänyt kolmannen joulun omassa kodissa ilman pienintäkään intoa säntäillä minnekään. Kun yksi mummola on välittömässä läheisyydessä ja Käly&Lanko saapuvat kylään, niin tuttua joulupöhinää varten ei tarvitse mennä minnekään. Aattona tulevat omat vanhempani, veljeni ja mummoni mun iltapäiväkahville, ja sattumoisin samoihin aikoihin on pyörähtänyt myös joulupukki.



Ensimmäisenä tällä formaatilla vietettynä jouluna olin vakavasti raskaana. Puuskuttavan manaatin olemukseni sai kaikki muut osallistumaan tarjoiluihin ja muihin puuhiin aktiivisesti, ja tämä linja on jatkunut. Toki tänä vuonna siivoilin ja puuhasin, mutta esim. joulupöytään mun kontribuutio oli keitetyt perunat ja höyrytetyt pakasteherneet. Noin kuutta eri sorttia savu- ja suolakalaa pöytään loihti Lanko, jonka jälkiruoaksi valmistama suklaafondant teki lähtemättömän vaikutuksen. Kun jokainen tekee jotain, niin kenenkään ei tarvitse olla joulun marttyyri. Näppärää.

Joulupäivänä ja Tapsana on yleensä ollut ohjelmassa sukulointia. Tällä kertaa Tapaninpäivän perinteinen koko päivän sukulointisessio jäi välistä, ja sepä vasta olikin mukavaa! Kaikella kunnioituksella kys. sukulaisia ja vaivalla valmistettuja tarjoiluja kohtaan täytyy sanoa, että oli mahtavaa käydä uimassa ja olla vaan. Yhdeksi jouluperinteeksi muodostunut Touhukkaan 24 h pikanuha mahdollisti leppoisan lötköilyn sohvalla telkkaria tuijotellen.

Hyvä ja kiva joulu oli, ja nyt se saa mennä. Kävin äsken rankaisemassa portviinillä ja suklaalla marinoitua kroppaani jumpassa. Vähän liian painavan kahvakuulan heilautuksessa joku kohta alaselässä sanoi ding. Sen siitä saa kun liikaa yrittää - olisi vaan pitänyt pysytellä sohvalla konvehtirasian ja kirjan kanssa.

Sopivasti reipasta viikonloppua!

24.12.2013

Hou-hou-hou!

Erinomaisen mukavaa joulun aikaa kaikille teille! Kiitos, että käytte lukemassa ja kommentoimassa, se tekee minut yhtä iloiseksi kuin kuusen tuoksu. 



23.12.2013

Ostospäiväkirja - lessons learned

Ostoshaaste 2013 lähestyy loppuaan. Halusin jo tässä vaiheessa kirjata muutaman ajatuksen haasteeseen liittyen, vaikka en vielä listaa loppuvuoden hankintoja. Alennusmyynneistä kyttäilen täydellistä ruskeaa villatakkia, valkeaa kauluspaita,  jakkupukua sekä saappaita. Minulle tyypillinen jouluostoskäyttäytyminen (sulle - mulle - sille - mulle - niille - mulle - noille - mulle) ei päässyt tänä vuonna vauhtiin rajallisen ajan vuoksi, yhden paidan ehdin sentään itselleni napata.




  • Vuoden vaateostosten kirjaaminen on ollut silmiä avaava kokemus ja jatkan ehdottomasti ensi vuonnakin, todennäköisesti blogin ulkopuolella. 
  • Ostoskäyttäytymiseni ei merkittävästi muuttunut. Olen jättänyt joitain heräteostoksia tekemättä ja käyttänyt hieman enemmän harkintaa kuin normaalisti. Päättömiltä ostoksilta en suinkaan ole kokonaan välttynyt. Uskon, että henkilökohtainen kehittyminen on ainakin teoriassa mahdollista.
  • Tänä vuonna täydensin tietoisesti työvaatekaappiani. En lue säännöllisesti muotiblogeja tai naistenlehtiä. Olen tämän vuoden aikana kiinnittänyt paljon huomiota erilaisten naisten pukeutumiseen ja sumeilematta kopioinut muiden päällä kivalta näyttäneitä juttuja omaan käyttööni (raitajakku ja oranssi neuletakki muutaman mainitakseni). Tätä varmaan kaikki tekee enemmän tai vähemmän tiedostaen. 
  • Ostoshaasteen myötä olen miettinyt aiempaa aktiivisemmin, minkä verran olen ostamiani vaatteita pitänyt. Se on hyvä juttu, vaikka ärsyttääkin myöntää että sitä yhtäkään hametta en ole käyttänyt yhtään kertaa. 
  • Haluan muistaa tästä haasteesta pari asiaa. Ensinnäkin, jos joku vaate ei istu kaupassa: on liian iso tai pieni, kinnaa jostain tai on jotenkin muuten outo, niin se yksinkertaisesti EI muutu täydelliseksi matkalla kaupasta kotiin. Liian iso paita, liian lyhyt hame, ihana mekko, jonka niska jotenkin pönköttää… argh! Jo kaupassa mietin, että "Onko tämä nyt sittenkään kovin hyvä?" ja ostin vaikka ei todellakaan olisi pitänyt. 
  • Edelliseen liittyen olen palauttanutkin yhtä sun toista vuoden aikana ja myös käyttänyt ompelijan palveluita.
  • Toiseksi, pitänee opetella kiinnittämään enemmän huomiota vaatteiden materiaaleihin. Yleensä ostan vaatekappaleita, jotka näyttää päällä hyvältä, enkä välttämättä katso pesulappua ollenkaan. Kuluvan vuoden aikana on sattunut pari ostosta, jotka ovat nyppyyntyneet tai muuten vaan kulahtaneet huonoiksi. Ehkä materiaalitietoisuus voisi auttaa?
  • Kolmanneksi, mun lempivaatteeksi saattaa edelleen päästä mikä vain. Vaikka tykkään kovasti tämän vuoden hinnaltaan kalleimmista hankinnoista, pääsee top-5:een myös halpistrikoota, joista vaan tuli lempivaatteita

Kiitos Täti-ihmiselle haastamisesta!

22.12.2013

Kyllä tuntuu jossain

Well life has a funny way of sneaking up on you
When you think everything's okay and everything's going right
And life has a funny way of helping you out when
You think everything's gone wrong and everything blows up
In your face

Alanis Morissette: Ironic

Kun puhisee aamulla kiireellä päiväkotiin, säntää juoksujalkaa bussiin, suoriutuu päivällä palaverista ja tehtävälistan rivistä toiseen, kiirehtii illalla kotiin yrittäen muistaa matkalla ostaa maitoa, vessapaperia ja margariinia, ja kotona vielä koheltaa jotain, päätyy helposti tilaan, missä ei tule pysähdyttyä miettimään, miltä minusta tuntuu tai miltä muista tuntuu. 

Viimeisen reilun viikon aikana olen kokenut monenlaisia tunnekuohuja. Pikkareissa puhuttiin syntymästä, elämästä, kuolemasta ja siitä, mitä ehkä tulee sen jälkeen. Saatiin muistutus unelmoimisen tärkeydestä ja siitä, että arjen tohinassa ei kannata unohtaa kiitollisuutta tai elämästä nauttimista. Elämä on tässä ja nyt. 

Työmatkalla sain ihastella huikean kaunista miljöötä ja nauttia herkullista joululounasta. 

Kuva Hirvihaaran kartano

Olen pitkästä aikaa kuunnellut musiikkia, siis oikein kuulokkeilla ja muutakin kuin Ipanapa räppiä. Ihan mahtavaa! Miten urpo pitääkään olla, että unohtaa ajoittain kokonaan kuunnella musiikkia?

Touhukasta lyötiin päiväkodissa. Hän järkyttyi siitä syvästi. Muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta hän ei itse lyö, töni tai pure ketään. Ilman ennakkovaroitusta tullut isku naamaan sai hänet pelkäämään niin, että seuraavana päivänä hän kulki koko päivän omahoitajansa kädessä. Voi miten pahalta oman lapsen pelko tuntui! Toivottavasti ahdistus joululoman aikana unohtuu. 

Olin mukana saattamassa rakkaan ystäväni äidin viimeiselle matkalleen. Surullinen ja samalla kaunis päivä. Myöhemmin istuttiin samaisen ystävän kanssa keittiössä pikkutunneille. Juteltiin, naurettiin, itkettiin ja tanssitttiin. Jälkikasvun olimme viisaasti juoksuttaneet Hoplopissa niin tilttiin, ettei pienet keittiöbileet häirinneet kenenkään unia. 

Vaikka tämmöinen HC-fiilistely on myös rankkaa, niin sitä on jollain tavalla enemmän kiinni elämässä. Pelkkä arjen ja elämän suorittaminen ei oikeastaan johda mihinkään.

Hmm, tulipas sekava juttu. Pannaan keittiödiscon piikkiin.

PS. Vessaremppa on paria listaa vaille valmis. Joulukuusi odottaa ulko-oven vieressä ja naapurin sedän kanssa on sovittu pukkikeikka. Imuri seisoo keskellä olohuonetta ja odottaa. Kyllä se tästä vielä jouluksi muuttuu!

Lattia on vanha, seinällä uusi tapetti. 

13.12.2013

Jouluostoksilla

Olen tilannut perinteiset kuvakalenterit, ostanut blogikaverilta kauniita joulukortteja sekä hankkinut myyjäisistä paikallisen käsityöläisen tekemän kauniin kaitaliinan. Lisäksi aion osallistua Joulupuu-keräykseen.

Muuten en haluaisi oikeastaan ostaa kenellekään mitään. Ei ole inspistä, ärsyttää ostaa vain siksi että on "pakko". Yritän mietiskellä lopuille lahjottaville jotain paikallista (siis vähintään kotikaupungin kaupasta, ei netistä hankittua) ja mahdollisuuksien mukaan aineetonta lahjaa.



Ostosten lisäksi ennen joulua on ohjelmassa pari reissupäivää, vieraita sekä töitä yli oman tarpeen. Joulua vietetään kotona, eli siivoamista ja leipomista voisi harkita. Ja minä kai sen joulukuusenkin käyn taas varastamassa*.

Puolen vuoden vatuloinnin jälkeen käytiin eilen hakemassa rautakaupasta matskut vessan pieneen pintaremonttiin. Jos saadaan vielä päiväkodissa väijyvä enterorokko tulille, niin siinä sitä on sekametelisoppaa kerrakseen.

Näen jo sieluni silmin, kuinka piparit savuaa uunissa, vessassa ei ole lavuaaria ja näppyläiset lapset itkee surkeana raivoavan äidin helmoissa. Tai ehkä kaiken häsäämisen jälkeen on rempattu vessa, sopivasti joulupöhinää, kun överiksi ei mitenkään ehdi vetämään, ja kaikilla hyvä mieli.

Sitten veikkaamaan kumpi skenaario toteutuu! Voittajalle käytetty käsisuihku ja ruma vessapaperiteline.

*Viime jouluna oikeasti varastin kuusen. Kaupunki oli kaatanut paljon kuusia läheisen lenkkipolun liepeiltä. Ajattelin että ei ketään haittaa, jos yhden otan. Otin kaksi. Loput kuuset on rankoina siellä edelleen, en ymmärrä miksei tästä mahdollisuudesta voitu ilmoittaa jossain. Kun kaupunkilaisia kesäisin ilahdutetaan ilmaisilla auringonkukilla, niin miksei joulukuusilla, kun ne kaadetaan kumminkin?

12.12.2013

P.I.K.K.A.R.I.T.

Käsillä on taas joulukuun huippuhetket: tyttöjen pikkujoulut eli tuttavallisesti pikkarit. Kymmenkunta naista, takana yli 20 vuoden ystävyys. Osan tapaan kerran vuodessa pikkareissa, osan kanssa pidän yhteyttä enemmän. Jutut jatkuu suurin piirtein siitä, mihin on viimeksi jääty. Välillä muistetaan kuunnella toisiamme, välillä puheenvuorot keskeytetään ronskisti, kun on vaan niin paljon kertomista. 


Läheskään kaikkia käänteitä tuntematta tiedän, että seurueen kuluneeseen vuoteen kuuluu ainakin:
  • Omien vanhempien vakavia sairauksia.
  • Viimeiselle matkalle saateltuja läheisiä.
  • Veden ja tulen tuhoamia koteja. 
  • Yksi uusi vauva. Aikaisempia niin monta, että en pysy laskuissa.
  • Pari perustettua yritystä. 
  • N kpl ylennystä ja/tai uutta työpaikkaa.

Ei - puheensorina, itku ja nauru ei näistä bileistä lopu tänäkään vuonna.

<3

10.12.2013

Kankaiset joululahjapussit: 2013 mallisto

Viime jouluna innostuin näpertelemään kankaisia lahjapusseja. Inhoan joululahjojen paketointia ja ahdistun joulun ajan roskavuorista. Tykkään helpoista ja nopeista ompeluprojekteista, ja minusta on hauskaa keksiä uutta käyttöä vanhoille kankaille tai jämäpaloille. Jatkoin muutaman viime vuonna toteuttamatta jääneen idean parissa.

Vanhat farkut muuttuivat punaisen vuorikankaan kanssa CD:n kääreiksi. Ohjeet ja tyylikkäämpää toteutusta täällä. Jos totta puhutaan, toinen näistä jäi vähän naftiksi, eikä sinne mahdu CD-levy. Sinne sen sijaan mahtuu esimerkiksi lahjakortti kauneushoitolaan (minulle), joten en suostu laskemaan tätä epäonnistumiseksi. Irtonapit ja aikoja sitten levinnyt puuhelmikoru löysivät uuden tarkoituksen.


Skumppaa, Blossaa, vinkkuu… mitä näitä nyt on? 


Joulupaketista on monena vuonna paljastunut valokuvakirja. Tämä pussi on räätälöity juuri sellaiselle lahjalle. (Note to self: tee se valokuvakirja ja äkkiä!)


Pellavapussukkaan jotain pehmeää ja lämmintä, villapaita ehkä? 


Ompelukonetta ei kankaisiin lahjapaketteihin välttämättä tarvita. Furoshiki gift wrap haulla löytyy Googlesta ja Pinteresistä hurjan kauniita paketteja. 

Kuva täältä

Itse en ole vielä ehtinyt kokeilla. Lupaan laittaa kuvia, jos sen teen. Veikkaan, että mun furoshiki-viritelmiin tullaan tarvitsemaan jeesusteippiä.

8.12.2013

Ite tehhään -haaste

Taas kävi elämässä niin, että saa mitä tilaa ja vähän päälle. Vuoden siivooja loihti minulle hengästyttävän hienon patalapun ja heitti haasteen kaupan päälle. Aivan mahtavaa, itse tehdyt joululahjat on parhaita! Ajatella, että joku on käyttänyt minun lahjani parissa arvokasta aikaansa! Rahaa tulee ja menee, aika vaan kuluu tik-tok.

Haasteen ideana on siis tehdä jollekin joululahja ihan itse ja dokumentoida prosessi.

Ystäväni tulee saamaan lahjaksi käytännöllisen ostoskassin. Kun kassi on täytetty hevosmakkaroilla, sen voi vaikka viskata avolava-auton peräosaan - kassi on tehty vahakankaasta, sen voi näppärästi pyyhkäistä puhtaaksi käytön jälkeen. Tribuuttina lahjan saajan virkkaustaidoille kursin kassiin omin kätösin valmiina ostetun kukkasen.


Lahja on luonnollisesti paketoitu kankaiseen, uudelleenkäytettävään lahjapussiin. Vaikka kierrätysvimmani täällä blogissakin tunnetaan, molemmat ompelukset on poikkeuksellisesti ommeltu uusista kankaista.


Haastan omatekoisiin lahjatalkoisiin Liinan, bleuen, Emilian ja Nunjun.

Hauskaa puuhastelua!