Säälihaaste

Rullarei-blogin nunju muisti minua haasteella, kiitos! Haasteen tehtävänantoon kuului kertoa 8 faktaa elämästäni. Otan aiheeseen oman tulokulman.

Nimittäin Täti-ihmisen kanssa on alkuvuodesta keskusteltu säälihaasteiden saamisesta ja antamisesta. En tiedä oliko tämä haaste ja tunnustus annettu säälistä, mutta aion joka tapauksessa listata säälittäviä hetkiä elämästäni. Ihmisen muistihan on siinä mielessä armollinen, että useimmat nolot tilanteet unohtuvat, joten en ole varma muistanko kahdeksaa säälittävää tapausta, kokeillaan.

• Minulla oli perjantaina vatsatauti. Oksensin.
• Viimeksi viime yönä olen huutanut lapselleni, että "Nyt turpa kiinni!" Ei auttanut, tälläkään kertaa.
• Kuten monet muut kotiäidit, minäkin olen ahkera reklamoimaan. H&M Barbapapa-laastaripaketista puuttui 2 laastaria. Reklamaatio vetämään, ei rahan menetyksen vuoksi vaan siksi että menetin 2 superplaseboa. Ei ole mitään vammaa, mitä Barbapapa-laastari ei parantaisi. H&M vastasi kohteliaasti ja kehotti menemään paikalliseen liikkeeseen keskustelemaan myymäläpäällikön kanssa. En minä hyvänen aika sentään kehdannut kasvokkain mennä myöntämään, että urputin 2 laastarin puuttumisesta.
• Kynnys tehdä nettiostoksia laskee suoraan suhteessa nauttimiini alkoholiannoksiin. Viimeksi parin viinilasillisen jälkeen tilasin nunjun yllyttämänä LivBoxin. Öhöm.
• Vanhempani keittävät pannukahvia kotonaan. Opin juomaan kahvia noin 20-vuotiaana, mutta pannukahvia en ole oppinut keittämään vieläkään. Tästä on tullut mulle joku aikapoimu lapsuuteen: "Isi/äiti keitä, minä en osaa."
• En suostu laittamaan matoa ongenkoukkuun enkä varsinkaan ottamaan kaloja irti koukusta. Lienee sanomattakin selvää, että en ongi kovin usein, vaikka periaatteessa se on tosi kivaa.
• Edit1: Olin kerran kesätöissä paikallispuhelinyhtiöiden omistamassa yrityksessä, jossa oli käytössä emokonserninsa sähköpostijärjestelmä. Mulla oli vähän vaikeuksia käyttää kys. järjestelmän osoitekirjaa. Ensimmäinen sähköpostini "Jenni testaa, kuuluuko?" ei lähtenytkään omalle tiimilleni, vaan kaikkien paikallispuhelinyhtiöiden toimitusjohtajille ympäri Suomea. 
• Edit2: Olen useasti kovaan ääneen julistanut, että en pelkää hiiriä enkä hämähäkkejä. Olen kuitenkin jo kaksi kertaa löytänyt itseni tilanteesta, missä jonkun kesämökin nurkassa on vilistänyt hiiri, ja minä olen kirkaissut blondi-koloratuurisopraanoäänellä "IIIIK, HIIRI!"

Eiköhän tämä julkinen nöyryytys tällä kertaa riitä. Jos sinäkin haluat osallistua säälihaasteeseen, voit käyttää allaolevaa kuvaa. 

Kuva täältä

Säälittävää, eikö?