Lomaterkut!

Eräs suuri ajattelija sanoi kerran, että "Kannattaa lähteä, vaikka ei jaksaisikaan.", enkä voisi olla hänen kanssaan enemmän samaa mieltä. Pari päivää ennen lähtöä Tenskun lomalle yksivuotias Nauravainen oli 39 ja risat kuumeessa, ja mietittiin että voidaanko lähteä ollenkaan. Lentokoneessakin tuli muutama hetki, kun mietin että "MIKSI me ollaan täällä???" Kuitenkin perillä palmujen vilkutellessa ja auringon sekä leppeän tuulen kutitellessa poskea muistin, että SIKSI.

Oltiin Teneriffan länsipuolella Los Gigantesissa ja se oli huikean hieno paikka! Kun katselin Royal Sun hotellimme kuvia netistä, ajattelin että "Joopajoo, tässä on Photoshop hyrrännyt ja ikkunoista näkyy vain vastapäisen hotellin seinä." Vaan ei, maisemat meidän vaatimattomalta 50 m2 parvekkeelta oli upeat! 600 metriä korkeat kalliot oikealla, La Gomeran saari edessä ja alapuolella kylä.

Los Gigantesin kylä ja läheiset muut kyläset ovat puhtaasti hotelli-lomaosake -skeneä, kuitenkin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin esim. Playa de las Amérikasissa. Kylän katukuvassa oli enemmistönä brittieläkeläiset, meidän hotellissa väestö oli heterogeenisempää. Hotellimme oli korkealla kylän päällä rinteessä. Illalla sinne kuului kun kylällä jossain bändi veti Stairway to Heavenia ja muita cover-klassikoita, mutta meidän hotla oli erittäin rauhallinen. Ostosmahdollisuudet olivat rajalliset ensinnäkin kauppojen ja toisekseen seuralaisten osalta, enkä käytännössä ostanut ruuan ja juoman lisäksi mitään muuta kuin tytöille pienet tuliaisliskot (jotka varmaan oli tehty Kiinassa). Hyvä niin.

Kylä oli hurjan mäkinen. Useamman kerran käveltiin alas ja takaisin ylös - vähän pohje-pakaratreeniä kaikkien jäätelöiden, iltapäiväkahvimunkkien ja iltaoluiden vastapainoksi. Hotelli sponssasi pari taksilippua joka päivä, sen option hyödynsimme välillä. 

Oltiin törkeen laiskoja, mahtavaa! Ei käyty spektaakkelimaisessa vesipuistossa, delfiinejä bongaamassa eikä eläintarhassa. Ei tehty lähempää tuttavuutta muiden turistien kanssa. Auto sentäs vuokrattiin. Ajettiin hullua serpentiinitietä Mascan kylään. Todettiin, että takapenkillä nukutaan ja kylään ei ole rattailla mitään asiaa. Takaisin ylös ja Teidelle. 

Syötiin muutaman kerran hyvin (ravintolassa) ja muutaman kerran säälittävän huonosti. Hotellihuoneessa oli hyvin varusteltu keittiö, olisi voinut tehdä vaikka makaronilaatikkoa. Siihen ei langettu, sen sijaan tehtiin muita kansainvälisen keittiön klassikoita kuten pasta bolognesea ja burritoja. Suppea ostostarjonta koski myös ruokakauppoja, tai ehkä ei vaan löydetty oikeita. Aamupala syötiin hotellilla: vastapuristettua appelsiinimehua, lämmintä valkeaa ja rapeaa leipää, chorizoa, lehteviä suklaaherkkujuttuja ja café con leche - ah! Touhukas arvosti erityisesti suklaariisimuroja, niitä ei kotona saa.

Keskimmäisessä kuvassa ehdokas nro 6 Petri Nygård look-a-like -kilpailuun.

Iltapäivät oli tosi kuumia, aamut ja illat mukavan viileitä. Oli mukavaa olla viikko ilman läppäriä ja ripsiväriä. Blogiviihdettä tuli vähän ikävä, onneksi telkkarista tuli iltaisin laadukasta ohjelmaa.

Suosittelen lämpimästi Los Gigantesia ja Royal Sun hotellia! Totaalisen laiskottelun lisäksi Tenskulla on mm. mielettömät vaellusmahdollisuudet ja muutamissa isommissa kaupungeissa löytyy El Corte Inglés ja muut mestat Visan vinguttamiseen. Salaa haaveiltiin Miehen kanssa oikeasta lomasta, kun ei tarvitsisi säätää päiväunien ja muiden perusrutiinien kanssa. Vaan oli tämä loma erinomaisen hyvä näinkin, ja erityisesti kolmevuotias Touhukas nautti täysin rinnoin näistäkin seikkailuista. Nyt pyykkivuori-Teiden kimppuun, adios!