Tykkäsin koulussa suunnistuksesta. Oli mukavaa haahuilla metsässä, jutella kavereiden kanssa ja ehkä löytää joku rasti. Aikuisiällä olen käynyt pari kertaa iltarasteilla. Koskaan en ole ymmärtänyt miksi suunnistaessa pitäisi juosta tai miksi suunnistuskilpailuja pitäisi katsoa televisiosta.
Kuopion Jukolasta kirjoiteltiin talven mittaan paljon paikallislehdissä, ja minua alkoi kiinnostaa nähdä, miten 40 000 osallistujan tapahtumaa pyöritetään. Kun pari Hannaa houkutteli minua mukaan, päädyin vapaaehtoiseksi Jukolaan. Lisäksi tunsin olevani velkaa: Helsinki City Runilla sain valtavasti energiaa minulle hymyilleistä ja taputtaneista toimitsijoista. Päätin hymyillä niin kauan, että posket kramppaa ja toivoin, että edes kaksi suunnistajaa tulisi iloiseksi.
 |
| Kaiken karvaisia toimitsijoita |
Olin teltassa, jonka kautta menivät kaikki suunnistajat matkaan ja tulivat radalta pois. Me laitoimme kärkijoukkueiden edustajille GPS-liivejä. Jos fanitat maailman parhaita suunnistajia, mä olen nähnyt ja ehkä hipaissutkin niitä. Uuu! Itsehän en voi tietää, koska en seuraa suunnistusta. Kaikki saivat neutraalin tasapuolista kohtelua.
 |
| Herra vaaleansinisessä tuulitakissa on Tasavallan Presidentti. Kädet selin olevan herran takana kuuluvat rouva Haukiolle. Ei, ei musta tule paparazzia. |
Duunihuki oli helppo ja kiva, muut vapaaehtoiset hyviä tyyppejä. Tehtävässäni piti painaa yhtä nappia ja vahtia, että kolme valoa syttyy tai sammuu. Parhaimmillaan työvuorossa oli mm. kolme fysiikan tohtoria. Hieman jännitti, riittääkö mun pohjakoulutus hommaan. Riitti se.
 |
| Snadisti mutaista. Kumpparit kuuluu Jukolan kävijän jalkaan. |
Kun olen tämmöinen muiden fiiliksiä itseeni imuroiva ihminen, niin voi miten oli mahtavaa seurata erityisesti kuntosuunnistajien riemua suorituksen jälkeen! Heiltä sai leveimmät vastahymyt. Venlat (naisjoukkueet) suunnistivat iltapäivällä. Jukolan viesti (seka- ja miesjoukkueet) lähtee matkaan klo 23:00. Jukolan viestin startti oli spektaakkeli! Pistoolin laukausta vahvisti ylilentävä Hornet, ja kun siitä säntäsi 1600 miestä otsalamput päässä hämärään yöhön, niin eihän sellainen voi ketään kylmäksi jättää! Jopa minä, penkkiurheilun suuri väheksyjä, olin suorastaan liikuttunut. Katsokaa itse.
 |
| Telttakylästä. |
Suurimman vaikutuksen minuun teki suunnistuskansa noin yleisesti. Jukolassa kävi noin 40 000 vierasta ja 16 500 suunnistajaa. Poistuin alueelta puolen yön aikaan ja näin 2 (kaksi) roskaa maassa. Puolen vuorokauden keikallani näin 0 (nolla) humalaista. Sen sijaan näin innostuneita, hauskaa pitäviä ihmisiä, joiden ikähaitari kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Venlojen viestin aikana näkyi silmiinpistävän paljon pikkuvauvoja isiensä sylissä rintarepuissa. Rintaan pisti ajatus siitä, että joku on 3-10 kk synnytyksen jälkeen laukkaamassa rastien perässä metsässä. Respect venlat!
 |
| Järisyttävän huono kuva, järisyttävän hieno hetki! |
Iltarastikokemuksen perusteella voin myös sanoa, että suunnistajat ovat erittäin ystävällistä ja auttavaa väkeä. Ummikot otetaan avosylin vastaan ja autetaan matkaan. Miksi en suunnista enemmän? Se on niin hauskaa hommaa hyvässä porukassa.
Vuoden päästä Louna-Jukolan viesti juostaan Paimiossa. Vaikka et tietäisi suunnistuksesta yhtään mitään, niin suosittelen visittiä tai vapaaehtoiskeikkaa, jos niillä päin asut.
Minulle Jukola oli suuri elämys. Niin, ja kun tulin yöllä Jukolasta kotiin, katsoin reilun tunnin telkkarista lähetystä. Näin se takki taas kääntyy!
Eikö ollutkin mahtavaa! Pari päivää meni toipuessa ja mutaisia varusteita huoltaessa mutta ei haittaa. Hymyileminen sai tosiaan posket kramppaamaan, mutta ei muuta voinut, kun omassa työpisteessä toivoteltiin iloisia ja hyväntuulisia Jukola-vieraita tervetulleiksi kisakeskukseen. Todistettavasti bongasin maailmanmestarinkin :) mä juutuin myös yöllä telkkarin ääreen hetkeksi ja heräsin just ennen kun voittaja saapui maaliin. Siitä voi laskea että millään kovin pitkillä unilla en kotiin ajellut.. Ensi vuonna uudestaan! Hanna
VastaaPoistaMullakin oli sohvakooma lähellä. Onneksi vääntäydyin sänkyyn, torkuin 11:een saakka. En muista milloin olisin nukkunut niin pitkään!
PoistaIlo kyllä tarttuu - vieraista talkoolaisiin ja toisin päin!
Ja mainittakoon, että eräät talkoolaiset saivat myös kätellä ja saatella Herra Tasavallan Presidentin rouvineen istumaan! :)
Jenni! Mä en välitä suunnistuksesta, mutta olen tulossa Kuopioon kesällä. Tohdinko ehdottaa treffejä? No tohdin! Nähtäiskö?
VastaaPoistaSe olisi mukavaa! Laita meiliä jennijee mau gmail piste com.
PoistaPS. Tuo kesä tullessasi!
Laitoin meiliä :)
PoistaJee!
PoistaMä en ole ikinä tajunnut suunnistuksen päälle, mutta tulin silti kauhean iloiseksi siitä ilosta, joka tästä välittyi! Olen sitä paitsi ihan varma, että sinä hymyilemässä tuo voimaa kelle tahansa metsässä kirmaavalle!
VastaaPoista:) Muutamalle parikymppiselle huippusuunnistajapojalle heitin maalissa, että "Well done!", mihin sain todella jäätävän "Not really!" -vastauksen. Sen jälkeen panostin kuntoilijoille hymyilyyn, huipuista ei tiennyt että saako onnitella vai ei. :D
PoistaIhan mahtava hyvänmielen postaus! Tekispä melkein mieli lähteä sinne Paimioon duuniin ensi vuonna... Mutta metsään juoksemaan - ei kiitos. Se on ainoa laji, johon olen saanut kunnon traumat koululiikunnasta: jouduin (tuntemattomasta syystä) edustamaan koulua suunnistuskisoihin, ja eksyin tietenkin, niin täydellisesti etten meinannut metsästä pois löytää. Yhyy.. Olen siis myöntynyt vasta perhesuunnistukseen, jossa mies suunnistaa ja raahustamme lapsen vauhtia :D
VastaaPoistaVoi ei mikä koulutrauma! Mutta hei, niistä pääsee yli! Käyt miehen kanssa joku kerta suunnistamassa, ja eiköhän Täti-ihmisen kilpailuvietti taas nosta päätään! :D
PoistaOlisin nostamassa Jukolaa "Koettava kerran elämässä" -asioiden listalle. Sehän on Suomen suurin urheilutapahtuma, sen unohdin mainita. Ehkä nähdään ensi kesänä Paimiossa, mua vähän kutkuttaisi lähteä sinne retkelle. :)
Hei jee! Minä olen suuri suunnistusfani js todellakin kadehdin, jos olet päässyt kosketusetäisyydelle Thierryyn ja kumppaneihin! Oikeastaan olisi tehnyt mieli tulla Kuopio-Jukolan tunnelmia haistelemaan, mutta tällä kertaa oli tyytyminen kotisohvaan. Pari vuotta sitten Vantaalla oltiin kyllä katsomassa venloja paikanpäällä. Ja joskus 90-luvulla olen ollut vapaaehtoisena Jyväs-Jukolassa. Ihana postaus siis ja kivasti pääsi tunnelmaan! :)
VastaaPoistaOho, onko täällä joukossa ihan oikea suunnistusfani! Paimioon on lyhyt matka, kumpparit jalkaan ja mukaan fiilistelemään. :)
PoistaKiitos kun jaoit ihana tämän! Täällä hymyilyttää ja kyynelihdyttää, hienosti kirjoitettu ja hehkuttu! Kiitollisena sinusta ja Suomen kesästä.
VastaaPoistaTaidan toistaa itseäni, vaan sanonpa vielä että oli tosi hieno kokemus! :)
PoistaVau! Tämä kun meillä olisi luetettu koulussa, niin kaupunkisuunnistus (autokorjaamon vieressä ei kompassi toimi) ja metsässä rastien vieressä notkuneet itsensäpaljastajatkaan ei olisi onnistuneet viemään makua hommasta.
VastaaPoistaYyyh, itsensäpaljastajia!!! Jos jotain hyötyä pikkukaupungin lapsuudesta, niin suunnistaa sai ihan rauhassa. Alue oli sopivasti rajattu, kovin pitkälle ei olisi päässyt eksymään, vaikka olisi yrittänyt. Suunnistustunnit saattaa olla liikkamaikalle jänniä, ikinä ei tiedä tuleeko kaikki takaisin, hih.
PoistaPitipäs kaivaa vielä tämäkin kirjoitus esiin.. Hyvin tiivistät Jukola elämyksen. Itse 4kk synnytyksestä juosseena tunsin hieman itseni puolikuntoiseksi. Meillä lapset jäi kyllä kotiin ja vietettiin miehen kanssa laatuaikaa rämpien mudassa kisakylässä :)
VastaaPoista