Lapsuuteni kauhein jouluskenaario olisi ollut olla oman perheen kesken kotona. Minun jouluihini oli aina kuulunut säntäily mummoloista ja sekalaisista kyläpaikoista toiseen. Äitini varovainen tiedustelu kotona vietettävästä rauhallisesta joulusta sai aikaan voimakkaan protestiliikkeen eikä koskaan toteutunut. Vuosien päästä äitini sai lopulta joulua häsätä, kun osa isovanhemmista oli siirtynyt autuaampiin joulupöytiin.
Vaan näin takki tässäkin asiassa kääntyy. Nyt olen omien lasteni kanssa viettänyt kolmannen joulun omassa kodissa ilman pienintäkään intoa säntäillä minnekään. Kun yksi mummola on välittömässä läheisyydessä ja Käly&Lanko saapuvat kylään, niin tuttua joulupöhinää varten ei tarvitse mennä minnekään. Aattona tulevat omat vanhempani, veljeni ja mummoni mun iltapäiväkahville, ja sattumoisin samoihin aikoihin on pyörähtänyt myös joulupukki.
Ensimmäisenä tällä formaatilla vietettynä jouluna olin vakavasti raskaana. Puuskuttavan manaatin olemukseni sai kaikki muut osallistumaan tarjoiluihin ja muihin puuhiin aktiivisesti, ja tämä linja on jatkunut. Toki tänä vuonna siivoilin ja puuhasin, mutta esim. joulupöytään mun kontribuutio oli keitetyt perunat ja höyrytetyt pakasteherneet. Noin kuutta eri sorttia savu- ja suolakalaa pöytään loihti Lanko, jonka jälkiruoaksi valmistama suklaafondant teki lähtemättömän vaikutuksen. Kun jokainen tekee jotain, niin kenenkään ei tarvitse olla joulun marttyyri. Näppärää.
Joulupäivänä ja Tapsana on yleensä ollut ohjelmassa sukulointia. Tällä kertaa Tapaninpäivän perinteinen koko päivän sukulointisessio jäi välistä, ja sepä vasta olikin mukavaa! Kaikella kunnioituksella kys. sukulaisia ja vaivalla valmistettuja tarjoiluja kohtaan täytyy sanoa, että oli mahtavaa käydä uimassa ja olla vaan. Yhdeksi jouluperinteeksi muodostunut Touhukkaan 24 h pikanuha mahdollisti leppoisan lötköilyn sohvalla telkkaria tuijotellen.
Hyvä ja kiva joulu oli, ja nyt se saa mennä. Kävin äsken rankaisemassa portviinillä ja suklaalla marinoitua kroppaani jumpassa. Vähän liian painavan kahvakuulan heilautuksessa joku kohta alaselässä sanoi ding. Sen siitä saa kun liikaa yrittää - olisi vaan pitänyt pysytellä sohvalla konvehtirasian ja kirjan kanssa.
Sopivasti reipasta viikonloppua!
Kirjoitin tämän jo kerran. Puhelimella. Ja hävitin. (kirosana tähän)
VastaaPoista1200 km:n ja viikon sukulaisten hoteissa nukkumisen jälkeen kotijoulu houkuttaa... Mutta tiedän jo, että ensi jouluna mennään taas. Kun kaikki läheiset asuvat kaukana, pidemmät lomat ovat ainoita, jolloin lapsille voi antaa kiireetöntä aikaa mummoloissa ja muissa sukulaisissa.
Vielä vinkki, josta hyötyvät eniten nopeimmat: Matkuksen Companysissa on loppuunmyynti. Kaikki vähintään -50%. Tänään oli vielä kivasti tavaraa. Vähemmän kivaa on se, että seudulta tuntuvat lopettavan kaikki vaatekaupat, joista olen oppinut tekemään löytöjä :/
Loppuunmyynti??? Nouuuu!!! Mun suosikkikauppa! :(
PoistaOnhan nuo joulutourneet oma vaivansa, mutta jos meillä ei olisi suku lähellä, niin tuskinpa kotona viihdyttäs.
Kiitos vinkistä, täytyy yrittää päästä Companykseen rääppimään.