Ymmärrän, että monissa maissa ei nähdä omia vanhempiaan alasti, mutta miten ihmeessä on mahdollista, että äiti ehtii aina sutia ripsarit silmiin ja hiukset ojennukseen ennen kuin lapset herää? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei ranskalaiseen lapsiperhe-elämään kuulu yöllä kiljuvat lapset tai ainakaan lasten palveleminen, mutta vaikka tarkasteltaisiinkin vain päiväsaikaa, niin silti: miten se tehdään? Ja miksi niin tehdään? Miksi ei voisi olla ok sellaisena kuin aamulla sattuu sängystä ylös ponkaisemaan?
Haluan kasvattaa omat lapseni niin, että he ymmärtävät tiettyjen tilaisuuksien pukeutumis- ja laittautumisodotukset, ja samalla ymmärtävät, ettei vaatteilla ja meikeillä ole oikeasti väliä, vaan hyväksyntä ja rakkaus liittyy muihin asioihin.
Kotiäitiaikoina haahuilin enimmäkseen leggareissa ja tukka pystyssä, suihkussa kävin joskus iltapäivällä, enkä välttämättä senkään jälkeen jaksanut suuremmin ehostautua. Työaamuina meikkaan ja pukeutumisessa pyrin välttämään villasukkia ja legginssejä. Jos lapset herättyään näkevät minut tällingissä, he tietävät, että kyseessä on päiväkotipäivä. Todennäköisesti lapset pitävät enemmän wanna-be-punkkari -lookin äidistä, siihen sisältyy lupaus vapaapäivästä.
Olen lukenut mainitun genren julkaisuista parisuhteista, joissa toinen tai molemmat osapuolet huolehtivat kovasti itsestään parisuhteen ylläpitämisen nimissä. Näissä suhteissa toisen näkeminen kotihousuissa tai ajamattomassa parrassa olisi suuri järkytys ja loukkaus. Ei tule varmaankaan suurena yllätyksenä, että minä en harrasta kovin usein moista huomaavaisuutta Miestä kohtaan.
Olisiko elämä ja parisuhde jotenkin erilaista, jos jaksaisi panostaa enemmän ulkonäköönsä?
 |
| Kuva täältä |
