Korjaussarja

Käytiin Miehen kanssa leffatreffeillä. Ei siksi, että ohjelmistossa olisi ollut joku must see -elokuva, vaan siksi, että oli vapaaliput ja -ilta. Päätimme mennä katsomaan 12 Years a Slave -leffan, vaikka arvosteluiden perusteella arvelimmekin, että kyseessä ei tule olemaan mieltä ylentävä kokemus. Elokuva oli hieno ja tarina kamala.

Vuosi vuodelta päädyn tiettyjen leffojen tai kirjojen jälkeen syvemmälle ahdistukseen ihmisten pahuudesta. Satojen vuosien takaiselle orjien kohtelulle on helppo pyöritellä silmiään. Aina luotettavan lähteen mukaan tällä hetkellä määritelmästä ja instituutista riippuen 10 - 30 miljoonaa ihmistä elää orjuudessa. Miksi toiset ihmiset ovat riistäjähirviöitä? Voinko minä jotenkin vaikuttaa? Asian perusteellisempi ajatteleminen ja penkominen veisi yöunet vieläkin pidemmältä ajalta, joten laitan taas kädet korville ja hoen da-da-daa.

Paluumatkaa lintukotoon siivitti seuraavana päivänä Touhukkaan kanssa katsottu Onneli ja Anneli. Luin ja rakastin näitä tyttöjä omassa lapsuudessani.

Kuva täältä

Asuin lapsena kaupunginosassa, jota kiivaasti rakennettiin. Eräs kaverini asui rivitalossa, ja kun hänen taloyhtiöönsä valmistui pari riviä asuntoja lisää, kävimme pokkana asuntonäytöissä hiippailemassa. Suunnittelimme aivan tosissamme, miten ostamme asunnon ja muutamme omaan kämppään. Ikää oli noin 8-vuotta. Harmittavaa kyllä en muista, ehdotimmeko tätä kuningasideaa vanhemmillemme. Vastausta ei tarvitse arvailla.

Toisin kävi Onnelille ja Annelille. Kaksi pikkutyttöä saa muuttaa kahdestaan i-ha-naan kotiin "koska kaikella on elämässä tarkoitus". Kelmi kuului tähänkin elokuvaan, onneksi harmiton sellainen. Kirkkaat värit, upeat puvustukset ja lavastukset sekä mainiot näyttelijät - kerrassaan loistava elokuva tämäkin.

Yhtä helposti kun päädyn murehtimaan ihmisten pahuutta, tempaudun mukaan satuihin ja hymyilen posket kipeänä Onnelin ja Annelin seikkailuille. Molemman sortin elokuvia ja tarinoita tarvitaan: jotta totuus ei unohtuisi ja toisaalta - jotta se unohtuisi.

Viikonlopun pikameikki

Ehostaudun joka arkiaamu, en osaisi olla töissä ilman meikkiä. Viikonloppuisin en yleensä jaksa näyttää hyvältä sua enkä edes mua varten. Jos ei täysin meikitönnä halua lähteä markettiin, niin pikainen kaunistautuminen menee näin:

• Suihku, kuivaa tukka.
• 50% kosteusvoidetta + 50% CC-voidetta, levitä kasvoille. 
• Vaatteet päälle. 
• Niin kirkuvan punaista huulipunaa, ettei kukaan huomaa silmäpusseja. 

Sitten kun vielä muistaisi, miten otetaan meitsie niin, ettei nenä näytä jättimäiseltä. 

Kivaa viikonloppua! 

Mimmit konsertissa

Syksyllä kerroin uudesta kirjaihastuksesta, Mimmeistä. Kun kummimme kutsui meidät taas konserttiin, esiintyjänä olivat kirjasta tutut naiset! Jännittävää!

Kuva täältä

Olipa taas mahtava konsertti! Iso sali puolillaan lapsia, jotka välillä kuuntelivat korvat höröllään ja välillä tanssivat, huusivat ja piereskelivät estoitta. Mukana äidit (50% huivi kaulassa) ja/tai isit (15% Superdryn paita päällä) sekä muutama ukki ja mummo.

Mimmeillä eli sisaruksilla Pauliina Lerchellä ja Hannamari Luukkasella on oma show Maikkarilla (MTV3 Junior). Siitä en tiedä mitään, koska katsomme telkkarista eksklusiivisesti TV2:n lastenohjelmia. Pian pääsemme tutustumaan ohjelmaan, ostin keikan jälkeen dvd:n. Uskoakseni hyvä diili: menee rahat hyvään kohteeseen eikä monikansalliselle jättiläiselle ja pukumiesten taskuun.

Joku saattaisi ärsyyntyä moisesta brändäämisestä: on kirjoja, musaa, dvd:t, oma telkkariohjelma ja konserttisalikiertue. Mielestäni on ihailtavaa, että taitavat muusikot ja monitaiturit ovat onnistuneet tekemään hienon setin lastenkulttuuria. Hyvä Mimmit!

Konsertissa oli Mimmien omia lauluja ja muutamia tuttuja lastenlauluja. Screenillä pyöri animaatiopätkiä, joissa oli kirjoista tutun Meri Mortin kuvamaailmaa. Taustalla soitti Kuopion kaupunginorkesteri.

Kiertue jatkuu Kuopiosta Joensuuhun, Kajaaniin ja Vaasaan. Mene, jos Mimmit tulevat kaupunkiisi.

Kiitos Kuopion kaupunginorkesteri, olet paras kummi! Siis ei mun, vaan esikoisen. Tavallaan vähän minunkin, kun pääsen aina mukaan, hih.

Luetuimmat lastenkirjamme: 4 vee

Blogien lastenkirjaviikko jatkuu! "Tavoitteena on saada lastenkirjojen lukemista ja arvostusta näkyville."

Kuva

Neljävuotias kuopuksemme on HC lukutoukka. Hän jaksaa kuunnella satuja ja loruja loputtomiin. Äänikirjan ääreen hän on nukahtanut tasan kerran, silloin oli kuumetta. Omasta puolestani en voi todellakaan sanoa samaa. Kirjastossa käydään parin viikon välein ja useimmiten käy niin, että pari kirjaa nousee suosikiksi, ja niitä luetaan monena iltana peräkkäin. Kirjat ovat mieluisia lahjoja, ja kirpparireissuilta tulee usein uusi kirja kotiin.

Touhukas alkoi puhua noin 1-vuotiaana ja kehitti nopeasti itselleen laajan sanavaraston. Uskon, että lukemisella on ollut iso vaikutus. Tykkään saduista ja loruista kovasti itsekin, lapsille lukeminen ei ole pelkästään pedagogista suorittamista, vaan se on minulle mahdollisuus rauhoittua, keskittyä ja nauttia hauskoista kuvista ja tarinoista. Olen itsekäs lukija: aika ajoin kieltäydyn lukemasta kirjoja, jotka ovat mielestäni tylsiä tai huonoja. Toisto ei minua haittaa, ymmärrän hyvin, miten on kiva kuunnella tuttua, hyvää satua ja löytää siitä joka kerran jotain uutta.

Viime aikoina Touhukas on diggaillut avaruusaiheisia kirjoja, joiden kautta pääsimme vihdoin tutustumaan suomenkielisen lastenkirjallisuuden superstaroihin Tatuun ja Patuun, kun Tatun ja Patun avaruusseikkailu oli kirjakaupassa kamppishintaan tyrkyllä.

Kuva täältä

"Keksin idean kun lueskelin hansikaslokerosta löytynyttä sadepyssyn käyttöopasta!" Lu-Rei jatkoi. "Vesi poistaa hiusten sähköisyyden ja pääsemme irti!" "Lu-Rei, sinä olet nero!" Lantti [Tatu] julisti. "Ilmiselvä tuleva tähtipapiljotti, ei kun siis pilotti!"

Olin kuullut, että ne ovat hyviä, ja voi pojat että ne ovatkin! Aivan huikeeta tykitystä: sekopäisiä tarinoita, rikasta, hauskaa sekä yllättävää kieltä ja mielettömiä kuvituksia. Ihanaa ja rakasta Tomppa-kirjasarjaa ollaan luettu 1-vuotiaasta asti. Luulen, että Tatu ja Patu on sarja, jota luetaan vähintään seuraavat kolme vuotta.

Huhtikuulle suunniteltuun Helsingin reissuun täytyy ehdottomasti sisällyttää muutama Tatun ja Patun esittelemä kohde. En suostu melomaan Korkeasaareen, onneksi kirjassa on materiaalia moneen muuhunkin.

Kuva täältä

Helsingin rautatieasemalla on valtavasti ihmisiä. "Helsinki on Suomen pääkaupunki varmaan siksi, että täällä on niin monta päätä", Patu miettii. 

Katja kirjoitti samaisesta kirjasarjasta ja kertoi, että lapsuuden suosikin Viisikon lukeminen omalle lapselle oli ollut hämmentävä kokemus. Täytyy ehdottomasti lukea Viisikkoja ja Neiti Etsiviä uudestaan, vaikka pelkään päätyväni yhtä kummallisiin fiiliksiin.

Onneksi lastenkirjallisuudessa ei vanhassa välttämättä ole vara parempi - uusia loistavia lastenkirjoja tulee jatkuvasti lisää. Käy tutustumassa uutuuksiin vaikkapa haasteen alulle laittaneen Bleuen arkistoissa tai kirjaston uutuushyllyllä.

Luetuimmat lastenkirjamme: 2 vee

Bleue haastoi lastenkirjaviikkoon kertomaan mitä meillä luetaan. Blueun omassa blogissa on huikean paljon arvosteluita lasten kirjoista. Moni tämän ihanan satutädin hehkuttamista kirjoista on päätynyt lahjapakettiin tai kirjastolainaksi, kiitos hyvistä vinkeistä! Bleuella on myös arvonta käynnissä, käy kurkkaamassa!

Kuva

Meillä luetaan säännöllisesti lapsille: vähintään iltasadut ja jos on kotipäivä, niin päiväunisatu. Myös muussa välissä saatetaan lueskella, arki-iltaisin tosin on helpompaa laittaa Pikku Kakkonen tulille ja omat silmät hetkeksi kiinni.

Iltaisin molemmat tytöt saavat valita itselleen sadun. Jos ollaan energisiä, reippaita ja kilttejä (koskee myös äitiä), saatetaan lukea kolmaskin satu.

2-vuotias Nauravainen sai joulun aikoihin kirjan Nalle Nopsa, Lähdetään töihin! (Benji Davies, kustantaja: Otava). Kirjassa on paksut sivut ja jokaisella aukeamalla joku liikuteltava juttu: kaivurin kauha tai trukin nostolava. (Pahoittelen epätarkkoja kuvia, puhelimen kameralinssi on ja pysyy rikki.)

Aukeamia on yhteensä neljä, eli pitkästä seikkailusta ei ole kyse. Tämä ei mitenkään vähennä kirjan tenhoa: yhtään liioittelematta sitä on luettu ainakin sata kertaa. Koska kirja on lyhyt, sen voi lukea helposti parikin kertaa peräkkäin ja lähes poikkeuksetta kuopus haluaa lukea Nalle Nopsan joka ilta ja yleensä ottaa kirjan vielä kainaloon yöksi.

Hieman on Nalle Nopsa -kirja jo kärsinyt kulutuksesta, kuten kuvasta näkyy. Tällä aukeamalla vilkutetaan Nalle Nopsalle, tietysti. 

Nalle Nopsa, Nalle Nopsa

olet hyvä apuri! 

Nalle Nopsa, Nalle Nopsa, 

kippaa kuormasi.

Kuten olen kertonut, rakas ystäväni asuu Englannissa. Esikoinen ymmärtää, että Englannin kummitädin lapset puhuvat englantia suomen lisäksi. Englannista ollaan saatu vuosien varrella muutamia kirjoja, ja luen ne yleensä enkuksi ja käännän lennosta suomeksi perään. Välillä esikoista tämä ärsyttää, välillä hän taas innoissaan toistelee perässäni englanninkielisiä lauseita. Jos tätä äitien ja lapsien ystävyysyhteyttä ei olisi, tuntuisi mäntiltä lukea omille lapsille englanniksi. Nyt se taas tuntuu luonnolliselta: kirjat on saatu kummitädiltä ja koska sinne pian mennään käymään, on kivaa nautiskella kielikylvystä. 

Uusimman kirjatuliaisen sai Nauravainen, molemmat tytöt ovat rakastuneet tähän tarinaan. Kirja on nimeltään What the Ladybird Heard (teksti Julia Donaldson ja kuvitus Lydia Monks). Alkuperäisversio on lorumuodossa. Mun simultaanitulkkaukset eivät valitettavasti riimity yhtä kauniisti, rytmin ja sointujen säilyminen on yksi hyvä syy lukea kirja alkuperäiskielellä. 

Tarinassa leppäkerttu kuulee, kun vorot suunnittelevat varastavansa maatilan palkintolehmän. Se keksii oivan juonen tilanteen pelastamiseksi. 

And the little spotty ladybird

(Who never before had said a word)

Told the animals, "This is how

Two thieves are planning to steal the cow: 

They'll open the gate at dead of night.

Pass the horse and then turn right.

Round the duck pond, past the hog

(Being careful not to wake the dog).

Left past the sheep, then straight ahead

And in through the door of the prize cow's shed!"

Molemmille kirjoille annan täydet 5 pistettä värikkäästä ja hauskasta kuvituksesta sekä lapsia ja aikuisia viihdyttävästä tekstistä.