Sunnuntain kohokohta

Olen aina rakastanut Astrid Lindgrenin kirjoja. Olen lukenut monet niistä moneen kertaan aikuisena, erityisesti pidemmät tarinat Veljeni Leijonamieli, Ronja Ryövärintytär ja Mio, poikani Mio. Lapsille noista mitään en ole vielä lukenut. En tiedä pystynkö lukemaan Veljeni Leijonamieltä, pelkkä ajatuskin jo itkettää. Kirjojen teemat lapsista, aikuisista, sodasta ja rakkaudesta tuntuvat täysin ajankohtaisilta.

Ronja Ryövärintytär on meillä äänikirjana, ja tänään ajattelin että kun omat yöunet jäävät todennäköisesti lyhyiksi Sillan season finalen vuoksi, niin otetaan Ronja 6-vuotiaalle kuunteluun silläkin uhalla, että yöllä painajaisiin tulee männiäisiä ja ajattaria. Lapselle siis, itse kestän kyllä ne kohdat itkemättä.

Kuva täältä

Kuunneltiin eka cd, minkä jälkeen Mies vei tyttären harrastamaan. Jäin sohvalle köllöttelemään ja kuuntelemaan tokaa cd:tä. Sadun lukijalla Jarmo Heikkisellä on ääni, jota voisin kuunnella koko päivän. Kuuntelin, välillä vähän torkahdin ja kuuntelin.

Täydellistä. 

Joulukuun sunnuntai-iltojen Sillan jättämän tyhjiön taidan täyttää Ronja Ryövärintyttärellä, sitten voin harkita siirtymistä hyvien yöunien pariin.