Molemmat tytöt oppivat puhumaan noin 1-vuotiaana ja ovat aina puhuneet tosi selkeästi. En osaa sanoa mistä tämä johtuu, itse tunnen puhuvani ja ajattelevani pääasiassa epäselvästi. Esikoinen oppi ärrän jo aikaisin. Kuopuksella meni vähän pidempään. Hän täyttää pian 4 vuotta, ärrä tuli ohjelmaan ihan äsken. Ärrän kanssa ei ollut mitään kiirettä tai hätää, hänen puheensa oli lähinnä söpöä:
Äiti, mun lampaita palelee. (varpaita)
Hei alvaa mitä!
Mä lakastan sua.
Nyt ärrä sorisee kuin vanhalla tekijällä:
Saisinko muRoja.
Mun pikkaReissa on kiRppuRasvaa (rasvapurkin kuvassa on kuulemma kirppuja)
Mä pieRasin.
Äiti on möRkö. (joo, joskus vähän, ei käy kieltäminen)
Meillä sanottiin pitkään "jalpaat" kun puhuttiin varpaista. Se on lempisanojani.
VastaaPoistaÄrrää ei kyllä tule vieläkään. En tiedä, pitäisikö huolestua, mutta en haluaisi lapselle stressiä.
Ihanat jalpaat! Omat sanat on parhaita. Esikoisen kohdalla jaksoin jopa kirjoitella ylös, kuopuksen sanat on hyvää vauhtia painumassa unholaan, mikä surettaa kovasti.
PoistaOlin unohtanut jo kokonaan, että esikoinen kutsui munaleikkuria "munariiviöksi". Onneksi kaverit olivat omineet sanan omaan arkikäyttöönsä, mistä saatiin se palautettua. :)
Meillä harjoitellaan tuota Puluboin kiloamaa kirjainta ja vanhimmalla alkaa olla lähellä! (Liina, hän on eskassa, ja tässä vaiheessa voi alkaa kuulemma kysellä äänneohjausta- r tarvii ilm tiettyä hienomotoriikkaa suussa joka kypsyy yksilöllisesti, ohjausta saanee yleensä vasta 5-6 -v. nlapuhter kautta lähinnä kotiohjein. Alkuopetuksessakin vielä opetellaan! Jos r alkaa mennä väärään paikkaan esim kurkkuun niin sitten ottaisin yhteyttä nlaan, kun se voi olla vaikea korjata sinne jäädessään!).
VastaaPoistaMeilläkin oli pienenä noita hassuja sanoja joitakin. Ihan vasta tajuttiin että yksi arkinen on jäänyt pois- ihan ikävä tuli! Vaikka samalla ohjaan aina noita nätisti oikeaan muotoon :).
Mukava postaus ja ihana kun kirjoitat <3!
Minustakin on tosi kiva kirjoittaa! Ois mahtavaa, jos jaksais kirjoittaa useamminkin, ei näistä viikoista ja kuukausista muista mitään, jos ja kun täällä ei ole niistä sanaakaan.
PoistaMeillä valitut parhaat omat sanat tulevat koko perheen käyttöön eikä niitä edes yritetä korjata. ;)
Kiitos äänneohjausvinkeistä! Mulla oli epämääräinen käsitys, että ärrän löytymisestä ei ole syytä stressata kovin varhaisessa vaiheessa.
Hih. :) Meillä kaikilla lapsilla on ollut hienot ranskalaiset ärrät, esikoinen kävi pari kertaa terapiassa sitä harjoittamassa 5-vuotiaana - neuvolan mielestä olisi voitu odottaakin, mutta musta oli aika epätodennäköistä, että se olisi yksinään oppinut suomalaisen ärrän kun kaiket päivät ympärillä lähinnä soristaan. Nyt kaksoset sai lähetteen 5-vuotisneuvolasta, pitäisi vaan saada aika varatuksi, niin päästään treenailemaan kielijumppaa ja erilaisia dinopelejä (R siis opetellaan D:n avulla, kun ne lausutaan samassa paikassa). Mutta välillä ei kyllä raskisi edes tehdä asialle mitään, kun ne väännökset ja sorauttelut kuulostaa niin somilta. :)
VastaaPoistaJoo, muiden kielien äänteet varmasti sotkee pakkaa. Olen belgialaisen vaihto-oppilaan tukihenkilö, ja vaihtarijengin pikkujouluissa perheen suomalainen äiti just nauroi, että meidän 3 veen pitäisi opettaa belgialainen tyttö sanomaan ärrä.
PoistaTsempit dinopeleihin, eiköhän se ärrä sieltä tule! :)