25.2.2013

The Final Countdown

Jos korvamato ei jo aktivoitunut, hae se täältä. Dididiidii, didididdidii... Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele korvia vaan tissejä.

Tulen ensiluokkaisesta maidontuotantosuvusta. Mummoni, viiden lapsen äiti, hankki perheelleen tuntuvia sivutuloja luovuttamalla äidinmaitoa sairaalaan samalla kun imetti kaikki vauvansa. Minä, liian helpon, itsekkään ja muka-kiireisen elämäntavan edustaja, olisin voinut tehdä samoin, mutta en viitsinyt. Vähän harmittaa - ei raha, vaan krooninen äidinmaitopula KYSissä.

Molemmat lapseni olen kuitenkin onnistuneesti imettänyt. Vauva-Touhukas nautti joitain purkkeja korviketta, kun Miss Meijeri ei ollut paikalla. Nauravaisen kanssa tuttipullokoulutus kariutui jo alkumetreillä, ja lopulta hän alkoi hylkiä tutteja ja tuttipulloja kokonaan. Nykyään (nokka)muki kelpaa, ja vesi, piimä tai rasvaton maito maistuu hyvin.

Alkuun imetys oli kivuliasta. Ensimmäisellä kierroksella meni reilusti yli kuukausi synnytyksestä ennen kuin pystyin suihkun jälkeen kuivaamaan rintavarustustani froteepyyhkeellä. Vähitellen imetyksestä tuli helppoa ja mukavaa. Tulehdukset ja rintaraivarit kiersivät tissini kaukaa, kiitos siitä. Pieniä, teräviä hampaita niihin on koeteltu, auts.

Imettäminen on ollut hieno ja ainutlaatuinen kokemus, samalla se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Hyllyvistä ulokkeista oli kerrankin jotain hyötyä. Ajatella että ne ovat pitäneet kaksi lasta hengissä! Nauravaista imetin usein pötkötellen sängyllä. Molemmat saatoimme nukahtaa hetkeksi, ihanan raukea lepohetki kaikesta säntäilystä. Imettäessä kokee aivan erikoista läheisyyttä ja hellyyttä lapsen kanssa. Maito on nestemäistä, lämmintä rakkautta.

Jos öissä olisi jotain järkeä, voisin mielelläni imettää muutamia kertoja päivässä vielä muutaman kuukauden ajan. Heräilylle ei kuitenkaan näy loppua, 10-20 herätystä yössä on minimi. On aika laittaa meijerin ovet säppiin. Vähentäminen on alkanut jo, ja Nauravainen ei ole ollut iloinen tästä käänteestä. Iltaisin hän on levoton ja tyytymätön, kun rintaa tarjoillaan enää kerran tai kaksi vuorokaudessa. Fyysisesti oloni on tukala, maidontuotanto ei ole riippuvainen minun päätöksistäni vaan kulutuksesta, ja tuotantosuunnitelma päivittyy muutaman päivän viivellä. Mieli on haikea ja surullinen.

Ulkoistussopimus on kuitenkin väistämättä päättymässä ja on aika palauttaa tissit omistajalle. Siihen liittyy myös positiivisia puolia. En ole vielä päättänyt, miten hävitän virahtaneet ja vastenmieliseltä tuoksahtavat imetysliivit ja -yökkäritopit. Pitäisiköhän ne silputa vai kenties polttaa näyttävässä kokossa? Saan kohta pukea oikeat rintsikat eikä tarvitse miettiä, virutanko paidan kaulusta vai nostanko helmaa. Voin laittaa päälle mekon tai poolopaidan. Silareita en suunnittele, olen erittäin iloinen että kuppikoko on imetyksen ja raskauksien jälkeen tippunut yhdellä koolla. Ja jos maan vetovoima vaikuttaakin rintoihini nykyään voimakkaammin, niin siitä viis. Tissit on kohta taas omat ja sellaisenaan just hyvät.

14 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Mulla ei vastaavia ylituotanto-ongelmia ollut, vaan pikemminkin melkoista taistelua saada imetys edes jotakuinkin onnistumaan, mutta uskonkin, että lopettaminen on sitä vaikeampaa mitä paremmin imetys on onnistunut. Kaikille osapuolille. Toivottavasti yöt pian paranee! Mietin, miten olet ylipäätään jaksanut ja samalla pitänyt täyspäistä blogia noilla yöunilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumpikaan typyistä ei ole antanut pienintäkään merkkiä itse siitä, että imetystä voisi vähentää. Mietin aina, että oisko homma tuntunut vähemmän haikealta, jos lopetussignaali olisi tullut "asiakkaalta".

      Nyt jo aika monen yön ajan heräily tapahtuu klo 24-05 välillä. Jos olisi fiksu, menisi itsekin aikaisin nukkumaan, mutta usein hyydyn päikkäreille ja sittenpä ei illalla nukutakaan. Blogia on kiva kirjoitella ryytyneenäkin, sen sijaan tiskaukset ja muut tyhmät jutut tuntuu tavallistakin ärsyttävimmiltä.

      Poista
  2. Minustakin imettäminen oli ihanaa! Ihanaa! Juuri tuollaiset pötköttelyimetykset, ai että. (Melkein tulee vauvakuume.)

    Mutta tunnistan silti kaiken tuonkin, mitä kirjoitat siitä, mitä imettämätön voi tehdä. Mekkoja! Kaarituellisia liivejä! KAIKKEA! Ja kuppikoon pieneneminen, se vasta onkin parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luovutusrumban jälkeen sitten vain omia munia hautomaan, hih! ;) Vauvat ON ihania (varsinkin jos ne nukkuu).

      Kevään aikana täytyy ehdottomasti käydä liiviostoksilla, jee! Normaalisti se ei ole mun suosikkipuuhaa, nyt tauon jälkeen todellakin houkuttelee. Imetysliivit on niin yök.

      Poista
  3. Tsemppiä lopetukseen! Meilläkin vielä yöllä vähän kysellään "sssiä", mutta onneksi koko ajan vähemmän. Mulla kävi jotenkin hassusti, kun yhtäkkiä reilu viikko lopetuksesta rinnat alkoi aristaa ja maito pakkaantua, onneksi ainakaan vielä ei ole tulehduksesta tarvinnut kärsiä. Voiskohan hormonit jotennii vaikuttaa tuohon..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen vähennellyt tässä pikkuhiljaa 2-3 viikkoa, ja kun olen noin viikon ajan syöttänyt vain kerran vuorokaudessa, niin nyt tuntuu että illalla ei tissit räjähdä. Kai siinä voi mennä aika kauan, että maidon tulo lakkaa. Toivottavasti ei mene röörit tukkoon sulla eikä mulla! :D

      Poista
  4. Mulla on imetykset sujuneet myös helposti. Olen suhtautunut niihin luonnollisena osana prosessia, mutta kyllä mä olen helpottunut kun se touhu on ohi. Suunnittelin näyttävää roviota imetysrintsikoista, mutta eihän mulla ole tavallisia taroeeksi, että olisin voinut ne jo heivata. Jäin myös odottamaan, että saisin rusinat näitten megahinkkien tilalle vaan EI! Nää on vieläkin iiiiihan hervottomat. Kyllä mä odotin, että nää olis ees koon-kaks pienentynyt, eikä jäis kokoon unbelievable (H). :O
    Mutta joo, imetys oli ja meni, oli ihan ok, mutta ei tuu ikävä.
    Olen innoissani tavisrintsikoista. Sitten kun oikeasti uskon, ettei nääö daisarit tästä kummene, haen niitä taviksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle sattui ihan mahtava myyjä Sokkarilla, kun edellisen kerran lähdin tavisrintsikoita hakemaan. Valitsin jotkut ihan ite, ja menin kassalle maksamaan, ja myyjä sanoi, että "Voin mä nämä sulle myydä, mutta ei nämä ole sulle oikean kokoiset." Mulla oli toppatakki päällä siinä vaiheessa. Oli niin hiki ja väsy, että maksoin ja häivyin. Tulin kuitenkin seuraavana päivänä takaisin, että onko tarjous vielä voimassa, ja sit katsottiin yhdessä oikeat koot, mitkä oli ihan muuta mitä ennen olin ostanut.

      Pärjäiletkö hyvin unbelievable-kuppiesi kanssa? Yksi kaveri on menossa omiaan pienennyttämään keväällä jatkuvien niska- ja päänsärkyjen vuoksi.

      Poista
    2. Joo osaava myyjä olis ihana!
      Ihan ok pärjäilen - kunhan niska-hartiaseutu saa liikuntaa.

      Poista
  5. Jaksamista projektiin! Kuulostaa aika rankalle tuo nukkumattomuus..

    Meillä on nyt yöt rauhoittunut kuin ihmeenkaupalla. Jonkin verran "huudatettiin" silloin jokunen viikko sitten. Tyty nukkuu nyt omassa sängyssään joka on meidän sängyssä kiinni. Välillä yöllä herää ja itkee / karjuu mut pääsääntöisesti on auttanut kun olen sanonut muutaman kerran topakasti että "ei" ja "nyt nukutaa". Nnyyskähtää sitten takaisin nukkumaan. Aamuyöllä/aamulla (aikaisintaan klo 04.00) otan sitten viereen syömään ja jos jaksan, nostan takaisin omaan sänkyynsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, että välillä topakammin sanottu "Pää tyynyyn!" toimii paremmin kuin unilaulut ja hyssyttelyt. :)

      Rauhallisia öitä teillekin!

      Poista
  6. Tsemppiä kovasti lopetukseen! Täällä mietin vähän samoja, typykkä on taas hampaidenluontituskissaan harjoittanut epätoivottua pureskelua. Tavallaan harmittaa, kun on tämä niin ihanaa läheisyyttä ja helppoa lohtua (molemmille), mutta toisaalta juuri noin: rintsikat! kivat vaatteet!

    Jotain ihan muuta mietittävää, jos innostut pohdiskelemaan, täällä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä haasteesta! :)

      Tuo pureminen on niin rasittavaa! Mur! Tää mun tyttö otti aina oikein semmoisen ilmeen, että hähähää, jospa mä vähän kokeilisin. Sitten lähti tissit pakettiin välittömästi. :D

      Poista
    2. Kiitos vaan itselles hianosta blogista! :)

      Typy kanssa innostuu aina veikeilemään, että heh heh, onpa hauska juttu tämä. On kyllä hauskuus kaukana... :P Aiempien hampaiden puhjettua on lopettanut jurskauttelun, toivottavasti nytkin. Muuten en kyllä enää sinnittele... Auuu.

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.