17.2.2013

Säälihaaste

Rullarei-blogin nunju muisti minua haasteella, kiitos! Haasteen tehtävänantoon kuului kertoa 8 faktaa elämästäni. Otan aiheeseen oman tulokulman.


Nimittäin Täti-ihmisen kanssa on alkuvuodesta keskusteltu säälihaasteiden saamisesta ja antamisesta. En tiedä oliko tämä haaste ja tunnustus annettu säälistä, mutta aion joka tapauksessa listata säälittäviä hetkiä elämästäni. Ihmisen muistihan on siinä mielessä armollinen, että useimmat nolot tilanteet unohtuvat, joten en ole varma muistanko kahdeksaa säälittävää tapausta, kokeillaan.
  • Minulla oli perjantaina vatsatauti. Oksensin.
  • Viimeksi viime yönä olen huutanut lapselleni, että "Nyt turpa kiinni!" Ei auttanut, tälläkään kertaa.
  • Kuten monet muut kotiäidit, minäkin olen ahkera reklamoimaan. H&M Barbapapa-laastaripaketista puuttui 2 laastaria. Reklamaatio vetämään, ei rahan menetyksen vuoksi vaan siksi että menetin 2 superplaseboa. Ei ole mitään vammaa, mitä Barbapapa-laastari ei parantaisi. H&M vastasi kohteliaasti ja kehotti menemään paikalliseen liikkeeseen keskustelemaan myymäläpäällikön kanssa. En minä hyvänen aika sentään kehdannut kasvokkain mennä myöntämään, että urputin 2 laastarin puuttumisesta.
  • Kynnys tehdä nettiostoksia laskee suoraan suhteessa nauttimiini alkoholiannoksiin. Viimeksi parin viinilasillisen jälkeen tilasin nunjun yllyttämänä LivBoxin. Öhöm.
  • Vanhempani keittävät pannukahvia kotonaan. Opin juomaan kahvia noin 20-vuotiaana, mutta pannukahvia en ole oppinut keittämään vieläkään. Tästä on tullut mulle joku aikapoimu lapsuuteen: "Isi/äiti keitä, minä en osaa."
  • En suostu laittamaan matoa ongenkoukkuun enkä varsinkaan ottamaan kaloja irti koukusta. Lienee sanomattakin selvää, että en ongi kovin usein, vaikka periaatteessa se on tosi kivaa.
  • Edit1: Olin kerran kesätöissä paikallispuhelinyhtiöiden omistamassa yrityksessä, jossa oli käytössä emokonserninsa sähköpostijärjestelmä. Mulla oli vähän vaikeuksia käyttää kys. järjestelmän osoitekirjaa. Ensimmäinen sähköpostini "Jenni testaa, kuuluuko?" ei lähtenytkään omalle tiimilleni, vaan kaikkien paikallispuhelinyhtiöiden toimitusjohtajille ympäri Suomea. 
  • Edit2: Olen useasti kovaan ääneen julistanut, että en pelkää hiiriä enkä hämähäkkejä. Olen kuitenkin jo kaksi kertaa löytänyt itseni tilanteesta, missä jonkun kesämökin nurkassa on vilistänyt hiiri, ja minä olen kirkaissut blondi-koloratuurisopraanoäänellä "IIIIK, HIIRI!"
Eiköhän tämä julkinen nöyryytys tällä kertaa riitä. Jos sinäkin haluat osallistua säälihaasteeseen, voit käyttää allaolevaa kuvaa. 

Kuva täältä
Säälittävää, eikö?

15 kommenttia:

  1. Heh, hyvä säälihaaste! Mun varmaan pitäisi osallistua tähän, nimittäin tällä hetkellä vähän kaikki asiat on persiillään. Katellaan. ;)

    Mutta siis hei, aika törkeetä, etteivät sieltä Henkkamaukan keskuskonttorista lähettäneet sinulle hyvityslahjaa!

    Minun äiti joi ennen aina pannukahvia ja silloin osasin minäkin sitä äitille keittää. Enää ei kyllä onnistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mitään muuta en Henkkamaukalta ois toivonut, kuin kahta laastaria. :D

      Voi sun säälittävyyksiesi kanssa. :( Kävin jo lukemassa eikä oo helppoo sullakaan. Jo vuorokauden vatsataudin jälkeen taas muistin, miten mahtavaa onkaan olla terve.

      Poista
  2. Tuumasta toimeen! (Hah, passaapas tuo sanonta hyvin sinun blogiisi!)
    Säälihaasteeseen vastattu. :)

    VastaaPoista
  3. :D Vaikka vähän säälittäviähän nuo sun säälittävyydet oli... ;)

    Kyllä joskus vaan niin menee hermot, eli symppaan sua kohdassa kaksi. Mä olin just viime yönä räjähtämässä lapselle jonkun todennäköisesti vielä rumemman ilmaisun kun ruhjaisin polveni matkalla ja komennukseni muuttui kivusta ja kiukusta ulvomiseksi. Herättäen tietysti koko perheen.

    No niin, enää seitsemän ja mäkin olen vastannut haasteeseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäsin varmuuden vuoksi vielä yhden säälittävyyden, joko nyt säälittää edes vähän?

      Pakko kyllä vähän hihittää sun yöseikkailulle. Ylipäätänsä keskellä yötä kenellekään huutaminen on tosi typerää ja säälittävää, ja sitten kun se menee vielä noin pahasti pieleen. Auts!

      Poista
    2. Näihin liittyen pakko tunnustaa, että multa pääsee kaikkein herkiten rumia sanoja juuri yöllä, kun olen umpiunessa ja poika teutaroi sängyssämme ja ajaudumme törmäyskurssiin. Mies sitten aamulla raportoi mitä kaikkea olin yön aikana lasketellut. Hävettää.

      Poista
    3. Koko ajan paranee, kyllä! :) Tuo sähköposti, klassikko!

      Poista
    4. Jep, mulla on ollut oikein perinteenä melkeinpä joka työpaikassa tehdä vähintään yksi kunnon sähköpostimoka. Se aina kivasti särkee jään. Tai jotain.

      LQ, kyllä multakin irtoo välillä aika siivotonta läppää, jota ei päästäisi suustaan, jos olisi jota kuinkin järjissään. Usein vielä aamulla, kun on ihan jyrällä yliajettu olo, niin on huumori erittäin vähissä, jos aamutoimet ei lähde putkeen. Kahvin jälkeen mahdollisesti helpottaa.

      Poista
  4. No hei, minä en osaa keittää kahvia edes tavallisella kahvinkeittimellä! :D Olen yrittänyt opetella, mutta joko se on kuulemma liian laihaa tai kauheeta myrkkyä...

    Matoa en ole ikinä laittanut ongenkoukkuun ja kaloihin en todellakaan suostu koskemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkimatohomma taitaa olla aika tyttömäistä lällyilyä. Mistä tulikin mieleeni vielä yksi lisäys listaan. Kahdeksan täynnä, jes! :)

      Poista
  5. Moi Jennijee,
    Nuku....
    http://www.hs.fi/sunnuntai/Kun+ei+nuku+tulee+hulluksi/a1360987704174 ... keinolla millä hyvänsä! Voimahalaus!

    VastaaPoista
  6. Hahhah, naurettiin tuolle henkkamaukka-hommalle oikein yhdessä tuumin ukon kanssa! Ihan ku minä! Urputan ja ulisen kyllä sähköpostitse ja joskus pakkoraossa myös puhelimitse, mutta kasvokkain hyyyyvin harvoin. Ei vaan kehtaa, vaikka olis aihettakin!

    Mä joskus pilkkireissulla ratkaisin mato-ongelman uittamalla pelkkää koukkua siellä jontkassa. Sattu vaan sillä viisiin huono tuuri, että kalaa tuli silti :) Siinä oli muilla irrotteleminen, kun ne nielas koukun melko syvälle, enkä ite hennonnut repiä sitä irti. Aika säälittävää :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei sitä kasvokkain pääse ihan niin koville kierroksille. :) Kerran muuten pääsin reklamoimaan Itellalle chätissä, se oli hauskaa vaihtelua ja asiakin hoitui lopulta näppärästi. ;)

      Aika mieletön kalaonni sulla! :D

      Poista
  7. Kauhean maanantaivitutuksen kourissa tartuttu tähän haasteeseen.
    http://pitkaonaika.blogspot.fi/2013/02/saalittavaa.html

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.