20.2.2013

Hyvä paha rytmi

Melkein kolme vuotta sitten olin jotakuinkin samassa tilanteessa kuin nyt: yöt menivät joko imettäessä tai karjumista kuunnellessa ja sitten imettäessä. Herätyksiä oli tunnin, parin välein ja sitä oli kestänyt jo kuukausia. Kun hain apua tilanteen ratkaisemiseksi, avainasemaan nostettiin päiväohjelma, jota piti sotilaallisesti noudattaa.

Aamiainen klo 8. Ulkoilua tai muita aktiviteetteja. Lounas klo 11. Päiväunille klo 12. Ja sitä rataa.

Mies ja minä olimme valmiit tarttumaan mihin vain oljenkorteen, ja niinpä aloimme toteuttaa tätä aikataulua kuuliaisesti. Uudesta päivärytmistä oli se hyvä puoli, että nukahtaminen päivä- ja yöunille alkoi sujua kohtuullisen kivuttomasti ja ruoka alkoi maistua paremmin. Rytmi ja unikoulut eivät valitettavasti yöheräilyihin auttaneet, lukujärjestyksestä pidettiin silti kiinni. Myöhemmin päiväkodissa mentiin samoilla spekseillä, joten sopeutuminen siltä osin meni helposti.

Nyt on kello ruoka-aika, oli nälkä tai ei.
Nykyään myös Nauravainen noudattaa tätä rytmiä. Sanotaan, että lapset tuntevat olonsa turvalliseksi, kun rutiinit toistuvat tutussa järjestyksessä. En tiedä miten paljon 1-vuotias tajuaa ajankulusta ja osaa ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu, kun eilenkin tehtiin näin, mutta 3-vuotiaalle Touhukkaalle homma alkaa olla tuttua. Toki jokaista ohjelmanumeroa vastaan täytyy protestoida, tietäminen ei ole hyväksymistä. Molemmin puolin on helpompi valmistautua päikkäritaisteluun, kun tietää, että heti lounaan jälkeen se alkaa.

Tutusta rytmistä on paljon hyötyä: lasten lisäksi myös aikuiset tietävät mitä milloinkin tapahtuu ja isovanhemmatkin ovat oppineet, että päiväunien aikaan ei soiteta ovikelloa, piste. Toisaalta valmiiksi aikataulutetut päivät ahdistavat. Tuntuu, että koko ajan kiire. Kiire aamulla ulos, että ehtii kiirehtimään ruokaa pöytään, että ehtii lukemaan unisatua, että kukin ehtii nukahtaa ennen kuin tulee yliväsymys ja uniaika menee ohi. Ilta menee vähän rennommin, vaikka sekin tuntuu lyhyeltä. Monet menot on jätetty väliin, kun tulisi liian kiire iltapuurolle ja nukkumaan.

Me ollaan nyt puistossa ja meillä on tosi kivaa. Ok?
Tenskun lomalla minä olin täysin valmis joustamaan aikataulustamme. Nauravainen ei ollut. Erityisesti illalla istuminen ravintolan syöttötuolissa nukkumisen sijaan sai aikaan järkyttävän kovaa ääntä ja erilaisten esineiden lentämistä ympäristöön (yllättävän kauas muuten). Touhukas jaksaa nykyään venyä iltaisin hyvin, mutta jos päiväunet jäävät väliin, hän käyttäytyy kuin olisi 1,5 promillen humalassa: hoipertelee ja törmäilee, on välillä hulvattoman hauska, välillä itkuinen ja lopuksi hänet kannetaan niska-perse -otteella sänkyyn.

Päivärytmipinnari Teneriffalla
Toisinaan päivät tuntuvat suorittamiselta. Check, check, check - on ulkoiltu, syöty, nukuttu. Muistettiinko iloita tai tehdä jotain spontaania, no eipä juuri, sitä ei lukenut lukujärjestyksessä. Tavallaan arki rullaa tässä tahdissa aika kivasti. Toisaalta tuntuu, että asioita jää tekemättä ja kokematta, kun paahtaa nuttura tiukalla päiväohjelman seuraavaan kohtaan. Odotan kovasti aikaa, kun ei tartte koko ajan tuijottaa kelloa. Nukkuminenkin kävisi.

Mites muut: meneekö päivän touhut fiiliksen vai kellotetun ohjelman mukaan?

23 kommenttia:

  1. yhdyn tähän kirjoitukseen täysin. meillä elämä on niin paljon helpompaa kun on tasaiset rytmit.ja samalla vanhempien kannalta tylsää :) Meillä nuorempi saa jotain ihme skitsoilu kohtauksia jos iltaisin neljän jälkeen käy vaikka kaupassa..sekin riittää rytmin sekoittamiseen..

    VastaaPoista
  2. Kyllä rytmistä on pakko pitää kiinni, muuten ei arki onnistu. Viikonloppuna voi vähän löysätä, ja tietenkin lomilla :)

    VastaaPoista
  3. Mä niin tunnistan tuon ajatuksen, että aikataulutus tekee päivästä suorittamista. Välillä jo aamusta huokaa, että no niin, taas tämä päivä suoritettavana. Mutta ei vaan ole helppo olla spontaanikaan.

    Ihan hirveän tiukka en kuitenkaan ole halunnut rutiinien kanssa olla (ja mies ei tunnu moisista koskaan kuulleenkaan), että jää edes vähän varaa improvisoida. Mutta katsotaanpa miten kolmen kanssa käy - kun sitten ne nälät ja unet ei kuitenkaan ihan välttämättä yhtä aikaa kolise kellossa....

    VastaaPoista
  4. Mahtava teksti - jotenkin onnistuit olemaan hauskan lisäksi myös pohdiskeleva.

    Minä pidän itse rytmistä. Tykkään siitä, että arjessa on selvästi havaittava kaava. Ongelma on vain siinä, että lapsen kanssa arjessa on hemmetin paljon enemmän tahteja kuin olin etukäteen kuvitellut - kun minulle arjen rytmin muodostaisivat herääminen, koiran ulkoilutus, aamukahvi ja salaattipöytä lounaalla, lapsen kanssa pitää olla syömässä kolmen tunnin välein, pottahommissa viidesti päivässä vähintään ja pyhittämässä päiväuniaikaa. Siihen sitten päälle se kaikki muu.

    Niin, kyllä kiitos rytmille, ja vielä isompi kyllä kiitos rauhallisemmalle rytmille.

    VastaaPoista
  5. Muistan hämärästi ajat ennen lapsia, ja sen, miten en ollenkaan ymmärtänyt sitä, että äiti-ystäväni eivät lähteneet iltapäivällä kaupungille kahville. "Miten se nyt voi olla niin vaikeeta?" Tai jos ystävä oli lapsensa kanssa kylässä, ja päikkärit jäi välistä, niin "Miten se nyt voi olla niin tarkkaa?" Kyllä se voi!!!

    Kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia aatoksia.

    Useamman lapsen rytmin järjestäminen onkin oma hommansa. Mua vähän säälittää isosisko, kun se pitää usein raahata sisälle tai nukkumaan vain siksi, että pikkusisko on ihan tiltissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun sanoin "onnistuit", en tarkoittanut, että hienoa kun kerrankin onnistuit, vaan että kovasti ihailin tätä ja toivoin, että osaisin itsekin.

      Olen herännyt näemmä jalat suussa, toivottavasti et käsittänyt väärin :(

      Poista
    2. Höpsis, en tietenkään! :)

      Poista
  6. Ehdottomasti kannatan minäkin rytmiä! Kuten myös poika. Jo vauva-aikana hänelle muodostui melkein heti säännöllinen oma rytminsä ja kaikki on aina sujunut suhteellisen hyvin, kun rytmiä on noudatettu. Nyt meillä on varmaankin aika lailla tuo sama rytmi kuin teillä ja se on hyvä, koska pk:ssa on kuitenkin melkein sama rytmi (no, ehkä ihan hitusen myöhästelemme kotona pk:n rytmistä, mutta se kai ei ole niin vakavaa). Poika nukahtaa helposti sekä päivä- että yöunille ja syö, jos kuun asento sattuu olemaan oikea. Eli söisi varmaan yhtä hyvin tai huonosti oli rytmi mikä tahansa, mutta muuhun elämään rytmi toimii erinomaisesti.

    Ja joo, onhan se melkoista suorittamista. Varsinkin ne (nämä) aamupäivät. Kuten kirjoitinkin, ei me useinkaan ehditä ulos aamulla, kun rytmi on niin tiukka.

    Ainoa asia, mikä tästä rytmistä tekee huonon on se, että klo 12-14 on pyhitetty päikkäreille oli sitten arki tai pyhä. Me esimerkiksi tykättäis lähteä viikonloppuna vaikkapa pyörimään kaupungille, lounastamaan ja käymään jossain museossa yms, mutta ei se oikein onnistu, kun päikkärit. Toki jäbä nukkuu tarpeen tullen edelleen rattaissakin, mutta vain miniunet ja itse en osaa rentoutua jossain museossa, jos jätkä säpsähtelee koko ajan rattaissaan. Tai no ehkä museossa vielä voisinkin, koska niissä on yleensä hiljaista, mutta joskus olisi kiva pyöriä kaupoillakin. Ei onnaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissussa joskus on pakko kokeilla päikkäreitä rattaissa, kun eivät malta nukahtaa muuten. Se vaatii ahkeraa kävelyä, ei tosiaankaan mitään shoppailu-henkistä pysähtelyä kauppakeskuksessa.

      Toisaalta taas lyhyetkin päiväunet on paremmat kuin ei unia ollenkaan, monesti reissussa sellaisetkin riittää.

      Poista
  7. Meillä on myös rytmit käytössä. Toinen vauva on vaatinut lähes minuuttirytmit, toiselle riittää sinnepäin. Syönnit ja unet on meillä aina samaan aikaan, ollut jo pitkään näin kaikilla. Isomman lapsen kanssa voi joustaa jne. Säännönmukaisuus on usein aikuiselle tylsää mutta lapselle ennustettavuus on turvallista. Voi näkyä juuri siinä että nukkuminen paranee ja muu ärtyneisyys. Jo vauva tajuaa kyllä. Esim osahan alkaa jo nukkua pukiessa kun on esim aamu-ulkouniaika. Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue ja Mehtäemäntä osasitte hyvin tiivistää asian: rytmit on lapsille must ja aikuisille pitemmän päälle tylsää.

      Aamu-unille nukahtelevat vauvat <3

      Poista
  8. Meillä on kyllä aika kellontarkka rytmi. :) Kaikki tähtää siihen, että äiti saa nauttia hiljaisuudesta klo 13-14.30 ja klo 21.30 jälkeen. :D

    Meillä rytmit alkoivat jo sairaalassa, sillä lapset viettivät ekat viikkonsa lastenosastolla, ja siellähän on syötöt 3h välein. Sillä tiellä olemme edelleen poislukien yöajat. :)

    Joskus olisi kyllä kiva lähteä vaikka koko päiväksi johonkin, skipata päiväunet ja sitä rataa, mutta harvemmin jaksetaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä kohtaa mulla muuten helposti palaa käämit, jos aikataulutetun hiljaisuuden aikana ei olekaan hiljaista! :D

      Alusta asti päälle saatu rytmi on hyvä juttu.

      Koko päivän reissut saattaa olla vähän rankkoja joo. Joskus erikoisemmat päivät menee loistavasti ilman mitään kiukkuiluja, ja joskus taas pitäisi olla illaksi triplahermot käytössä, kun uupeloraivarikohtaus alkaa. :)

      Poista
  9. Meillä ei muuta rytmiä tai tarkkaa kellonaikaa ole kuin illalla valot sammuu kaheksalta. Ja se sopii oikein hyvin meille. Mutta toisaalta, meillä ei oo päikkäreitten nukkujia, nii se ehkä helpottaa.

    VastaaPoista
  10. Yhdyn kirjoittamaasi. Rytmit ärsyttää, mutta niistä poikkeaminen yleensä saa aikaan vain sen, että ärsyttää vielä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti siinä usein käy juuri noin! :D

      Poista
  11. Kyllä ne rytmit ja rutiinit olla pitää, mut helpottamaan elämää, ei lisäämään kireyttä ;-) Lapsille on varmaan ihan hyvä, kun niistä välillä vähän joustaa ja rikkoo niitä (rytmejä!). Eivät sit ihan järkyty, kun joku kerta päivä onkin erilainen.. Ruokarytmeistä meillä pyritään pitämään kiinni, silloin sujuu. Pojat on 3 ja 5, viime syksynä syntyi tyttö. Nyt pyritään ulkoilemaan aamu- ja iltapäivällä, kun vauva nukkuu. Väillä on kyllä äiti kireänä pukemistilanteessa.. Myönnetään. Kun pitää keretä suorittamaan se ulkoilu niiden unien aikaan.. :-) Saas nähä, miten kireetä ja kiirettä on, kun pikkuneiti aloittaa syömään. Poikien kans ruokarytmi on viime aikoina ollut myöhäisempi kuin se todennäköisesti vauvalla tullee olemaan. Ehkä siis jämptisti löysin rantein, hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka tosiaan joskus rytmin ravistelu aiheuttaa jupinaa itse kultakin, niin olet kyllä oikeassa siinä, että sitä pitäisi välillä vähän rikkoa.

      Me käytiin tässä yhtenä päivänä ex tempore -iltapäiväretkellä, kun molemmat tytöt heräsi vähän aikaisemmin (ja osittain kesken unien) päikkäreiltä. Voi elämä sitä kolmevuotiaan kitinää ja narinaa, kun pitikin rueta pukemaan välipalan sijaan! Mokkapalat ja söpöt lampaat kyllä veivät huomion aikanaan, mutta aikamoista vääntämistä se oli. :)

      Poista
  12. Kiire on aina! Vaikka meilläkin ulkoillaan aamuisin vain, jos mua huvittaa. Koululaisen 3 harrastuspäivää viikossa takaa sen, että pientä puetaan 3-4 kertaa päivässä kuitenkin, niin siitä aamu-ulkoilusta joskus pinnaan - alkaa näkyä vyötäröllä, samoin kuin imetyksen lopetus. Toisaalta, S nukkuu ulkounia 2-3 h, saa sitä happea siinäkin! Mutta ruoka pitää olla puolen /- tunnin tarkkuudella, muuten ei hyvä helise, myös itselleni! Ajattelin kyllä pitää lomalla suht saman rytmin kuin arkena, katotaanpa miten käy aikaerojen kanssa... :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi argh pukemista!!! Tulis jo kesä äkkiä.

      Sitä luulis, että jos on kovempi nälkä, söis paremmin tai jos väsyttäs enemmän, niin nukahtas helpommin. Jooei se meilläkään niin mene, vaan lentää safkat ympäri keittiötä, jos liian myöhään on ruoka pöydässä.

      Tsemppiä aikaeron kanssa pelaamiseen ja mahtavaa reissua!!!

      Poista
  13. Uh, rytmit on kyllä meilläkin tärkeät. Tänään tultiin mummolaan ja kyllä taas puree omaan nilkkaan, kun kaikki ei menekään niinkuin kotona. Kerkesin tuossa jo päästämään suustani lauseen " ei olis pitänyt tulla tänne ollenkaan". Saa nähdä milloin mennään maitojunalla kotiin... :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä, kun vähän totuttelee. Mukavaa mummolareissua! :)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.