Kurkistus tyttöjen huoneeseen (ja kaappiin)

Tyttöjen huone on talon vanha ruokailuhuone. Lattiapinta-alaa on kymmenisen neliötä ja malliltaan huone on kapea. Kun huoneessa majaili yksi tyttö ja yhden tytön vaatteet, Miehen isän vanha lipasto hoiti vaatesäilytystehtävänsä moitteetta.

Sittemmin lipastoon piti ahtaa kahden tytöt vaatteet. Päälle kertyi keskimäärin parin viikon puhtaat pyykit, koska niiden viikkaus ja ahtaminen laatikoihin ei motivoinut eikä ylipäätänsä onnistunut. Kaapin löytäminen osoittautui jälleen kerran tehtäväksi, jonka parissa hujahti vuosi ja toinenkin. Lastulevykalusteita olemme yrittäneet välttää, ja sillä tiellä koitimme sitkeästi pystyä. 

Huoneessa kävi tarjolla yksi todella kaunis vintage-henkinen puukaappi, joka jouduttiin laittamaan saman tien kiertoon. Kaappien default syvyys 60 cm on liikaa tähän tilaan. Joitakin yksittäisiä ei-niin-syviä vanhoja kaappeja bongattiin, investointi jugend-kaappiin tuntui riskaabelilta tietyistä historiallisista syistä.

Lopulta 35 cm syvä kaappi löytyi Ikean Pax-sarjasta. Minulla oli kys. sarjan kaappi eräässä asunnossani, ja pidin kaapista ja Ikean tarviketarjonnasta kovasti. Ilmeisesti Paxien materiaalia on heikennetty matkan varrella, Mies narisi surkeista matskuista kasaamisvaiheessa. Muuttoa tämä kaappi ei kestäisi, toivotaan että kestää kasassa muuten. Ovet ovat kieltämättä heppoiset, toisaalta ne voi vaihtaa kun varhaisiän graffiti-inspiraatio laantuu. 

Näin syksyllä erästä ystävääni, ja kuulumisten tiedusteluun vastasin "Saatiin vihdoin kaappi, mahtavaa!" Jonkun mielestä ehkä urpo vastaus. Perheen pyykkivastaavana arvostan suuresti sitä, että puhtaat vaatteet a) mahtuu kaappiin ja b) sieltä on mahdollista myös löytää jotain päälle pantavaa, joten ymmärtänette, että tämä on mullistanut elämäni. Arkisen pyörityksen lisäksi kaapissa on tilaa jemmailla toistaiseksi hieman isoja vaatteita ja viskellä pieneksi käyneitä ylähyllylle odottamaan kyytiä vintille. 

Kulmaosaan mahtuu ihanan paljon kamaa, mm. joulukuusen tieltä kerätyt pehmolelut. Ritiläkorit eivät liu'u kovin mallikkaasti, en jaksanut palauttaa, kun tuli ruuvattua kiskot paikalleen. Kankaiset korit ovat toimineet erinomaisen hyvin. 

Kaappi näyttää massiiviselta lipastoon verrattuna, vaan se ei haittaa, koska säilytystilaa on mukavasti. 

Kyllähän viralliset P-pallot olla pitää! Meidän ei tosin ole Paulin, vaan Prismasta. Sängyt on tarkoitus korvata kerrossängyllä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tämä ei tule tapahtumaan kuukaudessa eikä kahdessa. Perheessä on päällä jatkuva valmistautuminen Vatuloinnin MM-kisoihin. 

Rakkaan ystävän lippuviirit ja trendikäs keltainen tapetti jo vuodesta 2011. Mielestäni tapetti on maailman hienoin. Touhukas kyselee, milloin se vaihdetaan. Muumitapetti pitäisi kuulemma olla. Kuolleen ruumiini yli, sanon minä! 

Tärkeimmät makuuhuoneen asiat. Oikeastaan vain valkealla pupulla on merkitystä, osana iltatoimia on viskata toinen pupu ja Titi (aka Hello Kitty, piilossa) nurkkaan.

Pienen pieni vessaremppa

Kun muutettiin tähän taloon, todettiin, että käytössämme oleva vessa on rumahko, mutta siirrettiin sen uudistaminen "sitten joskus" -kategoriaan. Seinään jouduttiin yläkerran vessarempan vuoksi tekemään iso reikä, mikä sittemmin peitettiin ikkunankehysviritelmällä. Seinille laiteltiin hyllyjä ja joku sekalainen taulu peittämään entisiä ruuvinreikiä ja huonosti tasoitettuja levyjen saumoja.

Viime kesänä meidän täytyi uusia vessanpönttö, ja sen myötä vessan väsynyt look alkoi ärsyttää entisestään.

Mitään järkevää kokonaiskäsitystä kuvista ei saa, uskotte kuitenkin että ruma oli. Kuvat on otettu tilanteesta, kun uutta pönttöä asennetaan, siihen tuli kyllä reunus ja kansikin. Ja valaisimessa oli yleensä kupu, vaikka ruma oli sekin.

Remppa-ajatuksia palloteltiin puolisen vuotta. Seiniä kaavailtiin päällystettäväksi mm. kaakelilla tai vanhoilla Aku Ankoilla. Lopulta päädyttiin Vallilan vinyylitapettiin seuraavista syistä:

• Seinät olivat epätasaiset, emmekä nähneet talvisaikaan järkevänä / mahdollisena levyttää niitä uudestaan, koska sisällä ei ole tiloja käsitellä isoja levyjä. Hieman tavallista paksumpi tapetti antaa paljon anteeksi.
• Vinyylitapetti kestää roiskeita ja pyyhkimistä (ainakin teoriassa).
• On tiedossa, että lähitulevaisuudessa pöntön viereen täytyy tehdä reikä uudestaan viemäriputken vaihtamista varten. Tapetin kanssa saatiin toteutettua paikaltaan poistettavat ja palautettavat levyt.
• Tapetti on kohtuullisen edullinen pintamateriaali, ja jos siihen kyllästyy, voi myöhemmin repiä tapetit ja levyt alas, ja keksiä jotain muuta. 

Kalusteita perheen kirpparihaukka Mies bongasi paikalliselta nettikirpparilta. Kosteiden tilojen kalusteiden hinnoittelu on minulle täysi mysteeri ja silmien pyörittelyn aihe. Seinäkaappi, valolippa ja peili olisivat uutena maksaneet lähemmäksi tonnin, nyt ne lähtivät alle satkulla täysin uutta vastaavassa kunnossa.

Allaskaappi on tavallinen puinen lipasto, jonka kannen DIY-ässä Mies lakkasi venelakalla ja sisältä sahasi ja porasi reitit lavuaarin putkille. Ha, eipäs ole kellään muulla yhtä hienoa!

Lavuaari on Ikea, pönttö Svedbergs, vesihana Oras (em. hankittiin uutena). Ja ennen kuin lähdette tekemään päätelmiä hammasharjojen lukumäärästä, paljastettakoon, että minä pesen legoni toisaalla.

Kun muuten nuukaillaan monissa remppahankinnoissa, niin on pakko mainostaa, että panostettiin vessanpöntön kanteen, jossa on hidasteleva sarana. Meidän perheessä ei siis pysty paiskaamaan pöntön kantta kiinni, vaikka kuinka harmittaisi. Erittäin mahtava lisävaruste, suosittelen.

Valokuvaustaitoni eivät riittäneet sävyjen säätöön, alla olevassa kuvassa tapetti on suurin piirtein sellainen kuin livenä.

Kuitteja en jaksa kaivella, jonkun verran alle tonnilla selvittiin tästä kasvojenkohotuksesta (sis. kaiken, myös tapetointiguru-isälleni tarjotun pitsan ja pullakahvit, joita en aio verottajalle ilmoittaa).

Hyvä huussi tuli.

Ostospäiväkirjan loppuraportti

Tein aiemmin alustavaa analyysia ostospäiväkirjan pitämisestä, kohta loput tämän vuoden ostokset. Suunnittelin koko vuoden ostosten kasaamista ja vaate- ja kenkäläjän kuvaamista, vaan ei sitä näköjään tapahtunut. Kun kävin läpi listaani, oli muutamien ostosten kohdalla vaikea muistaa, mikähän paita tai mekko tässä olikaan kyseessä. En tiedä olisiko vuoden ostosten kerääminen edes onnistunut: olisinko muistanut ja löytänyt kaikki hankinnat?

Viimeisellä jaksolla ostetut talvitakki ja kotimaisena työnä tehty mekko olivat kalleimmat yksittäiset investoinnit. Palautin jouluostosten yhteydessä ostetun paidan ja aleshoppailu tapahtui uuden vuoden puolella (viininpunaiset housut, so last season, tiedän).

Viimeisen jakson ostospäiväkirja:

• Pikkujouluihin toppi ja mekko, täällä niistä vouhotin. Mekkoa olen pitänyt pari kertaa senkin jälkeen, se on hyvä. 
• Trikoinen raitamekko.  Aluksi vaikutti jämäkältä ja laadukkaalta. Pitämisen ja noin viiden pesukerran jälkeen mekko näyttää siltä, että se ei tule kevättä näkemään. Iso harmi! 
• Legginssejä, sukkia. Kaikista näistä en ole tarkkaa kirjaa pitänyt. 
• Talvitakki, jonka olisin ostanut jo vuosi sitten ilman Miehen "Miksi maksaa 150 eur takista, jonka saa Varustelekasta 30 eurolla?" kommenttia. Hymph. Kun sama takki killui syksyllä alerekissä 99 eurolla, siitä tuli minun. Ja se olikin huippuostos. 
• Olin jo pitkän aikaa miettinyt, että haluan tukea paikallista käsityöläistä ja ostaa Mirka Pukineen mekon. Kun hillitty retrokuosi tuli vastaan, niin ostin pois.  
• Mulla oli syksyllä kirpparipöytä, jonne myytävää haalittiin monien kaapeista. Nappasin äitini kirpparikuormasta housut, 0 eur. 
• Lentokentän vakkarikaupasta ostin villatakin. Loungen valkoviinitarjoilulla oli osuutta asiaan. 

Yhteenvetona muutamia numeroita koko vuoden tilastosta: 

• 3 mustaa mekkoa, 2 raidallista trikoomekkoa, 2 kuosimekkoa. 
• 2 korkkarit, 1 lenkkarit, 2 sandaalit ja 3 muut kengät. 
• Aika monet leggarit ja kalsarit, viimeisimmät leopardikuosilla ja toiset muuten niin sekopäisellä kuosilla, että rumasta tulee kaunis (joidenkin mielestä ne ovat vaan rumat).
• Kaiken kaikkiaan vaateostoksiin meni noin 2100 eur. Se on mielestäni paljon. Työvaatekarderoobia oli tarkoituskin päivittää, paljon on kertynyt muutakin. 
• Määrällisestikin vaatteita on kertynyt paljon. Ei liene yllätys, että muutaman kerran halvalla ei todellakaan ole saanut hyvää. Toisaalta taas esim. Lidlin tekninen aluspaita on ollut mainio ostos. Hinnan ja laadun yhtälöstä en sano enempää, en osaa.

Kaksi kolmesta ostospäiväkirjan sivuista

Tavallaan toivon, että voisin käydä ostoksilla useammin. Voisi jättää asioita hautumaan, nukkua yön yli ja miettiä, että tarvitsenko sen kolmannenkin mustan mekon (sillä kertaa tarvitsin). Tämän vuoden ostoksista moni suosikki on sellainen, jota olen sovittanut, jostain syystä jättänyt ostamatta ja lopulta palannut tekemään ostoksen. On myös aika monta vaatetta, joita sovitin ja harkitsin, mutta en jäänyt kaipaamaan. Tehdyt ostokset voi toki palauttaa, vaan se jää helposti tekemättä. Tuntuisi ajatuksena paremmalta harkita ja sitten ostaa - shoppailu monena päivänä peräkkäin ei käytännössä helposti onnistu, joten tulee hutiloitua.

Ostospäiväkirja 2013 päättyy tähän. Jatkan ostosten listaamista myös vuonna 2014. Jos jotenkin viisastun tai muutun, saatan tulla kertomaan. Ei kannata pidätellä hengitystä, sanoisi amerikkalainen.

PS. Kuopiolaiset hoi: lukija Onna vinkkasi, että Matkuksen Companys-liike lopettaa. Siellä on kaikki vähintään -50%. On kaikenlaista talvitakeista mekkosiin mm. Tiger of Swedenia, Part Twota, Inwearia ja suosikkiani Designers Remixia. Mainion palvelun ja tarjonnan kauppa lopettaa, snif.

Uudenvuodenlupaus (ehkä)

Täti-ihminen haastoi minut (ja sinutkin). Viime kevään mutsien kymppi oli mahtava juttu. Nyt on panokset tuplattu: Helsinki City Run ja puolimaraton. Lisäksi on heitelty ilmaan lupauksia skumpasta ja pullasta maaliviivan tuolla puolen.

Huh.

Pessimisti-Jenni ajattelee: "En kai minä jaksa juosta yli 20 kilsaa! Lumetkin sulaa vasta vapuksi eikä pysty harjoittelemaan. Ja treenaisinko muka oikeasti, ketä oikein yritän huijata? Sitä paitsi Täti-ihminen ja Liina juoksee kuitenkin liian kovaa. Ei, ei tuu mitään."

Optimisti-Jenni ajattelee: "Jos kuukauden treenillä kehittyi sohvaperunasta 10 km hölkötteleväksi henkilöksi, neljän kuukauden treenamisen jälkeen olisi aivan mahdollista jolkotella tuplamatka. Lähtisköhän tuttu naapurista mukaan treenaamaan ja kirittämään? Ja viis siitä jos toiset menee lujempaa, ehtiihän sitä rupatella skumpan ääressä. Olisi kovan luokan uudenvuodenlupaus!!!"

Kuva täältä

Vielä en ilmoittautunut. Kävin kuitenkin toissapäivänä lenkillä. Vapiskaa pohkeet, edessä on HCR (melko varmasti)!

Perunarieska pottumuussista

WSOY:n Hyvä kokki -kirjasta löytyy mainio resepti, jonka hieman soveltaen tässä teille esittelen.

AINEKSET

4 perunaa (tai tähteeksi jäänyttä perunamuussia sen verran kun on)
1,5 dl maitoa (tai sopivasti suhteessa muussi- ja jauhomäärään)
1 tl suolaa
1 muna (voi laittaa toisenkin, jos on reilusti muussia)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja (jos ohrajauhojen parasta ennen pvm sattui olemaan 2012 puolella, myös speltti- tai sämpyläjauhot käy)
25 g öljyä tai margariinia (aka loraus)

OHJE

1) Laita uuni lämpenemään 275 asteeseen. Jos uunin pohjalla on jouluna roiskunutta kinkkurasvaa, kannattaa palohälyttimen patteri ottaa tässä vaiheessa pois. 
2) Survo kypsät, keitetyt perunat jos käytettävissä ei ole valmista muussia.
3) Sekoita joukkoon maito, suola, muna, jauhot ja pehmeä rasva. Taikinasta pitää tulla semmoinen sopiva: ei liian löysä eikä liian jämäkkä. Laita maitoa ja jauhoja sopivasti. 
4)  Leivo (eli taputtele pellille jauhoisin käsin) neljä noin 1,5 cm paksuista leipästä.
5) Pistele haarukalla ja paista 275 asteessa uunin keskitasossa noin 12 min.

Pahoittelut epätarkasta kuvasta, oli kiire syömään. 

Nauti höyryävän kuumana.

Kaveri kehuskeli tehneensä hyvää rieskaa joululta tähteeksi jääneistä porkkana- ja lanttulaatikoista. Oletko kokeillut? Minä en, ensi vuonna pitää muistaa kys. kierrätysvinkki.