6.12.2015

Uusia aluevaltauksia: talvipyöräily

Esikoisen eskarin sijainti on tuonut aamuihin parin kilometrin lisälenkin. Ennen molemmat sai jättää puolen kilsan päähän päiväkotiin ja jatkaa siitä työmatkaa pyörällä tai bussilla. Yleensä minä vien lapset ja Mies hakee.

Meillä on yksi auto ja tavoitteena on olla hankkimatta toista. Yhtenä tai kahtena päivässä auto on minun käytössäni. Käytännössä silloin sekä vien että haen lapset, minkä seurauksena työpäivä jää noin tunnin normaalia lyhyemmäksi, ja usein kesken jääneitä hommia joutuu jatkamaan illalla. Miehen työ ei ole yhtä joustava, hänen autoillessaan aamun vienti jää minun hoidettavakseni tavalla tai toisella.

Kesällä hyvään vauhtiin päässyt työmatkapyöräily jatkui syksyllä. Alkusyksyn esikoinen polki eskarimatkan omalla pyörällään. Noin 1,5 km matka pikkusiskon päiväkodista eskariin on lähes kokonaan ylämäkeä, ja täytyy myöntää että 6-vuotiaan protestointi ei ollut täysin aiheetonta. Hermot koko matkan kestäneeseen kitinään ja hoputukseen kuitenkin meni, ja lopulta on päädyttiin sellaiseen malliin, että esikoinen hyppää päiväkodin pihalla tarakalle ja minä poljen ylämäet selkä hiessä.

Aiemmin olen laittanut pyörän talviteloille pakkasten alettua. Olen pelännyt liukkaalla ajamista tosi paljon. Pienen pakon motivoimana minusta on vahingossa tullut talvipyöräilija. Jos on noin viisi jäistä tai loskaista päivää polkenut työmatkat, voi kutsua itseään jo talvipyöräilijäksi eikö?


Kuva täältä

Heijastinliivi, kypärä ja otsalamppu on. Repussa vilkkuu pieni punainen valo. Eturengas on nastallinen, takarengas vaihdetaan nastalliseksi, jos lunta maahan jää. Vaatetuksen puolesta olen mennyt hyvin simppelillä linjalla: ulkoiluhousut ja softshell-takki, alle kerroksia sään mukaan. So far so good. Vaikka harvoin ehditään eskariin aamupuurolle ajoissa, niin muuten on mennyt yllättävän hyvin. Useimmiten pimeään ja kylmään aamuun ei tee tippaakaan mieli lähteä, perillä on kuitenkin joka kerta hyvä mieli, kun on saanut pienen happihyppelyn ja liikunta-annoksen.

Aloittelevalla talvipyöräilijällä on vielä epätietoisuutta seuraaviin seikkoihin liittyen:

  • Hiljaa pitäisi kuulemma ajaa, erityisesti risteyksiin tai kurveihin. Miten se tapahtuu? Normaalisti kaahaan niin kovaa, kun kolmivaihteisesta Monarkista lähtee.
  • Miten pukeutua, kun on 10 astetta pakkasta? Selkä hiestä märkä, naama ja takapuoli jäässä jo nyt - miten tilanteen voi tasapainottaa? 
  • Voiko lasta istuttaa tarakalla kun on 10 astetta pakkasta?
  • Mun pyörä on niin peruspyörä kuin olla ja voi, pitäisikö lähteä hifistelemään ja hankkia maastopyörä tai mitä näitä nyt on?

Hyvää itsenäisyyspäivää ja hyviä työmatkoja talven pimeydessä! Toivotaan, että valkeus pian koittaa. 

2 kommenttia:

  1. Liukkaalla kannattaa ajaa tasaisesti, vältellen jarrutuksia ja kiihdytyksiä ja ottaa kaarteet loivasti, ennakointi on pop. Mulla on talvipyöräilyyn sekä normipyöräni (normaalia ohutrenkaisempi kevyt yksivaihteinen) että nastarenkain varustettu kolmivaihteinen mummopyörä. Näistä poljen mieluummin normipyörällä (silloin kun on sula maa tai kunnon pakkaskeli), nastarenkaita ja mummopyörää käytän kun on jäätä / paljon loskaa (siinä on myös paksummat renkaat niin pysyy pystyssä). Eli peruspyörällä pärjää kyllä, nastarenkaatkin on pk-seudun viime aikojen talvissa vähän turhaa hifistelyä (tosin esim. jos on mustaa jäätä ja alamäki, niin siinä kaipaisin nastoja). Monista vaihteista ei välttämättä ole iloa pakkasessa/loskassa, ainakin itse olen satsannut toimintavarmuuteen eli siihen että pyörällä voi polkea oli keli mikä hyvänsä.

    Suosittelen alus/välikerrokseksi villaa, mulla on tyypillisin pyöräilyasu ohut merinovillakerrasto (kylmillä näitä kaksi päällekkäin) ja kuorihousut ja hengittävä takki. Vaihdan sit työvaatteet töissä vasta päälle. Kovilla pakkasilla on tärkeintä suojata pää, kaula, kädet ja jalat (itse käytä tähänkin lähinnä villaa, esim. kypärän alle mahtuu ohut merinovillainen pipo ja käsissä on kahdet mutsin neulomat tumput). Polkiessa keskivartalo pysyy varsin hyvin lämpimänä. Pakkanen lisää myös kitkaa polkemiseen, eli pyöräilystä tulee sekä hitaampaa että raskaampaa (mulla kesällä 18 minsan pyörämatka voi pakkasella viedä 25-30 minsaa). Niin ja hiki mulla tuppaa talvella tulla, oli keli tai varustus mikä tahansa. Lapsen tarakalla istumisesta en tiedä, meillä lapsi kulki pyöränistuimessa 700m matkan päiväkotiin viime talvena jouluun asti.

    Huoh ja pienesti kademielellä talvipyöräilystä luen, kun omat polvet kipeytyvät lokakuussa ja nyt sitten pyöräilytaukoa pidän lääkärin määräyksestä...

    VastaaPoista
  2. Wau, siellähän on oikea asiantuntija! :) Jäätyvät vaiheet on ollut uusi tuttavuus, miksi ne aina jäätyykin raskaimpaan asentoon? Töissä saan nostettua pyörän sisään, ja kotimatkalla saa taas vaihteet käyttöön.

    Täytyy ottaa merinovillat kokeiluun. Teknisiä urheilupaitoja tms. olen pitänyt, mutta eihän ne lämmitä yhtään. Testasin tänään uusia softshell-housuja, ne tuntui tosi kylmältä ja inhottavalta. :(

    Voi sun polvia! Omatkin polvet on muutaman kerran vihoitelleet. Täytyy toivoa, että ei pahene. Olen ajatellut, että pyöräily olisi polville ok, mutta ei sekään asia taida olla ihan suoraviivainen. Hyvää talven jatkoa joka tapauksessa!

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.