Miten hyvin tai huonosti meneekin - se loppuu kohta.
Suuren voitonjuhlan ja kaikkivoipaisuuden tunteiden jälkeen olikin aika rämähtää maan pinnalle. Vatsatauti tuli sittenkin, sekä minulle että Miehelle. Tässä taudin ilmentymässä tyhjennysosuus jäi kohtuullisen vähäiseksi, sen sijaan täydellinen ruokahaluttomuus ja väsymys vallitsi melkein parin vuorokauden ajan. Nukahdin mm. muutaman kerran olohuoneen matolle, kun ei vaan pystynyt siirtymään tai pysymään hereillä.
Siinä lötköttäessä mietin, että tämmöistäkö olisi elämä oikeasti, syvästi masentuneena. Ei vain kerta kaikkiaan jaksa laittaa pyykkejä koneeseen tai siivota leluja. Tai oiskohan kamoissa elo moista? Varmaan olisi jossain välissä tosi paljon hauskempaa ja välissä koomaa. Lapset ravistelee ja hakkaa leluilla: "Äiti, herää!"
Mietin myös, että tosi vanhana on ehkä tämmöistä. Haahuillaan Miehen kanssa selät köyryssä naamat harmaina ja muristaan toisillemme jotain epämääräistä.
 |
| Kuva täältä |
Oi voi. Paranemisia!
VastaaPoistaMä tilasin taannoin rannekorun tekstillä "This too shall pass". Se passaa mun mielestä hyviin ja huonoihin hetkiin, mutta huonoissa sitä todella tarvitaan.
Loistava slogan! Kun menee hyvin, tuntuu tosi ankealta ajatella, että nooh, kohta tää kuitenkin loppuu, sama aloittaa murjotus jo heti. Ehkä se pitää kääntää niin päin, että pitää nauttia hyvistä hetkistä kybällä, koska kohta on ohjelmassa jotain muuta?
PoistaPikaista palautumista ja uusia lenkkipolkuja :)!
VastaaPoistaKiitos, kyllä tästä elämä jo voittaa! Luksusta, kun jaksaa käydä illalla puistoilemassa. ;)
PoistaVoi ei! Vatsatauti on näistä arkitaudeista yks kamalimmista. Lievempienkin ällöolojen aikaan aina tuskaisena mietin miten lapsen saa hoidettua kun voimat on nolla. Ja kun ite ei halua lainkaan ajatella ruokaa on lapsen ruokkiminen melkoinen ponnistus! Onneks ootte jo voiton puolella. Mut huolehdi itsestäsi, syö sitä mikä vaan maistuu jotta toipuilet kun alla on lisäksi energiat vienyt juoksu! Hanna
VastaaPoistaKummasti sitä vaan pystyi raahautumaan kauppaan ja muihin pakollisiin askareisiin, kun ei muuta voi. Mies keksi paistaa pakastimesta ranskiksia itselleen (suolatasapainon nimissä) ja lapsille. Yöööök, ranskisten käry oli noin maailman kauheinta mitä ajatella saattaa! :D
Poistano hyi ja yökkönen. ei oo kivvaa tuommonen :)
VastaaPoistaEi oo, ei. Toivotaan, että tämä meni parin päivän potemisella ohi.
PoistaHienoa oksutautipohdintaa. Onneksi on jo voiton puolella, kun olet päässyt analyysiin asti. Hyviä toipumisia! <3
VastaaPoistaKiitos, suklaalla ja jätskillä jo päästy tasaamaan sokerileveleitä. ;)
PoistaJa niin kivaa kun näistä yrjöaiheista onkin keskustella, niin ois kiva saada välillä muutakin puhuttavaa.
PoistaJuteltiin HCR-jatkoilla tuttavallisesti pitkät tovit erilaisista noro- ja oksutautikokemuksista. Juhlavat oli ruokapöytäjutut! :D