Kummilapseni on 6-vuotias Josue Nicaraguasta. Hänen perheeseensä kuuluu isoveli ja yksinhuoltajaäiti. Hän näyttää parissa valokuvassa juuri niin vaivaantuneelta, kun 6-vuotias poika keskimäärin näyttäisi. Ihan liian isot housut on kurottu vyöllä ja jalassa on turkoosit kumpparit. Hän katsoo kameraan vähän jännittyneenä eikä suostu hymyilemään.
Ei se haittaa Josue, mun sydämessä läikähti ilmankin. Ehkä saan hymykuvan myöhemmin.
Planin sivuilla on havainnollistava kaavio kummitoiminnasta:
 |
| Kuva täältä |
Lahjoituksen lisäksi minä olen kummilapseni kanssa kirjeenvaihdossa. Yksi kirje saa painaa korkeintaan 50 grammaa, lahjojen lähettäminen on jo tätä myöten kiellettyä. Kirjeet kulkevat Planin kautta. Plan kääntää ja jakelee kirjeet ja toisaalta piilottaa minun yhteystietoni. Laitoin kirjeen mukaan valokuvia, joulukortin ja kimaltelevia lumihiutaletarroja.
Sori Josue, jos tarrat oli lapsellinen tyttöjen juttu, sunnuntai-iltana en pystynyt parempaan. Lupaan tsempata ja keksiä jotain parempaa seuraavaan kirjeeseen, joka on toivottavasti perillä syntymäpäiviesi aikaan.
Ensimmäisen kirjeen kirjoittaminen tuntui vaikealta. Mitä ihmettä kirjoittaa 6-vuotiaalle pojalle toiselle puolelle maailmaa? Ohjeissa kehoitettiin välttämään elintasoeroja korostavia valokuvia. Sattui olemaan printteinä muutama kuva viime joululta, laitoin ne mukaan. Miltä näyttää Josuen silmissä valkoisella nahkasohvalla istuva perhe, jonka tytöt on puettu söpöihin tonttupukuihin? Olkoonkin, että sohva on hankittu käytettynä ja tonttuasut KappAhlista, siinä epäilemättä on ainekset elintasoeron näkymiseen. No, tämä on meidän elämää ja Suomen mittapuulla ei erityisen ökyilevää.
Plan panostaa kummitoimintaan tosissaan. Heillä on tyylikäs verkkopalvelu, josta voin seurata kummipostin etenemistä ja saada lisätietoa hankkeista. Tarjolla on luonnollisesti myös verkkokauppa, mistä voi ostaa koruja ja sisustustuotteita. Miksipä ei - nykyaikaisia palveluita kummeille, jotka eivät ole itse tottuneet asioimaan monta kuukautta kulkevien kirjeiden välityksellä.
Toivottavasti opimme Josue ajan kanssa vähän tuntemaan toisiamme. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Liikutuin kyllä ihan ajatuksesta. Puh. Onneksi on ihmisiä jotka uskoo, minä varmasti olen liiankin skeptimistinen. Tuo valokuva on varmasti ollut aika voimakas kokemus...
VastaaPoistaOlen myös ihmetellyt, että mitä kummaa niihin kirjeisiin kirjottaisi ja millaisen kuvan voisi perheestään lähettää. Kuvaa en ole laittanut vielä menemään, mutta pitäisi kyllä taas pian kirjoitella kirje ja keksiä joku pieni kiva juttu sinne mukaan. Viimeksi se juttu oli tarraliuska, ylläri! Ei taida olla nuo lahjat oikein sallittuja enää minkään järjestön kautta, mutta ymmärrettäväähän se on.
VastaaPoistaSnif. :)
VastaaPoistaKuva vei homman täysin uudelle tasolle, konkreettisemmaksi ja liikuttavammaksi. Skeptimistinen henkilö voi taas sanoa, että kuvat saattoivat olla kenestä vain, mutta ei mennä siihen. :)
VastaaPoistaMetsämansikka: kerro jos keksit jotain muuta kuin tarroja. Täytyy kehitellä joku kiva kortti edes.
Tavallaan ymmärrän, ettei haluta yhteisössä herättää kateutta, kun jotkut saavat hienoja lahjoja ja toiset eivät. Voi ajatella, että sellainen saattaisi lisätä kiusaamista tms. Joten tarralinjalla kai mennään. Vaikka tuntuu tosi hassulta, että joku taho lukee ne kirjeet ja tarkistaa lähetykset, niin kaipa se tasapäistää toimintaa halutulla tavalla.
Näinhän se taitaa olla, että koettavat tasapuolistaa sitä tilannetta tuolla lahjattomuudella. Lisäksi meillä taisi jossain kummikirjeessä olla perusteluna myös se, että ne lahjat usein häviää postissa, kun joku huomaa, että siellä kuoressa vois olla kivaa. Harmi kuitenkin sinänsä, kun olisi kiva lähettää jotain mukavaa sille omalle kummilapselle edes joskus.
PoistaMä ehdin olla aika monta vuotta kummina, ja oli kiva seurata lapsen kasvua kirjeiden välityksellä - ja sitä elämää, joka on tosi erilaista. Lopetin kummiuden siinä vaiheessa kun jäin kaksosten kanssa pelkälle kotihoidontuelle ja ihan kaikesta oli ruvettava säästämään. Kun taas jonain päivänä rupean saamaan palkkaa, niin aloitan varmaan uudelleen, ja kivaa että siinä vaiheessa lapsetkin on sen verran isoja, että voi piirtää ja kirjoittaa kirjeitä ja ymmärtää miten erilaista ihmisten elämä voi olla.
VastaaPoistaJoo, minä myös esittelin lapsille kuvia, mitä paketista tuli. Luulen, että tämä kummihommakin olisi tuntunut ihan erilaiselta vaikkapa 10 vuotta sitten lapsetonna.
PoistaMiten olisi ulkona otettu kuva? Vieraan maan erinäköinen luonto ympärillä ja ihmiset tavallisissa vaatteissa, eikö siinä olisi tarpeeksi vähän elintasoeron korostamista ja eksotiikkaakin kaupan päälle? Lunta, pulkka, sukset, metsä, järvenranta, laituri, tunturi, mitä näitä nyt on :)
VastaaPoistaTämä on oikein hyvä idea. Syksyistä luontoa on kiva kuvata muutenkin.
Poista