Viikon varrelta

Vappua vietettiin iisisti. Ehdin vähän harmitella, ettei oltu sovittu kenenkään kanssa mitään. Vappupäivän  aamuna olin kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen huonojen yöunien jälkeen. Päikkäreiden jälkeen uusilla voimilla lähdettiin jäätävää tuulta uhmaten ulkoiluttamaan postimiehen lakkia ja Touhukkaan uusia tennareita. 

Vapputivolissa oli aitoa retrotunnelmaa. Turvalaitteina oli naruja, vähän ruosteisia riimuja ja tiukka puristus kirahvin kahvoista. Nauravaista vähän harmitti, kun hän ei vielä päässyt mukaan kieppumaan - ensi vuonna sitten. 

Töissä alku on ollut leppoisa. Muutama hyvä tyyppi on vaihtanut maisemaa, jokuseen uuteen olen ehtinyt jo tutustua ja vanhoja tuttuja oli mukava nähdä. Työvälineet alkaa olla vähitellen käyttökunnossa noin 2000 deletoidun sähköpostin jälkeen. Oma ajantaju on edelleen pumpulia: mun pian tarkoitti parin palaverin järjestämisen kanssa päivämäärää parin viikon päässä. Jospa se siitä. Niin ja mähän olen nykyään työmatkapyöräilijä, se on mukavaa. 

Uusia uria: hiihtoladun sijaan jäällä kulkee ensimmäisten veneiden jälkiä. 

Töistä tai urasta en oikeastaan jaksa stressata yhtään. Menen ja hoidan hommat ja tulen illalla kotiin. Muutama pysäyttävä omien ja rakkaiden läheisten elämässä tapahtunut muutos on saanut asioita hetkeksi uuteen järjestykseen. 

Iltaisin työpäivän jälkeen olen toiminut lähinnä sylinä ja kiipeilytelineenä. Muutaman yön nukuin alakerran äänieristyksessä, viikonloppuöinä on kainaloon käpertyneet lopulta molemmat pikkukisut. 

Lauantaina käytiin kuuntelemassa viimeisten jäiden kilinää, purojen solinaa ja muita kevään ääniä. 

Ensi kerralla täytyy harkita, pitäisikö tunnin retkelle sittenkin ottaa eväät mukaan. Ja oli vähän puhe, että annettaisi kukkien olla maassa ja kukkia siellä. Mutku mä haluun.