Triathlon: miksi?

Tattadaa: tein sen! Nimittäin Kuopio triathlonin pikamatkan: 300 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Tavoitteeni (alle 2 h, en ole viimeinen) ylittyi roimasti, pääsin maaliin nippa nappa alle 1,5 tunnin.

Keskustelin urotekoni jälkeen erään siivojan kanssa siitä, mitä miksi kannattaa räpiköidä kylmässä vedessä ja hikoilla tuntikaupalla, kun voisi köllöttää sohvalla tai pyyhkiä pölyjä. Olisin voinut tehdä vastakysymyksen ja tiedustella, miksi kannattaa huhkia sukulaisten toivottomissa talkoissa, kun voisi maata sohvalla, mutta koska alkuperäinen kysymys kävi kieltämättä mielessä muutaman kerran suorituksen aikana itselläkin, niin kerrataan syyt.

• Liikuntatapahtuma kalenterissa tsemppaa liikkumaan. Lenkki tekee hyvää kropalle ja päälle, siitä on tieteellistä ja empiiristä näyttöä. Kaltaiseni mukavuudenhaluinen laiskimus tarvitsee motivaatiota, ja tapahtumatavoite toimii minulle. 
• Kun liikkuu, saa mussuttaa melko huoletta ruokaa ja herkkuja, ja pysyy tutuissa mitoissa. Minulle 10% lisäys liikunnassa tarkoittaa noin 50% lisäystä ruokahalussa, laihtumista en ole hakenut eikä sitä ole tapahtunutkaan. 
• Kun testaa rajojaan, voi saada onnistumisen kokemuksia.  
• Liikuntatapahtumassa ja treenatessa tapaa tosi kivoja ihmisiä. En usko, että olisin tavannut livenä Liinaa tai Johannaa, jos en olisi höyrynnyt Naisten Kympistä tai HCR:stä. Voi mistä olisinkaan jäänyt paitsi! 
• Kaikissa isommissa tapahtumissa on ollut älyttömän hyvät vibat. Kanssakilpailijoista, järjestäjistä ja yleisöstä saa huikean hyvät fiilikset. 
• Täytyy myöntää, että suoritushenkiselle ihmiselle tulee hyvä mieli, kun pääsee maaliin ja saa "homman hoidettua". 
• Kesän aikana on ollut kaikenlaista säätämistä ja stressaamista. Mulla on tapana kerätä kierroksia, ja jollain lailla jää levy jumiin, enkä osaa rauhoittua. Kun vetää itsensä aivan piippuun, on hetken aikaa täydellisen zen. Kun on saanut neste- ja ravintotasapainon kuntoon ja päikkärit, on yhtäkkiä hyvin seesteinen ja rauhallinen olo. "Mitä tässä melskaamaan? Kaikki on hyvin. Peace and love!" 

Piti ihan ottaa selfie, kun niin kivasti oli naaman väri täydellisen sävy sävyyn paidan kanssa kesäisen lenkin jälkeen.

Oikeastaan moni yllä mainituista syistä toteutuu talkoissa. Ehkä zen vähemmän, mutta sosiaalinen puoli, arkisten murheiden unohtaminen ja fyysinen touhuilu istumatyön vastapainoksi. Kukin tyylillään. Peace.

Minusta tuli isona lorutäti

Päätin vuoden vaihteen keskittyä tekemään säännöllisesti ja itsekkäästi kivoja asioita. Asioita, jotka ovat aidosti mieluisia ja ilahduttavia. Asioita, joihin ei liity minkäänlaista suorittamista tai odotuksia.

Olin miettinyt, että haluaisin kirjoittaa loruja lapsille. Blogissa tästä korkealuokkaisesta taidemuodosta on saatu jo nauttia. Kerroin ajatukseni ääneen ystävälleni, ja päätimme kokeilla yhteistyötä. Minä kirjasin lorulörpötyksiä ja ystäväni piirsi.

Haaveilemme kokonaisen kirjan tekemisestä. Välietappina teimme neljä postikorttia, joita jakelemme lähipiiriin ja toivomme myyvämme sen verran, että korttien painatuskustannukset saadaan katettua.

Mitäpä sanotte? Tosi hienoja eikö?

Kortteja voi tilata osoitteesta ruusanlorupuu mau outlook piste com, 2x4 kortin hinta on 10 eur, sisältäen postikulut. Yllä olevissa kuvissa näkyvää vesileimatekstiä ei ole painetuissa korteissa.

Satumaista kesää!

Hyvät Kympit teille vaan!

Kaikesta uhoamisesta ja hehkutuksesta huolimatta tämän kevään Naisten Kymppi jää osaltani väliin. Olin järkännyt ensi viikon työmatkaan liittyen paluumatkan sunnuntai-iltaan. Myöhemmin lauantaiaamulle ilmoitettiin esikoisen ensimmäinen sirkusesitys ikinä, ja koska sellaista ei voi jättää väliin, suoriudun perjantaina illaksi kotiin Kuopioon.

Harmittaa, ei kylläkään älyttömän paljon, koska viime viikkojen juoksutreenit ovat olleet minimissä, oikeastaan lähellä nollaa, jos totta puhutaan. Olen bodannut satoja kiloja märkää, savista hiekkaa kellarista ulos sekä käynyt työporukan uintitekniikkakurssilla uimassa, joten kolme liikuntakertaa viikossa on tullut iisisti täyteen. Olisi ollut mahtavaa moikata reippaita blogituttuja, ehkä myöhemmin kesällä järjestyy treffit lenkkeilyn tai terassisiiderin merkeissä.

Uintikurssilla innostuin taas uimisesta. Uinti on yksi harvoista liikuntamuodoista, joihin minulla on taipumusta. Vaikka nopeutta tai kestävyyttä minulla ei merkittävästi tällä hetkellä ole, on tekniikkapuoli hyvällä tasolla. Koska liikuntatavoitteita pitää olla, on tähtäin elokuun Kuopio Triathlonin pikamatkassa: 300 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Parhaat naiset vetää matkan tuntiin, veikkaan että minulta menee parisen tuntia, kun kiiruhdan omaa vauhtiani. Tässä ehtii vielä mukavasti treenata, fillaroida töihin ja uiskennella sekä lenkkeillä. Saapa nähdä onko radalla myös Vauhtivekaroiden äiti!

Reipasta kevään jatkoa!

Kokemuksia parisuhdeleiriltä

Ruuhkavuodet voivat olla parisuhteelle kriisi. Kaikki aika ja energia menee arjen pyöritykseen. Kärpäsistä tulee härkäsiä, kun kiistellään siitä kenen vuoro on käydä kaupassa ja kuka joutuu aina viemään roskat. Nukutaan huonosti ja unohdetaan ketkä olivatkaan minä ja me. Onneksi parisuhteen hoitamiseen on saatavissa apua.

Me valitsimme toiminnallisuuteen ja mindfullnesiin painottuvan parisuhdeleirin. Paikka oli kätevästi kodin lähellä, lapsille piti järjestää hoito, muuta logistiikkaa ei tarvittu. Leiri oli hyvin intensiivinen, viikon ajan lähes joka arki-ilta ja viikonloppu oli sessioita.

Leiriasu*

Leirin filosofiana oli toiminnallisuuden ohella itseohjautuvuus. Ohjenuorana oli keskittyä ryhmätöihin, ohjaajia ei ollut. Työt olivat luonteeltaan sellaisia, että niiden ohella ei ollut mahdollisuutta kaivella vanhoja kaunoja. Epäystävälliset ilmeet peitetttiin jännittäviin naamareihin ja kuulosuojainten ansiosta suurin osa puhinoista jäi kuulematta. Rankat fyysiset osuudet veivät terän voimakkaimmilta tunteilta. Tämä oli mindfulnessia parhaimmillaan: keskityimme vain hetkeen, tekemiseen ja yhdessä olemiseen.

TyöParisuhdeleiri

Ei liikaa miehiä ahdistavaa puhetta ja analyysia. Lyhyesti todettuja toteamuksia: "Kalliota on tässäkin. Aissaatana." tai "Otatko juomista?" tai "Väistä!"

Väliharjoituksina oli mm. nauruterapiaa hallitsemattoman väsykikatuksen merkeissä sekä anteeksi antamisen harjoituksia, kun joku peruutti uupumuksen vallassa auton betoniporsaaseen. Jälkimmäinen ei mennyt kaikilta osin täydellisesti, harjoituksen varaa vielä on.

Ryhmätöiden tuloksia

Ryhmätöistä tuli voimakas yhdessä tekemisen meininki ja huikea me-henki. Näimme toisemme poikkeavassa valossa. Mies miehekkäänä piikkaamassa seinää sekä kalliota ja kantamassa painavia kuormia. Minä naisellisena tukka pölystä(kin) harmaana, hiki otsalta valuen, väärästä paikasta savista maata kaivaen.

Tämän kokemuksen jälkeen jaksaa taas painaa entistä vahvempana arjessa eteenpäin. Valtavan ihanaa.


* Paita saatu Fenestralta erään kyläyhdistyksen pikkujouluarvonnassa.

Project Spa from Hell

Neljä vuotta sitten ostettu rintamamiestalomme on kokemassa lähikuukausina mullistuksia. Alimman kerroksen sauna- ja kylppäritilat ovat menossa uusiksi. Samassa kaivetaan salaojat, eristetään seiniä sekä uusitaan viemäriputket.

Remontin tarve on ollut tiedossa ostohetkestä asti. Nyt vasta tuntui siltä, että aika ja energia riittää sen suunnitteluun. Tai oikeastaan ei tunnu yhtään siltä, mutta remontti on joka tapauksessa alkanut! Urakoitsijan piti hoitaa homma avaimet käteen -periaatteella. Otettiin jo eka viikon jälkeen pieni aikalisä, edistetään itse yllätyksenä tulleita purkutöitä. Hintaa projektille tulee ilman lisätöitäkin sen verran, että voidaan unohtaa lamapuheet ja julistaa Suomen kansantalouden nousu alkavaksi!

Mies oli sitä mieltä, että ei halua kuvia meidän kodista blogiin. Mulla olisi vino pino kuvia alakerrasta, kompromissina julkaisen vain pari kylppäristä. Kuten kuvista näkyy, laatoituksia on tehty luovasti. Alkuperäisiä 50-luvun laattoja nämä tuskin ovat, veikkaus on jossain 80-luvun tietämillä. Persoonalliset värivalinnat, eikö?

Hyvä ystäväni kysyi joskus, enkö tahtoisi maalata kylppäriä kaakelimaalilla. Kun itse on alusta asti tiennyt, että tämä remontti alkaa piikkauksella ja maansiirtotöillä, ei käynyt mielessäkään että jaksaisin hukata aikaa kaakelimaalien kanssa. Vaikka kylppäri oli ruma ja sauna kulahtanut, niitä kuitenkin käytettiin loppuun saakka. Myös pesukoneelle oli sympaattinen oma kolo. Huomatkaa katosta tuleva vanha viemärin tulo, joka tyylikkästi on peitetty mustalla teipillä.

Kävi mielessä, pitäisikö ilmoittautua telkkarin sisustusohjelmaan. Saisi kikatella laattakaupassa pissit housussa suihkurusketetun ja blondatun miehen kanssa, käydä viikko jossain kylpylässä ja lopuksi itkeä onnesta, kun pääsee näkemään lopputuloksen.

Lähdettiin lopulta viemään omatoimisesti hommaa läpi. Itku on ollut monta kertaa jo tuloillaan, vaikka projekti on vasta alussa. Ehkä tässä lähestymistavassa hysteerinen kikatus tulee loppupuolella?

Projektin positiivisia puolia:

• Olen oppinut paljon. Sen sijaan, että olisin saanut keskittyä laattojen valintaan ja fiilistellä hanoja, olen saanut ottaa kantaa Finnfoam-Isodrän -valintoihin ja pohdiskella, miten seinien rakenne täytyisi tehdä. Laatat on edelleen valitsematta, jotain ajatonta (lue: tylsää) on tulossa.
• Kun puretaan paljon, nähdään miten talo on rakennettu, eikä tarvitse arvailla. Kalliota on, paljon. Ja se on kovaa.
• Tilaa alakerrassa on paljon, sinne saadaan tosi kivat tilat, kun rakentamiseen saakka päästään. 
• Kun on elämässä tällä hetkellä remontin lisäksi pari muutakin isohkoa juttua mietittävänä, ei ehdi mihinkään uppoutua liikaa, sitä vaan soljuu stressin aiheesta toiseen. 

Peukut pystyyn, että rahat ja hermot riittää! Raportoin projektin etenemisestä.