18.4.2013

Miltä nyt tuntuu?

Hoitovapaata jäljellä viikko ja risat. Koska alkaa tuntua, että tämä ikuinen kesä (kas, muistothan ovat jo kullittuneet) loppuu pian, käväistiin tyttöjen kanssa voimaantumassa Etelä-Karjalassa. Vietimme aikaa mm. siideri-, pissa- ja kuralätäköiden parissa. Minun ja isäntäperheen riemuksi Nauravainen heräili noin 600 kertaa yössä itkemään äänekkäästi syistä, joita en tiedä. Kiitos ja anteeksi.


Automatkan aikana seuralaiseni olivat enimmäkseen unessa ja vain hetkittäin täydessä huudossa, joten ehdin fiilistellä sitä, miltä tuntuu palata töihin.  
  • Olen sopeutuva, vaihtelusta innostuva henkilö. Vaihteeksi töihin, miksipä ei.
  • Syyllisyys lasten hylkäämisestä päiväkotiin on ohjelmassa vasta syksyllä. Mies hoitaa kesän lapsia kotona, ja olen todella iloinen siitä, että hän saa viettää aikaa lastensa kanssa. Mikä klishe - oikeasti tunnen vahingoniloa. Onhan tämä useimmiten korutonta puurtamista, kun hinkkaat päivä toisensa jälkeen ruokalähmiä lattiasta ja n kertaa päivässä keskustelet kolmevuotiaan kanssa siitä, onko pissille pakko mennä, pitääkö pukea, mennä ulos, siivota lelut tai pestä hampaat. Sun vuoro Mies!
  • Kotioloissa mua ärsyttää eniten jankuttaminen. Totuus on, että myös työelämässä saa sanoa sata kertaa samasta asiasta. Voitko tehdä sen raportin? Lupasit toimittaa nämä tiedot. Eikö tämän pitänyt olla valmis? Kenties vaihtelu virkistää tässäkin. Perustan muutamalle hankalimmalle tyypille listan, mihin kerätään tarroja ja palkinnoksi saa reissun HopLoppiin. 
  • Lounasruokala ja lounassetelit. Palkka. Joo!
  • Aikuisesta seurasta puhutaan usein tässä yhteydessä, se on kuitenkin yliarvostettua.
Eniten jään kaipaamaan
  • Aamulla ja päiväunien jälkeen tapahtuvaa yhteiskellintää sängyssä, jonne kerääntyvät uniltaan heränneet pöllähtäneet pikkukisut, jotka puskevat kainaloon, höpöttelevät hupsuja juttuja, eikä meillä ole kiire minnekään.
  • Ulkoilua päivänvalossa.
Vähiten odotan
  • Tylsiä ja turhia palavereita.
  • Epämääräisiä tavoitteita, järjetöntä säntäilyä sekä kiirettä. 
  • Sitä, että ei näe lapsiaan kuin muutaman tunnin päivässä.
Jos minulla olisi oma työhuone, printtaisin oveen tämän:

Ei lisättävää.
Lopuksi terveisiä sille komealle kattohaikaralle, joka etsit kyläpaikan etupihan lätäköistä syötävää! Voi kuule olla vähän hiljaista sillä saralla, palaa etelään, kun vielä voit. Lisäksi haluan muistuttaa kaikkia tiellä liikkuvia autoilijoita siitä, että jos sinut ohittaa ylämäessa täysperävaunullinen rekka, ajat liian hiljaa. Ja jos poliisi pysäyttää, ajoit pikkasen liian kovaa. Minä ajan aina sopivaa vauhtia, tietenkin.

16 kommenttia:

  1. Mua naurattaa kauheasti tuo täysperävaunullinen rekka :'D

    Tavallaan tunnistan tuon vahingonilon viime vuodelta. Vaikka vauvan kanssa olikin vielä tosi helppoa. Ja mies oli sit rennommin kotona kuin itse osasin, se kutale.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä miehen kutaleet ottaa hommat iisimmin. Olin kerran lounastamassa herraseurassa, missä oli monta pienten lasten isää, ja he kertoilivat omia kokemuksiaan kesälomailusta lapsivastaavana. Pari sanoi jotain sen suuntaista, että on se kumma, kun vaimoke vaan valittaa, jos on satuttu syömään roskaruokaa ja lojumaan rannalla liian pitkään. Mikään ei kelpaa, ellei otsa rypyssä suorita.

      Hmm, jostain syystä logiikka tuntui tutulta.

      Poista
  2. Voi että, onhan se iso muutos palata töihin - kiva että lapset saa vielä hetken jatkaa kotona isin kanssa :) Tervemenoa sinne isommalle hiekkalaatikolle!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miima! Sitähän se juuri on, isompi hiekkalaatikko! Välillä leikitään nätisti ja välillä riidellään leluista. :D

      Poista
  3. Hauskaa vaihtelua sinulle! kaikkine puolineen. :) Tuo julistus ovessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ovijuliste on huikean hyvä! Maailman ihanimman 8-vuotiaan tekemä.

      Poista
  4. ison muutoksen edessä olet tosiaan. esikon aikaan töihin paluu tuntui kivalta ajatustasolla,käytännössä sitten itkin ensimmäiset pari viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäiseltä kerralta muistan pari hetkeä elävästi, kun mietin että MIKSI istun täällä tunkkaisessa neukkarissa kuuntelemassa jaadajaada, kun voisin olla kotonakin. Vaan kaikkeen tottuu.

      Poista
  5. Ihana postaus, osuva, hyvä!
    Ihanaa myös kun muutkin tunnustaa sen vahingonilon, kun mies jää nauttimaan koti-isyydestä :D.
    Toi kuvakin on ihana! Molemmat!

    VastaaPoista
  6. "Mitkäs on fiilikset?" on kysymys johon joudun vastaamaan lähes päivittäin tähän työhönpaluun liittyen... Äh, en jaksa aina alkaa eritellä.

    Mutta oletkos varma että miehesi hinkkaa lattioista ne ruokalähmät? Kun en tuosta omastani menisi ainakaan ihan takuuseen tässä asiassa...? :D

    Tuo on totta, että töissäkin joutuu jankuttamaan. Olen varma, että minua odottavat samat projektit, ja vieläpä samassa tilassa, kuin mihin ne jäivät kolme ja puoli vuotta sitten... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, että ruokalähmät, pyykit ja parit muut kotihommat pysyy edelleen mun tehtävälistalla, vaikka mitä sovittas. Ehkäpä siinä syy, miksi miehet osaa ottaa rennommin?

      Minähän olin vain 1,5 vuotta poissa, joten todellakin on monta vanhaa projektia tulossa vastaan. Ja vaikka niiden parissa oltaskin tehty niska limassa duunia, pelkään etteivät ne ole kovin radikaalisti edenneet. ;)

      Poista
  7. Tosi paljon niin osuvia pointteja! Kuten tuokin, aikuisseuran yliarvostukseen liittyvä.
    Ja heh, tuo ovikyltti! Voisiko noita ruveta laminoimaan ja myymään sitten jossain nettikaupassa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti. Ehkä teen sen itse, lainaan isäni laminointikonetta (isäni on siis mies, kenellä on ihan kaikkea), ja polkaisen kaupan pystyyn! :D

      Poista
  8. Vitsi että haluaisin nähdä tän meillä. Aina kun jätän miehen päiväksi lasten kanssa, niin mun kotiin tullessa keittiö on viimeisen päälle siivottu, lasten kanssa on paistettu lättyjä ja mies lööbailee shakkikirjansa kanssa sohvalla - mä haluaisin tietää, pystyykö tätä komboa pitämään yllä kuukausitolkulla vai onko se aina vain sellainen kertarutistus. Hatunnosto teille, joissa on naista vaihtamaan rooleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin mielenkiintoista nähdä, miten paljon ja mihin kotitöihin tässä itse kukin jatkossa panostaa. Luulen, että esim. pyykkishow pysyy mun vastuualueella, mutta jotain sieltä on pakko siirtyä Miehelle, kun kotonahan on tosi paljon aikaa koko ajan siivota ja järkätä. Kyllähän mäkin voisin, en vaan jaksa enkä halua, kun kohta on taas paikat mullin mallin. ;)

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.