2.4.2013

Kahden kerroksen väkeä

Edellisessä postauksessani ei ollut yhtään aprillipilaa, yksi aasinsilta kylläkin. Kun kolmisen vuotta sitten katselimme Miehen kanssa uutta kotia, sattui silmiin erään talon myynti-ilmoitus. Talossa oli sitä jotain: ihana puutarha, mainio sijainti ja vaikka mitä. Monissa Kuopion alkuperäisissä rintamamiestaloissa oli kaksi erillistä asuntoa: toinen tehtiin vuokratulojen toivossa tai toista sukupolvea varten. Nykyään yläkerran kakkoskeittiö on useimmiten purettu ja asunnot yhdistetty. Bongaamassani talossa oli vielä molemmat asunnot olemassa. Kun olin pyöriskellyt yhden yön päähänpistoni kanssa, paukautin Miehelle kysymyksen: "Entä jos pyydettäisiin äitisi talokimppaan?"

Koska idea oli minun, olen erittäin tyytyväinen siitä, että kohta kaksi vuotta kestänyt yhteiselomme anopin kanssa on sujunut paremmin kuin hyvin. On ylipäätänsä raivostuttavaa olla väärässä ja toimeenpanna huonoja ideoita, ja olisihan elämä hankalaa, jos kimppa-asumisemme ei toimisi.

Anopilla on oma sisäänkäynti, uusittu iso keittiö ja kylppäri sekä tilavat pari huonetta. Ylimmän kerroksen asunnon voisi periaatteessa vuokrata kokonaan ulkopuoliselle, mutta se olisi outoa.

Anopin pelakuut.
En koe, että tässä asumismuodossa olisi jotain jaloa tai uhrautuvaa. Anoppi voisi asustella yksinäänkin, omaishoidosta tässä ei ole kyse. Käytännössä toki autamme toisiamme milloin missäkin. Toinen tai molemmat tytöt touhuavat mummon kanssa ainakin tunnin päivässä, jos mummo on kotona. Yläkerrassa on omat kuviot ja leikit: siellä soitetaan nokkahuilua tai bongorumpua, pidetään teatteriesityksiä, maalataan vesiväreillä ja kasvatetaan herneenversoja.

Välillä kutsumme anopin syömään meidän kanssamme, toisinaan hän tekee kaikille ruokaa. Me ylläpidämme anopin läppäriä, hän parsii rikkonaiset sukat ja ompelee irronneet napit. Minä pesen meidän kaikkien pyykit, anopin piikkiin tulee sanomalehti.

Ostovaiheessa hoidimme asiat jämptisti paperille, ja sen jälkeen olemme muutaman kerran pitäneet talokokouksia, missä on päätetty isommista remonttiasioista ja rahankäytöstä oikein pöytäkirjojen kanssa. Muuten yhteiselämä ja askareet ovat solahtaneet omiin uomiinsa ilman suurta säätämistä tai draamaa. Vaikka todellisuus on tätä postausta moniulotteisempaa, en keksi yhtään huonoa puolta tästä järjestelystä.

Anoppi ei tungettele millään tavoin. Samaa ei voi sanoa meidän tytöistä, joita saa estellä säntäämästä yläkertaan heti aamutuimaan. Jos isompi tyttö unohtaa väliovia auki, ja tulee kohta epäilyttävän hiljaista, on pikkusisko kavunnut portaat pikavauhtia ylös ja löytyy kiljumasta mummon oven takana.

Yläkerrasta kuuluvat elämisen äänet kertovat, että anoppi on kotona ja touhuilee normaalisti. Meiltä sinne päin kuuluvat äänet... noh, en halua tietää. Jos meillä joskus järjestettäisiin villejä ja äänekkäitä bileitä tai jatkoja, niin kellarikerroksessa sekin onnistuisi ilman huolta anopin kauneusunien keskeyttämisestä. Liikuskelen talossa useimmiten tukka pystyssä epämääräiset kotivaatteet päällä, joten en voi sanoa, että joutuisin olemaan täällä millään muulla tavalla kuin kotonani.

Meillä vierailevien lasten mielestä mummola yläkerrassa on mieleenpainuva ja fantastinen juttu, ja he haluavat mennä siellä taas käymään, kun tulevat uudestaan kylään. Vastaavasti iäkkäämpien ihmisten mielestä on kadehdittavaa, että anoppi saa elää lastenlastensa kanssa.

Monien mielestä asuminen samassa talossa anopin kanssa on outoa. Ymmärrän sen näkökulman. Sen sijaan en ollenkaan ymmärrä, miten itse pystyisin enää asumaan ilman anoppia yläkerrassa.

Iltapalalla ekan kesän lämpimänä kesäiltana.

25 kommenttia:

  1. Olen kade. Ihan jo siitä että meillä anoppi asustaa mullan alla :(
    mitäs luulet, onnistuisiko vastaava oman äitisi kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi, otan osaa!

      Oman äidin kanssa asuminen on hyvä kysymys, olen sitä välillä miettinyt itsekin. Kyllä sekin varmaan onnistuisi. :)

      Entä itse?

      Poista
    2. Mä en ehkä ihan suoraan tyrmäisi ettäkö ei onnistuisi mutta..... mä luulen että jouduttaisiin tekemään aika tarkkoja pelisääntöjä. Sitten ehkä :D

      Poista
  2. Ihanaa! Kaikin puolin ja varmasti kaikille! Harva tuohon varmasti taipuu eli mikä onni että on tuollainen onni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ei tätä voi pakettiratkaisuna oikein kaupata. Meillä on kuitenkin toiminut loistavasti!

      Poista
  3. Mikä ihana tilanne! Ei tuo minusta ole yhtään outoa, kunnioitettavaa ja onnekasta vain! Voi että olenkin iloinen puolestanne, ja vähän kade samalla - olen niin usein miettinyt, että tuo olisi paras tapa ihmisen elää ja olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekasta kyllä! Opiskeluaikoina asuin muutaman vuoden kommuunissa mahtavien ihmisten kanssa, ja jo silloin mietittiin että miksei myöhemminkin voisi asua näin. En haluaisi välttämättä jakaa keittiötä tai kylppäritiloja isomman joukon kanssa (eikä nekään välttämättä mun kanssa), mutta kun on oma tupa ja omat sotkut, ja kuitenkin muitakin lähellä, niin onhan tämä mukavaa.

      Poista
  4. oih miten ihanteellinen tilanne teillä. mie kyllä kumarran ja kunnioitan siuta entistä enemmän nyt. siis miulla ei tulis tollasesta asumisesta mitään. ei vaikka kuka sukulainen olis kyseessä :D suku on rakas mutta mie tartteen happee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai tästä nyt tarvitse kumarrella tai kunnioittaa sen kummemmin, en itse tunne, että olisin mistään luopunut tai jotain uhrannut tämän asiaan eteen.

      Ja nythän sitä happee vasta saakin! "Saako tytöt tulla yläkertaan, menisin hiihtämään?" :D

      Poista
  5. Vau! Upea, että nykyaikana tällaistakin luontaista "yhteistyötä" on olemassa :))). Ja mikäpä siinä jos sovussa eletään ja toiselle oma rauha sallitaan. Ihan upea juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen muutaman ihmisen, jotka asuvat samalla tavalla. Alkuun ajatus oli tietysti uusi ja mietitytti, nyt tämä on meille tavallista ja normaalia.

      Poista
  6. Samaa sanon, minusta tuo on ihanaa :) Mun anoppi on tällainen anoppitarinoiden hirvitys, valitettavasti :(, mutta oman äitini voisin sinne yläkertaan ottaa milloin hyvänsä, tai siis isäni ja äitini. Mutta meilläkin tosiaan on varsin ideaali tilanne, kun he asuvat tuossa lähellä kummiskin :) Meillä menee myös niin, että äitini ompelee sukat&napit ja pesee&silittää tarvittaessa juhlavaatteet jne ja minulle tulee sanomalehti jonka joku meistä kiikuttaa mummolaan ainakin melkein joka päivä :) Jos leivon tai teen ruokaa extraison määrän niin Isompi juoksee pikaisesti viepäsemään niitäkin aina mummolaan ja esim. eilen Isompi juoksi pikaisesti illemmalla viemään mummille pokkarin jonka sain luettua ja samalla sinne meni poikien mummille piirtämät kuvat ja "paluupostissa" tuli karjalanpiirakoita ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa!

      Ex-työkaverini osti asunnon samalta kadulta vanhempiensa kanssa. Olin silloin ihan että "Haloo, mitä järkee!?!?!" Ja tässä sitä nyt ollaan! :D

      Lapsien kanssa lisäapu on aina tervetullutta, ja toisaalta tuleehan sitä apua annettua itsekin.

      Poista
  7. Kuulostaa hyvältä :)! Ei minustakaan vaikuta yhtään hassummalta idealta. Meillä yhdessä sukulaisperheessä oli vielä jokunen vuosi sitten sellainen järjestely, että nuorempi tyttäristä miehineen asui alakerrassa, vanhemmat keskikerroksessa ja vanhempi tytär perheinen yläkerrassa. Nykyisellään alimman kerroksen väki on muuttanut keskikerrokseen ja vanhemmat rakensivat viereen uuden talon. Välillä olen melkein vähän kade tuosta heidän järjestelystään :D! Hoitoapu kelpaisi mullekin vaikka päivittäin :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeasti mahtavaa, kun voi saada tytöt "pois jaloista" puoleksi tunniksi tai tunniksi, siinä saa käytyä suihkussa, laitettua ruokaa ja ehkä ehtii pikkasen kurkata blogejakin. ;)

      Poista
  8. Onpas hyvän ja toimivan kuuloinen järjestely! Itse en ehkä taipuisi ihan tuohon, mutta olen hyvillä mielin siitä, että meillä neljästä isovanhemmasta kolme asuu samalla kylällä... :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä niin! Vaikka on skypet ja muut nykypäivän vekottimet, niin ei lasten ja isovanhempien live-treffejä korvaa mikään! :)

      Poista
  9. Moikkis Jennijee,
    tykkään blogistasi ja siksi saitkin "sydämeni".
    Käy kurkkaamassa:
    http://aikunaskareet.blogspot.fi/2013_04_01_archive.html

    VastaaPoista
  10. Mahtava järjestely! On varmasti kaikille osapuolille hyödyksi, kun ollaan samalla aaltopituudella. Oman anopin kanssa kylläkin ehdoton nou tänks, äitini ottaisin mieluusti nykyistä lähemmäs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tästä on monella tavalla iloa ja hyötyäkin kaikille.

      Poista
  11. Tämähän kuulostaa kertakaikkiaan täydelliseltä! Tekisi mieli itsekin alkaa katsella isompaa asuntoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksipä ei! :)

      Kolmen kimpan talo-ostoksessa oli sekin hyvä puoli, että saatiin talo paljon lähempää keskustaa kuin mihin meillä kahdestaan olisi ollut varaa.

      Poista
  12. Hei, kirjoitan Meidän talo -lehdelle juttua sukulaisen kanssa asumisesta, ja olisi huippua jos voisit antaa haastattelun aiheesta. Olisitko yhteydessä vaikka s-postilla niin kertoisin lisää ja laittaisin meilillä esimerkkijutun tulemaan, että millaisesta haastattelusta olisi kysymys? Sähköpostini on emma.suominen(at)gmail.com. Toivottavasti onnistuu!

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.