10.3.2013

Yövuorolaisen muskarituokio

Universumi kuuli viestini siitä, että mitta on täynnä. Meillä on nukuttu! Ei joka yö, silti useampana yönä neljään, viiteen ja jopa kuuteen! Uskomatonta! Jos heräily alkaa, yön ulvoja ei oikein rauhoitu muuten kuin kainaloon. Kylkimyyryn salliminen saattaa olla maan kaivamista jalkojen alta, toisaalta siinä on jotain koskettavaa, kun yksivuotias liimautuu koko vartalollaan vasten selkääni, huokaisee syvään ja nukahtaa hetkessä tunnin tai kahden huutokonsertin jälkeen. (Hän mieluiten nipistelisi naamaani tai työntäisi sormensa nenääni unta odotellessa, siksi tarjolla on vain selkäpuoli. Jotain rajaa sentään.)

En halua julistaa suoraviivaisia syy-seuraus -suhteita, jotain on kuitenkin tehty eri tavalla tai ainakin systemaattisemmin yhdellä tavalla:
  • Nauravainen jää yksin nukahtamaan pinnasänkyyn. Laulan unilaulun ja häivyn. Protestointi-itkua kuuluu keskimäärin 3 minuuttia, sitten tulee uni.
  • Minä olen nukkunut monta yötä seinän takana eri huoneessa. En tuoksu pier maidolta tai tuhise vieressä. Hiippailen paikalle, kun tilanne vaatii.
  • Imetys loppui reilu viikko sitten. 
En vielä juhli lopullista muutosta, olen kuitenkin äärimmäisen iloinen siitä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Sen kunniaksi pieni muskarihetki ja antia taannoisesta paparazzi-keikasta takapihalta.

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla.
Sen poikaset siellä ne leikkiä lyö
ja pikku hampailla siementä syö.


On siinä vihreä vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuriikkiset ikkunat 
ja vuoteena sammaleet vihannat



Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää


Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell’ oravan poikaset tuttuhun kehtoon
ja elämä siellä on herttaisaa
kun kuusen latvassa keinua saa.


Oravan pesä (P.J. Hannikainen)

24 kommenttia:

  1. Hei, mahtava uutinen yörintamalta! Jee!
    Varmaan se imetyskin on ollut yksi syistä, mikä on ylläpitänyt yöheräilyä... Ehkä?

    Mutta hitsi vie, nuo yölliset kylkimyyryt kuulostaa niin tutuilta ja juuri tuossa miehen kanssa mietittiin, että miten me saatais nukkua rauhassa aamuun asti. Meillä lapsi menee nukkumaan kasilta ja nukahtaa kyllä helposti. Nyt kun on terve, nukkuu myös rauhallisesti melkein aamuun asti. Mutta sitten joskus viideltä alkaa huutamaan ja me haetaan hänet meidän sänkyyn, jossa sitten pyörii ja hyörii ja haluaa hipelöidä jommankumman meistä käsiä ja kasvoja ja tuuppii jaloillaan (=potkii). Joskus nukahtaa vähän syvällisemmin, joskus ei nukahda enää kunnolla. Ja eihän siinä muidenkaan nukkumisesta meinaa tulla mitään. Tämä hiukan rassaa, koska olen laskenut sen varaan, että seitsemään saisi nukkua. Huoh ja plääh. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että yöt rauhoittuu edelleen, kun muistot tissistä alkavat hämärtyä. :)

      Tuo aamuhiplaus on kyllä söpöä, mutta ah niin rasittavaa. Aika harvoin itsekään saan enää unta viiden tai kuuden jälkeen, kun olen ottanut unipupusen kylkimyyryyn.

      Jossain vaiheessa meidän kolmevuotiaan aamumönkimiset loppui, nykyään hän usein nukkuu jopa seiskaan. Olikos teidän poika omassa huoneessa vai samassa huoneessa?

      Poista
    2. Omassa huoneessaan nukkuu seinän takana, mutta kuulen kyllä heti hihkumiset, vaikka kuinka earit korvissa nukunkin. Tästä me saadaan syyttää ihan itseämme, sillä lokakuisen Etelän matkan jälkeen jäi päälle nämä yölliset siirrot meidän sänkyyn ja vaatisi varmasti ainakin muutaman huonosti nukutun yön, että tästä päästäisiin pois. Ja nyt ei kyllä jaksa. Kunpa jäpikkä itse vain lopettaisi rumban. Koska äippää nyt vähän väsyttää...

      Poista
    3. Voi voi... Onko teillä pimennysverhot ikkunassa? Aikaistuvat aamut vaikuttavat meillä jo selvästi, meillä pimentäviä verhoja ei ole.

      Nuo pikkuihmiset on siitä ärsyttäviä, että eivät helpolla saavutetuista eduistaan luovu. :) Tsemppiä, koittakaa vaikka jonain viikonloppuna, jos hän suostuisi pysymään omassa pedissään.

      Poista
    4. Meillä on lapsen huoneessa pimennys, mutta meidän huoneessa ei. Eli sekin varmaan virkistää lasta kun on valoisampaa. Pitäisi ostaa pimennysverhot sinnekin. Pääsiäiseltä jäädään lomalle. Josko sen jälkeen jaksaisi vähän tsempata. Nyt vaan alkaa puskea aika paljon työjuttuja ja ei kerta kaikkiaan olisi vara nukkua tätä huonommin. Yksi ratkaisu olisi tietysti mennä itse nukkumaan selvästi aikaisemmin, mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Iltakympiltä mua ei nukuta yhtään! :)

      Poista
  2. Jeeeeee, ja ihanat oravaiset! Hei siis se imetyksen kokonaan lopettaminen... Sama tulos kuin meillä. Täydet yöunet kuin napista, kun se tuutin antamisen älysi lopettaa. Hurraa, hurraa sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että tää on pysyvä muutos eikä vaihe! :)

      Poista
  3. jessss..onnea tästä saavutuksesta. on se vaan NIIn mahtavaa kun saa nukuttua edes useamman tunnin vaikka vain neljä putkeen ilman kitinöitä ja kätinöitä. huippua!!i'm so happy for you!!!

    VastaaPoista
  4. No mutta, loistavaa, että teilläkin nukutaan jo paremmin! Hurjan kuulosta faktaa latelit nimittäin siitä nukkumattomuudesta ja sen aikaansaannoksista. Sympatiat ovat siis ehdottomasti puolellasi! Ja tiedän kyllä tuon tunteen, kun yksivuotias tuhisee itsessä kiinni (sen sormet hakeutuen nenääni, suuhuni tai hiuksiini). Liikuttavaahan se on. Meillä vaan käy niin, että pöntiäisen nukahtamista saadaan odotella tunti jos toinenkin, kun sen väliin päästää... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välillä antaa jotain unilelua hiplattavaksi, mutta ei kelpaa.

      Muistelen, että esikoinen oli vähän samanlainen joskus 2 vuoden kieppeillä. Mönki viereen, ja jatkoi mönkimistä ja potkimista, ettei kukaan muu nukkunut.

      Poista
  5. Mahtavaa! Saas nähdä koska meillä päästään samoihin nukkumispituuksiin. En tosin valita, koska meillä ei tähän mennessä oo tuo pienempi juurikaan yöllä hillunut vaan nukahtanut nopeaa syönnin jälkeen. Nyt vaan pusketaan kerralla kolmea hammasta niin vähän on äiti taas heikossa hapessa. Tuli kunnon hammasurakka sitten kerralla, kun parin viikon sisään on tullut just kolme pientä legoa ja vielä ois puolet niistä tulossa olevista tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus miettinyt, että miltähän se hampaiden tulo oikein tuntuu. Ilmeisen v-mäiseltä, kun ne pitkään vaivaa.

      Jospa ne teidänkin legot sieltä kohta pääsisi päivänvaloon! Ja oikeastaan hyvä, että niitä tulee kerralla enemmän, jospa sitten tulisi pieni pätkä kunnon unia. ;)

      Poista
  6. Ihana kurre :) tsemppiä "vieroitukseen" parasta juuri noin, meillä tosin on siitä aikaa pian kahdeksan vuotta :) aika menee niin äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kurreja on kuvattu kaikkien luontokuvausprinsiippien mukaan, eli pitkäaikaisella ruokinnalla. :D Niitä on parhaillaan kolme kiistelemässä ruokailuvuoroista.

      Poista
  7. Jess! Mahtavaa! Toivotaan että sama jatkuu!

    VastaaPoista
  8. Jee! Ehdin täällä jo huolestua, mutta nyt en sitten soitakaan "Pelastakaa ensin äidit" -ry:lle. Hieno uutinen! Jihuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuu! Mikä se numero on, just in case? ;)

      Poista
  9. Jess :))! (täälläkin on legoilua menossa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh dear, Panadolia iltapalaksi vaan, se ehkä vähän auttaa.

      Poista
  10. Huippua!!!!!! Hyvä Jenni ja lapset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, hyviä öitä vaan lisää pliis! :)

      Poista
  11. Kuulostaa hyvältä :) Toivotaan samanmoista kehitystä jatkossakin!! :) Ai teilläkin on poskien nipistelijä :D Meillä 4v tulee vielä(kin, eikä se edes haittaa) mun viereen joskus aamuyöllä, eikä se muuten haittaa, mut se jatkuva sormien heiluttelu, joko se tosiaan nipistelee tai sitten se haluaa "pyyhkiä"/silitellä mun kasvoja juuri nenän ja suun kohdalta ;D Onneksi meilläkin selän kääntäminen auttaa :)

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.