18.3.2013

Working Girl

Kuusi viikkoa hoitovapaata, Miehen kanssa läpsystä vaihto ja minä lähden töihin. Asia on alkanut pulpahdella mieleen päivittäin. Fiilikset vaihtelee. Lasten jättäminen Miehen huomaan ei huoleta, päinvastoin. Omaa työminää ja uraa olen pyöritellyt. Olen tehnyt jo useamman vuoden töitä, jotka on ihan ok. En ole kokenut itseäni erityisen motivoituneeksi enkä tunne tehneeni kympillä töitä, vaikka pitkiä päiviä olen välillä tehnytkin.

Kun opiskelin vuosituhannen vaihteessa, kuulin käsitteestä lasikatto. Näkymätön este, johon useat naiset urallaan törmäävät eivätkä pääse siitä eteenpäin. Silloin ajattelin, että pyh, minä niille katoille näytän. Tässä sitä nyt ollaan. Lukuisat miespuoliset opiskelukaverit ovat manager of this tai director of that. Olkoonkin, että olen ollut muutaman vuoden pelistä poissa ja vaikka en välttämättä heidän duunejaan ottaisi, niin eniten mua ärsyttää se, että olen ollut töissä niin naismainen.

Sunnuntaihesarissa* oli juttu Facebookin operatiivisesta johtajasta Sheryl Sandbergistä, jonka monille ajatuksille nyökyttelin. Se, että työsähköpostien kimppuun täytyy sännätä seuraavana päivänä synnytyksen jälkeen, kuuluu amerikkalaiseen johtamishulluuteen, mitä en ymmärrä. Joku siinä väistämättä kärsii, vauva tai työ. Ei mennä sinne.

Palatakseni tähän naismaisuuteen, niin tarkoitan sillä sitä, että naiset usein työelämässä välttävät riskejä. Naiset haluavat osata homman täydellisesti ennen kuin voivat edes vienosti sanoa tietävänsä aiheesta jotain. Miehethän paukuttelevat henkseleitään ja esiintyvät suurina asiantuntijoina aiheesta kuin aiheesta, heti kun ovat opetelleet, mitä kulloisenkin kohkaamisen kolmikirjaiminen lyhenne tarkoittaa. Naiset eivät puhu ääneen uratoiveistaan. Naiset eivät uskalla ottaa vastaan heille tarjottuja haasteita, pelkäävät etteivät osaa tai pärjää. Naiset pyytävät liian vähän palkkaa. Yleistyksiä ja kärjistyksiä, silti niissä on totta vähintään toinen puoli.

Mun suurin työhön ja uraan liittyvä turhautuminen on tullut siitä, että haluan muutosta, mutta en tiedä mitä se olisi. Miten naismaista, argh! Facebookin COO:ksi en luullakseni halua. Haluan haastavia, mielenkiintoisia hommia, joissa voin kehittyä ja oppia.

Olen ollut tällä kertaa vähemmän tyttö ja enemmän jotain muuta, ja kertonut muutostoiveistani esimiehelleni jo ennen paluutani. Voi olla, että todelliset työtehtävät eivät suurta muutosta tarjoa. Toisaalta organisaatio ja maailma muuttuu vauhdilla, ovia aukeaa välillä yllättävissäkin paikoissa. Voi kokeilla, onko ruoho vihreämpää muualla ja omassa asenteessakin saattaa olla korjattavaa.

Sheryl antoi ohjeita naisille, tässäpä lista ja bonuksena minun painavat kommenttini. Mielestäni lista on validi vaikka et haluaisikaan korporaatiojohtajaksi, vaan haluaisit edetä sairaanhoitajan uralla.

1. Istu pöydän ääreen. Naiset ovat epävarmoja kokouksissa ja seminaareissa. He istuvat huoneen reunoilla, vaikka paikka pitäisi ottaa pöydän äärestä. Just näin. Koulussa ollaan eturivissä ja viittaillaan kilpaa, töissä jäädään seinäruusuiksi. Miksi?

2. Älä luovuta töissä liian aikaisin. Vaikka aiot hankkia lapsia, älä epäröi ottaa vastaan haasteita töissä. Älä lopeta kunnianhimoista etenemistä ennen kuin todella lähdet äitiyslomalle. Tästä en voisi olla enempää samaa mieltä. Erit. naiset, jotka ovat juuri "tikuttaneet plussan" helposti kieltäytyvät uusista projekteista tai hommista. Ei missään tapauksessa! Vaikka varsinkin alkuraskauteen voi liittyä ikäviä lieveilmiöitä, monet pystyvät hoitamaan hommansa loppuun asti.

3. Vaadi kumppaniltasi enemmän. Puolisosi pitää tehdä puolet kotitöistä. Kun lapset näkevät, että vanhemmat jakavat vastuun kotona, se estää strereotypioiden siirtymisen sukupolvelta toiselle. Tämä mietityttää minua eniten töihin paluussa. Mä olen hoidellut monet kotihommat suvereenisti (pienellä marttyyriprotestoinnilla kenties). Mitä kertoo se, että 3-vuotias sanoo isäänsä tyttöisiksi, kun tämä tekee ruokaa ja tiskaa? Huh, äkkiä töihin ja Mies tiskiharjan varteen!

4. Nuku enemmän. Kaikki sujuu paremmin, kun olet nukkunut hyvin. Väsyneenä työn jälki on huonompaa. Kuulitteko tytöt? Kone kiinni illalla ajoissa ja unta palloon!

5. Kaikkea et saa. Mikään ei ole täydellistä, kun tasapainottelet työn ja kodin kanssa. Muista: mieluummin valmis kuin täydellinen. Kiitos muistutuksesta. Jes, ei tartte pestä ikkunoita tänä keväänä!

6. Unohda tikapuut, kohtaa kiipeilyteline. Ura ei enää etene suoraviivaisesti. 2000-luvulla uran luominen on pikemmin temppuilua kiipeilytelineellä, jossa huipulle pääsemiseen tarvitaan luovia ratkaisuja. Ok.

Sheryl on kirjoittanut kirjan (Lean in), jonka laitoin kirjastoon hankintatoiveeksi ja varaukseksi. Kenties höyryän aiheesta lisää myöhemmin. Sitä ennen taidan tutustua myös Lean In Communityyn, ja kenties myönnän, että olen jonkun sortin feministi.

Mitä te sanotte Sherylin ajatuksista?


* Sorruin vanhaan suolaan vaikka erosta paasasinkin. I love HS!

30 kommenttia:

  1. Feminismi on just hyvä.

    Minäkin luin tuon artikkelin, tai ainakin suurimman osan siitä, ja olin monesta asiasta samaa mieltä. Etenkin se, etten osaa ottaa tilaa tai uskalla esiintyä asiantuntijana on typerää.

    Töistä en kieltäytynyt :D

    ...meidän kyllä pitää pestä ikkunat viimeistään tänä keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huolehdikin että mies pesee tasan puolet ikkunoista! ;)

      Poista
    2. Viimeksi se pesi ne kaikki, viisi vuotta sitten :D Mutta ehkä teeskentelen, etten muista tällaista.

      Poista
    3. Eli tässä välissä sä olet synnyttänyt ja imettänyt. Eli miehen vuoro, selvästi. ;)

      Poista
  2. Mä siteeraan tähän väliin Iholla sarjan Markettaa joka totesi jossain jaksossa että "kilteistä tytöistä ei tule pörssiyhtiöiden johtajia". Niinhän se on. Marketta on sen tajunnut tosi nuorena. En mäkään johtajuutta havittele mutta pientä kyynärpäiden teroittelua voisi aika moni nainen tehdä, en tarkoita mitään röyhkeää käytöstä vaan sen verran, että saa äänensä kuuluviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hei onnea töiden lähestymisestä! Mahtavaa!!

      Poista
    2. Kiitos!

      Muistan tämän Marketan kommentin itsekin, ja näinhän asia on. Mielenkiintoiset ja merkitykselliset hommat kiinnostavat, titteleistä viis. Toki joka duunissa on tylsiä hetkiä ja ei niin inspiroivia päiviä, harvalla kai työpäivät on pelkkää innosta hihkumista ja ruusuilla tanssimista. :)

      Tosiaan ääntä ja kyynärpäitä pitää käyttää sopivasti. Mulla ei itseasiassa ole kokemusta naisvaltaisella alalla toimimisesta, eiköhän sielläkin saa puoliansa pitää.

      Poista
    3. Kyllä on kovin tuttua! Joka päivä saa tasapainoilla sen kanssa, pitääkö itseään sorrettuna, hankalana vai ihan vaan normityöntekijänä.

      Mun mielestä Marketta oli ymmärtänyt niin, että pitää olla vähän ilkee ja epäsosiaalinen päästäkseen pitkälle, ja siitä voidaan varmaan olla montaa mieltä :)

      Poista
    4. Marketta on kovin nuori ja epävarma. Äidillinen hoivavaisto heräsi, kun hän siellä jossain kokoomusnuorten kokouksessa räkytti kuin terrieri, ja sitten hotellihuoneessa nyyhki, että hänen itsetuntonsa on nollassa. Huoh, sitä nuoruuden paloa ja epävarmuutta!

      Mutta joo, ei kyynärpäitä tartte käyttää muiden lyttäämiseen, kunhan kuitenkin ottaa ne esiin, jos ihan meinaa jäädä sorretuksi. :)

      Poista
  3. Vähiin käy sulla päivät, jännää!

    Amerikkalainen työmaailma on (onneksi) huonosti verrattavissa suomalaiseen - kulttuuri, jossa lomia, saati äitiyslomia ei tunneta, aiheuttaa sen, että äitiys ja ura todella *on* haasteellista yhdistää. Meillä sen sijaan ei ole mitään tekosyitä!

    Huomaan kyllä itsessäni jonkun superkunnianhimottoman asenteen nostavan päätään - tyyliin "jos tuo mies saisi kunnon duunin, voisin sitten puuhastella jotain siinä sivussa". Ja vähän kieltämättä tämä äitiysloma menee sellaiseen saumaan, että saatan jäädä pieneen limboon. Helpompihan olisi jäädä lomille valmiista työpaikasta. Mutta ehkä tää on just sitä ennen äitiyslomaa luovuttamista, ja uskoisin, että ennen pitkää minustakin löytyy taas myös ura-ajatuksia: todennäköisesti hyvin pian kolmilapsisen perheen arkeen sukellettuani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei munkaan työmotivaatio tai kunnianhimo äitiysloman kynnyksellä huipussaan olleet. Olin ajatellut, että olisin ollut töissä muutaman viikon virallisen äitiysloman alkamista pidempään, luulin että olisin saanut lisäviikkoja toiseen päähän, mutta se ei mennytkään niin. Kun sitten jäin kotiin, niin ihmettelin että mitä olin oikein ajatellut. Kotona oli just hyvä olla.

      Joo, eipä aikaakaan kun suakin alkaa palaverit ja ruokalalounas kiinnostaa! ;) Ja pullauta vauva äkkiä, mun peukalot kramppaa!

      Poista
  4. Hyviä kohtia, myönnän. Vaikka teenkin palkkatöitä "vain" kotona osa-aikaisesti niin kohdat 4 ja 5 pitäisi muistaa silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti. Onko sun helppo erottaa työ- ja kotiaika toisistaan? Kotona työskentelyssä on omat hyvät ja huonot puolensa.

      Poista
    2. Todella vaikeaa :) Yleensähän se meneekin just tuohon, et öisin sit naputtelen koneella työjuttuja... Tai joskus saan työrauhaa tälleen iltasella, mutta näinhän tässä nytkin kävi, teen tosiaan töitä ;D

      Poista
  5. Paljon hyviä ajatuksia, joita pitäisi varmasti itsekin välillä miettiä ja toteuttaa. Ainakin tuo kohta 4, nuku enemmän..

    Nauti nyt täysillä lopuista kuudesta viikosta ja kevätauringosta, töistä ehtii stressata myöhemminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin teen! Työhommia ehtii tosiaan pohtia enemmän sitten kuin siellä oikeasti on ja saa oikein PALKKAAKIN! :)

      Poista
  6. Jännät ajat sulla! Hyviä pointteja. En osaa sanoa mikä meillä tulee olemaan lopulta se todellisuus, mutta nyt nautin töistä ja suunnittelen jatkoa. Ajattelin vaan paahtaa eteenpäin ja katsoa minne tie vie. Musta tuntuu että kolmen lapsen jälkeen on vasta kunnolla itseluottamusta ja niinkus homma balanssissa ja arvot kohdillaan, että etenemiseen olisi rahkeita.
    Vähä vaan tarttis tuota pätevyyttä hankkia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä opettaa. :)

      Olen minäkin vilkuillut Avoimen yliopiston tarjontaa välillä sillä silmällä, en vaan sieltäkään ole keksinyt, mikä ois seuraava mun juttu.

      Jos muutosmietteitä kelailee ja sanoo joskus ääneen, niin jossain välissä aukeaa joku ovi ja mahdollisuus. Näin on mulle käynyt jo monta kertaa. Täytyy toivoa että tietty herkkyys ja hulluus on tallella, että niihin uskaltaa tarttua, kun kohdalle sattuu. :)

      Poista
    2. Niinpä!
      Mun nykyinen työ on vaan pikkupätkä ja kyllä mua tulevaisuus stressaakin, mutta saanpa luotua jo verkostoja. Se on täällä maalla etenkin aikas tärkeää. Jos alan oikein ajattelemalla ajatella, mikä urakka on edessä niin, noh, parempi ottaa palasta kerrallaan ilo irti.

      Poista
    3. Mutta siis suunta on selvillä. Meillä on niinkun onni puoliksi: sulla on ura, mutta ei suuntaa ja mulla suunta, mutta ei uraa. :D

      Poista
    4. :) Onneksi nykyään tosi harva jää eläkkeelle siitä duunista, mitä vaikkapa tässä vaiheessa elämää tekee, joten vaihtelevia kuvioita on varmasti luvassa meille molemmille!

      Poista
  7. Minulla on viisi viikkoa hoitovapaata jäljellä, sitten mennään... :) Onhan se jänskää. Ärsyttää muuten kun joka ikinen puolituttu muistaa kysyä että no mitkäs nyt on fiilikset... Vähän silleen säälivällä äänellä... Mur.

    Mieluummin valmis kuin täydellinen. Tuo on hyvä neuvo! Pois turha perfektionismi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kyllä ärsyttää että töihin menosta kysellää joko-sulla-on-ranteet-auki-tyylillä. Aikansa kutakin ja ilolla uutta kohti!

      Poista
    2. Just näin! Mä niin odotan rauhallista, jonkun muun laittamaa lounasta ja ylipäätänsä aikuisseuraa. Ei töihin paluu mikään maailmanloppu ole.

      Poista
  8. Mahtava juttu ja hyviä uraneuvoja! Lupaan lukea uudelleen ajatuksella jos joskus vielä äitiys-ja opintovapaaltani työllistyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kiitää niin hurjaa vauhtia, kohta säkin olet taas cv:tä päivittämässä. :)

      Ja hei, oikein hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää kaikille, feminismi-tunnustuksestani huolimatta en tälle päivälle ehtinyt palopuhetta kirjoittaa! <3

      Poista
  9. Vitsi, mä eilen naputin tähän jonkun kommentin, mutta jonnekin se sitten hävisi. Voi tätä mun kiireistä elämää...! Grr!

    Mutta siis, hyvä postaus ja olen samaa mieltä! Hymistelin minäkin hyväksyvästi sen naispomon jutuille, vaikka onkin tosiaan aika amerikkalaista, mutta se ei poista sitä, etteikö naiset tarvitsisi vähän röyhkeyttä lisää, jos aikoisivat oikeasti päästä johtaville paikoille.

    Ja minun tilanne on aika sama kuin sinun eli tämänhetkinen työ on ihan ookoo, mutta ei riitä ehkä hirmu pitkäksi aikaa motivoimaan minua. Tosin, tällä hetkellä tilanne ei uuteen työhön olisi minulla mitenkään otollinen, koska tämä selkä vaivaa eli se pitäisi saada ensin kuntoon. Ja tietysti tämä työ-päiväkoti-rumba vaatii vielä totuttelemista. Huomaan, että en ole oikein entiselläni työelämässä, vaan ajatukset on aina jossain, missä ei pitäisi.

    Sen vielä sanon, että onpa kiva, kun teitä muitakin palaa työelämään, niin on lisää meitä, jotka angsteilee, kun ei ehdi bloggailla tarpeeksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todellakin, että selkä kuosiutuu pian eikä kiusaa pitkään. Eipä sitä kummoista fyysistä vaivaa tartte olla, kun se omalta osaltaan vie keskittymistä muualle.

      Ja tosiaan tuo päiväkoti-työ -rutiini on semmoinen, että siihen pitää totutella taas uudestaan.

      Ai kauheeta, aikaisemmin sai kokea riittämättömyyttä vain perheen, parisuhteen ja töiden hoitamisesta, nyt pitää surkutella sitäkin, ettei ehdi olemaan aktiivinen blogimaailmassa! :D

      Poista
  10. Hyviä ohjeita, yleistettävissä elämään muutenkin eikä vain työsektorille :)

    PS: http://tingeltangeli.blogspot.fi/2013/03/11-hyvaa-10-kaunista-9-muuten-vain-upeaa.html

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.