Hyvät Kympit teille vaan!

Kaikesta uhoamisesta ja hehkutuksesta huolimatta tämän kevään Naisten Kymppi jää osaltani väliin. Olin järkännyt ensi viikon työmatkaan liittyen paluumatkan sunnuntai-iltaan. Myöhemmin lauantaiaamulle ilmoitettiin esikoisen ensimmäinen sirkusesitys ikinä, ja koska sellaista ei voi jättää väliin, suoriudun perjantaina illaksi kotiin Kuopioon.

Harmittaa, ei kylläkään älyttömän paljon, koska viime viikkojen juoksutreenit ovat olleet minimissä, oikeastaan lähellä nollaa, jos totta puhutaan. Olen bodannut satoja kiloja märkää, savista hiekkaa kellarista ulos sekä käynyt työporukan uintitekniikkakurssilla uimassa, joten kolme liikuntakertaa viikossa on tullut iisisti täyteen. Olisi ollut mahtavaa moikata reippaita blogituttuja, ehkä myöhemmin kesällä järjestyy treffit lenkkeilyn tai terassisiiderin merkeissä.

Uintikurssilla innostuin taas uimisesta. Uinti on yksi harvoista liikuntamuodoista, joihin minulla on taipumusta. Vaikka nopeutta tai kestävyyttä minulla ei merkittävästi tällä hetkellä ole, on tekniikkapuoli hyvällä tasolla. Koska liikuntatavoitteita pitää olla, on tähtäin elokuun Kuopio Triathlonin pikamatkassa: 300 m uintia, 20 km pyöräilyä ja 5 km juoksua. Parhaat naiset vetää matkan tuntiin, veikkaan että minulta menee parisen tuntia, kun kiiruhdan omaa vauhtiani. Tässä ehtii vielä mukavasti treenata, fillaroida töihin ja uiskennella sekä lenkkeillä. Saapa nähdä onko radalla myös Vauhtivekaroiden äiti!

Reipasta kevään jatkoa!

Kokemuksia parisuhdeleiriltä

Ruuhkavuodet voivat olla parisuhteelle kriisi. Kaikki aika ja energia menee arjen pyöritykseen. Kärpäsistä tulee härkäsiä, kun kiistellään siitä kenen vuoro on käydä kaupassa ja kuka joutuu aina viemään roskat. Nukutaan huonosti ja unohdetaan ketkä olivatkaan minä ja me. Onneksi parisuhteen hoitamiseen on saatavissa apua.

Me valitsimme toiminnallisuuteen ja mindfullnesiin painottuvan parisuhdeleirin. Paikka oli kätevästi kodin lähellä, lapsille piti järjestää hoito, muuta logistiikkaa ei tarvittu. Leiri oli hyvin intensiivinen, viikon ajan lähes joka arki-ilta ja viikonloppu oli sessioita.

Leiriasu*

Leirin filosofiana oli toiminnallisuuden ohella itseohjautuvuus. Ohjenuorana oli keskittyä ryhmätöihin, ohjaajia ei ollut. Työt olivat luonteeltaan sellaisia, että niiden ohella ei ollut mahdollisuutta kaivella vanhoja kaunoja. Epäystävälliset ilmeet peitetttiin jännittäviin naamareihin ja kuulosuojainten ansiosta suurin osa puhinoista jäi kuulematta. Rankat fyysiset osuudet veivät terän voimakkaimmilta tunteilta. Tämä oli mindfulnessia parhaimmillaan: keskityimme vain hetkeen, tekemiseen ja yhdessä olemiseen.

TyöParisuhdeleiri

Ei liikaa miehiä ahdistavaa puhetta ja analyysia. Lyhyesti todettuja toteamuksia: "Kalliota on tässäkin. Aissaatana." tai "Otatko juomista?" tai "Väistä!"

Väliharjoituksina oli mm. nauruterapiaa hallitsemattoman väsykikatuksen merkeissä sekä anteeksi antamisen harjoituksia, kun joku peruutti uupumuksen vallassa auton betoniporsaaseen. Jälkimmäinen ei mennyt kaikilta osin täydellisesti, harjoituksen varaa vielä on.

Ryhmätöiden tuloksia

Ryhmätöistä tuli voimakas yhdessä tekemisen meininki ja huikea me-henki. Näimme toisemme poikkeavassa valossa. Mies miehekkäänä piikkaamassa seinää sekä kalliota ja kantamassa painavia kuormia. Minä naisellisena tukka pölystä(kin) harmaana, hiki otsalta valuen, väärästä paikasta savista maata kaivaen.

Tämän kokemuksen jälkeen jaksaa taas painaa entistä vahvempana arjessa eteenpäin. Valtavan ihanaa.


* Paita saatu Fenestralta erään kyläyhdistyksen pikkujouluarvonnassa.

Project Spa from Hell

Neljä vuotta sitten ostettu rintamamiestalomme on kokemassa lähikuukausina mullistuksia. Alimman kerroksen sauna- ja kylppäritilat ovat menossa uusiksi. Samassa kaivetaan salaojat, eristetään seiniä sekä uusitaan viemäriputket.

Remontin tarve on ollut tiedossa ostohetkestä asti. Nyt vasta tuntui siltä, että aika ja energia riittää sen suunnitteluun. Tai oikeastaan ei tunnu yhtään siltä, mutta remontti on joka tapauksessa alkanut! Urakoitsijan piti hoitaa homma avaimet käteen -periaatteella. Otettiin jo eka viikon jälkeen pieni aikalisä, edistetään itse yllätyksenä tulleita purkutöitä. Hintaa projektille tulee ilman lisätöitäkin sen verran, että voidaan unohtaa lamapuheet ja julistaa Suomen kansantalouden nousu alkavaksi!

Mies oli sitä mieltä, että ei halua kuvia meidän kodista blogiin. Mulla olisi vino pino kuvia alakerrasta, kompromissina julkaisen vain pari kylppäristä. Kuten kuvista näkyy, laatoituksia on tehty luovasti. Alkuperäisiä 50-luvun laattoja nämä tuskin ovat, veikkaus on jossain 80-luvun tietämillä. Persoonalliset värivalinnat, eikö?

Hyvä ystäväni kysyi joskus, enkö tahtoisi maalata kylppäriä kaakelimaalilla. Kun itse on alusta asti tiennyt, että tämä remontti alkaa piikkauksella ja maansiirtotöillä, ei käynyt mielessäkään että jaksaisin hukata aikaa kaakelimaalien kanssa. Vaikka kylppäri oli ruma ja sauna kulahtanut, niitä kuitenkin käytettiin loppuun saakka. Myös pesukoneelle oli sympaattinen oma kolo. Huomatkaa katosta tuleva vanha viemärin tulo, joka tyylikkästi on peitetty mustalla teipillä.

Kävi mielessä, pitäisikö ilmoittautua telkkarin sisustusohjelmaan. Saisi kikatella laattakaupassa pissit housussa suihkurusketetun ja blondatun miehen kanssa, käydä viikko jossain kylpylässä ja lopuksi itkeä onnesta, kun pääsee näkemään lopputuloksen.

Lähdettiin lopulta viemään omatoimisesti hommaa läpi. Itku on ollut monta kertaa jo tuloillaan, vaikka projekti on vasta alussa. Ehkä tässä lähestymistavassa hysteerinen kikatus tulee loppupuolella?

Projektin positiivisia puolia:

• Olen oppinut paljon. Sen sijaan, että olisin saanut keskittyä laattojen valintaan ja fiilistellä hanoja, olen saanut ottaa kantaa Finnfoam-Isodrän -valintoihin ja pohdiskella, miten seinien rakenne täytyisi tehdä. Laatat on edelleen valitsematta, jotain ajatonta (lue: tylsää) on tulossa.
• Kun puretaan paljon, nähdään miten talo on rakennettu, eikä tarvitse arvailla. Kalliota on, paljon. Ja se on kovaa.
• Tilaa alakerrassa on paljon, sinne saadaan tosi kivat tilat, kun rakentamiseen saakka päästään. 
• Kun on elämässä tällä hetkellä remontin lisäksi pari muutakin isohkoa juttua mietittävänä, ei ehdi mihinkään uppoutua liikaa, sitä vaan soljuu stressin aiheesta toiseen. 

Peukut pystyyn, että rahat ja hermot riittää! Raportoin projektin etenemisestä. 

Kympin Naisten päivä!

Oikein hyvää naistenpäivää siskot! Tänä vuonna en saanut enkä ostanut ruusuja, kukkarahat sijoitin Naisten Pankkiin. Seuraava naisten ikioma, ihana päivä on toukokuussa. En tarkoita äitienpäivää vaan Naisten Kymppiä, spektaakkelimaista ja hurmoksellista liikunnan ja naisenergian juhlaa.

Kalenterit esiin, Naisten Kymppi on sunnuntaina 24.5.2015.

Kuva täältä

Käytännössä se on 11 viikon päästä, mikä tarkoittaa sitä, että lähes miltä tahansa kuntotasolta ehtii treenata niin, että pystyy juoksemaan tai kävelemään 10 kilometriä. Jos googlaat itsellesi treeniohjelmaa, löydät todennäköisesti tiukkoja ohjelmia, joissa juostaan tietyllä sykealueella jne. Jos se motivoi sinua, ota sellainen ohjelma.

Itse en ole sykemittaria pitänyt 10 vuoteen, väitän että tärkeintä on liikkua. Oho, tätä ette varmaan arvanneetkaan! Treenasin puolimaratonille ajatuksella, että liikun 3 kertaa viikossa. Onnistuin tavoitteessani, ja uskon että se on hyvä suunnitelma myös silloin kun Naisten Kymppi on tähtäimessä. Käytännössä "ohjelmassani" oli 1-2 krt viikossa lenkkeilyä ja 1-2 krt jotain muuta. Selkä- ja vatsalihaksia kannattaa vahvistaa, jumppa tai pilates tukevat lenkkeilytreeniä loistavasti. Tämän blogin juoksuhöpinät löytyvät mutsien kymppi -tunnisteella.

Nyt on loistavat juoksuilmat, siite- ja katupöly eivät kiusaa. Hyviin kenkiin kannattaa sijoittaa, muuten lenkkeilyssä pärjää halutessaan simppelillä varustuksella. Viime vuoden hifistelyostoksista heijastinliivi ja kompressiosukat ovat olleet tehokäytössä.

Joku voi ajatella, että "Onpa kiva idis, mutta nyt on tosi kiirettä töissä ja on kaikkea ja ei saa oikein nukuttua. Aloitan harjoittelun, kun tilanne vähän rauhoittuu."

Joojoo. Voin kertoa, että tilanne ei rauhoitu. Aina tulee deadlineja, aina on stressiä ja huonosti nukuttuja öitä. Sovellan 3 krt/vko -sääntöäni armolla höystettynä. Joskus kerta = 30 min kävelyä. Olen iloinen puolen tunnin happihyppelystä, enkä murehdi sitä, olisiko pitänyt vetää kovempaa ja pitempään. Tärkeintä on liikkua ja nauttia.

Miksi Naisten Kympille kannattaa lähteä?

• Tavoite kalenterissa motivoi liikkumaan.
• Tuhansien osallistujien positiivinen energia pitää kokea kerran elämässä (tai kerran keväässä)!
• Lukuisten yllättävienkin tuttujen lisäksi siellä pääsee treffaamaan monia ihania bloggarikaveita, en malta odottaa!
• Tapahtuma on loistavasti järjestetty, massoista huolimatta homma toimii. 

Hyviä lenkkejä ja nähdään Helsingissä toukokuussa! 

Talviloma

Blogin lopettaminen on käynyt monta kertaa mielessä. Huonolaatuiset kännykkäkuvat ja satunnainen postaustahti harmittaa enemmän ja enemmän, vaikka saahan sitä omassa blogissaan tehdä mitä huvittaa. Toisaalta joka kerta lopettamista ajatellessa on tupsahtanut mieleen joukko aiheita, joista on ollut ihan pakko kirjoittaa.

Kokonaan en blogia lopeta tai piilota. Tänne tullaan säännöllisesti mm. hakemaan apua oksennuksen putsaamiseen autosta, tsekkaamaan resepti kesäkurpitsakakkuun sekä perehtymään asiantuntijan ohjeisiin lapsen traumatisointiin. Jääköön nämä sivistävät artikkelit kansan saataville.

Ehkä kevään tullen innostun taas kirjoittamaan tänne, nyt keskityn hetkeksi muihin projekteihin.

Loppuun fiiliksiä marraskuiselta lomalta. Arkisissa tunnelmissa jatketaan, muut projektit eivät sisällä muuttoa palmujen katveeseen tai muuta radikaalia elämänmuutosta.

Mitä mainiointa talven jatkoa ja kuuluillaan!