1.7.2013

Bloggaamisen lieveilmiöistä, osa 2

Kun blogiani viime syksynä perustin, oli minulla jonkinlainen visio siitä, millainen blogistani tulisi. En enää muista millainen se oli, blogi on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Sisustus- ja kirjajuttuja on ainakin tullut paljon vähemmän kuin ajattelin. Sisustaminen on alkanut lähinnä ärsyttää, enkä halua ajatella koko asiaa. Kotona on aina sekaista. En halua yhtään lisätavaraa, kun entisetkään eivät pääse edukseen paikasta toiseen ajelehtivien lelu- ja vaatemuodostelmien alla. Kirjoja ehkä lukisin, jos en roikkuisi iltoja koneella.

Minulle on ollut iso yllätys, kuinka antoisaa on lukea muiden blogeja. Toki on myös kivaa kirjoitella omia jorinoita, ja saada niihin kommentteja ja keskustelua. Tuntuu, että olen saanut ison joukon virtuaalikavereita. Blogeissa kerrotaan tarkkaan rajatuista asioista enkä usko oikeasti tietäväni mitään siitä, mitä jonkun bloggaavan henkilön elämässä tapahtuu. Silti on mukava lukea kuulumisia ja ajatelmia. Hihitän lähes päivittäin ääneen hauskoille kuville ja taitavasti kirjoitetuille tarinoille, ja onpa aika monta kertaa pitänyt nyyhkiäkin koskettavien kirjoitusten äärellä.

Todella yllättävää on ollut blogien nostattama shoppailuinto (ilmiöstä paremmin kirjoitti Liina). Houkutuksia on välillä raivostuttavan vaikea vastustaa, vaikka en itse asiassa edes lue kovin montaa aikuisten tai lasten vaatteisiin tai muihin ostoshullutuksiin liittyvää blogia. En yleensä hanki trendikkäimpiä juttuja, enemmänkin tulee vilkaistua jonkun vinkkaamia alennusmyyntejä. Jos jotain päätän ostaa verkosta, saatan kurkata pari blogia läpi, että näkyykö siellä affiliate-bannereita. Mun ostoksestani menevä muutama pennonen saa mielellään mennä siskolle.

Kuva täältä
Ehdottomasti suurin ylläri ja antoisin juttu on ollut ihmisten tapaaminen livenä. Voinkin tässä kohtaa varoittaa, että jos siellä on joku, jonka kanssa on tullut kaveri-olo, niin sangen suurella todennäköisyydellä kapsahdan kaulaan, jos tavataan. Koska halailen "oikeita", vanhoja kavereita, niin miksi ei voisi halata myös virtuaalikavereita? Voi ja pitää, sanon minä!

19 kommenttia:

  1. Joo tuo virtuaalikaveriolo on kyllä ollut minunkin tunteeni monen kirjoittajan ja vakiokommentoijan kohdalla, vaikka ymmärränkin että virtuaalikuva voi olla tyystin eri kuin livenä. Toisaalta luen aika persoonallisia ja aidon tuntuisia blogeja joista tulee olo, että sitä saa kosketuksen kirjoittajan johonkin henkilökohtaisempaankin ajatteluun ja tuumailuun :).

    Olen itsekin miettinyt, että olisi kyllä tosi hauska joskus nähdä bloggaajia irl ja nähdä miten mielikuvat kohtaavat, toisaalta se olisi aika jännää tämmöiselle anonyymi-arkajalalle!
    Kaulaani kapsahtamisesta olisin itse ainakin tosi otettu, vaikken itse osaa oikein halailla edes lähiystäviä aina :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Halailu on kivaa!

      Ja mukavaa, että joku muukin tunnistaa virtuaalikaveriolon. Yksipuolinen virtuaalikaveriolo ois aika noloa! :D

      Poista
  2. Materianhimo on ollut bloggaamisen pahimpia lieveilmiöitä, joskus taannoin taisin tehdä listauksen asioista, jotka olen ostanut nähtyäni ne ensin jossain blogissa...

    Hyviä blogeja on mielettömän paljon! Vielä kun ehtisi lukea niitä kaikkia ja vieläpä kommentoida... Samaa olen myös miettinyt, blogikaverit tuntuvat läheisiltä ja olisi hankalaa luopua tästä harrastuksesta ihan jo senkin takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, tuntuu että haluisi vieläkin enemmän lukea ja kommentoida. Toisaalta tuntuisi, että pitäisi rajoittaa ja ei kuitenkaan voi. Koukuttavaa hommaa!

      Poista
  3. Mulla on ihan sama fiilis, puhun susta ja monesta muusta jo kaverina. Olen lakannut tarkentamasta, että kaikkia en ole tavannut livenä lain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivujuonteita vain, onko tuolla nyt niin väliä, että onko tavannut IRL vai ei. :)

      Poista
  4. Samat tuntemukset täälläkin: niin kirjoista, sisustamisesta kuin blogiystävistäkin. Läheisiltä tunnutte, ja paremmin teidät tunnen kuin perhekerhon äidit joista jotkut olen tuntenut jo 4 vuotta. :D sitä vaan, että ei livenä ihmisiä välttämättä sen paremmin tunne. Läheisimmät ystävät nyt ovat asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Ostosvimma on jännä ilmiö. Perin kiehtovaa!

      Poista
    2. Ostosvimmaa kyllä lietsotaan jossain määrin perhekerhoissakin, kun aina jollain on jotain kivaa päällä tms.

      Totta turiset, monesti blogeissa saattaa olla jotain syvällisempiä pohdintoja tai henkilökohtaisia juttuja, mitä ei live-tutuista tule hiekkalaatikkoturinoiden lomassa esiin.

      Poista
  5. Yllättävin asia mulle bloggaamisessa on ollut se, että blogin kautta on löytynyt ihmisiä, jotka oikeasti tuntuu ystäviltä, vaikkei olla koskaan edes nähty! Ja mä sitten kuulun ilmeisesti vahvasti noihin shoppailuun yllyttäviin alevinkin jakajiin, hups :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, alevinkkien lisäksi jaat myös hyviä käyttökokemuksia, jotka on tosi tärkeitä. :)

      Minä ja moni muukin harrastaa blogikommenteissa mielestäni aika positiivista ja kannustavaa linjaa, ts. tulee paljon kehuttua ja tsempattua. Siitä tulee hyvälle mielelle. Toisaalta taas vertaistuki on ollut mulle tosi tärkeää, että kyllä sitä asiapuoltakin on, ei pelkkää hymistelyä.

      Poista
  6. Siis Amen! :) Minäkin niin kuvittelin pistäväni pystyyn kultturellin blogin joka sisältää kirjoja, elokuvia, kulttuuria ja sisustusjuttuja ;D Ja niinhän mulla on blogi tyhjänpäiväisillä arkijutuilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkijutut on hyviä ja meikkijutut eritoten. :)

      Poista
  7. Hih, näinhän se menee :)! Blogituttuja ois kieltämättä mielenkiintoista tavata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osan olen tavannut jonkinlaisen suunnittelun jälkeen ja muutaman vahingossa, on se kyllä kivaa! Valitettavasti en ehdi kovin paljon hengailla vanhojen enkä uusienkaan kavereiden kanssa, mutta toisaalta tässä elämänvaiheessa pienetkin kohtaamiset on usein kivoja ja itse ainakin ajattelen, että palataan taas asiaan kun flunssa helpottaa / öisin nukutaan / jne. :)

      Poista
  8. Mulle on myös tullut ihan yllätyksenä, miten mielenkiintoista on lukea tuntemattomien ihmisten juttuja. Ennen luin joskus kerran vuodessa jonkun blogia, jos sattui vaikka google-haussa vastaan vahingossa tulemaan.

    Ja toi affiliate-bannereiden kurkkiminen ei ole tullut mieleenkään, taidanpa alkaa myös harrastamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä blogeissa on sopiva sekoitus realitya ja vertaistukea, koukuttava konsepti! :)

      Poista
  9. Ihan samat fiilikset täälläkin kuin sulla ja muille. Samaa olen itsekin miettinyt, että miten bloggailun voisi lopettaa, koska samalla blogikaverit ehkä jäisi taakse?

    Ja voihan kettu, tänään se sitten tapahtui eli reader sanoi kaput! Sinähän taisit kanssa kaivata jotain uutta ratkaisua windows puhelimeen, niinhän? Oletko keksinyt mitään? Mä olen toistaiseksi melkein blogipimennossa, kun yleensä luen blogeja eniten puhelimesta. Luin jostain, että Feedly olisi tullut / tulossa nyt myös windows-puhelimiin, mutta eipä sitä storesta löydy. Voihan pylly! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä lueskelen Bloggerin etusivulta ja klikkailen itseni valikoitujen blogeihin postauksiin ja loput luen koneella. En ole muistanut asiaan paneutua, täytyypä palauttaa se mietintämyssyn aktiiviosastolle.

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.