15.1.2013

Ovikello soi!

Ennen vieraiden saapumista juhliin on ihanaa istahtaa hetkeksi sohvalle, nostaa jalat ylös ja ottaa pieni tilkka kylmää valkoviiniä tai San Pellegrinoa. Voi sipaista karanneet hiussuortuvat korvan taakse ja hyräillä jotain hauskaa sävelmää. Kun ovikello soi, riennetään hymyssä suin ottamaan vieraat vastaan. Äh, ai niin. Tämä olikin siitä samasta unelmasta, missä olen voittanut lotossa, meillä on sisäkkö ja lapset nukkuu yönsä heräämättä.

Normaalisti ennen vieraiden saapumista juoksen hiukset märkänä puolipukeissa hammasharja suussa ympäri kämppää ja tungen viimeisiä tavaroita kaappeihin. Saatan sähistä isomman lapsen huoneeseen, että "Nyt pää tyynyyn tai soitan vieraille, että juhlat on peruttu!" Kun ovikello soi, toivotaan että on muistettu panna vaatteet päälle ja hymy naamalle.

Synttärijuhlien tai viikonloppuvieraiden kestitys vaatii aina hieman ylimääräistä puuhaa, ja siinä ohessa täytyy pyörittää normaalia lasten ulkoilu-ruokailu-päikkärit -rutiinia. Viime aikoina noin siinä kohtaa, kun olen ajatellut (hiljaa mielessäni totta kai), että Mies voisi viedä lapset ulos ja ruokkia heidät sitten, että minä saan tehtyä omat hommani, Mies alkaakin vetää päälleen remonttihaalareita.

Käden käänteessä on purettu joku 1,5 vuotta rauhassa keskeneräisenä ollut kohta. Sitten minä saan kertoa, kuinka se laitetaan entistä ehompaan kuosiin. Sehän on helppoa, koska ylläpidän jatkuvasti päässäni lukuisia erilaisia muutostyösuunnitelmia sekä reaaliaikaista inventaariota remonttitarvikkeista.

Koska tässä vaiheessa on vieraiden tuloon korkeintaan 3 tuntia, tulee Miehelle luonnollisesti kiire. Ja minulle. Ja ne lapset piti ulkoiluttaa, ruokkia ja nukuttaa. Kun ovikello soi, pinnat on viritetty kohtuullisen kireälle, maali on märkää ja ilmassa leijuu vielä puu- tai kipsipölyä. Ziisus!

Tavallaan on kiva, että pitkään kesken olleet asiat valmistuvat. Toisaalta olisi kiva vaikka istua hetkeksi. Tietysti on sitten aidosti ihanaa, kun vieraat vihdoin saapuvat ja saadaan ruokaa (remonttiprojektin laajuudesta riippuen itse valmistettua tai lähipitseriasta tuotua) ja päästään hetkeksi hengähtämään.

Joku Dr. Philin aivopesemä kotipsykologi siellä kohta ehdottelee, että voisiko näitä tehtäviä suunnitella ja kommunikoida etukäteen. Ei voi. Takana on sukupolvien oleta-pety-mökötä -parisuhdemalli, ei sitä hyväksi koettua kannata lähteä vaihtamaan. Sen sijaan jatkossa aion panostaa entistä enemmän tarjoiluihin, joita voi valmistaa edellisenä päivänä (esim. juustokakku). Näin voin osallistua remonttihysteriaan ja viedä lapset jaloista, kun puukkosaha tai maalipurkki otetaan esiin.

Jos tulette joskus kylään, muistattehan varoa märkää maalia!


PS. Kiitos haasteista tiliaa ja Suvi Trokee-Daktyyli! Palaan niihin synttäriteemaviikon jälkeen. :)

20 kommenttia:

  1. Ah, kuulostaa jotenkin niin tutulta! :) Toimii myös silloin kun ollaan ITSE lähdössä johonkin vierailemaan. Äiti hankkii lahjan, pakkaa tavarat, pukee itsensä ja lapset, meikkaa ja laittaa hiukset, siinä sivussa ulkoiluttaa, ruokkii, nukuttaa... Mitä tekee mies? Ei mitään paitsi sanoo sitten kun piti jo lähteä, että "mä meen nyt suihkuun". Että saattoi ne teidän vieraatkin olla vähän kireitä ja stressaantuneita... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja tämäkin on niin totta! Mikä siinä on, että vaikka minä yleensä puen itseni lisäksi pojan ja pakkaan vielä pojan tavarat, odotetaan me silti pojan kanssa topat päällä miestä, jonka ainoa tehtävä on ollut laittaa farkut jalkaan, takki päälle ja kameralaukku olalle. Huoh.

      Poista
    2. Joskus (tai lähes aina) yhteislähdöt on tavalla tai toisella haastavia meilläkin.

      Ja joskus tosiaan Laura vieraistakin huomaa, että on lähtiessä saattanut kotiovi paukahtaa kiinni tavallista napakammin! :D

      Poista
  2. Oleta-pety-mökötä -parisuhdemalli! Parasta ikinä! Kuolen! :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella osuva määritelmä! Pitää muistaa. ;)

      Poista
    2. No semmostahan se joskus on, valitettavasti... Aikuiset ihmiset, hohhoijaa. :)

      Poista
  3. Kylläpäs kuulosti niin tutulle! "Köyhän laiha lohtu": muillakaan ei mene sen paremmin.
    Muutama vuosi sitten olin organisoinut meillä rempat vauhtiin ja kutsunut varalta ison joukon vieraita vapuksi. Meillä ainoa tapa mikä toimii että hommat valmistuu. Aina meinaa olla vähän loppumetri painotteisia.. Keittiön lattiamaali EI ollut kerennyt kuivua! Matot tarkkui lattiaan kiinni ja vieraiden sukat.. Oli maalattu edellisenä yönä... Mies meni suihkuun kun vieraat jo olivat tulleet..
    Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! Keittiö valmistui, melkein, loput listahommat tekemättä edelleen! Tietenkin! Mutta hyvät oli bileet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä klassikko! :D Ehdottomasti voittaja viime hetken remonttien sarjassa!

      Poista
  4. Voi elämä.. se remontti! Kyllä muuten ois meilläkin mies varmasti aina remontin vietävänä vieraiden tullessa, ellei hän olisi sellaista "tahdon tietää kuukausi etukäteen" -tyyppiä, mitä vieraisiin tulee. No, josko se talo olisi joskus valmis.. sekä siellä, että täällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos totta puhutaan, niin en mä usko, että valmista valmista tulee koskaan. :)

      Poista
  5. :D voihan remontti ja pirskeet! Juhlien järjestäminen on kyllä yhtä tuskaa, vaikka kiten rento ja hyytelökakkuja-harrastava olisikin. Plus remontti, hih, meillä to-del-la keskeneräinen, mutta sehän oliskin kiva, että joku meillä sais johonkin siihen liittyvään inspiksen. Nomutta, selvisitte ja valmista tuli. pisteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, yksi nurkka saatiin vähän ehommaksi ja synttäritkin tuli pidettyä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. :)

      Poista
  6. Miekin repesin tossa oleta-pety-mökötä! :)) Saanko lainata... lähdettä mainitsematta? Hih, meillä ei aleta remontoida, mutta siivoaminen jää aina niin viime tinkaan kuin vain voi. Tai no, miehen siskon eka visiitti aiheutti onnellisesti muutaman lattialistan lisää paikoilleen, kaverit ei enää. Tämä sinun blogi kyllä koukuttaa, ei voi jättää yhtään lukematta! Keep on rocking Jennijee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa lainata. Ehkä kirjoitan aiheesta vielä kirjan, emme taidakaan olla tämän kanssa yksin. :D

      Poista
  7. Vihdoinkin joku pisti sanoiksi meidänkin perheessä vallitsevan kommunikaatiomallin :D

    Sinulle on muuten tunnustus blogissani!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi3/4/13 14:20

    Ha haa, mäkin tunnistan! Meillä homma menee niin, että sovitaan juhlat (jolloin olisi tietenkin tarkoitus voida esitellä valmista kädenjälkeä), niitä edeltävä remonttiaikataulu ja sitten pääsiäisloman ensimmäinen päivä käytetään riitelyyn siitä, mitä kaikkea ehditään aikataulun ja budjetin puitteissa tehdä. Huoh. Lopuksi ollaan tyytymättömiä lopputulokseen ja todetaan, että lienee perää siinä "tee hyvät pohjatyöt" -hokemassa.

    Venni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytymättömyys ja pettymys remonttiuurastamisen jälkeen on harmittavaa. Mies on perfektionisti, ja hän löytää kaikesta jotain valittamista ja korjattavaa, mikä mua lähinnä ärsyttää, koska olen suurpiirteisempi ihminen. Onneksi useimmiten kaikkeen ajan kanssa tottuu, vinoihin tauluihin ja vääriin materiaalivalintoihin. ;)

      Poista
  9. Hah, kyllä täälläkin nauratti Oleta-pety-mökötä-kohdassa :D

    Tuota remonttivehkeiden niskaan vetämistä väärässä tilanteessa ja ennen bileitä tms. harrastetaan täälläkin, mutta sillä erolla, ettei koskaan päästä siihen vaiheeseen, että maali ei olisi kuivaa.
    Saatetaan alkaa purkaminen (tai "mun on pitkään pitänyt katsoa miten entiset omistajat ovat tehneet tän"-projekti), mutta sitten onkin hukassa joku elintärkeä väline ja homma jää kesken. Usein nauloja täynnä olevat listat nojaavat vielä oveen niin, että ensimmäinen vieras saa ne varmasti päähänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää remonttihomma on niin pelottavan yleistä, johtuisikohan se siitä, että projekteille pitää olla deadline, ja kun sitä ei muuten ole, niin vieraat = deadline. Sitten tuleekin kiire, ja tosiaan jotain puuttuu ja lopputulos on täysi arvoitus...

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.