16.1.2013

Lahja, jota kukaan ei halunnut

Nauravaisen 1-vuotissynttäreiden kunniaksi oli tarkoitus tehdä kunnon materiapostaus, minne olisin listannut parhaat joulu- ja synttärilahjat vinkiksi, jos sen ikäiselle olet ostamassa jotain. Mutta mutta... Osa leluista on luonnollisesti kadonnut jo jonnekin. Voimakasta kassialma-viettiä tunteva Touhukas on ollut hyvin kiinnostunut siskonsa leluista, erityisesti siinä mielessä, että hän pakkaa niitä erinäisiin nyssäköihin, jotka päätyvät en tiedä minne. Yritin myös etsiskellä tuotekuvia netistä, mutta ei siitäkään tullut mitään. Postauksen piti päättyä hauskasti siihen tyyliin, että Nauravainen sai myös lahjaksi siirron äidin kainalosta pinnasänkyyn. Siitä siis lisää, vaikkei se hänen suosikkilahjansa tainnutkaan olla.


Kuten arvelinkin, edellinen unikouluyritelmä vei meidät ojasta allikkoon. Aikaisemmin Nauravainen ei juuri itkenyt öisin, hän vähän ynisi ja kahisi, ja voilà - tissi ilmestyi suuhun. Unikoulussa Nauravainen oppi, että kun alkaa huutaa täysillä, niin lopulta tissi ilmestyy suuhun. Siis yöimetys on jatkunut. Sitäkin ärsyttävämpää on oikeastaan ollut se, että Nauravainen havahtuu joka ilta aika tarkkaan klo 22:08 eikä oikein nukahda sen jälkeen uudestaan, paitsi minun sylissäni sohvalla tai jos menin viereen nukkumaan. Hän nukahtaa yöunille yleensä noin klo 20:30. Voitte erotuksena laskea siitä Miehen ja minun yhteisen ajan, josta tietenkin vähennetään Bloggerin uumenissa haahuilu.

Nyt sitäkään yhteistä aikaa ei ole. Olen nimittäin siirtynyt taas Nauravaisen kanssa alakerran äänieristettyyn koulutustilaan illaksi ja yöksi. Nauruski nukkuu tänä yönä kolmatta yötään pinnasängyssä. Illan ensimmäinen nukahtaminen on tapahtunut kolme kertaa ennätysajassa, alle 5 minuutissa ilman mitään protestointia. Käsittämätöntä! Muuten eka yössä ei ollut paljon hurraamista, toinen yö meni jo selvästi paremmin. Muutamia heräämisiä oli (10?), erityisesti klo 03-05 aika oli levotonta. Olen antanut pari kertaa maitoa, vaikka ei hän sitä tunnu edes kaipaavan. Tämä tyttö ei muuten syö tuttia ollenkaan, joten lohdutuskeinot ovat vähäiset.

En tälläkään kertaa odota, että asiat muuttuvat kuin taikaiskusta. Jos joistain iskuista voi olla unikouluasioissa varma, niin takaiskuista. Muutos on kuitenkin käynnistetty! Ehkä parin kuukauden päästä voin täällä paukutella henkseleitäni, että nyt nukutaan ja nukutaan! Ensi viikolla viimeistään koulutusyksikkö siirtynee yläkertaan. Tässähän saattaa jopa laihtua, kun en puputa jotain koko iltaa, OMG. Ja ajatelkaa, tuolla kauniissa kaapissa on puoliksi syöty kohvehtirasia, johon en voi koskea, koska hampaat on pesty! Tämä sääntö ei enää päde klo 04 jälkeen, jos lapsi toistuvasti itkee, toim. huom.

Peukut pystyyn!

6 kommenttia:

  1. Oj då. Tsemppiä unikouluöihin.

    Ja siis klo 04 ei ole enää ilta-aikaa hampaidenpesun jälkeen, vaan aamupala-aikaa ennen seuraavaa hampaidenpesua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack tack! Ei se ihan kauheaa ollut. Muutamat itkut ja maitotankkaukset, ja päästiin taas aamuun.

      Kiitos tarkennuksesta klo 04 suklaaoikeutukseen! :D

      Poista
  2. Tsemppiä unikouluun! Kuulostaa lievästi sanottunaraskaalta, mutta yleensä lopussa kiitos seisoo ja teini-iässä et saa häntä hereille todennäköisesti edes aamulla millään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä Kati itsekin mietin, että miten tässä(kin) asiassa on tasapaino niin hakusessa! Vauvana / lapsena ei nukuta ei sitten millään (nytkin neiti tuossa seisoo silmät harittaen, päiväuniaika selvästi, mutta periksi ei anneta!) ja sitten teininä ei mikään uni riitä.

      Poista
  3. Tsemppiä tosiaan unikouluun! Muistan kun meillä alkoi eka unikoulu lapsen ollessa lähes vuoden, tarkoituksena siirtää hänet pois äidin vierestä oman huoneen pinnasänkyyn. Ekat yöt mentiin lempeää tassuttelua mutta kolmen yön jälkeen olin niin väsynyt että järki lähti. Joka kerta kun liikahdin puoli senttiä sängyn vierestä säpsähti lapsi hereille. Vaihdettiin taktiikkaa vähän järeämpään versioon, lapsi vain jätettiin unilaulujen jälkeen sänkyyn ja kolmen minuutin välein käytiin luona. Huudettuaan puoli tuntia ekana iltana hän nukahti ja nukkui varmaan ekaa kertaa elämässään ainakin 6h, en enää edes muista. Muistan vain sen oman fiiliksen kun olinkin aamulla ihan tajuissani nukuttuani itsekin tuollaisen pätkän yhtämittaista unta! Sen voimalla jaksoin unikoulua vähän lisääkin. Vieläkään lapsi ei nuku koko öitä vaan viimeistään aamun sarastaessa viiden maissa nousee pystyyn ja pääsee viereen. Mietin just eilen että voishan olla niinkin että hän jo viideltä haluaisi herätä, siis ihan todella herätä aamupuurolle, joten ehkä olen ihan tyytyväinen tuohonkin...vierekkäin kun nukutaan vielä n. kasiin asti.
    Terkut muuten Kuopiosta jossa vietettiin lapsen kanssa viime viikko! Niin kivaa, vaikkei talvi-Kuopio sitä parasta olekaan. Mutta silti, kiva reissu.
    Hanna

    VastaaPoista
  4. Kiitos terkuista! :)

    Täällä oli jo muutama hyvä yö, viime yö oli aika levoton, mutta semmosta se on, välillä nukutaan ja välillä kukutaan.

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.