14.5.2014

Simulaattorissa

Olen viime aikoina törmännyt eri paikoissa suureen viisauteen:

Miten hyvin tai huonosti meneekin - se loppuu kohta.

Suuren voitonjuhlan ja kaikkivoipaisuuden tunteiden jälkeen olikin aika rämähtää maan pinnalle. Vatsatauti tuli sittenkin, sekä minulle että Miehelle. Tässä taudin ilmentymässä tyhjennysosuus jäi kohtuullisen vähäiseksi, sen sijaan täydellinen ruokahaluttomuus ja väsymys vallitsi melkein parin vuorokauden ajan. Nukahdin mm. muutaman kerran olohuoneen matolle, kun ei vaan pystynyt siirtymään tai pysymään hereillä.

Siinä lötköttäessä mietin, että tämmöistäkö olisi elämä oikeasti, syvästi masentuneena. Ei vain kerta kaikkiaan jaksa laittaa pyykkejä koneeseen tai siivota leluja. Tai oiskohan kamoissa elo moista? Varmaan olisi jossain välissä tosi paljon hauskempaa ja välissä koomaa. Lapset ravistelee ja hakkaa leluilla: "Äiti, herää!"

Mietin myös, että tosi vanhana on ehkä tämmöistä. Haahuillaan Miehen kanssa selät köyryssä naamat harmaina ja muristaan toisillemme jotain epämääräistä.

Kuva täältä
Kuten sanottu, kaikki hyvä ja huono loppuu aikanaan. Uutta nousua odotellessa.

11 kommenttia:

  1. Oi voi. Paranemisia!

    Mä tilasin taannoin rannekorun tekstillä "This too shall pass". Se passaa mun mielestä hyviin ja huonoihin hetkiin, mutta huonoissa sitä todella tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava slogan! Kun menee hyvin, tuntuu tosi ankealta ajatella, että nooh, kohta tää kuitenkin loppuu, sama aloittaa murjotus jo heti. Ehkä se pitää kääntää niin päin, että pitää nauttia hyvistä hetkistä kybällä, koska kohta on ohjelmassa jotain muuta?

      Poista
  2. Pikaista palautumista ja uusia lenkkipolkuja :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tästä elämä jo voittaa! Luksusta, kun jaksaa käydä illalla puistoilemassa. ;)

      Poista
  3. Voi ei! Vatsatauti on näistä arkitaudeista yks kamalimmista. Lievempienkin ällöolojen aikaan aina tuskaisena mietin miten lapsen saa hoidettua kun voimat on nolla. Ja kun ite ei halua lainkaan ajatella ruokaa on lapsen ruokkiminen melkoinen ponnistus! Onneks ootte jo voiton puolella. Mut huolehdi itsestäsi, syö sitä mikä vaan maistuu jotta toipuilet kun alla on lisäksi energiat vienyt juoksu! Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti sitä vaan pystyi raahautumaan kauppaan ja muihin pakollisiin askareisiin, kun ei muuta voi. Mies keksi paistaa pakastimesta ranskiksia itselleen (suolatasapainon nimissä) ja lapsille. Yöööök, ranskisten käry oli noin maailman kauheinta mitä ajatella saattaa! :D

      Poista
  4. no hyi ja yökkönen. ei oo kivvaa tuommonen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo, ei. Toivotaan, että tämä meni parin päivän potemisella ohi.

      Poista
  5. Hienoa oksutautipohdintaa. Onneksi on jo voiton puolella, kun olet päässyt analyysiin asti. Hyviä toipumisia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, suklaalla ja jätskillä jo päästy tasaamaan sokerileveleitä. ;)

      Poista
    2. Ja niin kivaa kun näistä yrjöaiheista onkin keskustella, niin ois kiva saada välillä muutakin puhuttavaa.

      Juteltiin HCR-jatkoilla tuttavallisesti pitkät tovit erilaisista noro- ja oksutautikokemuksista. Juhlavat oli ruokapöytäjutut! :D

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.