11.5.2014

Rapakunnosta puolimaratonille

Kevään aikana blogia lukeneet eivät ole voineet välttyä Helsinki City Run -hehkutukselta ja jänskätykseltä. Mun resepti onnistuneeseen suoritukseen:

Megaluokan juoksutapahtuma. Kun monta kuukautta etukäteen ilmoittautuu ja maksaa osallistumisen juoksutapahtumaan, tieto tulevasta saa laittamaan lenkkarit jalkaan huomattavasti useammin kuin itsensä kanssa käytävän "Jaksaisko vai eikö jaksais?" -neuvottelun tuloksena. HCR:n järjestelyt olivat erittäin toimivat, tärkein juttu oli kuitenkin tuhannet muut juoksijat. Pelkäsin, että toiseksi viimeisessä lähdössä saan juosta yksin. Tuskin menee pahasti pieleen, jos väitän että koko matkan ajan 2-3 metrin säteellä oli vähintään 5 ihmistä juoksemassa. Joku ehkä ajattelee, että onpas ahdistavaa. Minä ajattelin, että "Jos nuo muutkin jaksaa, minäkin jaksan."

Yleisön kannustus. Jos joskus menette seuraamaan vastaavaa urheilutapahtumaa, niin muistakaa taputtaa, huutaa ja tsempata! Mä imen tehokkaasti ihmisten fiiliksiä hyvässä ja pahassa. Taipaleella jaksoi taas yhden kilsan, kun joku karjui jaxuja polun varrelta. Kiitos live- ja etätsemppareille, sillä oli tosi paljon väliä!

Järkevä harjoittelu. Mun tavoitteena oli treenata 3 kertaa viikossa. En käynyt lenkillä tai jumpassa kipeänä tai puolikuntoisena. Uskon, että laatu voittaa määrän. Hiihto ei tänä talvena onnistunut, sen sijaan kävin paljon kävelemässä ja lenkillä. Lisäksi kävin sunnuntaisin reisi-vatsa-peppu-jumpassa, joka tuki täydellisesti tavoitetta, koska siellä vahvistettiin juoksussa oleellisia lihasryhmiä. Ja jumpasta tuli aina niin hyvä mieli! Ennen HCR:ää lepäsin ja tankkasin onnistuneesti.


Enemmänkin ois voinut treenata, tämä riitti tällä kertaa.

Hyvä seura. Treenasin enimmäkseen yksin ja HCR:llä myös juoksin melkein koko matkan yksin. Silti oli mahtavaa, kun sai Liinan ja Täti-ihmisen kanssa hehkutella tulevaa skumppahetkeä ja vertailla treenimääriä (tai niiden puuttumista). Puhumattakaan siitä, miten kivaa oli nähdä livenä heitä sekä muutama muuta vanhaa sekä uutta tuttavuutta. Vertaistuki - myös tällä saralla korvaamatonta.

Hyvät neuvot. Ystäväni L: "Pysähdy heti jos rintaa puristaa." Mies: "Älä mutkittele."

Reitin varrelta. Alkuun lähdin hieman tavallista reippaammin ja päädyin hidastamaan vähän tahtia. En ollut läkähtyneen hengästynyt missään vaiheessa, koska halusin jaksaa maaliin - ajasta viis. Reitti oli parempi kuin odotin, yli puolet mentiin pehmeällä polulla asvaltin sijaan. Kävelin muutaman ylämäen ja juomapisteet. 16 kilsaan saakka meni suorastaan helposti, sen jälkeen piti vähän yrittää. 18 kilsan jälkeen päätin olla loppusuoralla ja pistelin tossua toisen eteen ja hymyä huuleen. Stadionilla vedin pienen loppukirin ja leveää virnistystä naamalta ei saanut pois pitkään aikaan. Aika oli 2 h 32 min.

Loppu hyvin, kaikki... Maalissa paljon puhuttua skumppaa nautittaessa mulle tuli suuhun hyvin voimakas metallin maku ja näkökenttään väreilevä viiva. Noin tunti myöhemmin oksensin reippaasti. Perinteisiä migreenin oireita, vaikka ei mulla migreeniä koskaan ole. Luulin, että olo parani ja raahauduin sovituille jatkoille. Ravintolan vihreillä valoilla saattoi olla osuutta asiaan, seuralaiset alkoivat ehdotella minulle paluuta majapaikkaan. Suoriuduin elpymisen alkuun närpittyäni hieman riisiä ja vettä, ja euroviisu-kisakatsomon kautta matkasin yöbussilla kotiin Kuopioon. Vuorokausi myöhemmin olo ei ole vielä 100% palautunut. Olen reippaasti ahtanut äitienpäiväherkkuja ja ottanut menetettyjä kaloreita takaisin, joten tilanne stabiloitunee pian.

Tekisinkö uudestaan? Ehdottomasti. Vaikka kroppa protestoi jälkikäteen, ei juoksun aikana tullut suurempia kipuja, eikä lihassärkyä kummempaa vammaa ole tälläkään hetkellä. En ole saanut pitkään aikaan mistään niin positiivista ja voimakasta tunnereaktiota kuin HCR:n maalissa: mä tein sen, ylitin itseni!

M A H T A V A A !

Olen niin iloinen, että lähdin Täti-ihmisen ja Liinan innostamana ja tsemppaamana tähän vouhotukseen mukaan! (Linkkien takaa heidän HCR-muistelonsa.) Kiitos! Kiitokset loistavasta huollosta sekä neuvoista L ja Mies, hyvistä jälkipeleistä S ja kiitos kaikille teille, jotka olitte hengessä mukana!

Jäykkänä ja onnellisena kohti uusia seikkailuita! Kokonaiselle maratonille ei koskaan, sen verran täsmennän, ettei tule mitään epäselvyyksiä.

17 kommenttia:

  1. Mä mietin just tänään, mitä niistä muista juoksijoista sai itse - koska muahan lähinnä ohitettiin, mikä oli ajoittain vähän masentavaa :D Sitten totesin, että mä en ehkä oo tyyppi, joka saa energiaa siitä, että muutkin juoksee, mutta että jos jonkun peesiin pääsee niin ehkä siinä ilmanvastus vähän pienenee, eh? :D

    Jotenkin oli kuitenkin hirveän siistiä olla osa tuollaista tapahtumaa. Sitä kaipaan, ja siitä tulin välillä tosi iloiseksi tuolla juostessanikin.

    Kiitos vielä seurasta ja tsempistä ja siitä, että olet sinä. Ja onnea hienosta, hienosta juoksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Minäkin välillä mietin, että olenko kovasti muiden tukkona, mutta kympin jälkeen tuli myös niitä tilanteita, että jonkun ohitinkin. :D Erään miehen perässä jolkottelin pitkään, hänellä oli sopiva vauhti ja rytmi sekä hyvät ilmanvastusta pienentävät, leveät hartiat, hih.

      Poista
  2. Allekirjoitan kyllä kaiken: ei mikään ole motivoivampaa harjoittelun kannalta kuin tuo maksettu ilmoittautuminen. Ja joukossa juokseminen - ei mitään saumaa, että olisin juossut samaa vauhtia omassa yksinäisyydessäni...

    Onnittelen sua kyllä rennon positiivisesta juoksuasenteesta. Mulla meni "ehkä" "vähän" enemmän hampaat irveessä. Vaikka kivaahan se oli silti. Etenkin jälkikäteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hampaat irvessä vetäminen on luonnekysymys. Mun kilpailuhenkisyys on noin 1/10, kun taas sä olet selvästi asteikon eri päässä! :)

      Lisäksi mun säälittävän liikunta- ja harjoittelutaustan vuoksi saan helposti kropan hapoille ja siitä huonosti takaisin toimintakuntoon, joten yritän pysytellä sunnuntailenkkeilijän mukavuusalueella. Ehkä mä kesällä alan tehdä intervallitreenejä? ;)

      Poista
  3. Hurjia naisia! Uskon kyllä, että maaliviivalla on melko euforinen olo (mut siitä huolimatta, en tunne kaipausta lähteä sitä hakemaan tuollaisen tapahtuman kautta :D)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kannattaa joskus kokeilla! Syksyllä kympille Kuopioon? Tule tule!

      Poista
  4. Onnea onnea onnea! MAhtava juttu.

    Siis mähän olen ilmoittautunut HCR:ään jo kahdesti... Ja jättänyt juoksematta saman verran. Viime vuonna olin treenannut tosi hyvin, hain numerolapunkin (vaikka teinkin sen yskien) ja sitten jouduin kuitenkin jäämään kannustusjoukkoihin, koska olin niin kipeä. Nyt jouduin jo ennen tapahtumaa toteamaan, että en ole treenannut tarpeeksi - ja vaikka olisikin, niin olin TAAS kipeä nyt HCR:n aikaan. On kai vaan todettava, että astmaattiselle ei tämän kevätallergioiden aikaiset tapahtumat sovi. Onneksi on muita. Jos syksyllä juoksisi sen puolikkaan? Vaikka muualla ei Suomessa taida olla niin huikea tunnelma kuin HCR:ssä.

    Onnea vielä kerran - aivan mahtavaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ja voi argh, tämä kevät on ollut allergikoille varmasti aika raskas. On ollut niin kuivaa ja pölyistä tosi kauan. Ilmeisesti Espoossa ja Vantaalla on hyviä tapahtumia myös syksyllä ja tietysti myös Kuopiossa! ;)

      Mä en kauheasti pidä kesäkuumalla juoksentelusta. Sen verran fiiliksissä kuitenkin HCR:stä olen, että mietin Kuopio Maratonin puolikasta, joka on syyskuun alussa. Oispahan taas joku "juttu" kalenterissa!

      Poista
  5. Tuo on niin huikee juttu, että sanattomaksi vetää :) Onnittelut!

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa kyllä, syytäkin olla tyytyväinen! Ja tykkään tosta sun miehen neuvosta, sillähän vetäisi jo täyden maratoninkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Yritin tiukasti optimoida kaarteet, ettei vaan tulisi ylimääräisiä askeleita! :)

      Poista
  7. Onnittelut, hieno suoritus! Itse juoksin puolikkaan aikana ennen lapsia, eli öh... kuusi vuotta sitten. Lähdin reissuun liian vähällä harjoittelulla, joten homma ei ollut mitenkään nautinto :D Puolimaratonille mua ei ehkä saa, mutta kymppi voisi olla va

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry, tuo lähti ennen aikojaan :) Mutta siis mahtava juoksu sinulla takana, toivottavasti harjoittelumotivaatiota riittää vielä eteenpäinkin!

      Poista
    2. Kiitos! Täytyy tosiaan toivoa, että harjoittelurytmi pysyy päällä, tästä olisi hyvä jatkaa.

      Naisten Kymppihän on kohta, se oli huikean kiva tapahtuma sekin! :)

      Poista
  8. Hieno suoritus! Onnea! Hyvin analysoitu! Voi että, yritän imeä itseeni juoksumotivaatiota ja sinä olet kyllä oikea henkilö sitä antamaan! Mulla on ihan historiakin noissa urheilun suurtapahtumissa - monta Sulkavan Soutua - eli tiedän niiiin hyvin sen euforian mikä pitkästä urakasta syntyy. Mutta miksi ei juoksu innosta, oi miksi? Minä jos kuka olisin niin hyvä juoksija - pitäisi vain juosta! Kiitos siis tsempistä ja tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile sinäkin tapahtumamaksun motivoivaa vaikutusta! Kuopiossa syyskuun alussa maraton, matkoja 10, puolikas ja kokonainen maraton. Nähdään siellä! :) Ajattelin ilmoittautua puolikkaalle, tulisi ehkä pidettyä yllä työllä ja tuskalla hankittua kuntoa.

      Iloa kesäisille lenkkipoluille!

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.