31.8.2013

Vuoden 2013 satoraportti

Viime syksynä raportoin satokauden runsaihkoista antimista. Punajuuria en tänä vuonna edes yrittänyt. Porkkanoita kylläkin, ja on sieltä muutama sormen paksuinen tuotos jo löytynytkin. Touhukas jo tietää, että porkkanat kannattaa ensin pestä, Nauravainen syö vaikka multaisena, jos joku ei ehdi väliin.

Puutarhurina olen impulsiivinen ja arvaamaton, välillä innokas ja välillä täysin piittaamaton. Siemenestä en jaksa kasvatella juuri mitään. Kastelen kasvimaata, jos jaksan ja muistan. Jos sadevesitynnyrissä ei ole vettä, niin sitten katsotaan, kenellä kantti kestää. Monilla kasveilla ei kestänyt, voin kertoa.  Meillä ei ole vesipistettä ulkona ja toisaalta puhtaan juomaveden kantaminen puutarhaan tuntuu hullulta, kun perheemme ruokkiminen ei ole oikeasti porkkanamaasta kiinni.

Puutarhurin uraa en kuitenkaan ole lopettelemassa, ehei. Täytyy vain tunnistaa, mitkä kasvit sopivat meille ja pysytellä niissä.

  • Perunat, luonnon lahja Suomen kansalle ja puutarhureille, jotka kulkevat omia polkujaan. Tuli kauniita, ihania pottuja odotetut pari kiloa. Osa on vielä maassa, loput syöty hyvällä ruokahalulla.
  • Herneet, lasten kesäsuosikki. Eivät vaadi paljon mitään, antavat paljon.
  • Kesäkurpitsat, jostain syystä viihtyvät meillä ja tekevät parhaansa. 
  • Yrtit kasvihuoneessa ja pihalla, nams! Kaupasta ostetun, puoliksi syödyn yrttiruukun tökkääminen maahan on yllättävän toimiva vaihtoehto. 
  • Viime kesäisiä härkäpapuja en oikein osannut käyttää, pensaspavut ovat sen sijaan tosi hyviä. Niitä ensi vuonna lisää. 
  • Salaatit ja rucola on parhaita! Valitettavasti niihin tulee helposti ötököitä, jotka syövät puolet suihinsa, ja pitsiksi syötyjen lehtien käyttäminen omalla lautasella ei houkuttele. 
  • Yleisesti ottaen valmiit taimet. Maksavat joitain kymmeniä senttejä tai muutamia euroja, ovat usein elinkelpoisempia kuin oman "viskaa maahan ja unohda" -lähestymistapani kasvatit. Valmis, terhakka taimi saattaa saada paatuneen vesipihtarin heltymään, toisin kuin mullassa piileskelevä siemen. 
Tomaatteja tuli aika paljon. Täytyy myöntää, että maussa ei ollut hurraamista. Silti piti syödä, kun kerran itse kasvatettiin.


Kasvihuonekurkku, WTF? Pari vuotta sitten saatiin hyviä kurkkuja, tänä vuonna tuossa kuvassa näkyvä säälittävä rimpula oli ainoa kurkkua etäisesti muistuttava asia, joka ilmaantui näkyviin hillittömän kukkimisen ja versoilun ohella. 


Pinaattia on tullut törkeesti, yksi taimi riittää, note to self. Pinaatti ei näy kelpaavan otuksille, jotka ahmivat rucolaa ja lehtisalaattia. Mitä siitä pitäisi päätellä?


Kesäkurpitsa, vanha hyvä ystävä! Sain vinkin, että sanomalehti kurpitsapökäleen alla vähentää homehtumisriskiä. Hyvä niksi! 


Tämä kuva vain siksi, että pääsen sanomaan "Mitäs minä sanoin!" Pari vuotta sitten leikkasin villiviinin kokonaan alas, maasta jäi törröttämään vain pienet alut. Mies nosti metelin ja soimasi minua kauniin portin tuhoamisesta. "Se kasvaa takaisin." sanoin minä. MOT. 


Krassiöverit! Oletteko maistaneet krassin kukkia? Minä olen, ja siitäkin huolimatta annoin niitä lapsilleni maistettavaksi. Olisittepa nähneet niiden ilmeet, hih. (Kuvan lapsi tietää jo, ettei tykkää krassin kukista.)


Viime syksynä about marraskuussa istutettu syyshortensia on kotiutunut hyvin krassi-invaasiosta ja järkyttävän märästä ensisyksystä huolimatta. Hortensia on uusi suosikkini! 


Minä <3 hortensia!


Kesäkukkasektorilla nähtiin joitain kaunokaisia ja äitienpäivän ruusu vuodelta x sinnittelee edelleen. Auringonkukat eivät todennäköisesti ehdi avautua, niitä olisi pitänyt esikasvattaa. 


Jos jotain laiskana puutarhurina osaa arvostaa, niin perennoja! Tähän saakka olen yrittänyt olla tekemättä niille mitään, etten sössi kukkaloistoa. Olen kuitenkin kuullut huhuja, että perennapenkeille tehdään jonkinlaisia toimenpiteitä. 


Kompostijumppaa on tehty ja tulossa, kärrään kesän aikana muhinutta multaa alta pois, että saan seuraavan vuosikerran muhimaan. Vien yleensä ruokakompostista matskua lehtikompostiin, ja sieltä jonkun ajan päästä pensaille tai pottumaahan. 

Talvella voisin teoriassa opiskella, miten vaikkapa kasvihuonekurkkuja kasvatetaan. Käytännössä siitä saattaa tulla tarpeettomia suorituspaineita. Nyt sitä iloitsee siitä mitä on, ja viittaa kintaalla kaikille niille yritelmille, joista ei tullut mitään. 

16 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen puutarha/kasvimaasetti teillä siellä! Mä luulen, että jos joskus pääsen pois tästä kerrostaloelämästä, mulla on samanlainen viherpeukalo kun sulla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tosi kivaa puuhaa se on, ja lapsetkin voi touhuilla mukana, vaikka välillä tuntuukin, että heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. ;)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja hienoa satoa! Mä en tällä hetkellä pystyis kasvattamaan yhtään mitään, kesäkukatkin jääneet nyt useampana vuonna väliin... Mutta ehkä sitten kun lapset on isompia (jos asun sellaisessa paikassa, missä voi viljellä) voisin laitella viherpeukaloani toimintaan :) Mä niin haluaisin tyrnejä ja vadelmia ja pensasmustikoita ja kaikkee tällasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös pienemmille pihoille ole vaikka mitä kivoja istutussäkkejä tms. nykyään? Pienestäkin läntistä voi saada paljon iloa! :)

      Poista
  3. Voi miten ihania kukkia ja nam ruokia ja ihailtavan stressitöntä puutarhurointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että stressaan (täysin turhaan) niin monesta muusta asiasta, että pakko vaan ottaa rennosti edes jollain elämän osa-alueella. :D

      Poista
  4. Montakohan euroa on uponnut toriherneisiin, kun niitä on koko kesä ostettu lähes päivittäin vähintään litra.. Ihanaa, että teillä omasta pihasta saa vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat herneet syötiin palkoineen jo hyvin pieninä, kyllä meilläkin meni pennonen poikineen syötävän kokoisten palkojen ostamiseen. Vaan kyllähän se kiva saada omasta pihasta jotain naposteltavaa, välillä tuntuu että meidän ulkoilu on lähinnä marjojen tai vihannesten mussutusta. :)

      Poista
  5. Meilläkin tuli rucolaan jotain ötökkää mutta sain loppukesällä vinkin ja istutin samaan kasvatuslaatikkoon muutaman samettikukan. Sen tuoksu on voimakas ja karkottaa tehokkaasti ötökät. Toimi ainakin meillä! Ihana puutarha sinulla! Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samettiruusuja mulla on parissa kohtaa. Inhosin sitä lapsena, nykyään tykkään kovasti, kun se jaksaa kukkia kesän melkein ilman hoitotoimenpiteitä. Ensi kesänä laitan pari rucolan naapuriin, kiitos vinkistä!

      Poista
  6. Ah, omakotitaloinnostus herää tällaisista...! Vaikka mun laiskuus, eiku siis rentous puutarhanhoitajana ylittää roimasti tuon sinunkin, eli siksi nuo puolen neliön kasvatuslaatikot taitavat olla suurinta mihin minun kannattaa ryhtyä.

    Mutta kolme tomaattia siitäkin on tullut. Ja mansikoita niin, että useana päivänä viikossa tytöt ovat saaneet poimia molemmille oman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nams! Vaikkei ne oman pihan tuotokset oikeasti kovin maukkaita olisi, niin on niitä vaan kiva popsia!

      Meillä on pihassa edellisten asukkaiden jäljiltä kasvatuslaatikoita. Ne on tosi käteviä, pitäs vaan osata lannoittaa niitä oikein ja/tai vaihtaa multia, tuntuu ettei niissä mikään oikein superhyvin kasva.

      Poista
  7. Kaikki kunnia tästä. odottelen inspiraatiota, ensi vuotta ja pitäydyn vattujen ja syysmansikoiden nauttimisessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, vatut on ihania! <3 Meillä on kolme pensasta karviaisia, olen miettinyt että ottaisinko yhden pensaan pois ja laittaisin lisää mustaviinimarjaa tai vattua.

      Poista
  8. Voi ihanaa miten paljon satoa puutarhasta! Hortensiaan ihastuin minäkin, mutta vain 1 neljästä istuttamastani kukki joten nyt pitää miettiä siirtääkö vai malttaisiko vielä toisen kesän... Teidän marjojen napsijat saattaisi tykästyä pensasmustikkaan, suosittelen kokeilemaan! Ja pakastathan pinaatit, niissä on supervoimia. Mukavia sadonkorjuupäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinaattien pakastaminen on suunnitelmissa, aika saa näyttää, mitä niille oikeasti tapahtuu. Salaattiin olen napsinut niitä kesän mittaan, vaikka on täysin mahdollista, että tämä pinaatti on sellaista, mikä pitäisi keittää ennen syömistä. Ajattelin, että lehti tai kaksi tuskin ajaa meistä ketään nitraattikuolemaan. Lisätietoja täällä.

      Mulla ei ole kokemusta hortensioiden käsittelystä. Sain puoleen hintaan kaupan viimeisen kämäisen hortensian silloin viime syksynä, ja siitähän tuli nätti.

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.