7.3.2014

Sinun omaksi parhaaksesi

Antibioottikuureissa mitattuna meidän tytöt ovat olleet tosi terveitä. Esikoisella kuureja nolla, kuopuksella parasta aikaa ensimmäinen - sekin ns. varmuuden vuoksi. Sekalaista räkätautia on toki mennyt ja tullut, viime aikoina enimmäkseen tullut eikä ollenkaan mennyt. Kuumetta välillä vähän, sitäkin enemmän räkää ja yleistä kiukkuisuutta.

Ei 3 kuukauden nuha hotellin sängyllä pomppimista estä!

Nestemäinen Panadol on molemmille lapsille uponnut, kun on ollut syytä epäillä jonkunlaista särkytilaa. Vaan hyvät hyssykät sentään, kun pitäisi 2-vuotiaan niellä antibioottia ja yskänlääkettä sekä antautua silmätippojen laittamiseen! "En ota lääkettä." on meillä viime päivinä usein kuultu fraasi, jolla mm. tervehditään töistä kotiin tulevaa äitiä.

Ensimmäisestä ja toisesta ruiskullisesta lääkettä meni suuhun noin 0,1 ml määrätystä 2,2 ml annoksesta.  Sen jälkeen meillä on tarjoiltu antibiootilla maustettua jäätelöä ja jukurttia sekä yskänlääkkeellä terästettyä piimää. Silmätippoihin ei auta muu kuin tiukka ote, kaksi käsiparia ja kylmät hermot. Toimituksen jälkeen tyttö pian nyyhkäisee ja huokaisee "Olinpa leipas!"

Toivotan hyvää viikonloppua ja räkätautien loppumista edes hetkeksi aikaa!

6 kommenttia:

  1. Voih! Mutta ihanan vähillä lääkkeillä teidän tytöt onkin selvinneet! Meillä pojulla on menossa elämänsä neljäs ab-kuuri (jos ei lasketa sitä, joka varmuuden vuoksi tiputettiin heti synnyttyä). Iloksemme hän nykyisin ottaa noita lääkkeitä suht mielellään. Alle 1-vuotiaana tilanne oli täysin toinen, mutta silloin onneksi selvittiin lähinnä särkylääkkeillä, jotka voitiin antaa suppoina.
    Parantumista!

    VastaaPoista
  2. Olettepa reippaita! Meidän lapset tykkää lääkkeistä ihan epäilyttävän paljon, viimeksikin toinen oli ihan myrtsinä, kun odotettiin antibioottien aloittamisen kanssa pari päivää - vähän kävi mielessä jopa, sattuiko sinne korvaan vielä oikeasti. Mutta parempi ehkä näin, esikoista aikoinaan pakkolääkittiin, ja se oli kyllä melkoista rodeota.

    VastaaPoista
  3. Meillä antibiootti pienenä meni pikku lusikasta parhaiten. Olisko ollut jotenkin se juju siinä, et lapsi saa itse nähdä kunnolla mitä sinne suuhun on menossa. Lisäksi meillä oli (ja on) Pronaxenia kotona ja sen maku on kovasti Pienemmän mieleen. Aina kun otti antibioottia sai Pronaxenia ("Sitä namilääkettä") perään. Ja silloin kun ei ollut kuume niin annettiin silti, ihan miniminimilli :)

    VastaaPoista
  4. Ei tietenkään pikkukuume hotellin sängyllä hyppimistä estä :) Pikkujuttu muutenkin kuumeessa juokseminen ainakin täällä meillä.

    VastaaPoista
  5. Älä anna yskänlääkettä, ne eivät toimi, ja lääkärinkin pitäisi tämä fakta tietää. Turha sen kanssa siis temppuilla ainakaan :)

    VastaaPoista
  6. Nolo bloggaaja täällä moi. Olen lukenut kommentit kännykällä, miettinyt että vastaan sitten kohta koneelta, ja tässä sitä ollaan viikko myöhemmin…

    Kiitos lusikkavinkistä, täytyy ottaa seuraavan kerran kokeiluun! Pronaxenia tai suppoja ei ole ollut käytössä, ensin mainittua voisi tarpeen tullen kokeilla.

    Outi-Maria: pieni kuume ei tosiaan tahtia haittaa! Korkeammat lukemat jo vähän rauhoittaa.

    Yskänlääkettä lääkäri määräsi, jotain avaavaa sellaista. Mullakin on ollut sellainen käsitys, ettei ne oikeasti toimi. Oli mikä oli, kuopus oli vajaan viikon melkein terve: yskätön, nuhaton ja silmät kirkkaana. Tänään taas nenä niiiiin tukossa, argh! :(

    VastaaPoista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.