- hyvien ja viisaiden kommenttien
- kaiken turhan hössötyksen leikkaavan univajeen
- tynnyri-ihmiselle täysin sopimattoman Cormac McCarthyn The Road -kirjan lukemisen - sieltä on tullut yön pimeisiin, valvottuihin hetkiin kohtuullisen voimakasta mielikuvamateriaalia, johon verrattuna tää meidän maailma on melkein jees. Tiesin, että näin käy, mutta en vain voinut lopettaa.
Päivän Hesarissa oli mainio juttu auttamisesta.
Ihmiset, jotka tekevät vapaaehtoistyötä, ovat paitsi onnellisempia myös tyytyväisempiä elämäänsä sekä vähemmän masentuneita kuin muut.
Toisen tutkimuksen mukaan mitä enemmän ihminen käyttää aikaa vapaaehtoistyöhön, sitä paremmin hän voi henkisesti. Myös henkisesti huonossa kunnossa olevat ihmiset voivat paremmin auttaessaan muita.
Onnellisuus lisääntyy samaa tahtia hyväntekeväisyyteen lahjoitetun rahasumman kanssa. Kun ihminen lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, aivoissa aktivoituvat samat alueet kuin silloin, kun ihminen itse saa rahaa. Muiden hyväksi käytetty raha lisää onnellisuutta enemmän kuin omaksi hyväksi käytetty.
Mutta haa! Siinähän paljastuukin kaikkein suurin syntinen: ihminen, joka kehtaa auttaa väärästä syystä. Noloin ja tekopyhin on nimittäin tyyppi, joka tekee hyviä tekoja ainoastaan saadakseen hyvän omantunnon.
Olen valmis olemaan nolo ja tekopyhä. Aion lahjoittaa rahaa itsekkäistä syistä, sillä tiedän sen tutkitusti lisäävän hyvinvointiani.
Koko maailmaa ei voi pelastaa, olen kuitenkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että kannattaa yrittää. Vapaaehtoistyön sijaan mun auttaminen on tällä hetkellä pääasiassa raha- ja tavaralahjoitukset (ja pussillinen verta 3 kk välein, lasketaanko se?). Vaikka nämä teot eivät aina suoraviivaisesti onnelliseksi tee, tulee olo, että on yrittänyt.
Jälleen tänä syksynä pääsemme tekemään vapaaehtoistöitä naapurustossa. Naapurit hukkuvat omenasatoihinsa, ja me auliisti autamme heitä omenoiden syömisessä. Hyvinvointi lisääntyy, MOT.
 |
| Kevät lupasi, syksy lunasti. |
The Road on kyllä vaikuttava kirja. Vieläkin kummittelee muutama kohta pään sisällä ajoittain.
VastaaPoistaps. Olet hyvä ihminen
Eilen katselin imdb:stä, ketä kirjan filmatisoinnissa esiintyikään. En vielä tiedä voisinko katsoa elokuvan. Unohtelen suvereenisti nimet, numerot ja to-dot, mutta saan helposti päähäni vuosikausiksi kuvia ja kohtauksia kirjoista ja leffoista, ja siitä leffasta niitä varmasti jäisi.
PoistaPS. Hyvä syömään omenia ainakin. ;)
Mulla on myös lukematta/katsomatta, vaikka ystäväni jonka kanssa meillä on melkein identtinen maku näissä asioissa vakuutti, että kyllä se pitää lukea JA katsoa. Sanoi elokuvaa todella hyväksi.
VastaaPoistaEn ole uskaltanut.
Kirja oli huikean hyvä. En osannut laskea sitä käsistäni vaikka tiesin, että päähän jää pyörimään kuvia ja ajatuksia, jotka eivät ole erityisen hyviä tai kauniita. Tarina oli äärimmäisen tyly ja lohduton. Vaikka monet sanovat, että siinä on myös toivon pilkahdus, niin kovin kirkas se ei ollut.
PoistaMua naurattaa ja itkettää, miten lapsilleni yritän tolkuttaa, että joku ohjelma tai kirja on vain satua, ei kannata pelätä tai nähdä painajaisia. Sitten itse päädyn miettimään keskellä yötä tuntikausia synkkiä kirjan kohtia ja kiihdyttämään pulssiin kahteensataan, kun mietin tiettyjä kohtia kirjasta.
Liikaa mielikuvitusta?
Hyvä omenaa syövä ystävä, kiitos tästä blogista. Vaikken aina jaksa kommentoida, ajattelutat minua aina! Iso ompuntuoksuinen halaus täältä maailmanparantajalle!
VastaaPoistaTänään tein iltapalaksi omenahyvettä, nams!
PoistaHalit!