13.11.2012

Maitobaarin uudet aukioloajat

Olen lukenut kirjoja ja vilkuillut Valeäidin vinkkilistoja. Olen ymmärtänyt, että homma on ihan itse ohjattu väärille urille jo alkumetreillä. Mutta on niin mukavaa köllöttää, kuunnella unisena tuhisevaa vauvaa ja ehkä torkahtaa itse... Olen toisaalta miettinyt, että vauvan paikka on turvassa äidin kainalossa ja todennut, että keskellä yötä tissin tarjoilu ei ole haitannut unia, vaan kohta on vuosi nukuttu oikeastaan aika hyvin.

Valeäidin vinkkilistalla oli tämä artikkeli, jonka nähdäkseni tärkeimmät pointit vapaasti referoin ja suomennan:
  • Dr Jay Gordon suosittelee tätä metodia yli vuoden ikäisille lapsille.
  • Valitaan joku 7 tunnin pätkä, joka on (esim. klo 23-06). 
  • Ensimmäinen kolmen yön pätkä: ennen yötä (eli klo 23) annetaan maitoa ja halimista tarpeen mukaan. Vauva saa nukahtaa tissille. Kun on ja vauva heräilee, hänet herätetään hereille asti ja sitten otetaan syliin, syötetään ja silitellään, mutta ei anneta nukahtaa tissille vaan lasketaan hereillä takaisin nukkumaan ja autetaan uneen. Luvassa huutoa.
  • Toisen kolmen yön pätkän aikana ennen yötä sama juttu kuin edellä. Kun on ja vauva heräilee, hänet herätetään, otetaan syliin ja halitaan, mutta ei anneta maitoa. Jälleen kerran lasketaan vauva hereillä pötköttelemään ja hakemaan unta. Luvassa vähän vähemmän huutoa.
  • Seuraavan neljän yön aikana yöllä vauvaa ei oteta syliin tai ruokita, vaan jutellaan lempeästi (vain hetken aikaa) ja vähän silitellään, jos tarpeen. Toivottavasti ei niin paljon huutoa enää.
Touhukkaan unikoulusta minulla on huonoja muistoja. Paljon huutamista (viikkoja ja viikkoja), ja vähän tuloksia. Yösyöminen lopulta jäi ja pinnasänkyynkin hän siirtyi, mutta kaikesta siitä itkemisestä ja myös vanhempien väsyneestä karjumisesta jäi huonot fiilikset. Touhukas söi yöllä 1-2 tunnin välein noin 4 kk iästä eteenpäin ja mä olin aivan hajalla, joten muutosta oli pakko hakea vaikka se tuntui pahalta.


Nauravaisen unikouluun olen miettinyt seuraavia tavoitteita:
  • Rakkaalla lapsellamme on järkyttävän kova ääni. Kun hän on illalla tai yöllä herännyt, olen sännännyt tissi ojossa äänenvaimentimeksi, ettei isosisko tai Mies herää. Yllättäen hän ei osaa nyt nukahtaa itse. Tätä pitää harjoitella.
  • Alkuun pidän Nauravaisen vieressä, häntä ei viskata heti pinnikseen. Hän ei syö ollenkaan tuttia tai tuttipulloa eikä ole ottanut myöskään unilelua lohduksi. Haluan että rakas, vaikkakin inhottava äiti on edelleen vieressä, vaikka palvelun taso yöllä heikkenee.
  • Jossain vaiheessa pinnasänky on tämänkin lapsosen kohtalo, muuten hän konttaa puoliunessa joku yö pää edellä lattiaan.
  • Jos unikoulu ei lähde putkeen, niin yritetään myöhemmin uudestaan. Onneksi unikoulut ei onnistu koskaan eka kerralla, ainakaan meillä. 
  • Mies aktivoidaan jossain vaiheessa talkoisiin, alkuun mä olen ope.
  • Mua vähän tuossa metodissa arveluttaa se, että mistä lapsi tietää, milloin on ja milloin ei, mutta toisaalta se on ihan sama, koska itseni tuntien en kuitenkaan pysy johdonmukaisena vaan tulee se yö, kun tökkään tissin suuhun, kun en vaan jaksa halitella ja säätää. Yösyömisen lopettaminen ei muutenkaan ole pakollista. Jos Nauruski ei rauhoitu muilla keinoin, maitoa tulee myös yöllä. Ensin kuitenkin koitetaan paijausta ja syliä.
Vajaa viikko sitten otin puolen tunnin tirsat tyttöjä nukuttaessa ja kun oma uniaika oli vihdoin käsillä, päätin että tänään on hyvä aika aloittaa unikoulu. Kys. artikkelin lukemisesta ei ollut täysin selkeitä muistoja, ja siirryin suoraan tuohon keskivaiheeseen eli ei mitään maitoa. Kyllä, huudettu on. Kolmas yö oli kauhein. Neljäntenä ja viidentenä yönä hän nukahti jo monta kertaa ihan itsekseen. Edistystä? Ehkä.

Vikonloppuna lähdetään reissuun ja sen jälkeen tulee rakkaita ystäviä kylään, ja nukutaan muutama yö poikkeusjärjestelyillä (tungetaan 2 kolmevuotiasta ja 2 vauvaa huoneeseen, ovi kiinni ja skumppapullot pöytään! toiveajattelua...). Eli pian saa aloittaa unikoulun alusta ja sitten voin seurata Tohtori Jayn ohjeita systemaattisemmin. 

Wish me luck. 

7 kommenttia:

  1. meilläei ole kummallakaan ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa ikänä. tai no jos esikoisen viiden kuukauden koliikkia ei lasketa.joka tapauksessa luojalle kiitos siitä, että tenavat nukkuvat hyvin ja heräämättä. kupuskin nukkunut yöt läpeensä 5 kuisesta asti. välillä herätään huutamaan tuttia, mutta uni jatkuu samoin tein. Molempia imetin tuon 5 kuukautta joista viimeisen kuukauden ajan en yöllä lainkaan.

    Nuo unikoulujen ohjeet on toiset ihan hyviä..toiset ei. suosittelen myös kysymään neuvolasta joskos pääsisitte sairaala unikouluun. olen kuullut useammalta taholta jotta se tuntuu toimivan..tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoisen kanssa olisin halunnut sairaalaan / Ensi- ja turvakotiliiton unikouluun, mutta olin niin väsynyt, että en jaksanut vaatia tarpeeksi kovasti. :)

      Tokan kanssa voidaan tarvittaessa vielä mennä vaikka vuoden loppuun (1 vee ikään) asti näin, että se välillä heräilee ja syö, mutta jos sitä saisi vähennettyä, niin toki ne pidemmät unijaksot olisi kaikille hyödyllisempiä.

      Kaikilla on omat riesansa. Nää meidän kakrut itkee / huutaa päiväsaikaan erittäin vähän, mutta yöllä on välillä toinen ääni kellossa.

      Poista
    2. teillä on myös kakkonen aika samanikänen kun meillä. meil tulee nimittäin nyt joulukuun alussa vuoden ;)

      Poista
    3. Kohta siellä siis juhlitaan synttäreitä! Tee joku tosi helppo ja nätti kakku, niin voin kopioida idean meille. :)

      Poista
    4. ok..kokeillaan..jotain oikein tyttömäistä toden näkösesti tiedossa..

      Poista
  2. Sampolla on taas/edelleen 01-07 tissi suussa. En vaan jaksa silitellä ja sitä paitsi pelkään pudottavani sen kun yöllä selkä kaarella hulluna rimpuilee hermona jos ei tisu tuu HETI! Nukutaan, mutta ehkä joululomalla yritän taas tuota lopetusta... Voimia ja johdonmukaisuutta teille, meillä ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh dear, voi sitä pientä tissi-iilaria! <3

      Johdonmukaisuus on maailman vaikeinta. Itse nukuin viime yönä niin sikeästi, että kun vauva inahteli, niin tissiä vaan suuhun ja jatkamaan unia, enkä yhtään muistanut, että tässähän piti pitää jotain unikoulua. Hohhoijaa...

      Poista

Mitäpä tuumit? Kerro kernaasti.